Mohlin & Nyström: "Viimeinen elämä/Det sista livet" - ex Libris...

"Viimeinen elämä", Mohlin &Nyström, Bazar Kustannus Oy, 2020, 523 s., suomentanut Jänis Louhivuori.

"Peter Mohlin (kuvassa vas.)  &: Peter Nyström kasvoivat yhdessä ruotsalaisessa pikkukaupungissa ja loivat ensimmäisen rikosromaaninsa kymmenvuotiaina. Työskenneltyään usean vuoden ajan elokuva- ja teatterikäsikirjoittamisen, ohjaamisen ja toimitustyön parissa kaksikko päätti jatkaa siitä, mihin he kouluaikoina jäivät, ja kirjoittaa uuden rikosromaanin." (Lievelehti)

                                                         ©Liam Karlsson

"Ruotsalais-amerikkalainen FBI-agentti John Adderley herää sairaalasängystä Baltimoressa kiitollisena siitä, että on vielä elossa. Muutaman sängyn päässä makaa mies, joka vain 24 tuntia aiemmin painoi aseen piipun hänen päähänsä.

Kymmenen vuotta aiemmin Karlstadissa Etelä-Ruotsissa Heimer Bjurwall huomaa tyttärensä kadonneen. Teini-ikäinen muoti-imperiumin tuleva perijätär Emelie ilmoitetaan kidnapatuksi, ja köyhästä lähiöstä kotoisin oleva teinipoika pidätetään rikoksesta epäiltynä. Emelien ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetä, ja tutkinta lakkautetaan tuloksettomana.

Todistajansuojeluohjelmassa Karlstadiin lähetetty Adderley saa Emelien ratkaisemattoman tapauksen työpöydälleen. Avatessaan tutkinnan uudelleen hän käynnistää tietämättään ketjureaktion, joka uhkaa tuoda hänen menneisyytensä Atlantin toiselta puolelta Ruotsiin.

Viimeinen elämä aloittaa dekkarisarjan, jonka päähenkilö on FBI-agentti 

John Adderley. Traumojensa kanssa painiva, toiselle puolelle valtamerta väkisin sysätty Adderley on persoonallinen lisäys nordic noirin henkilögalleriaan." (Takakansi)

Tämä aisapari vaikutti mielenkiintoinen tulokkaalta laajalle ja tasokkaalle skandidekkaririntamalle todistajansuojeluohjelman myötä Ruotsiin palaavine, peitetehtävissä olleine FBI-agentteineen ja selvittämättömine kotimaansa murhineen, johon hänellä on tietty henkikökohtainen kytkös...

Sairaalasängyssä revohkan jälkeen viekutusten  kiltisti pötköttävän Johnin ja Abaezen eli  Trevorin, joka pelasti sekä Johnin hengen että egon, mietteitä:

Baltimore 2019:  - Brodwick, eli James E. Brodwick. FBI:n Baltimoren paikallistoimiston päällikkö. Siinä tapauksessa John oli arvannut oikein. 

Abaeze oli soluttautuja kuten hänkin. Mutta miksei hänelle oltu kerrottu, 

että Garnirun verkostossa oli toinenkin myyrä? 

Tämä ei ollut kuitenkaan oikea hetki ryhtyä esittämään herkkähipiäistä.

Ilman Abaezea kaikki olisi päättynyt toisin. Abaeze oli pitänyt päänsä kasassa ja keksinyt ratkaisun. Mitä apua Johnista oli ollut? Ei paskan vertaa.

Hän oli lamaantunut eikä ollut pystynyt liikkumaan.

Heimer, ei unelmavävypoika, vaan kotoileva arkkitehti  & Sissela, AckWeen toimitusjohtaja: -  Heimer ei unohtaisi koskaan ensimmäistä illallista matkan jälkeen, kun he olivat kertoneet Sisselan vanhemmille tulevasta lapsesta ja avioliitostaan. Sissela oli pitänyt Heimeriä kädestä pöydän alla ja puristanut sitä lujemmin, mitä enemmän isä oli raivonnut. Heimer oli edelleen varma, 

että Sissela oli päättänyt pitää Emelien pikemmin isänsä kiusaksi kuin että olisi oikeasti halunnut niin varhain äidiksi.

 

John Adderley kuuluu niihin intressantteihin miehiin ja tutkijoihin, joilla on

ns. camel bootsit jalassaan  eli ei aina niin ortodoksisten  omien  polkujensa tallaajoihin, ja se tekee hänesta mielenkiintoisen joskin myös aiheuttaa konflikteja esimiesportaassa.  John saakin tutkinnan eriyttämisen yhteydessä parikseen ja "päällystakikseen" mieluisaksi osoittautuvan Mona Ejdewikin valtiollisesta rikospoliisista myös syystä, että Johnia kohtaan on olemassa uhka.

 

Mona:  - Hän (John) oli mieltynyt tuohon naiseen ja piti tätä pikemmin työparina kuin esimiehenään, mikä oli hyvä merkki. Mona oli tarkkanäköinen ja suora ihminen - eikä märehtinyt pikkuasioita, joihin ei kannattanut uhrata aikaa. 

Sen lisäksi hänellä näytti olevan huumorintajua.

John & äidinrakkaus:  - John makasi taas hotellin kolmannen kerroksen sängyssä. Hän oli lojunut siinä kohta tunnin. Äiti oli maailmanluokan manipuloija, hän kyllä käsitti sen. Oli mestarillinen veto ottaa esiin syyllistämiskortti kahdeksanvuotiaaasta tytöstä, joka saattoi joutua varttumaan ilman vankilaan joutuvaa isäänsä.

Hän oli kuvitellut olevansa velkaa. Että hänen velvollisuutensa oli auttaa Billyä ja äitiä. Mutta se oli sontaa. Hän oli ollut kahdeksanvuotias, kun isä oli raahannut hänet mukanaan New Yorkiin. Se ei ollut hänen oma päätöksensä, eikä hänen tarvinnut vastata siitä.

 

Kaksikon kerronta kulkee vaivattomanoloisesti ja juonta juoheasti kuljettaen aina nohevaa loppuratkaisua myöten. Adderleyn toiminnallisista ansioista ja taidoista saa lukija hyvän käsityksen, mutta hänen persoonansa jää tässä sarjan ykkösessä vielä  hivenen valjuhkoksi ja sille on tilaa rehevöityä ja kehittyä.

Sen sijaan Helmerin ja Sisselin keskinäiset valtasuhteen ja tilanteiden haltuunotto kuin myös Emelien ja muiden asianosaisten  persoonainpiirto tulevat silmien eteen kelpo tavalla loihdituiksi.

Summa summarum: selväsanainen ja -järkinen riittävällä riennolla ja sanainkäytöllä varustettu dekkariuutuus, joka sai arjen kotavseksi siirtymään par'laakia pakkia sekä lupaa hyvää sarjan jatkolle. Näppärä tuttavuus!

 

 Trävligt att träffas: