"Ehdonalainen", Jonas T. Bengtsson, Like Kustannus, 2022, 314 s., suomentanut Päivi Kivelä.
Jonas T. Bengtsson (s. 1976) on Kööpenhaminassa asuva kirjailija. Häneltä on aikaisemmin suomennettu kolme kriitikoiden ylsitämää teosta: Olipa kerran (2012), Submarino (2015) ja Sus (2018), Kotimaassaan Tanskassa hän on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä maan nykykirjallisuuden omaperäisimmistä äänistä. (Lievelehti)
"Danny, Malik ja Christian kasvoivat erottamattomina pahamaineisessa betonihelvetissä Kööpenhaminan laitamilla. Sitten poikien tiet erkanivat - hyväntahtoinen Mali opiskeli hammaslääkäriksi ja arvaamaton Danny joutui vankilaan. Christian valitsi uran lain toiselta laidalta poliisina ja meni naimisiin.
Kun Danny on istunut kuusi vuotta vankilassa väkivaltarikoksesta, hän pääsee ehdonalaiseen. Hän haluaa tavata vanhat ystävänsä, mutta kukaan ei ole nähnyt Malikia viikkoihin. Christian auttaa Dannya etsinnöissä lain puitteissa.
Dannya taas ei laki ole ikinä estänyt. Hän aikoo löytää ystävänsä. Totuuden hinta on odotettua korkeampi." (Takakansi)
Uusi dekkaristituttavuus on aina mielenkiintoinen ja niinpä uteliain mielin tutkimaan, minkälaisia kasvatteja tornitalosta on maailmaan pullahtanut ja kuinka heidän kohtalonsa aikuistuttuaan viikareista miehiksi eri poluille yhteiskuntaa ja elämää ystävätrioa kuljettaa sekä mikä on kaiken kaikkiaan väkivallan keskellä vaikuttavan vanhan poliisin, Ivertssenin osuus ja panos asiassa.
Dannylla: - Tuomion voi istua kahdella tavalla. Joko seuraa ulkomaailman tapahtumia ja ottaa vastaan kaikki vieraat jotka viitsivät tulla käymään. Valmistautua siihen päivään, jona kävelee portista ulos. Tai sitten elää sukelluskellossa, joka on laskettu meren syvimpään kohtaan.
Siellä alhaalla Danny istuu.
Malik: - Musta mies astuu hammaslääkärikoulun ovesta sisään. Musta mies pyyhkii sadepisaroita takiltaan. Miksi hitossa Malik ajattelee koko ajan olevansa musta? Kyllä hän on musta, mutta kai sentään ennen kaikkea opiskelija, tai ehkä ennen kaikkea oma itsensä.
Christian: - "Miten minusta tuli poliisi. Tai miksi. miksi minusta tuli poliisi." "Ajattelin että sinusta oli mukava leikkiä isonakin poliisia ja rosvoa.
Mutta halusit olla vaihteeksi poliisi. Juosta ja heiluttaa pyssyä mutta saada silti täydet eläke-edut." Christian hymyilee:" Lähelle, mutta ei ihan nappiin.
Ivertsen se oli. Ivertssen sai minut hakemaan kouluun."
Tornitalossa asuminen sen miljöö ja asukaspohja luovat väistämättömät kehyksen kolmikon kehitykselle ja samalla horjumattoman ystävyyspohjan,
joka ei horju eikä liioin heilahtele. Ikään kuin taustapiruna häärii Ivertssen poikien elontaipaletta viitoittaen.
- Vapautunut vanki on kuin vastakuoriutunut kananpoika.
Tai krokotiilin poikanen. Riippumatta siitä kenet se näkee ensimmäiseksi,
se ajattelee: äiti. Vanhemmat vangit varoittivat sitä. Heti kun joku nainen osoittaa pienintäkin kiinnostusta tai mikä vielä pahempaa, hoivaamisen halua, mies luulee olevansa syvästi rakastunut. Olen vain pieni krokotiilin poikanen, Danny sanoo itselleen...
Teoksessa on paitsi kasvutarinaa, myös vahva yhteiskunnallinen,
mutta revittelemätön ja sormella osoittelematon ote. Pidin paljon kerronnan rytmistä ja toteavasta vaan ei päivittelevästä tahi syntyjä syviä perkaamaan sortuvasta tyylistä. Juoni eteni juoheasti lyhyine lukuineen ja teoksen kieliasu oli naseva. Taitavaa ja edukseen poikkeavaa jälkeä!
- Pojan voi viedä pois tornitalosta... Mutta ei tornitaloa pojasta...
Siitä huolimatta näin entisenä tyttönä noilla vilkkailla hoodeilla ilokseen ja pelkäämättä piipahti ja
lukemaansa tykästyi:
Nyt on kova kirjailija kyseessä. Olen lukenut Submarinon, josta on tehty myös palkittu elokuva.
VastaaPoistaEhdonalainen hyppäsi lukulistalleni. Kiitos.
Yritetään kestää nämä vesikelit :)
Kyllä vaan, tämä oli ensikosketukseni Bengtssonin tuotantoon, muttei taatusti viimeinen, sillä yllätyin, kuinka kovan luokan kirjailija on kyseessä.
PoistaKommentistasi kiitos, ja vaikka lisää räntää parhaillaan mättää, niin ostetaan kotiin uusia tulppaaneja, jotka pitävät kevään tulon fokuksen elävänä mielessä!
Tässäpä itselleni vallan uusi tuttavuus. Tanskalaista kirjallisuutta ei tule liikoja luettua.
VastaaPoistaKiitos Anki! Niin oli minullekin, mutta Bengtssonin omaleimainen tyyli puri, joten pidetäänpä nimi visusti mielessä:)
PoistaJonkun verran olen lukenut tanskalaista kirjallisuutta, mutta en tätä. Tanskalaiset ovat olleet aina aika erilIaisia kuin suomalaiset, ja ero on edelleen voimassa. Tanskalla menee ainakin tilastollisesti hyvin. Kävin Tanskassa syksyllä 2019 ja ilmapiiri oli hyvin erilainen kuin Suomessa.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Tanskalaista kirjallisuutta ei ole runsaudenpulaksi asti tarjolla.
PoistaOmasta viimeisestä Tanskan visiitistä on jo vuosikymmeniä, jolloin kokemus oli hyvästä ja siististä maasta sekä valoisasta kansakunnasta.
Mukava kuulla, jos oikein ymmärsin, että myös oma kokemuksesi oli positiivinen:)
Oli positiivinen.
Poista:) & mainiota viikonloppua Sinulle!
PoistaJonas T. Bengtsson on kiinnostanut minua siitä asti kun luin Submarinon, jonka koin erittäin rankaksi alamaailman kuvaukseksi.
VastaaPoistaEhdonalainen taitaa olla minulla varauksissa.
Juuri hiljattain puhuimme mieheni kanssa, mihin kaupunkeihin haluaisimme kaupunkilomalle. Minä ehdotin Kööpenhaminaa, koska se on pohjoismaisista pääkaupungeista vähiten "pohjoinen". Minulla on sellainen ennakkokäsitys, että se on kansainvälisempi, rennompi ja värikkäämpi kuin Helsinki, Tukholma ja Oslo. Reykjavik taas on minulle aivan liian viimainen paikka.
Bengtsson kirjoittaa tuhtia tekstiä onnistuen kuitenkaan sortumatta turhaan revittelyyn tahi kääntymättä inhorealismin puolelle.
PoistaKööpenhaminasta on tässä ollut meillä Jokken kanssa mukavia kokemuksia, joten...
Islanti on aina kiinnostanut minua, mutta kas kummaa, matkojen ilmansuunta on viime vuosikymmeninä kuitenkin aina ollut etelä ja niin käy tulevaisuudessakin, jos mahdollista;)
Kiitos kommentistasi ja ankeasta pyrykelistä huolimatta - ja juuri sen vuoksi - leppoisaa viikonloppua Sinulle!