"Hyvinvointivaltion hylkäämät - Ikääntyneiden hoidon etiikka", Timo Airaksinen, Bazar Kusannus Oy, 2020, 270 s.
Hänet tunnetaan paitsi ateistina ja totuudenpuhujana
myös laajalti matkustaneena akateemisena työläisenä. Airaksinen on
työskennellyt tutkijana eri puolilla maailmaa. Häneltä on julkaistu
useita kirjoja, joiden aiheena ovat olleet ihmisyyden ja yhteiskunnan
eri ilmiöt, kuten onnellisuus.
Airaksinen on kirjoittanut suomalaisten arvojen kriisiä käsittelevän trilogian,
joka ensimmäinen osa Jäähyväiset uskonnolle julkaistiin keväällä 2020 ja toinen osa Hyvinvointivaltion hylkäämät syksyllä 2020. Kolmas, seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevä osa Himon ilo ilmestyy helmikuussa 2021." (Lievelehti)
©Heta Gylling
"Yhteiskunnan päättäjät ja viranomaiset pyrkivät pidentämään suomalaisten elinikää. Jokaisen olisi siis tarkoitus elää vanhaksi. Samaan aikaan yhteiskunta tuntuu kuitenkin arvostavan vanhuutta aina
vain vähemmän. Vanha on pelkkä tilastollinen suure, siten arvokas mutta
hoivattavana ihmisenä jotakin aivan muuta. Tällainen suhtautuminen on
tullut viimeistään näkyväksi hoivakotien laiminlyönneistä tehtyjen
paljastusten avulla.Tämä kirja kertoo, miten ihminen vanhetessaan menettää oman
minuutensa ja identiteettinsä ja siten häviää kartalta. Häntä ei enää
tunnisteta eikä tunnusteta, joten häntä ei myöskään kunnioiteta.
Miten tilanne voidaan korjata? Jotain on pakko tehdä etiikan ja oikeudenmukaisuuden vuoksi. Hyvinvointivaltion hylkäämät pohtii suomalaisen vanhainhoivan kipupisteitä ja etsii sille uusia suuntaviivoja." (Takakansi)
Airakasinen on tarttunut epäkohtaan, jota myös pommiksi tavataan kutsua ja tosiasiaan, joka väistämättä kohtaa meitä kaikkia: ikääntymiseen ja kuolemaan. Hän tekee sen kohderyhmän jäsenenä filosofisella tavallaan rauhallisen avaavasti ja pohdiskellen. Pohdiskellen ja nyökytellen, samoja seikkoja pyöritelleenä, ihmetelleenä ja kauhistelleenakin, mutta rauhallisena luin teoksen, josta kiitos heti kättelyssä! Kuolema ja kaikki siihen liittyvä on meillä - outoa kylläkin sen jokaista meitä koskettavuuden, tavanomaisuuden huomioon ottaen - edelleenkin eräänlainen tabu. Sen sijaan eläkepommi, hoitajamitoitus jne. ovat saaneet mediassa huomiota ja retostelua riittävästi; korjaavat teot loistavat sen sijaan poissaolollaan.
Airaksinen nostaa napakasti tapetille myös poltttavan kysymyksen eutanasiasta, jonka henkilökohtaisesti soisin - sen ristiriitaisuuksista väärinkäyttömahdollisuuksien muodossa - olevan meilläkin laillisen ja sitä haluavan itsensä vapaasti päätettävissä. Piste.
Airaksisen sanoin: Loppupäätelmä on joka tapauksessa se, että järkevä ihminen varmistaa taustansa pahan kuoleman varalta sallimalla hyvän kuoleman mahdollisuuden kaikissa tapauksissa. Kukaan ei voi oikeasti haluta jäädä lääketieteen luomaan limboon. Lääketiede on siunaus, mutta myös kauhea vaara kuoleman pitkittäjänä. Kuolemaa ja kuolemista koskevien asenteiden on muututtava järkeviksi.
Teos sisältää luvut: Johdanto: Hoivapommi, Onnellinen vanhuus, Ikääntymisen kaksi ristiriitaa, Katoava minuus ja hoiva, hoito ja vajeet.
Teoksen motot kuuluvat: Que Sera, Sera (Doris Day) ja Panta rei (Herakleitos), joiden vaikka ne vastaisilta näyttävätkin, Airaksinen mainitsee niiden olevan päteviä, sillä kunakin ajan hetkenä virta on mitä se on, eikä mitään muuta eli Herakleitoksen sanoin: Samaan virtaan astumme emmekä astu, me emmekä me. Hän toteaa esipuheensa lopuksi: Tämä kirja yrittää ymmärtää vanhenemista, vanhuutta ja vanhaa ihmistä, koska ilman ymmärrystä toiminta on haparointia pimeässä. Eliitille se tuntuu sopivan, kärsivä ihminen on eri mieltä...
Hyväksi lopuksi pari ajankohtaista linkkiä, jotka avautuvat vahvennoksia klikkamalla uutisointiin pohdiskeltaviksi asian tiimoilta:
Kansanedustaja Kristiina Salonen 10.9.2020: Itsemurha
on vuosittain noin 200:n yli 65-vuotiaan kuolinsyy. Kehitys on ollut
ikäihmisten osalta huolestuttava. Vuonna 2018 itsemurhan teki 218
suomalaista, jotka olivat iältään 65-85-vuotiaita, kun vuonna 2017
heitä oli tasan 200 ja
Iltasanomat 19.9.2020
Tämä järjestelmä tekee itselleen nämä potilaat, joita se tarvitsee. Linkit aukeavat vahvennoksia klikkaamalla.
Mitä ajatuksia Sinussa, hyvä Lukijani herää teeman tiimoilta?
Mutta, mutta: yleensääkään ja etenkään näin upeana syyspäivänä ei tarkoitus toki ole synkistellä, vaan nostaa kissa pöydälle, sillä asiat eivät muutu vaikenemalla, joten Timo Airaksiselle toiseenkin kertaan iso kiitos tämän teeman esillenostosta ja mainioista, ajatuksia herättävistä, positiivisista pohdinnoista!!
Raikkaita punaposkisia omppuja suoraan puusta, kupponen aromikasta kahvia ja kuulumisten vaihtoa on luvassa Esikoisen huushollissa, joten mars matkaan, usvaa putkeen ja mainiota viikonloppua!
Elämäniloa, aurinkoa ja valoa:
Airaksisella on mielenkiintoisia ajatuksia. Hyvä kun kissa nostetaan pöydälle.
VastaaPoistaEn kyllä haluaisi itselleni kuoleman pitkitystä, mutta haluan tietysti kammottavien kipujen hoitamista. Vanhusten hoito voi tietysti olla hyvääkin joissakin hoitopaikoissa, mutta olen kuullut kyllä aika karmeista mokista.
Työkaverini äiti joutui makaamaan reisi murtuneena hoitopaikassa, kun oli kaatunut. Lääkäri (ulkomaalainen) oli käynyt tarkistamassa, mutta ei todennut vikaa, eikä lähetetty hoitoon. Työkaverini meni katsomaan ja näki, että äiti oli kamalan kipeä ja jalka sojotti väärään suuntaan. Pakotti hoitajan tilaamaan ambulanssin ja viemään päivystykseen. Äiti joutui suoraan leikkaukseen. Toivon, että vanhusten hoito paranee, mutta kun kuulee koko ajan tämmöisiistä hoidoista, niin kyllä tuntuu pahalta.
Kiitos Mai kommentistasi ja ajatusten avaamisesta! Kiteytit hyvin parhaan mahdollisen toiveen.
PoistaLuvattoman paljon on sekä tullut kuultua että koettua käsittämättömiä ja vastenmielisiä asioita sekä toimintamalleja teeman tiimoilta. Viimeksi näin kävi parasta ystäväämme saatellessa vuosi sitten. Tapaus, jossa oli suoranaisen heitteillejätön piirteitä, mutta jota ilman puhevaltaa jouduimme avuttomina vain surullisin sydämin katselemaan vierestä...
Mutta: toivottavasti kissan pöydälle nostaminen, julkisuudessa käsittely muuttaisi sekalaista ja toimimatonta julkista terveydenhuoltoamme kokonaisuudessaan toimivampaan ja asiakasystävällisempään suuntaan
Aurinkoista ja ruskan kaunistamaa sunnuntaipäivää Sinulle:)
Airaksinen on nyky-Suomen fiksuja, arvostan. Totta, että asia on hyvä pitää tapetilla, myös kauniina syyspäivänä ja säästä riippumatta. Ettei sitä pitkitettyä limboa tarvitsisi kenenkään pelätä. Siinä on myös iso rahasampo terveysbisneksessä. Raadollista, mutta totta sekin näkökulma.
VastaaPoistaKiitos Leena! Airaksisen tapa käsitellä asioita on miellyttävä ja selkeä sekä omille fundeerauksille tilaa suova, tätä arvostan minäkin.
PoistaLimbo kuvaa yhdellä sanalla nykytilannettamme.
Ja juuri näin: raha ratkaisee tässäkin, vaikkei näin tulisi olla. Rumasti ilmaisten: raatokärpäset kakun kimpussa ja jaossa...
Unohtuu helposti, että kun hoitoonpääsy pitkittyy ja vaikeutuu eli alkaa julkiselle puolelle olla jo koko lailla toivotonta, niin sairaudet pahenevat ja tulevat yhteiskunnalle entistä kalliimmiksi hoitaa.
Mutta päivä on kaunis ja puut hehkuvat komeissa juhlaväreissä, nautitaan näistä fasiliteeteista, joten iloista syyspäivää ja mainiota alkavaa viikkoa Sinulle:)
Vanhukset ovat niin suloisia ja ihania että olisi kaikille hyväksi ymmärtää miten ihanteellinen elämä siitä seuraisi jos pitäisimme heidät lähellämme heidän hyvinvointiaan vaalien. ❤️
VastaaPoistaMinulla on nyt maahanmuuttajien suomen kielen ryhmässäni yksi ikääntyvä mummohenkilö ja olen iloinen kun voin auttaa häntä osaksi yhteiskuntaa. Opin samalla itse lisää arabiaa. 😀
Kiitos Rita A suloisesta vanhuskommentistasi; harvinaista herkkua!
PoistaOlen itse aina ollut ihastunut lue rakastunut vanhuksiin Mummini alkuvuodet kasvattama kun olen ja sittemmin kymmenkunta vuotta saanut asua 102-vuotiaaksi kotonaan asuen yltäneen Naapurintytön vierellä. Hänen valoisa ja elämän suhteen utelias asenteensa opetti minulle paljon...
Sinulla on tärkeä tehtävä sopeuttamisessa osaksi yhteiskuntaamme, jolloin meillä kaikilla sujuu sutjakammin ja ongelmilta, joita aina vaan painotetaan, säästytään. Hatunnosto arabiankielen opinnoillesi:)
Suomessa niitä vanhuksia joilla on rahaa hoidetaan hyvin.
VastaaPoistaOnhan tämä kummallista, että ne jotka rakensivat hyvinvointivaltion on unohdettu sen sijaan 1 miljardi veikkausrahaa tungetaan järjestöille.
En voi kehua olleeni aktiivinen asiassa.
Kiitos Jokke! Niinpä: rahalla saa ja hepalla pääsee...
PoistaTuo yhteiskunnan kahtiajako sai vauhtinsa 1990-luvun laman seurauksista, jolloin ns. keskiluokka kutistui/kutistettiin.
Kummajaista sopii ihmetellä, vaan ei arvoitus aukea!
Meitähän, suuria ikäluokkia siis, tavataan myös kainosti kutsua ahneeksi sukupolveksi;)
Vaan eipähän pääse henkseleitään paukuttelemaan mekäläinenkään.
Tämän tyyppisellä ja tasoisella ajankohtaiskirjallisuudella sen sijaan on laajalti tilausta, ja Airaksisen tapa käsitellä oman sektorinsa asioita on "armollinen".