"Elä kuin kissa", Stéphane Garnier, Tammi, 2020, 141 s.,
suomennos Kira Poutanen.
Stéphane Garnier (s. 4.8.1974), Lyon, Ranska. Koulutus: ESRA-ISTS- Sup'Inphograph Paris. (Wikipedia)
©Julia Beaumet
"Murehtiiko kissa eläkepäiviään?
Ei.Tarttuuko kissa työhön, jota se ei tahdo tehdä? Ei ikinä.Onko
kissalla tapana säntäillä pää viidentenä jalkana,
jos sitä ennemminkin
huvittaa istuskella ikkunalla katselemassa ulos? Tuskinpa.
Elämällä
kissoiksi…… hälvennät stressiä ja kaikenlaista mielipahaa.
Kissa tuntee
arvonsa. Se on tyyni ja tarkkaavainen, karismaattinen, elegantti,
älykäs ja ylpeä. Se rakastaa itseään kuonosta hännänpäähän. Se on
todella oivaltanut, miten elämää kuuluu elää. Elä kuin kissa
kehottaa meitäkin nauttimaan elämästämme. Sen miettimisen arvoisten
filosofisten ajatusten päähenkilö on kissa – todellinen esikuva ja
mentorisi henkilökohtaisen kehityksesi polulla." (Kustantaja)
Yleensä minkäänlaiset self-help -henkiset teokset eivät herätä kovinkaan suuria riemunilmaisuja minussa. Poikkeus näkyy vahvistavan säännön.
Jokin aika sitten oli blogimaailmassa pohdiskelua kansikuvien merkityksestä,
ja tässä tapauksessa kansikuva teksteineen puri: 1) Elä kuin kissa; tarkoittaen??,
2) Kannen leikkisä ja hyväntuulinen piirroskuva ja rauhallinen värimaailma sekä 3) adjektiivilitania: vapaa, sitkeä utelias, itsevarma, tyylikäs, karismaattinen, maltillinen, itsenäinen ja hienostunut. Kellepä ei kelpaisi...
Hyväksi lopuksi löytyy vielä hauska testi, jolla voit testata ikioman kissapitoisuutesi.
Teos on omistettu kirjailijan kissalle, Ziggylle. Se on jaettu lyhyisiin lukuihin,
jotka osin kuvaavat kissan päivänkulkua ja osin sen ominaisuuksia sekä väliin on siroteltu teemalla Ajattelemisen aihetta... jonkun tunnetun henkilön sitaatti kissakuvalla varustettuna.
- Kissojen elämänfilosofia tuntuu kiteytyvän muutamaan sanaan: syö, leiki, nuku, pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi, tee mitä haluat. Sekin on paljon verrattuna meihin! Mutta on kissojen elämässä muutakin. Kissojen terveelliset elämäntavat takaavat stressittömän elämän, onhan kissojen päämäärä voida hyvin.
Ajattelemisen aihetta:
- Kissat, naiset ja suurrikolliset edustavat saavuttamatonta ideaalia, heillä kaikilla on kyky rakastaa itseään, ja juuri se tekee heistä vastustamattomia.
Sigmund Freud
- Koirien ja kissojen välinen ero. Koirat ajattelevat: he ruokkivat ja suojelevat minua, he ovat varmasti jumalia. Kissat ajattelevat: he ruokkivat ja suojelevat minua, minä olen varmasti jumala. Ira Lewis
- Kissojen ei tarvitse elää leijonien lakien mukaan. Spinoza
- Kissa on kuin pasta-annos, se nostetaan lopulta aina pöydälle. Philippe Geluck
Kuvan kaunotar tassutteli pihavahtinamme makupalapalkalla Kreikan Sivotassa
v. 2018. Kissat ovat olleet osa lapsuuden- ja nuoruudenmaailmaani.
Ihailen niitä edelleen esteettisen notkeutensa ja itsenäisyytensä vuoksi.
Kissoilla on aivan erityinen tapa katsella ihmisrotua "von oben hin" -asenteella.
Eipä silti, sortuvat nekin virhearviointiin tai ehkä kyse on kohteen haastamisesta, sillä kun puolisoina kissoja tapamme, eivät ne suinkaan hyppää minun syliini vaan kietoutuvat vaivihkaa kerälle Kanssakulkijan sykkyyn.
Kanssakulkijan, jonka mielestä kissat kelpaavat vain ravunsyöteiksi tai rukkasnahoiksi. No, siinä on myös sellaista miehistä vanhanaikaisen kasvatuksen juurruttamaa machoviritettä, sillä sisäistetty eläinrakkaus lienee ominaisuutena aika kokonaisvaltainen on-off -piirre ihmisessä... (Omakohtaisesti miinus ampparit - plus koissut, vaikka yksi pikinokka kehtasikin kerran näykkäistä palan istumalihaksesta...)
- Tuntuuko sinusta, että "muut" vievät kaiken tilan, että he kävelevät ylitsesi ja uhkaavat talloa sinut kokonaan jalkoihinsa? Älä unohda kissojen neuvoa!
Yritäpä astua kissan tassun päälle ja katso, miten se reagoi. Reaktion kuulee - ja kenties myös tuntee takuulla heti, kun kissa iskee kyntensä pohkeeseesi!
Älä anna "muiden" talloa varpaitasi. Heillä ei ole oikeutta ylittää rajojasi.
Heillä on vain se tila, minkä olet heille antanut. Vain sinun hyväksyntäsi ja "suvaitsevaisuutesi" antaa heille mahdollisuuden kävellä ylitsesi.
Hauska ja kissanomistajan rakkaudella kirjoitettu eläväinen teos, kurkistus kissakaunotarten henkiseen ja fyysiseen maailmaan. Lukutuokio, josta jää mukava ja hyväntuulinen lukufiilis, - kissa vieköön!
Kissat ovat antaneet aihetta moniin sanontoihin kuten tähän sopivasti:
Oho, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki, vaihtelu virkistää, sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki...
Tämä postaus puolestaan on omistettu Nelmalle & Sulolle, notkealle ja veikeälle kissakaksikolle sekä heidän isäntäväelleen Amigolle & Vierelläkulkijalle. Jälkimmäisille toivotan rentoa ja palauttavaa joululomaa lukukauden viimeisten tenttien ollessa ohi:) Eläkää kuin kissat!
Vahvennoksia klikkaamalla löydät halutessasi lisätietoa ao. asiasta.
Kuulostaapa hauskalta! Minä rakastan kissoja, joten tässä olisi oiva kirja.
VastaaPoistaKiitos Anki! Tämä taitaisi olla varsin sopiva hauskuutus Kissarakkaan joulupukin konttiin:)
PoistaKissalla on myös traaginen historia. Keskiajalla katolinen kirkko vainosi mustia kissoja ja niitä tapettiin niin paljon, että erään kirjan mukaan maailmassa ei ole enää olemassakaan yhtään täysin mustaa kissaa. Liekö sitten totta tuo väite.
VastaaPoistaKirjoittelin takavuosina kissakirjoista. Sellainenkin (sarjakuva)kirja oli (vapaasti muistellen) kuin että "100 tapaa käyttää kuollutta kissaa".
Tuo oli varmaankin koiraihmisen kirjoittama, koska sen jälkeen ilmestyi kirja Kissan kostosta: 100 tapaa käyttää kuollutta koiraa.
Katolinen kirkko vainosi mustia kissoja koska ne viittasivat naisnoitiin ja naisen häpykarvojen väriin.
Kyösti, kiitos kommentistasi ja tietoiskusta!
PoistaNo, jopas nyt jotakin tuo katolisen kirkon kriteeristö!!
Nuo vainot ovat muutenkin outoja, vaikka erilaisuuden ymmärtäminen ja suvaitseminen noin yleensäkin ottaen edellyttää kypsyyttä ja mielen avaruutta, luulisi kirkolla olleen enemmän tarvetta laumojen helmoihinsa kokoamiseen. Kautta aikojenhan on uskonnon varjolla saatu aikaan yhtä sun toistakin. O tempora o mores...
Kuolleen kissan/koiran käyttötavat kuulostavat äkkiseltään kornilta, onko kyseessä Bond Simonin teos?
Joo, tarkistin Demariin lokakuussa 1983 tekemästäni koko aukeaman jutusta, joka perustui 8 kissakirjaan. Kirjan nimi oikeasti on Satayksi tapaa käyttää kuollutta kissaa. Jutussani oli yksi kuva kirjasta: siinä sitä käytetään selän raaputtamiseen. Kirjaa myytiin hetkessä USA:ssa puoli miljoonaa kappaletta.
PoistaKuka muista että machona pidetyllä Hemingwayllä oli yhtä aikaa 24 kissaa? Feminiini Hemm?
En kyllä löytänyt netistä pikaisesti tuot kissan kosto -vastteosta, vaikka muistelen sellaisenkin olevan olemassa.
Kiitos lisätiedoista!
PoistaTuo Hemingway pointti on tosiaan hiukan yllättävä,
kun ajattelle kuinka tarkasti hän muutoin piti huolta sekä omasta että kirjojensa miehisestä imagosta malliin: metsästys, härkätaistelut jne. ja naiskauneudellekin häneltä riitti silmää.
Kiinnostava, omanlaisensa kirjailija, jonka tuotanto yhdessä elämänvaiheessa tuli kaluttua aika tarkkaankin.
Nyt on pakko olla samoilla linjoilla kanssakulkijasi kanssa. En ole lainkaan kissaihminen. Arvaamattomia ovat mokomat.
VastaaPoistaNo, olen päässyt (lue: joutunut) tutustumaan naapurin kahteen kissaan. Tasoissa ollaan, nekin lähtevät pois kun minä ilmestyn pihalle. Ruokin lintuja ja siilejä, siksi kissat ja minä ollaan hieman eri mielellä.
Mutta tässäkin on se hauskuus, että naapurin toinen kissa rakastaa miestäni. Mitä tahansa kesällä mies puuhailee pihalla, niin kissa ilmestyy aina muutaman metrin päähän seuraa pitämään.
Tuon kirjan voisin hyvinkin lukea, silti :)
Kiitos Cara! Kanssakulkija kiittää tuestasi:)
PoistaHauska yhteensattuna tuo miehesi vetovoima. Ovatkohan nuo notkeat tassuttelijat jotenkin sukupuolisidonnaisia?
Muistankin lukeneeni blogistasi Sinun ja kissojen välisestä tiukasta reviiritaistelusta, joka taisi päättyä voitoksesi.
Tämä hauska ja hyväntuulinen teos sitaatteinen oli piristävä välipala kaiken harmauden ja ankeuden keskelle, sillä me tytöthän emme ole niitä surullisenkuuluisia rajoittuneita persoonia:)
Tämän kirjan lukemista olen suunnitellut, ja nyt entistä enemmän, joten kiitos hyvästä esittelystä! Olen aina ollut kissaihminen, tosin nyt aikuisena kissaton sellainen, mutta kissarakkaus ei katoa koskaan! Kissojen elämänasenteessa on tosiaan paljon sellaista, mistä kannattaisi ottaa opikseen ❤
VastaaPoistaKiitos Kirjarakkautta, ei varmasti katoa ja onneksi vaikka elämäntilanne ja -olosuhteet vaihtelevatkin, jotkut asiat ovat elämänmittaisia!
PoistaEhkäpä tontut kuulivat ajatuksesi, ja jos olet ollut kiltti tyttö (vaikkei tämä teos sitä välttämättä suosittelekaan, kuten en minäkään) niin voihan joulupukki iloisesti yllättää...
Oma kissapitoisuutesi - hah hah 😀 Tosi hyvä!
VastaaPoistaTuolle kirjalle löytyy takulla valtava lukijakunta, jos ajattelee vaikkapa vain kissablogien määrää. Aika näppärä siivousvinkki; pöydän pyyhkiminen kissalla. Ehkä voisin oppitunnilla pyyhkiä taulun kissalla 😀 Kylläpä esittelitkin yleishyödyllisen teoksen. 🐈
Kotikissat kuten koiranpennutkin taitavat olla aika suosittuja näinä rajoituksellisina aikoina.
PoistaKaikki eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, että ne söpöiset pikkupennut kasvavat aikuiseen kokoonsa, elävät pitkään ja ne täytyy ainakin jollakin tasolla kouluttaa sekä päivittäin hoitaa. Niistä koituu myös paljon kuluja rokotuksineen, sairauksineen jne. Seuraukset ovat näkyneet harmillisella tavalla kuluneena vuonnakin...
Mutta ne antavat myös paljon ja ovat mitä mainointa seuraa sekä kotona että koirat päivittäisillä lenkeillä. Joten kyllä vaan niistä on moneksi.
Kommentistasi kiitos ja notkeata sunnuntaipäivää sekä alkanutta(?) joululomaa Sinulle:)