Kristina Ohlsson: "Mion Blues / Mios blues" - ex libris...

"Mion blues", Kristina Ohlsson, WSOY, 2016, 363 s., suomentanut
Pekka Marjamäki.

"Kristina Ohlsson (s.1979) on Lähi-itään ja EU:n ulkopolitiikkaan erikoistunut politiikan tutkija, joka on työskennellyt Ruotsin turvallisuuspoliisissa, ulkoasiainministeriössä sekä viimeksi ETYJ:n analyytikkona Wienissä.
Fredrika Bergman -sarjasta on suomennettu Nukketalo, Tuhatkaunot, Varjelijat, Paratiisiuhrit  ja Daavidintähdet. Asianajaja Martin Benneriä käsittelevän kaksiosaisen sarjan alkuosa Lotus blues  ilmestyi keväällä 2016. Mion blues
(ilm. syksyllä 2016) on jännitystarinan päätösosa. Martin Benner -sarja on kirjoitettu kovaksikeitetyllä, ironisella tyylilajilla." (Lievelehti)

"Asianajaja Martin Benner on pirullisessa pinteessä ryhdyttyään selvittämään lukuisista murhista tuomitun Texasin Saran tapausta. Pelastaakseen itsensä hänen on ensin löydettävä Saran pieni poika, Mio, joka katosi päiväkodin pihalta. Häikäilemätön mafiajengi ei jätä Benneriä rauhaan ennen kuin poika löytyy. Kiristyssilmukan edelleen tiuketessa Bennerin on selvitettävä kuka lavastaa hänet yhä uusiin murhiin, joita hän ei ole tehnyt. Joku seuraa Bennerin liikkeitä karmivan läheltä, näkymättömänä pysyen. Löytyykö Mio ennen kuin Benneriltä loppuu aika?" (Takakansi)

Teoksen alussa on lyhyt yhteenveto, joka palauttaa mieliin aiemmat tapahtumat ja auttaa hyppäämään ketterästi kärryille tälle jatko-osuudelle; mainiota!
Benner jättää jälkeensä kirjaimellisesti  tahtomattaan katkeamattoman liukuhihnanomaisen sarjan  "roppia"  kuin pahan ilman lintu konsanaan.  Peukaloruuveja kiristelee mystinen Lucifer, jota myös itse saatanaksi tituleerataan.  Lucyn & Bennerin monimutkaisen hienoviritteinen ammatillinen ja siviilisuhde elää, kehittyy ja kipuilee muotojaan etsien perheenomaisessa arjenpyörityksen yrityksessään  pikku-Bellen hyvinvoinnista huolta pitäen ja kantaen.

-  Mieleeni juolahti samalla uusi ajatus: jos kaikki tapaamani ihmiset, jotka tekevät kanssani yhteistyötä, kuolevat koska he tietävät liikaa, miksi minä olin edelleen elossa ? Mikä asia minulta oli jäänyt ymmärtämättä?

- Olin saanut moneen otteeseen kuulla, että koko hommassa oli kyse ennen kaikkea Miosta. Kaikki järjestyisi, kunhan löytäisin hänet. Epäilykseni kasvoivat kuitenkin hetki hetkeltä. Kenen asiat itse asiassa järjestyisivät? Tuskin ainakaan Mion. Missä hän nyt sitten olikaan...

Kristina Ohlsson on ilman muuta laadukkaan dekkarin tuottaja. Frederika Bergman sarjasta muodoistui rehellinen page-turner-lukuilo, Martin Bennerin hahmoon sen sijaan sai tukusamman kontaktin tässä sarjan toisessa osassa, kun turhat helmahäröilyt eivät tahtia häirinneet.        
                      
-  Entä  selviääkö kuinka Elias, joka katosi ja löytyi kurkku auki leikattuna katosi uudelleen? Voiko valmiiksi kadonnutkin kadota uudestaan ?

Ohlsson hallitsee myös lopputiivistämisen jalon taidon ja putkauttaa ilmoille pieniä yllätyksenpoikasia kuin saippuakuplia ikään. Vaikka kukaan tai mikään ei ole sitä, miltä  ensikättelyssä näyttää ja salaisuuksien arkun kansi pullottaa rakosellaan, pitää Ohlssonin varmaotteisuus tarinan ja juonenkulun tiukasti raameissaan A:sta Ö:hön.

- Haastattelusta Karen Viking (KV); KV:  Entä... sinun Porschesi? MB: Romuttamolla. Ostin tilalle Maseratin. Se on paljon parempi.  KV: Eli loppu hyvin kaikki hyvin?  MB: Niin hyvin kuin voi olla. Olemme elossa ja terveitä. Se on kaikkein tärkeintä.  KV: Katso nyt. Ehkä sinä pystyt sittenkin muuttumaan kaikesta huolimatta? (Hetken hiljaisuus)  MB:  Enpä oikein usko. En itse asiassa ollenkaan. 
Jee-Jee asiaa: Maserati !!  Tarinamme sankarin, tuon menneitä mukanaan kantavan kelpo Bennerin kohdalla lopputoteamus on tämä: riittävän hyvä  - muuttumatonkin - riittää;  noin yleisimminkin ottaen...


Kirjapolkuni bleue ilahdutit mukaantulollasi  näille poluille ja ymppäsin Sinut oitis lukusilla osastoon:)

Entäpä ihastuttiko vai vihastuttiko "Mion blues" Kirjasähkökäyrän Maita; se selviää klikkaamalla:)

Mars- mars marraskulle: