Kristina Ohlsson: "Korkein tarjous kuolemasta/Henrys hemlighet" - ex Libris...

"Korkein tarjous kuolemasta", Kristina Ohlsson, WSOY, 2020, 421 s., suomentanut Pekka Marjamäki.

"Kristina Ohlsson  (s.1979) on Lähi-itään ja EU:n ulkopolitiikkaan erikoistunut politiikan tutkija, joka on työskennellyt Ruotsin turvallisuuspoliisissa, ulkoasiainministeriössä sekä viimeksi ETYJ:n analyytikkona. Tukholmassa asuva Ohlsson on ollut vapaa kirjailija vuodesta 2012. 

Älykkäät ja taitavasti rakennetut dekkarit ovat nostaneet Kristina Ohlssonin Pohjoismaiden suosituimpien jännityskirjailijoiden joukkoon. Fredrika Bergman -sarjasta on suomennettu Nukketalo, Tuhatkaunot, Varjelijat, Paratiisiuhrit, Daavidintähdet ja Syntitaakka. Suosittujen dekkareidensa lisäksi Ohlsson on kirjoittanut lapsille suunnattuja jo suomennettujakin jännitysromaaneja,

joista jokainen on ollut Ruotsissa listaykkönen. Kovaksikeitettyä ja ironissävyistä dekkaria Ohlsson kokeili onnistuneesti asianajaja Martin Benneriä käsittelevällä kaksiosaisella sarjalla: Lotus blues ja Mion blues." (WSOY)

 

 

                                                      ©Anna-Lena Ahlström

 

"Asianajaja Martin Benner rakastaa vanhoja tavaroita. Kun hänen ystävänsä Henry Schiller sairastuu ja kuolee, Bennerille tarjoutuu elämänsä tilaisuus saada Henryn osa newyorkilaisesta antiikkiliikkeestä itselleen. - Martin ryhtyy tutkimaan Henryn kuolemaa ja joutuu yhä syvemmälle hämärien antiikkibisnesten maailmaan. Rajat totuuden ja valheen sekä ystävän ja vihollisen välillä sekoittuvat. Kuka Henry Schiller oikein oli?" (Takakansi)

 

 

 

Ohlssonin tyylistä olen aina pitänyt ja viimeksi viihdyin hänen tuotantonsa parissa teoksen Mion blues , 2016, parissa: Ohlsson hallitsee myös lopputiivistämisen jalon taidon ja putkauttaa ilmoille pieniä yllätyksenpoikasia kuin saippuakuplia ikään. Vaikka kukaan tai mikään ei ole sitä, miltä  ensikättelyssä näyttää ja salaisuuksien arkun kansi pullottaa rakosellaan, pitää Ohlssonin varmaotteisuus tarinan ja juonenkulun tiukasti raameissaan A:sta Ö:hön. Tämä pätee edelleen...

Teos on viisilukuinen: Kirsikkapuussa riippuu jotain, Minä nimittäin tiedän, 

että jotain on vialla, Kirkonmies, Kylärakki, Aiotko nyt mennä naimisiin Lucyn kanssa? ja sivumäärästään huolimatta vaivatonlukuinen, sillä Ohlssonin ote pitää.

 

- Ennen kihlausta: Tällaista elämäni oli ennen kohtalokasta kihlausta. Minulla oli lähes kaikkea. Ei ole mitään syytä teeskennellä toisin, tilanteeni oli hemmetin hyvä. Olen jo kertaalleen ollut vähällä menettää kaiken, joten osaan nykyään todellakin arvostaa, mikäli tunnen olevani onnellinen ja menestyksekäs. 

- Olin yhä tavoiteltu ja menestynyt tukholmalainen rikosasianajaja kuten ennenkin ja minulla oli oma asianajotoimisto. Olin myös onnistunut muuttamaan rakkaimmat harrastukseni - kalliit viinit ja antiikkiesineet - tuottavaksi liiketoiminnaksi.  - Lisäksi minulla oli hieno omakotitalo Djursholmilla ja yöpymispaikkana iso kerrostaloasunto Tukholman keskustassa. Minulla oli sitäpaitsi lapseni. Satumaisen kaunis ja erittäin sympaattinen tyttö, joka kävi Tukholman englantilaisen koulun toista luokkaa...

 

Bennerin olo ja elo on kerrankin asettunut seesteisiin uomiinsa, ja mies muhistelee kuin paratiisissa, kunnes sitten sinne luikertelee se kuuluisa käärme, ja tapahtumien ketju alkaa vyöryä sankarimme ylle.  Avoimet ratkaisujaan huutavat kysymykset laittavat pyörälle hänen päänsä: kuinka Schiller kuoli ja mikä oli hänen arvoituksellinen taustansa, mikä hän oikein oli miehiään?   

Benner tuntee itsensä seuratuksi ja ahdistuneeksi. Hän löytää talonsa ympäriltä arvoituksellisia kookkaita jalanjälkiä lumesta, puutarhansa kirsikkapuista koirankuljetushihnoista roikkumasta  useampiakin kummastuttavia ja järkyttäviä yllätyksiä.  Lycyn tulossa olevat häät peruuntuvat viime metreillä, ja Benner löytää kuin löytääkin taas viliskantin itsensä väärien lakanoiden välistä...

 

Näistä ja monista muistakin elementeistä saattaisi jonkun toisen kirjailijan käsissä syntyä mitä makoisin sekametelisoppa, mutta ei Ohlssonin, vaan hänen onnistuu vankalla ammattitaidollaan punoa kutkuttava ja mukaansatempaava dekkari sympaattisen Bennerin ympärille kudottuine kiemuroineen, jolloin lukija seuraa tuskastumatta tarinan kehittelyä ja edellen kiehnäystä nauttien uusista käänteistä. Antiikkihan on sitäpaitsi aina ihastuttava ja kiintoisa oma maailmansa....

 

Teos istui mainiosti omaan lukuvireeseeni, joka on kuluneena vuonna aika ajoin ollut haparoivampaa ja vaihtelevampaa sorttia sekä tämän pakasta-kärsi-ja-unhoita -ravitsemukselliseen jahtiajan hyvinvointiin tähtäävän suurtaulouskokkaamisen vastapainoksi. Vaiheen, joka on onnistuneesti ja makoisasti nyt 80-prosenttisesti nätisti purkitettuna pakasteessa kunnioitettavan määrän riistalihaa muututtua käristeeksi ja erilaisiksi padoiksi sekä marinoinnin jälkeen kituuttamalla huomenissa kypsytettävän sisäpaistin  jäljiltä. 

Edessä on vielä jauhelihapihvien paisto sekä uusi löydöksemme kreikkalainen makoisa mureke, joten Bennerin mukaan tilanteeni on hemmetin hyvä, kotoisasti meidän malliiin é só isso, kuten tapana on todeta!

Semppukin on suoritunut ajoharjoituksistaan mallikkaasti: on menty innolla peurojen ja hirvilauman perässä jahtikaverin kunnon ollessa nyt kohillaan 10.10. aloitusta silmälläpitäen. Not bad...

Syysmyrskyt ovat riepottaneet, ja tuuli on tuivertanut kuten tänäänkin, tuleeko kaunista ruskaa vai ei sen aika näyttää, mutta sepelkyyhkyt vielä tepastelevat arvokkaasti pihamaalla ja västäräkkien pyrstöt keikkuvat keikistellen.

Korkeinta tarjousta arvuutellen mainioissa syystynnelmissa: