"Loistava toveri Kim Jong Un", Anna Fifield, Bazar Kustannus Oy, 2019, 382 s., suomentanut Seppo Raudaskoski.
Anna Fifield (s.1976) on Washington Post -lehden Pekingin toimiston johtaja. Hän on työskennellyt aiemmin mm. Japanin ja Korean kirjeenvaihtajana ja vieraillut Pohjois-Koreassa lukuisia kertoja. Fifield sai vuonna 2018 ansiokkaasta toimittajan työstään Aasiassa Stanfordin yliopiston Shorenstein-journalismipalkinnon. (Lievelehti)
- Tein haastatteluja kahdeksassa maassa satojen tuntien edestä ja onnistuin kokoamaan palapelin nimeltä Kim Jong Un. Se, mitä sain selville, ei lupaa hyvää niille 25 miljoonalle ihmiselle, jotka ovat yhä satimessa Pohjois-Korean rajojen sisällä.” – Anna Fifield
©BY-SA 4.0. Washington Post 2018
- Tein haastatteluja kahdeksassa maassa satojen tuntien edestä ja onnistuin kokoamaan palapelin nimeltä Kim Jong Un. Se, mitä sain selville, ei lupaa hyvää niille 25 miljoonalle ihmiselle, jotka ovat yhä satimessa Pohjois-Korean rajojen sisällä.” – Anna Fifield
"Salaperäisen yksinvaltiaan nousu ja valtakausi palkitun Pohjois-Korea-ekspertin kertomana. Syntymästään vuonna 1984 lähtien Kim Jong Un on ollut myyttien ja propagandan ympäröimä hahmo. Kuinka väitetystä ihmelapsesta kasvoi julma valtiojohtaja, joka ei epäröi teloituttaa edes omia sukulaisiaan ja perheenjäseniään?
Kun Kim Jong Un nousi Pohjois-Korean johtoon vuonna 2011, harva
uskoi,
että laiskana pidetty ja poliittisesti kokematon nuorukainen selviäisi edessään olevista haasteista. Kim Jong Un ei ole kuitenkaan vain selvinnyt vaan jopa kukoistanut ja samalla onnistunut pitämään koossa maan, jonka olisi pitänyt hajota palasiksi jo vuosia sitten.
Palkittu journalisti Anna Fifield kokoaa Kim Jong Unin menneisyyden ja nykypäivän mukaansatempaavaksi tarinaksi käyttäen apunaan hallitsijan lähipiirin jäsenten kertomuksia. Hän kertoo myös tyhjentävästi, miksi ja miten Kimin suku on onnistunut luomaan Pohjois-Koreaa jo vuosikymmenien ajan hallinneen dynastian." (Takakansi)
Alkulehtien kartta, sukupuu ja prologi luovat hyvän pohjan tämän "loistavan toverin" valtaannousun ja valtakauden muutoin varsin vaikeaselkoiselle,
edes jonkinasteiselle käsittämiselle.
Fifield onnistuu yllättävänkin suuressa määrin vakuuttaman luodessaan lukijalleen kuvaa tästä eristäytyneestä ja oudonoloisesta kummajaismaasta diktaattoreineen päivineen. Tätä tietopakettia on mahdoton avata ilman,
että postaus saavuttaisi uuvuttavat mittasuhteet, joten kannattaa antaa sille omakohtaisesti mahdollisuus - vaikkei politiikka sinänsä muutoin omaan intressipiiriin kuuluisikaan - niin ihan kuriositeetin ja uteliaisuuden vuoksi.
Teos on mielestäni hyvä, sujuvasanaisesti kirjoitettu ja miellyttävälukuinen ja saa takuuvarmasti lukijansa hämmästelemään ja kummastelemaan, kuinka monenkirjavissa valtioissa tämän yhden ja ainoan taivaankannen alla elämme. Ihmeteltävää ja pohdittavaa riittää roppakaupalla, joten omaankin tietolaariin ropisee reilusti jyviä.
Yksinkertaisesti ymmyrkäisenä:
että laiskana pidetty ja poliittisesti kokematon nuorukainen selviäisi edessään olevista haasteista. Kim Jong Un ei ole kuitenkaan vain selvinnyt vaan jopa kukoistanut ja samalla onnistunut pitämään koossa maan, jonka olisi pitänyt hajota palasiksi jo vuosia sitten.
Palkittu journalisti Anna Fifield kokoaa Kim Jong Unin menneisyyden ja nykypäivän mukaansatempaavaksi tarinaksi käyttäen apunaan hallitsijan lähipiirin jäsenten kertomuksia. Hän kertoo myös tyhjentävästi, miksi ja miten Kimin suku on onnistunut luomaan Pohjois-Koreaa jo vuosikymmenien ajan hallinneen dynastian." (Takakansi)
Alkulehtien kartta, sukupuu ja prologi luovat hyvän pohjan tämän "loistavan toverin" valtaannousun ja valtakauden muutoin varsin vaikeaselkoiselle,
edes jonkinasteiselle käsittämiselle.
Fifield onnistuu yllättävänkin suuressa määrin vakuuttaman luodessaan lukijalleen kuvaa tästä eristäytyneestä ja oudonoloisesta kummajaismaasta diktaattoreineen päivineen. Tätä tietopakettia on mahdoton avata ilman,
että postaus saavuttaisi uuvuttavat mittasuhteet, joten kannattaa antaa sille omakohtaisesti mahdollisuus - vaikkei politiikka sinänsä muutoin omaan intressipiiriin kuuluisikaan - niin ihan kuriositeetin ja uteliaisuuden vuoksi.
Teos on mielestäni hyvä, sujuvasanaisesti kirjoitettu ja miellyttävälukuinen ja saa takuuvarmasti lukijansa hämmästelemään ja kummastelemaan, kuinka monenkirjavissa valtioissa tämän yhden ja ainoan taivaankannen alla elämme. Ihmeteltävää ja pohdittavaa riittää roppakaupalla, joten omaankin tietolaariin ropisee reilusti jyviä.
Osaan murhata ja hymyillä, kun murhaan,
huutaa epätoivolleni "kaikki hyvin",
itkeä, kun kyyneliä tarvitaan, ja olla
sellainen, kuin kulloinkin tarvitaan --
Kameleontti katsoo kadehtien värieni runsautta,
vaihdan hahmoa niin, että Proteus jää häviölle,
näytän Machiavellillekin miten hallitaan.
Näillä taidoillako muka kruunua en saa?
Richard William Shakespearen näytelmässä
Henrik VI, Kolmas osa, 3. näytös, 3. kohtaus.
Suom. Matti Rossi (WSOY, 2007)
Yksinkertaisesti ymmyrkäisenä:
Minäkin yritän vältellä politiikka-aihetta, kun ei kiinnosta. En lue niitä ollenkaan, joten en anna tällekään johtajalle mahdollisuuksia. Mies saa luvan jatkaa myös politiikkakirjojensa lukemista. Höyryää toisinaan liikaakin. Ei se taida olla sittenkään niin turvallista hänenkään paneutua politiikkaan.
VastaaPoistaKiitos Mai ja kiintoisaa, kuinka lukemisen kohteet näin jakautuvat! Meilläkin politiikkaa seuraa enemmän Kanssakulkija, samoin lukemistossaan on enemmän sitä ja poliittista historiaa. Päivänpolitiikkaa seuraan ns. vasemmalla kädellä ja kyllähän joskus ilmassa on erilaisten näkemysten säkenöintiä...
PoistaLuin teoksen Diktaattorin keittiömestari, ja siinä Un oli lapsi. On tämä kumma, että maailmassa on valtioita, jotka voivat kohdella kansalaisiaan kuinka haluaa.
VastaaPoistaKiitos Jokke ja älä muuta virka! Tämä teos on ilman muuta mielenkiintoinen ja avaava. Ongelmana lukiessa oli se, että vaikka toki ymmärsi lukemansa, niin sen todellisuuden läpimenossa oli takkuilua. Että oikeasti näin voi olla vuonna 2020!!!
PoistaHistoria tuntee yksinvaltiaita, psykopaatteja ynnä muita itsensä ylentäjä ja aivan kamalia raakalaisia, jotka joillekin tahoille voivat esiintyä rakastettavina ja oikeudenmukaisina pätevinä hallitsijoina. Hitleriäkin ihailtiin omana aikanaan. Aloin diktaattoreita miettiä Irakin kriisin aikana vuonna 2004 ja käsitin mikä onni meillä on asua demokraattisessa valtiossa. 🍀 Toinen mitä silloin aloin ajatella oli se miten puolueellisesti väritettyjä historian kirjat saattavat olla, samoin kuin uutisointi. Olisi toivottavaa ja ihanteellista jos kaikki journalistit toitottaisivat totuuden, mutta mikä on totuus kulloinkin? Huh kun alkoi tulla hurjia ajatuksia mieleen tuosta esittelemästäsi asiasta... 😎
VastaaPoistaKiitos Rita A ja toden totta lukiessa pyöri ajatuskaruselli yhä kiihtyvällä tahdilla omassa päässä!
PoistaKaikkea ei voi eikä tarvitse käsittää, todeksi tajuta.
Kyllä demokratia ja sananvapaus ovat arvokkaita asioita! Kynsin hampain pitäkäämme molemmista kiinni.
Pohjois-Korea kiinnostaa eli tämän aion lukea. Minua kiinnostaa politiikka (vaikka en sinänsä juuri jaksa tietokirjoja aiheesta lukea paitsi valikoiden) ja erityisesti sen (ja kulttuurien) ääri-ilmiöt. Pohjois-Korea näyttäytyy samaan aikaan sekä absurdina että kammottava, minussa sellainen herättää pakonomaisen tiedonhalun.
VastaaPoistaKiitos Elegia! Tiedonhalu tässä oli pontimena itsellänikin, ja myös tuo ääri-ilmiöt osio tulee kokolailla tyydytetyksi.
PoistaErilaiset kulttuurit, erilaiset politiikat ja systeemit; kaikki kuitenkin samalla Telluksella, - kiinnostavaa ja ihmeellistä...
Kiitos kirjan esittelystä Takkutukka. Kirja kiinnostaa, vaikkakin aika kammottava henkilö onkin. Pitää valita tietty hetki tällaisen lukemiselle. Olen tutustunut tähän mieheen välillisesti, kun olen lukenut muutamia Pohjois-Korea -pakokirjoja.
VastaaPoistaKiitos Anneli! Totta: tälläisen teoksen lukemiselle on mielentilalla suuri vaikutus, sillä sulateltavaa riittää ja kulmakarvat kohoilevat yhtenään, mutta erittäin mielenkiintoinen ja avaava teos;)
PoistaKylläpä kirjailija on tehnyt mittavan taustatyön tätä kirjaa varten! Se sisältääkin aivan varmasti paljon tietoa, ja kiinnostaa kyllä minua, joten pidän kirjan mielessä. Tuollainen suljettu maa herättää kyllä uteliaisuutta, tiedonhalua, epäuskoa ja järkytystä... Ja nuo hullut diktaattorit - ei heitä voi ymmärtää...
VastaaPoistaKiitos Kirjarakkautta! Näin on, ja yksi teoksen vahvuuksista on sen sormella osoittamattomuus ja asiapitoisuus.
PoistaKaikkea mainitsemaasi herää lukiessa ja on erittäin vaikeaa/mahdotonta ymmärtää, että tässä maailmassa ja ajassa tuollainen systeemi on ylipäitänsä mahdollinen...