Lars Kepler: "Peilimies / Spegelmannen" - ex Libris...

"Peilimies", Lars Kepler,  Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2020, 549 s., suomentaneet Kari Koski ja Anu Heino.

"Nimimerkki Lars Keplerin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta 

Alexander Ahndoril (s. 1967) ja Alexandra Coelho Ahndoril (s. 1966). 

Heidän saumaton yhteistyönsä Lars Keplerinä alkoi rakkaudesta jännityskirjallisuuteen ja -elokuviin. Sittemmin Joona Linna -sarja on lunastanut paikkansa pohjoismaisen kirjallisuuden eturivissä. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut sarja on myynyt maailmalla 12 miljoonaa kappaletta ja sitä on käännetty 40 kielelle." (Lievelehti)

                                                            ©Thorn Ullberg

"Nuori nainen katoaa matkalla kotiin koulusta. Viisi vuotta myöhemmin hänet löydetään murhattuna leikkipuistosta keskeltä Tukholmaa. Komisario Joona Linna onnistuu jäljittämään silminnäkijän valvontakameroiden avulla, mutta tämä on psyykkisesti sairas eikä muista mitään tapahtumista. Joonalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä hypnotisoija Erik Maria Barkin puoleen." (Takakansi)

Tämän mutkain suoristamista harrastavan, itsepintaisen ja sympaattisen änkyrän, Joona Linnan seurassa on tullut taperrettua sitten vuoden 2015, Vainoojan  ja edellisen Kaniininmetsästäjän, 2017 jokukin  mielenkiintoinen rupeama, ja myös tässä uusimmassa, jossa  rekan renkaat kirskuvat ja sora pöllyää:

- Tekijä on ajanut rekalla, jonka rekisterikilvet oli varastettu, eikä ajoneuvoa voitu koskaan jäljittää, vaikka kävelytien viereiseltä maakaistaleelta oli otettu renkaanjäljet ja kuljettajasta oli tehty tunnistuskuva luokkatoverin todistajanlausunnon perusteella. 

Poliisi, yleisö ja tiedotusvälineet toimivat tavattoman aktiivisesti, mutta lopulta hiljeni. Kukaan ei uskonut enää Jenny Lindin olevan elossa.

 

Hyvisten piiristä löytyy myös Joonassa ristiriitaisia tunteita herättävä kollega Margot Silverman.

- Carlos Eliasson joutui jäämään eläkkeelle, koska otti täyden vastuun Joona Linnan edellisenä vuonna Alankomaissa tekemästä operaatiosta. Hän pelasti Joonan syytteeltä väittämällä, että oli henkilökohtaisesti antanut luvat iskun joka vaiheeseen.

Keskusrikospoliisin uudeksi päälliköksi nimitettiin Margot Silverman, joka oli aikaisemmin työskennellyt komisaariona ja jonka isä oli ollut lääninpoliisimestari.

Kävellessään pitkin käytävää Joona riisuu takin ja laskostaa sen käsivarrelleen. Päällikön ovi on auki, mutta Joona koputtaa silti ennen kuin astuu sisään ja pysähtyy. Margot Silverman ei ole huomaavinaankaan häntä. Sormet liikkuvat tietokoneen näppämistöllä. Oikean käden kynnet on lakattu epätasaisesti. 

Hänen ihonsa on vaalea, ja nenälle on ripoteltu kiukkuisia pisamia, silmänaluset ovat tummat ja turvonneet, ja vaalea tukka on leteillä.

Dekkarin  teema ei sinänsä yllätä -  paitsi sisältö hivenen raakuudellaan, 

joka alkaa meikätytölle hipoa tappilukemia. Jo teema sinänsä on toki vastenmielinen lapsista ja naisten kaltoinkohtelustakin kun on kyse, mutta parempi nostaa kissa pöydälle kuin sulloa se  jatkamaan mouruamistaan pöydän alle.

 

Kepler käsittelee aihepiiriänsä selkeästi ja kiihkottomasti. Hän ymppää juonenversoksi myös kiintoisasti psykologista virettä, mielenterveyttä ja traumojen kohtaamista; sitä, mitä ihminen muistaa ja minkä painaa niin syvälle, että jopa hypnoosissa sen esillekaivaminen jopa itse Erik Maria Barkille tuottaa suuria vaikeuksia.  Ihmisen mieli kaikkinensa, mustine aukkoinensa  on mysteerinen epeli...

 

Loppusanoissaan Kepler toteaa: "Peilimies on romaani, jonka on tarkoitus olla viihdettä, mutta  rikoskirjallisuus voi toimia myös keskustelun herättäjänä meistä ihmisistä ja ajasta, jossa elämme.

Hän lyö pöytään pysäyttävät luvut naisista, jotka altistuvat seksuaaliselle väkivallalle ympäri maailmaa." Yksikin tapaus on mielestäni liikaa...

Peilimies on tuttua ja taattua,  verbaalisesti sujuvaa ja mukavasti lyhyehköin lausein kulkevaa Joona Linnaa. Teos oli onnen omiaan joulun jälkeisen ähkypuhkun torjuntaan sekä vallitsevaan verkkaiseen oloon kuljettaen lukijaansa Keplermäisiä polveilevia polkuja kohti kekseliästä loppuratkaisuaan, joka jättää oven raolleen jatko-osalle.

 - Kun käännät selkäsi peilille, kuvajainen kääntää selkänsä sinulle. Vai kääntääkö?

Niinpä: