lauantai 15. tammikuuta 2022

Jorge Luis Borges: "Viisi aihetta / Borges oral" - ex Libris...

"Viisi aihetta", Jorge Luis Borges, Aviador Kustannus, 2021, 82 s., suomentanut Pentti Saaritsa.

"Jorge  Francisco Isidoro Luis Borges Acevedo ( 24. elokuuta 1899 Buenos Aires, Argentiina - 14. kesäkuuta 1986 Geneve, Sveitsi), joka lyhensi kirjailijana nimensä muotoon Jorge Luis Borges, oli Argentiinan kuuluisin nykykirjailija. 
Borgesia pidetään laajalti maagisen realismin yhtenä huippunimenä, vaikka itse asiassa hänen kirjoilleen ei ollut kovinkaan tyypillistä sellainen kansanperinteen ja realismin  sekoittaminen, joka luonnehtii esimerkiksi Gabriel Garcia Márquezin pääteosta." (Wikipedia)
 

                                                     ©Ulf Andersen/Aurimages
 

"Jorge Luis Borges käsittelee esseekokoelmassaan Viisi aihetta elämän perusasioita, kuten aikaa ja kuolemattomuutta. Näillä sanoilla nimettyjen esseiden lisäksi argentiinalainen mestari paneutuu tässä kirjassa salapoliisiromaanin ideaan ja 1700-luvulla vaikuttaneeseen ruotsalaiseen mystikkoon  Emanuel Swedenborgiin.  Viides aihe teoksessa on kirja,
jota Borges pitää ihmisen luomista ”instrumenteista” erikoisimpana. Se on Borgesille ennen kaikkea ihmisen mielikuvituksen jatke ja vertautuu mikroskooppiin näkökyvyn jatkeena, puhelimeen äänen jatkeena sekä auraa ja miekkaa käden jatkeina.  -  Argentiinalainen mestari osoittaa tässäkin teoksessaan, että suuri viisaus voi olla samalla kepeää." (Takakansi)
 
 

 
Teos, joka pohjautuu Borgesin 1978 lähellä Buoenos Airesia Belgranon yliopistossa pitämään luentosarjaan, sisältää Pentti Saaritsan sanat Saatteeksi ja alla mainitut luvut´. Lisäksi esittelee minulle uuden tuttavuuden ruotsalaisen Swedenborgin, tiedemiehen, filosofin, mystikon ja teologin, jolla siis on melkoisesti meriittejä.
 
Saatteeksi- Ensimmäisenä on kirja, tämä instrumentti jota ilman en pysty kuvittelemaan elämääni, ja joka ei ole minulle vähemmän läheinen kuin kädet tai silmät.

Kirja:  - on muistin ja mielikuvituksen jatke.
- Verba volant, scripta manent, ei tarkoita sitä, että puhuttu sana on ohimenevää, vaan sitä, että kirjoitettu sana on jotain pitkäkestoista, kuollutta. 
Sen sijaan puhutussa sanassa on jotain siivekästä ja painotonta. Siivekästä ja pyhää.
- Olen omistanut koko joukon elämästäni kirjallisuudelle, ja ajattelen lukemisen olevan yksi onnellisuuden muoto. Toinen vähäisempi onnellisuuden muoto on kirjallinen luomistyö, joka on sekoitus unohdusta ja kaiken lukemamme muistamista.
 
Kuolemattomuus-  Yhteenvetona sanoisin että minä uskon kuolemattomuuteen, en henkilökohtaisesti vaan kosmiseen. Me olemme jatkuvasti kuolemattomia. Ruumiillisen kuolemamme jälkeen on vielä jäljellä meidän muistimme, ja muistimme tuolla puolen on jäljellä meidän tekomme, asenteemme, koko tämä ihmeellinen osa maailmanhistoriaa, vaikka me emme tiedä sitä, ja on parasta ettemme tiedä.

Emanuel Swedenborg - omistautui vierailemaan taivaissa ja helvetissä, keskustelemaan enkelten kanssa ja Jeesuksen kanssa, ja sitten kertomaan tästä kaikesta rauhallisella ja kirkkaalla proosalla, ilman kielikuvia ja liioittelua.
 
Salapoliisikertomus:  - Meidän sekasortoisessa ajassamme on jokin, mikä nöyrästi on säilyttänyt klassiset hyveensä: salapoliisikertomus. On mahdotonta ajatella salapoliisikertomusta ilman alkua, ilman keskikohtaa, ilman loppua.
 
Aika:  -  on siis oleellinen ongelma. Tarkoitan ettemme voi tulla toimeen ilman aikaa. Tietoisuutemme liikkuu lakkaamatta yhdestä tilasta toiseen, ja se on aikaa: jatkuvuus
- Tulemme aina Augustinuksen tavoin sanomaan: Mitä on aika? Jos minulta ei kysytä sitä, tiedän. Jos minulta kysytään, en tiedä. 
 
Lukuisilla luennoilla on tullut tähän ikään penkkiä kulutettua sekä opiskeluaikana että myöhemminkin - joskus pitkästyneesti kiemurrellen, joskus suuresti innostuen, ihastuen ja viisastuenkin - mutta näin herkullista "kuultavaa" ja aivonystyröitä kutkuttelevaa on harvoin tullut vastaan kuin nyt lukiessa. Immersoivan kokemuksen kruunaa Pentti Saaritsan laadukas ja ammattitaitoinen suomennos. 

Tämä Viisi aihetta kuuluu ilman muuta siihen luokkaan, josta on äärettömän vaikea edes kohtuullisessa pituudessa laatia arviotaan. Uskon jokaisen lukijan löytävän  siitä omia ajatuksiaan ja maailmankuvaansa vastaavaa tai haastavaa yksilöllistä kaikupohjaa, vaikkakin toisaalta Borgesin teksti on myös yleisluontoista ja -pätevää, mutta kylmäksi se ei jättäne ketään... 

Näillä luennoilla ilokseen istui ja korvat höröllään niitä kuunteli sekä pienessä mielessään  pähkäili, että itse tämä elämä kuten Borgesin teoskin ovat erittäin mielenkiintoisia!

Aurinkoista viikonloppua:

16 kommenttia:

  1. Vau, tämä täytyy kyllä muistaa! Nuo sitaatit olivat hyvin vaikuttavia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, tästä yhdellä sanalla oikea on juuri tuo vau!

      Poista
  2. Onko tässä tosiaan vain 82 sivua? Jos on, voisin lukea :D Toki voisin lukea, jos on pidempikin, mutta sitten pitäisi harkita tarkemmin lukuajankohtaa. Näin lyhyt olisi helppo ujuttaa lukupinoon. Nämä mainitut aiheet kyllä kiinnostavat!

    Kirjan nimikin (ainakin suomennosversio) on mukavan napakka ja koruton ja selkeä. Arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan eli sisällöltään sivumääräänsä suurempi teos! Lukupinoon sujauttamista kannattaa harkita ja antaa teokselle mahdollisuus sekä istahtaa Borgesin luennoille, joilla pitkästymisen vaarasta ei pienintäkään pelkoa:)

      Poista
    2. Olisin sujauttanut, mutta erikoiseksi ongelmaksi muodostui, etten löydä mahdollista alkuperäistä kirjaa. Englanniksi on käännetty kaikenlaista, mutta tämän kohdalla en löydä osumaa. Onkohan kyseessä laitos, johon on käännetty esseitä vähän sielä sun täältä Borgesin kirjoista. Tuli mieleeni, koska ainakin enkuksi löytyisi useita kokoelmateoksia, joissa on esseitä, runoja jne. Espanjaa en osaa, joten alkulähteille en voi mennä. En myöskään löytänyt tälle suomennokselle ns. alkuperäistä teosta, joten siksi aloin miettiä onko suomalainen versio uniikki kooste.

      Kaikenlaisia ongelmia sitä! :D

      Poista
    3. Saaritsan saatteeksi sanoista: "Kesäkuussa 1978 Borges piti Belgranon yliopistossa lähellä Buenos Airesia viisi luentoa, jotka julkaistiin nimellä Borges oral, Borgesia suullisesti, ja jotka yhdessä muodostavat tämän teoksen."


      Alkupräisteos Borges oral, 1979 ©Maria Kodama, 1995, ©The Wylie Agency (UK) Ltd.

      Auttaisivatko nämä tiedot jäljille?

      Poista
    4. Teoksen alkuperäinen nimi aina auttaa jäljille, kiitos. Löysin siis oikean teoksen, mutta se on espanjankielinen eikä enkkuversiota näytä olevan. Noh, ehkä luen sen joskus suomeksi.

      Arvostan muuten aina kovasti, jos käännöskirjan ollessa kyseessä mainitaan sen alkuper. nimi. :)

      Poista
    5. Paitsi että olihan se mainittu tuossa otsikossa, mutta en tajunnut että se on kirjan alkuper. nimi :D

      Poista
    6. Harmi, mutta jos vaikka ensi kesän Suomen visiitin lukemistoon:)

      Jep, on ollut tapana mainita otsikkotekstissa myös alkuperäinen nimi, sillä joukossamme on monia mieluusti alkuparäiskielelläkin lukijoita.
      Mukavaa viikonjatkoa ja lukuiloa sinne kanaalin toiselle puolelle!

      Poista
    7. Juu, minulta meni otsikko ohi - oli varmaan liian pienellä nimi siinä, haha :D :D Laittelen kirjan siis suomilistalle, laiturinnokassahan noita asioita voi olla hyvä lukea ja pohtia!

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  3. Kiitos esittelystä, latinalainen amerikkalainen kirjallisuus on aika huonosti hallussa, ja huonoiten uruguaylainen sekä nyt esitelty argentiinalainen kirjallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke ja samoin! Uruguaylaista teosta en ole lukenut enkä löytänyt suomennoksiakaan, onko niitä?

      Argentiinalaisosastolla paremmin: Julio Cortázar, Tuli on kaikki tulet 2015, Frederico Axat: Viimeinen mahdollisuus 2016, Robert Arlt: Raivokas leikkikalu ja César Aira: Illallinen 2018, kaikki kiinnostavia luettavia erilaisuudessaan;)

      Poista
    2. Minulla on paraguaylaistaustainen ystävä, joka on kertonut, että ei hänen entisessä kotimaassaan juuri kirjoiteta eikä lueta kaunokirjallisuutta. Kustannustoimintaakaan ei ole siinä mielessä kuin meillä, vaan kaikki kirjat ovat lähinnä omakustanteita. Olisko Uruguayssa sama, pieniä maita molemmat?

      Poista
    3. Kiitos Marjatta, tuossapa hyvinkin selitys sille,ettei salapoliisityö tuottanut tulosta:)

      Poista
  4. Hyvä että lyhensi nimensä 😀

    Minäkin olen taipuvainen uskomaan jonkinlaiseen kosmiseen kuolemattomuuteen 🌺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei nimi miestä pahenna, niin hyvä näin.
      Tuo kosminen kuolemattomuus on todella kiehtova ja lohdullinen ajattelumalli, eikä siinä ole mitään menetettävää.

      Kommentistasi kiitos ja näin räntäsateen keskeltä aurinkoa sieluun ja sydämeesi loppuviikon varalle;)

      Poista