Olivier Friggieri: "Viimeinen faldetta ja muita pieniä tarinoita Maltalta/Stejjer Għal Qabel Jidlam - ex Libris...

"Viimeinen faldetta ja muita pieniä tarinoita Maltalta", Oliver Friggieri,
Scripta Manent, 2012, 110 s., suomentanut Laura Ivaska. Suomennettu italiankielisestä käännöksestä Storie per una sera (1994) vertaamalla sitä englanninkieliseen käännökseen Koranta and other short stories from Malta (1994).

"Maltan tunnetuin nykykirjailija Oliver Friggieri  (s. 1947) opiskeli filosofiaa sekä kirjallisuutta ja väitteli filosofian tohtoriksi Maltan kirjallisuudesta vuonna 1978. Hän on toiminut Maltan yliopiston maltan kielen ja kirjallisuuden professorina vuodesta 1987.
Friggierin runsaaseen tuotantoon kuuluu runokokoelmia, novelleja ja romaaneja sekä lukuisia kirjallisuuskriittisiä teoksia. Hän on osallistunut kymmeniin kansainvälisiin runotapahtumiin ympäri Eurooppaa. Hänen runojaan on puettu musiikkiin ja hänen novelleistaan on tehty televisiosovituksia. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja (mm. Premio Mediterraneo Internazionale, Palermo 1988, Malta Government Literary Award 1988, 1996, 1997) sekä Maltan valtion myöntämän National Order of Merit -kunniamerkin vuonna 1999." (Lievelehti)

"Aikamme merkittävimmäksi maltalaiseksi kirjailijaksi luonnehdittu
Oliver Friggieri (s.1947) piirtää pienissä kertomuksissaan herkkiä kuvia saarensa vaatimattomista, usein yhteiskunnan marginaalialueille joutuneista asukkaista, sen kyläyhteisöistä ja elämästä. Näennäisen minimalistisilla, arjen dramatiikan ja traagisuuden paljastavilla tarinoillaan Friggieri johdattaa lukijan erilaisten henkilöhahmojensa köyhän ulkokuoren alle kätkeytyvään sisäiseen rikkauteen ja heidän syvään, universaaliin ihmisyyteensä." (Takakansi)

Tähän tarttumiseen riittivät kaksi sanaa: Malta ja faldetta. Kooste sisältää paitsi Esipuheen, kertomukset Mies ja säkki, Omituinen poika, Viimeinen faldetta, Koranta, Kainalosauvamies, Pulujen ystävä, Kuolema satamassa,
Ihmisen paras ystävä, Meripoika, Demonien yö, Lääkärin lauantai ja Ilotulitusjuhla. 

-  Hän oli yli seitsemänkymmenen, mutta vain  hänen ryppyiset, keskikesän auringon kuivattamaa sitruunaa muistuttavat kasvonsa ja langanlaiha rankansa paljastivat hänen oikean ikänsä. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt häneltä,
kuinka vanha hän oli, vaikka hän ei muiden naisten tapaan yrittänytkään peitellä vuosiaan. Eipä hänestä muutenkaan oltu järin kiinnostuneita. Niin kauan kuin maailmassa oli tilaa, hänen annettiin elää ja olla, ja niin kauan kuin taloissa oli ovet, jotka sai lukkoon, hän sai mennä, mihin ikinä halusi. 
 - Kunhan hän pysyy kaukana oveltani eikä jää kotinurkilleni norkoilemaan, ihmiset ajattelivat....

Fraggieri kirjoittaa omien kokemustensa ja nuoruudenmuistojensa pohjalta. Seikka, mikä näkyy positiivisena ymmärtäväisyytenä ja revittelemättömyytenä kautta linjan. Lukijalle tämä tarjoaa mahdollisuuden tyystin ulkopuolisenakin kulkea sujuvasti kaduilla ja kujilla, olla mukana arjen hyörinöissä, iloissa ja suruissa, elämässä ja ihmisenä ihmisten joukossa...

 Täällä syvässä etelässä kuuluvat vielä

esi-isien äänet, kenties vielä

kadonneiden merkitysten kaiku

soi maan sydämessä.

- Juuret (Saaren ääni)

Tahdon kaihoisan hymyn

Joka maistuu menneisyydeltä,

Pisaran rakkautta

joka tuoksuu tuskalta. 

- Aallon ääni

Jotkut kertomuksista kuten Omituinen poika ulkopuolisuudessaan ovat sydäntäriipaisevaa  luettavaa.  Tällaisen vannoutuneen koiraihmisen syketiheyttä  ja suupieliä puolestaan  nostavat Ihmisen paras ystävä ja  Pulujen ystävä. Lääkärin lauantaissa oli varsin yllättävästi havaittavissa tyystin nykyaikaan sijoittettua ja sovitettua stressiä ja työuupumusta, joskin Hippokrateen pyhää valaa kunnioittaen.

Friggieri hemmottelee lukijaansa taatusti erilaisilla ja ennenlukemattoman kaltaisilla teksteillä, jotka koskettavat, koettelevat ja jättävät mietteliään,
mutta vahvan ja positiivisen lukujäljen, ihmettelemään ja ihastelemaan elämän monimuotoisuutta, erilaisia tapoja ja aikoja.

Teos on kauttaaltaan hyvää ja tarkkaa havainnointia, jonka herkullisen ilmaisuvoimaiseksi tekstiksi pukemisessa Friggiesri osoittaa  hienotunteisuutta ja herkkää, mutta terävää silmää. Hieno kooste, jonka lukemista en voinut kesken jättää, mutta joka kestää useammankin lukukerrran!

Lämpimät kiitokset tämän pienen suuren aarteen löytymisestä kuuluvat Tarukirjan Margitille:)

-  On aivan sama elääkö vuoden, kaksikymmentä tai yhdeksänkymmentä.
 Se että on ollut olemassa, riittää jo siihen, että voi sanoa: "Minäkin olen elänyt." Elämän pituudella ei ole niinkään väliä. Tärkeintä on elää.

Verba volant, scripta manent. (Senaattori Caius Titius)

Qui scribit, bis legit: