lauantai 12. joulukuuta 2020

Tapani Kurttila: "Villit merihevoset" - ex Libris...


"Villit merihevoset", Tapani Kurttila, kustantaja: Tapani Kurttila, 2020, 58 s.

Tapani Kurttilasta ei  juurikaan esittelyjä löydy, mutta edellä olevaa vahvennusta klikkamaalla selviää jotain hänen monipuolisesta toiminnastaan.  Häneltä on kuluvana vuonna ilmestynyt myös runoteos Olla jotakin mieltä.  
Annetaanpa siis tämän runoteoksen tekstien puhua puolestaan.:
 
KUUN hopeinen kalvo
kelluu vedenpinnalla
laineiden varjoista
meri ottaa omansa
valmistaa uutta kuuta
siltaa
unelmiemme kulkea
aavan meren tuolle puolen
 
 
HÄKKILINNULLA on häkkilinnun maailma
TEKOPYHILLÄKIN on arkipäivänsä
ALASTONTA ei voi riisua
ÄLÄ ruoki villieläimiä kesyllä ruualla
EN luota miehiin jotka käyttävät valkoisia sukkia
 

LIPPALAKIN varjossa
aikuisen miehen kasvot
pienen pojan menneisyys
 

 
 
 
MERI hengittää
jäälauttojen palkeet kohoilevat
hengitykseni kanssa samaan tahtiin
 
eikä ketään
joka kysyisi
ahdistaako 

mistä syntyvät nämä
ahdistavat tunteet
vahvoina kuin helmikuiset jäät
jalkojeni alla

ja kesä
niin kaukana

 
Joskus on ollut puhetta kirjojen kannen / nimen merkityksestä valinnalle ja lukukokemukselle. Tässä on oiva esimerkki siitä, että molemmat vaikuttivat tähän omaan valintaani, sillä   Merihevosia  (Hippocampucsia) kohtaan tunnen suurta lukkarinrakkautta tutustuttuani näiden hauskojen merenelävien elämään ikimuistosella matkalla erinomaisen paikallisen oppaan perehdytyksin vuonna 2005 mangrovealueella  Brasilian Porto de Galinhasissa.
 
 

 
 
LÄHEISYYTTÄSI kaipaan
kynttilän lämpöisää valoa
hämärän rauhassa
istua hiljaa
kuunnella
kuinka elämä meissä
hengittää
 
 
Intuitio toimi: kokoelmassa löytyi kivasti muutakin  kontaktipintaa merihevosten lisäksi, mm. nuo surullisenkuuluisat puvun kanssa käytetyt valkoiset sukat, 
joita käytin - sen surutta myönnän - yhtena kriteerinä arvioidessani uutta vastapeluria työelämän aikoina;) 
 
Kannen ja kokoelman nimen taika piti, sillä lukukokemuksesta muodostui oiva tuikahdus iloa, valoa ja lämpöä sekä ihmisyyttä, joka sirkeydellään läpäisi tämän ainaisen harmauden ankean kaavun:)
 
PS. Oman tekstini lihavointeja klikkaamalla löydät tavan mukaan halutessasi lisätietoa ao. aiheesta;)

Hämäränhyssyssä hyrisi:

4 kommenttia:

  1. Hassunnäköinen vekotin tuo merihevonen:) suorastaan riemastuttava;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aikasen erikoinen ja vekkuli kaveri, liikkuukin aikuisena pystysuorassa eviään vikkelästi heiluttelemalla:)

      Poista
  2. Merihevoset kiehtovat ♥ Lapsena katsoin TV:stä dokumenttiä jossa niitä näytettiin ja kerrottiin että ne olivat 2 cm korkeita. Minä luin 2 metriä ja oli kauhuissani aina siihen asti kun oikeat mitat löytyivät. Ajatella että sinä olet nähnyt niitä!

    Kiva tuo sana lämpöisä ja kuunsiltaa olen aina ihaillut. Mukavia tunteita herättäviä sanoja.

    "Alastonta ei voi riisua"... Hmm. Satuin eilen näkemään pätkän Simpsoneita jossa yhtä alastonta rangaistiin siten että hänet puettiin. En muista enää mitä sanaa siitä käytettiin mutta Simpsoneissa voi nähdä kaikenlaista epätavallista. Jospa he pystyisivät riisumaan alastoman 😀


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin kiehtova otus!! Onneksi ei kaksimetreisiä, vaan 2 - 35 cm:n kokoisia.
      Sikäliskin erikoinen, että naaras sijoittaa munaansa uroksen pussiin hedelmöittymään ja kasvamaan aikuisiksi. Synnytyksen jälkeen isä hylkää ne.

      Hmm... miksei? Saattaisihan alaston hyvinkin sen rangaistuksena ottaa jos pakotettaisiin vermeet ylle. Ajatus karkasi lähinnä noiden jäljelläolevien alkuperäisheimojen pariin esim. Amazonin alueella.

      Simpsonit ovat kyllä aika vekkuleita veijareita, mutta taitaisi alastoman riisuminen olla tuhruista punaista puuhaa... Henkisellä tasolla sen sijaan, mikä jottei?

      Poista