"Nunchi - Intiutiota ja tilannetajua korealaisittain", Euny Hong, Gummerus Kustannus Oy, 2019, 211 s., suomentanut Heli Ikäheimo.
"Euny Hong (s. 1973) on korealais-amerikkalainen kirjailija ja journalisti,
jonka kolmas kirja Nunchi on. Hong on syntynyt New Jerseyssä, josta muutti
12-vuotiaana Koreaan ja sieltä jälleen Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Hän on toiminut kolumnistina The Financial Timesissa." (Kustantaja)
"Hyvällä nunchilla varustettu ihminen ei päästele sammakoita suustaan vaan huomioi toisten tunteet, ajatukset ja mielialan. Nunchin avulla otat tilanteen haltuun ja saat muut puolellesi niin työhaastattelussa, ensitreffeillä kuin missä tahansa muussakin sosiaalisessa tilanteessa." (Takakansi)
Self help-tyyppinen kirjallisuus lieveilmiöineen ei yleensä ottaen kiinnosta lainkaan, mutta aivan pakkohan silkasta uteliaisuudesta oli selvittää,
mitä tyystin vieras käsite nunchi pitää sisällään. Intuitiohan on mitä käyttökelpoisin ominaisuus jokapäiväisessä elämässä lisäksi korealaisuus tuntuu nyt kuin itsestäään valikoituvan lukusille, niin...
- Nunchi (nantšii): "silmämitta" eli hienovarainen taito arvioida muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita harmonian, luottamuksen ja yhteyden rakentamiseksi.
- Kun nunchia sovelletaan päivittäisessä elämässä, on tärkeää ymmärtää,
että nunchin yksikkö on huone. - Et ehkä ajattele huonetta erillisenä elävänä, hengittävänä organismina, mutta sitä se on. Sillä on oma "lämpötilansa", "kokonaisilmanpaineensa", "äänenvoimakkutensa, mielialansa - ja nämä ovat jatkuvassa muutostilassa. Korealaiset sanovat, että huoneella on boonwigi - ikään kuin huoneen ilmapiiri tai hyvinvointitaso.
Teoksessa on yhdeksän lukua: 1) Mitä on nunchi?, 2) Korealainen supervoima,
3) Nunchinsalpaajat, 4) Ei nunchia - eli kuinka menettää ystäviä ja karkottaa ihmisiä, 5) Kaksi silmää, kaksi korvaa, yksi suu, 6) Luota ensivaikutelmaan,
7) Nunchi ja suhteet, 8) Nunchi työpaikalla ja 9) Nunchia hermoileville ja loppusanat sekä liitteet viitteineen.
- Korealaiset kansantarustot ylistävät nunchia, ja tunnetuin kaikista kertoo legendaarisesta sankarista Hong Gildongista, 1550-luvun Korean
Robin Hoodista. Todellisesta miehestä tiedetään vähän, mutta perimätiedon mukaan Hong käytti nunchiaan välttyäkseen murhayritykseltä, kukistaakseen kuninkaan ja noustakseen kuninkaaksi tämän paikalle.
Nunchista ei siis ole etua vain yksilötasolla ja sosiaalisissa kuvioissa vaan kirjailija toteaa Korean käyttäneen sitä yli viiden vuosituhannen ajan torjuakseen maata kohdanneet iskut ja nuolet:
- Maa siirtyi määritelmältään kolmannesta maailmasta ensimmäiseen vain puolessa vuosisadassa. Vielä seitsemänkymmentä vuotta sitten, Korean sodan jälkeen, Etelä-Korea oli yksi maailman köyhimmistä valtioista - köyhempi kuin useimmat Saharan eteläpuoliset Afrikan maat. Kaiken lisäksi sillä ei ollut minkäänlaisia luonnovaroja: ei pisaraakaan öljyä, ei kiloakaan kuparia,
2000-lukuun mennessä Etelä-Koreasta on tullut yksi planeettamme rikkaimmista, omaleimaisimmista ja teknisesti edistyneimmistä maista.
Nyt Etelä-Korea valmistaa suurimman osan maailman puolijohteista ja älypuhelimista, Se on ainoa OECD:n jäsen, joka aloitti lainaamalla muilta rahaa ja muuttuikin sitten lainan antajaksi. Toki osa tästä oli seurausta silkasta onnesta, mutta jos asia olisi niin yksinkertainen, moni kehitysmaa olisi saavuttanut saman. Korean talousihme on aina perustunut nunchiin; kykyyn "mitata silmällä" muiden maiden nopeasti muuttuvia tarpeita, valmistaa vientituotteita, jotka kehittyvät näiden tarpeiden mukaan, ja tarkistaa suunnitelmia, jotka perustuvat maailmankaikkeuden ainoalle vakiolle - muutokselle.
Hong käyttää kirjassaan useita lausumia ja henkilöesimerkkejä kuten Herakleitoksen Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, Scherlock Holmesin mestarillista kykysä lukea huoneessa vallitsevaa tilannetta, Oscar Wilden tylsimyksistä (ennuyeux) toteamaa: Joku joka riistää sinulta yksinäisyyden tarjoamatta seuraa jne. Hän kuvaa myös sitä, kuinka nunchia käytetään kouluissa oppilaiden omatoimisuuden ja havainnoinnin lisäämiseksi: kouluissa ei ole mitään tarvikkeita, vaan jos esim. huomenna on tarkoitus tehdä vaikka laiva, oppilaat miettivät tarvittavat materiaalit ja tuovat ne tullessaan.
Tilanteenlukutaidosta on valtavasti hyötyä elämän varrella. Jokainen meistä tuntee tyyppejä, joilla ei ole tilannetaju kohillan, ja jotka saattavat täräyttää kasvot peruslukemilla mitä tahansa asiaankuulumatonta tai tilanteeseen epäsopivaa. Mitä ajankohtaisin teos nyt, kun on putkahtanut trendikkääksi ollakin kiva ja mukava tyyppi kaikenlaisten totuudentorvien töräyttelyn ja törttöilyjen ohella/jälkeen. Euny Hong lanseeraa uuden käsitteen ja kirjoittaa aiheesta elävästi sekä kiinnostavasti taustoittaen.
Eihän tämä nunchin idea mitään tajunnan räjäyttävää eikä rotkoja repäisevää ole, eikä sen ole tarvis sitä ollakaan, mutta siinä on intiution kaverina ideaa.
Teos pitää sisällään toki myös vanhoja tuttuja totuuksia ja jonkin verran toisteisuutta, mutta se myös kumoaa kuluneita kliseitä.
Tekstin lomassa olevia pikatestejä oli hauskaa itsekseen tehdä, ja niiden tuloksista poiki kelpo ajatuksia ja tarkennusideoita omaan suhtautumiseen sekä ravisteluja reagointitapoihin. Löysipä myös itsensä pykälää tietorikkaampana lukutuokion jälkeen ynnä historian siipien hellän havinan pyyhkäisemänä.
Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta:)
- Olen oppinut, että ihmiset unohtavat mitä sanoit, he unohtavat mitä teit,
mutta he eivät koskaan unohda, mitä sait heidät tuntemaan. Maya Angelou.
Pidetäänpä visusti mielessä:
Musiikilla saa aikaiseksi tunteita ja tunnetiloja. On ihmisiä, jotka kuuntelevat, on ihmisiä, jotka katselevat, ja on ihmisiä, jotka puhuvat. Jokaisella sitten jokin osa on vahvempi ja osa heikompi. Sitten on erityisherkkiä, kroonisesti sairaita, vammaisia, joiden herkkyys on omaa luokkaansa. Luulenpa, että on harvoja, jotka eivät pysty kuuntelemaan musiikkia, ja muistamaan sen tuomia tunnetiloja. Itse olen jonkin tutun musiikkikappaleen jälkeen suoraan jossakin tilassa, missä olen kuullut sen. Minusta tuntuu, että musiikki on minun nunchi, mutta en osaa käyttää sitä niin kuin ehkä pitäisi. Tästä tuli mieleeni eräs tv-ohjelma, mistä tykkäsin tosi paljon, ja siinä oli huikeaa musiikkia käytetty tosi hauskasti hyväksi ja ohjelma oli suosikkini Ally McBeal.
VastaaPoistaOlen katselija/lukija, mutta voin samalla kuunnella musiikkia. Äänikirjat nukuttavat.
Nyt meni taas höpöttäen, mutta menköön.
Kiitos Mai hyvistä höpötyksista ja olipa jännä, että nostit tässä esiin musiikiin!
PoistaOlen aina kuunnellut paljon musiikkia, ja sillä on ainutlaatuinen teho aikakoneena ja tunnetilaan siirtäjänä.
On käsittämätöntä kuinka joku kappale vie kokonaan nykyhetken ulottumattomiin ja antaa tilalle silloin joskus sinut täyttäneen tunteen: Paula Ankan "Put your head on my shoulderin" myötä on hupsistakeikkaa koulun teinibileissä pää turvallisesti poikaystävän kaulakuopassa jne. Musiikki on myös erinomainen surutilan hajoittaja, silloin kun sanat eivät riitä...
Ollaan me ihmiset vaan erilaisia myös aistien tärkeysjärjestyksen suhteen; itse suunnistan nenä edellä eli pikkuisesta pitäen on pitänyt ruuat ensin nuuhkia ja jerikoista kyllä saman ilmiön olen huomannut nti Elohopean 11-v. kohdalla.
Maailman hahmottamisen ja sisäistämisen erilaiset metodimme ja tärkeysjärjestykset ovat erittäin intressantti kokonaisuus. Höpinät ovat hedelmällisiä, joten annetaan palaa;)
Nyt ollaankin urakalla MKoren suunnassa. Self helpit eivät nosta mielenkiintoa, mutta tämä vaikuttaa erilaiselta, ehkä jo tuon Koren takia. En lupaa mitään, mutta listalle laitan, jos kesällä vaikka mökillä...
VastaaPoistaAisteihin on pakko lisätä oma ajatus. Musiikki ei ole minun juttuni. Vaikka mielelläni käyn konserteissa, niin en kuuntele kotona musiikkia. Silti minullakin on joitain, esim Leonard Cohen, joka saa minut ekstaasiin. Mutta muuten aistini ovat enemmän keskittyneet hyvään kirjaan tai joella/järvellä veden ääniin. Silloin unohdan maailman.
Kiitos Cara! Ei tajunnan räjäyttävä - ei tyhjänpäiväinen, keskihyvää kesälukemista siis.
PoistaLeonard Cohen saa sukat makkaralle vaikka ruuhka-aikaan pitkässä kassajonossa tuskanhiki pinnassa, mutta hänestähän riittää meille molemmille...
Hiljaisuus, meren aallot ja tuoksu puolestaan asettavat minut tärkeään tässä ja nyt asentoon, saman tekee nuotiotulen rätinä, loimu ja tuoksu.
Kaukana kavala maailma on optimi olotila kaiken häkerryksen tasapainoittajana:)
Kiitos esittelystä, tuossa onkin varmasti ajatuksia herättävää luettavaa...Kohta "Hyvällä nunchilla varustettu ihminen ei päästele sammakoita suustaan vaan huomioi toisten tunteet, ajatukset ja mielialan" jäi mieleen, tuollaisen nunchin haluan itsellekkin;) Leppoisia lukuhetkiä ja hyvää mieltä sinne♥
VastaaPoistaKiitos Päden paja! Jep, onhan noita sammakoita itse kukin elämänsä varrella täräytellyt. Nunchi tarkoittaa myös kuvainnollisesti pysähtymistä ennen kynnyksen yli astumista ja lisäksi teoksessa painotetaan hyvien käytöstapojen hallintaa ja merkitystä ihan jokapäiväisessä elämässä, ne antavat helpottavat yhteiset raamit. Sinulle: valoisaa mieltä ja kevyttä kulkua kohti kevättä!
PoistaHieno elämäntaito! Tavoittelemisen arvoinen. Minunkin työssä kovasti tarpeen ♥ Harmonia, luottamus ja yhteys - Haluan kovasti ajatella että minulla ja opiskelijoillani on kaikkea tuota. Nunchikasta päivää sinulle!
VastaaPoistaNunchi vaikuttaa vallan käyttökelpoiselta ja kaiken muun lisäksi se nojaa hyviin käytöstapoihin, jotka tietty vähentävät yhteisenä normistona törmäyskurssille joutumista.
PoistaSinun asenteesi, joka heijastuu postauksistasi sekä tekemisen ilo ynnä oppilaittesi antama palaute puhuvat omaa posivtiivista kieltään yhteistyöstänne.
Joten kommentistasi kiitos ja nopeat nunchit Sinulle tammikuun jatkollesi:)