"Luulosairas palkkamurhaaja", Juan Jacinto Muñoz Rengel, Moebius, 2020,
197 s., suomentanut Satu Ekman. Kansi Santiago Caruso.
"Juan Jacinto Muñoz Rengel (s.1974) on sekä kotimaassaan että
kansainvälisesti palkittu espanjalainen kirjailija. Häntä on verrattu
sekä
Jose Luis Borgesiin että Italo Calvinoon, ja Nobel-palkittu José
Saramago on ylistänyt hänen tuotantoaan. Malagassa syntynyt mutta
Madridissa asuva
Muñoz Rengel on julkaissut tähän mennessä kolme
romaania ja useita novellikokoelmia. Häntä ei ole aiemmin suomennettu." (Lievelehti)
"Luulosairas palkkamurhaaja kertoo nimensä mukaisesti
palkkatappajasta,
joka on ainakin omasta mielestään kuolemansairas,
mutta moraalisesti suoraselkäisenä miehenä aikoo hoitaa toimeksiantonsa
loppuun, koska on saanut maksun etukäteen. Tappaja ihailee merkittäviä
filosofeja ja kirjailijoita – oman lisänsä romaaniin tuovat päähenkilön
mietteet Edgar Allan Poesta, Immanuel Kantista, Molièresta, Voltairesta,
René Descartesista ja monista muista historian suurmiehistä sekä heitä
vaivanneista taudeista." (Lievelehti)
Tämä palkkamurhaaja on siis ensisuomennos useita teoksia julkaisseelta J.J.Muñoz Rengeliltä, ja se herätti oitis suurta kiinnostusta kielialueensa edustajana, kansikuvansa ja esittelynsä perusteella. Filosofia on aina kiinnostanut ja ollut apunani yrittäessäni hahmottaa elämää ja tätä maailmaa.
Teos tarjoaakin aimo annoksen välähdyksiä aiheen tiimoilta.
Toisaalta huokaisin helpotuksesta sen johdosta, ettei ole taipumusta hypokondriaan, sillä sivuilta tämähtää vastaan myös lääkärikirjallisuutta kiitettävän runsaine oireyhtymineen kuin myös diagnostiikan pikakurssi niin, että heikompaa alkaisi - jos ei hirvittää, niin oirehdituttaa.
- Elämää on jäljellä vain päivän verran, säästyttyäni viisitoistatuhatta
päivää kuolemalta minulla on enää yksi päivä jäljellä. Enintään kaksi.
On aivan selvää, että kuolen jo tämän päivän kuluessa. Ellen sitten
huomenna. Olisi kaikkien luonnonlakien vastaista, jos tämä sairauksien
riuduttama ja kaikkien vaivojen kalvama ruumiini säilyisi päivääkään
pidempään elossa. Mutta en voi lähteä, ennen kuin olen ottanut Eduardo
Blaistenin hengiltä. Olen saanut palkkioni ennakkoon, ja minä olen
kantilaisen moraalin mies.
Minä: - nimikirjaimeni ovat M.Y. Olen syntynyt keväisenä päivänä 11. marraskuuta 1966 Argentiinassa, R:n kaupungissa, Paranájoen alajuoksulla. Olen kuitenkin asunut Espanjassa alle kuusivuotiaasta. Muistoistani saakka, siitä asti kun olin hauras, heiveröinen lapsi, epäonni on seurannut kannoillani missä ikinä olenkin liikkunut.
- Minä olen totisesti kovanonnen mies. Ensimmäisistä muistoistani saakka,
siitä asti kun olin hauras, heiveröinen lapsi, epäonni on seurannut kannoillani missä ikinä olenkin liikkunut.
- Minä olen karsastava palkkamurhaaja. Karsastus ei helpota työtäni.
Kenen tahansa kahtena näkevän ammattitappajan osumatarkkuus vähenee puoleen, tähtäsi hän sitten heittoasella tai lähietäisyydeltä käytettävällä tuliasella.
- En ole vielä koskaan ollut ammattini vuoksi vankilassa.
- Olen varjostanut Eduardo Blaistenia vuoden ja kaksi kuukautta, sillä tahdon tehdä työni hyvin.
Muñoz Rengel tarjoaa myös kaupan päälle tiukan oppitunnin ammattitappajan menestyksen takana olevista yhdeksästä periaatteesta malliin: Älä koskaan...
kuin myös kattavan oikeudellisen selvityksen tahattoman tapon yrityksen oikeuttamis- ja keventämisperusteista. Näiden käyttöarvo jäänee toivon mukaan lukijalle vähäiseksi.
Kohde: - Eduardo Blaisten on argentiinalainen niin kuin minäkin.
- Kahvia hän nauttii yleensä kaksi kertaa päivässä, mutta ei milloinkaan kello 14.10:n jälkeen
- Eduardo Blaisten kävelee aina rivakasti.
- Eduardo Blaisten puhuu englantia ja hepreaa. Joskus hän lukee The Guadiania ja toisinaan israelilaista Haaretzi., Lisäksi hän lukee tietenkin El Paísia, El Mundoa, La Naciónia ja Clarinia.
-Eduardo Blaistenilla on naisystävä. Minulla ei.
Epävarmuus ja epäröinti teoksen epikriisivaltaisten teemain tiimoilta muuttuu lukiessa pian hyrinäksi, sillä kirjailijan omintakeinen tapa lähestyä itse asiaa parodian keinoin ja filosofien kautta hykerrytti ja löi ällikällä.
Lukiessa muodostuu mielikuva siitä, että kirjailija ihan piruuksissaan eli lukijaansa ilahduttaakseen irottelee täysillä hyvän verbalikkaansa ja aatoksen rientonsa aalloilla. Jonkun tumpelomman käsissä teos olisi maistunut etovalta
ja ollut yksiselitteisesti korni, vaan ei tämän irrottelijan tuotoksena. Velmu kaveri:)
Taatusti itsensä ulos massasta raivaava, näppärä ja intelligentti, pimeää ja mustaa, noiria tursuava teos.
Satu Ekmanilta laatusuomennos, joten kokonaisuus on sanankäytöltään, rytmiikaltaan ja epikriiseilllän sekä filosofeillaan ympätty herkullinen ja tuore sekä mustan huumorin riemuvoitto harmaasta sää- ja olotilasta!
Santiago Caruson "kaamean kaunis" kansi kruunaa kokonaisuuden!
Nuevas traducciónes al finlandés, por favor!
Hyi ja hui tuota kansikuvaa ! 😀
VastaaPoistaOlikin sitten harvinaisuus; eka suomennos tältä kirjailijalta ja virkistävän erilainen teos teoksien joukossa. 🌹
Palkkamurhaajat on kokemuksieni mukaan yleensä kuvattu persoonattomina. Nyt tuli kuitenkin vastaan "inhimillinen ammattitappaja". "Ihmisiähän nekin ovat" kuten eräs tuttuni kerran lausahti puliukoista.
Kiitos Rita A ja samaa ajattelin itsekin ens'alkuun!
PoistaTämä "pohjimmiltaan kantilaisen täsmällisyyden mies" oli kuitenkin herkullinen, rihveli kirjallinen tapaus.
Noin livenä aion pysytellä mahdollisimman kaukana ammattikunnan edustajista...
Kuulostaa mun kirjalta, mustuus on niin kaunista;)
VastaaPoistaTäydellinen lahja jos tuntee jonkun joka on syntynyt 11.11.-62...näinkin olisi voinut elämäsi mennä;)
Jep; noirilla on puolensa, tämä sarjasta laadukasta ja kutittavaa sellaista:)
PoistaHauska pointti synttäripäivän ylläriksi...