Kuin varkain taittui omituisesti ohi hujahtanut kesä hajanaisiksi muistoiksi ja se on parhaillaan pukeutumassa syyskaapuunsa: on raikkaita, usvaisia aamuja ja yhä aikaisemmin koittavaa hämäränhyssää sekä alkavaa värien kylläisyyttä Luontoäidin pensselin kevein sipaisuin.
Lauantaina oli ilo juhlia Esikoisen 50-vuotissyntymäpäiviä - pienimuotoisesti kuten ajan henki edellyttää - mutta perinteitä vaalien hauskasti rupatellen ja hälisten, herkullisesta päivällisestä kahveineen ja Puolisonsa loihtimasta maailman parhasta, suussasulavasta Sacherkakusta nautiskellen sekä toki pientä maailmanparannuksen tynkääkin oli ilmassa aistittavissa... Onnittelurunomme:
Katso tätä
päivää, sillä se on elämä.
Sen lyhyessä hetkessä on koko
totuus.
Siinä on koko olemassaolosi todellisuus,
kasvun
riemu, toiminnan loisto,
kauneuden kirkkaus.
Eilinen
on vain unta,
huominen
on vain näky.
Katso siis tarkkaan tätä päivää,
aloita
jokainen aamu uusi elämä.
Goethe
Vikkelään ovat vuodet vierähtäneet, sillä vasta hetki sittenhän ajelimme maakunnasta tuolloin kolmivuotiaan Esikoisen ja vuoden ikäisen Kuopuksen kanssa maalikyliin onnittelemaan kera ihme kyllä ehjänä säilyneen kymmenin kynttilöin koristellun kermakakun ja puheiden sekä halaamaan ko. vuosikymmenet saavuttanutta Isääni, Ruori-Ukkia... Mutta tästä emme toki vedä mitään surullista tai hätiköityä johtopäätöstä omasta statuksestamme kuin sen verran, jotta samaan vanhainkotiin eivät kyllä pojanpötkäleemme tule, - hiukka rotia ja rispektiä!
Aika on vilahtanut etupäässä kauppareissuilla ja kyökin puolella, tulosta on syntynyt mukavasti ja jokseenkin puolivälissä valmisteluja ollaan. Olemme naureskelleet, että jännästi kyllä siinä, missä ehkä hivenen hitaammin valmista syntyy, niin erilainen kikkailu ja hienosäätö marinadeilla, maustamisilla ja esim. peuranlihan piimässä yönyliuittamisilla on lisääntynyt, herkuttelunhaluksikin sitä jotkut kutsuvat...
Lukeminen on jäänyt viime aikoina lapsipuolen asemaan, mutta yöpöydän pinot odottavat kiltisti paikoillaan. Luonto on luonut puuhastelulle tervetullutta vastapainoa metsäpoluilla tepsutteluineen, raikkaine aamuneen ja lämpöisine päivineen sekä suloisine iltasen hämärän laskeutumisineen. Västäräkkejä vielä näkyy, samoin kyyhkyparimme on pihamalla arvokkaasti tepastelemassa, väistellen laiskasti ruohoa puputtelevaa rusakkoa. Rastasparvia on jo parin viikon ajan ollut tihenevästi ilmassa. Vaan siivetönnä en voi lentää, ja se on valitettavasti ulkomaanmatkatkin mallia lomat lepo.
Kauniisti Elisabeth Kübler-Ross - David Kessler, Elä tässä ja nyt: Älä odota, että saat katsoa viimeisen kerran merta, taivasta, tähtiä tai rakastettuaasi. Mene katsomaan niitä nyt.
Valoisin ja uteliain mielin kohti syksyä huseeraten marssitaan oman arkisemman mottomme malliin: Elämä on tässä ja nyt, tänään on avain eiliseen ja eväät huomiseen...
Näissä merkeissä:
Hienosti kiteytetty, mene katsomaan merta, taivasta, tähtiä tai rakastettua nyt.
VastaaPoista50v. on aikamoinen virstanpylväs, jonka jälkeen aika saa siivet.
Kauniita syksypäiviä :)
Kiitos Mai ja siinähän ne tärkeimmät!
PoistaVirstanpylväs, jolloin aika siivet selkäänsä saa: totta, mutta tuon jätimme runojen sanoman varaan hienovaraisesti itse hämmästeltäväkseen ja maltoimme nipinnapin olla tokaisematta totuutta;)
Nautinnollista syksynalkua ja kauniita hetkiä Sinulle!
Onnittelut päivänsaknkarille!
VastaaPoistaSacherkakku kyllä maistuisi, on se vaan niin hyvää.
Hämärän hyssyä Hgissäkin, pilvet ovat laahustaneet maata pitkin kaiken päivää, mutta luvattuja rankkasateita ja ukkoskuuroja ei ole ollut. Lämmintä on, 17 astetta.
Kiitosta SusuPetal! Tuon Puolison Sacherin salaisuus on aprikoosimarmeladin määrässä, ja onneksi se on Esikoisen lemppari, namskis:)
PoistaHämäränhyssyä onneksi ilman rankkasateita, mutta yhden kunnon ukkosen kesään olisi voinut ihaillakin.
Mainiota viikonloppua Sinulle!
Onnea päivänsankarille. Niin ne vuodet vierivät, meidänkin esikoisemme on nyt 42 vuotta. Kauniin runot olitte valinneet onnittelurunoksi.Kauniita syksyisiä päiviä sinulle! Ja kuten sanoit, kyllä ne kirjapinot siellä odottavat.
VastaaPoistaKiitos Anneli ja aina yhä nopeammin tuntuu aika vilistävän, ja ei kun harpotaan mukana...
PoistaMukavaaja omanoloista viikonloppua:)
Teillä on sama kuin meillä, lapset keski-ikäistyvät. Meillä vanhin täyttää kohta 44. Haikeana ja hämilläni huomaan hänessä vanhenemisen merkkejä. Enhän minäkään ole vielä vanha, mutta kuitenkin... täytyyhän minun olla... ja milloin minusta sitten tulee vakaa ja viisas.
VastaaPoistaNauroin ääneen tuota kohtaa "jotta samaan vanhainkotiin eivät kyllä pojanpötkäleemme tule, - hiukka rotia ja rispektiä!"
Kiitos, että olet niin hauska ja pirtsakka!
Onnea poäivänsankarille ja hyviä järjestelyjä sekä itse juhlintaa!
Kiitos lämpimästä kommentistasi! Juu: ei tästä ollut mitään puhetta, kun pienet nyytit kainaloon laitettiin, mutta sovitaan, jotta meistä tulee vakaita ja viisaita;)
PoistaLeppoisaa alkusyksyistä viikonloppua Sinulle:)
Esikoisesi pääsee aikuiseen ikään. Aika kiitää ja vuodet vierivät. Onnittelut merkkipäivään.
VastaaPoista"Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa ilmeisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta. Aika on fysiikan perussuure, jonka yksikkö on sekunti." Näin Wikipedia. Mutta omakohtaisesti varsin vaihtelevan tuntuinen häilyväinen asia, onneksi kuitenkin mennään nykyhetken kautta...
PoistaKommentistasi kiitos ja leppoisaa viikonloppua:)
Ihanat kuvat! Niin se vaan kesä taas sujahti:) Lämpöiset onnittelut esikoiselle, kaunis tuo runo! Leppoisaa alkanutta syyskuuta♥️
VastaaPoistaKiitod Päde molemmista! Jonnekin se helle hujahti, mutta nyt sitä jo jaksaa muistellakin.
PoistaHyvältä näyttää ainakin alkuruska täällä eteläisessä reuna-Suomessa, joten paljon kaunista vielä edessä näin syyskuussakin.
Mainioita kuulaita päiviä ja tuikkikoot kynttilät lempein liekein iltojesi iloksi:)
Kyllä tämä alkusyksykin on vain kaunista aikaa sumuineen ja kirpeine päivineen. Mukavaa kun saitte viettää iloista juhlaa perhepiirissä. Niin se olla pitää, että lasten on turha yrittää ängetä samaan vanhainkotiin! 👍 Ihana tuo lopun sitaatti, pidetään se mielessä ja eletään NYT! ❤
VastaaPoistaKiitos Kirjarakkautta! Olen aina ollut suuri syksyn ystävä: mustalla asfaltilla kiiltelevät kultalehdet, aamujen pieni kirpeys ja iltojen armollinen hämäryys, aika laittaan lyhtyyn kynttilä...
PoistaNäin me tytöt se piretään: kulloisessakin hetkessä yritetään olla läsnä ja poimia onnenpipanoita, sillä kyllä ne suuret vyöryt ja mullistukset tuntuvat kokemusperäisesti pitävän itse huolen itsestään Antoisaa viikonloppua:)