Isosti tervetuloa uusi vuosi ja vuosikymmen 2020!!

On koittanut aika eräänlaisen pysähdyksen, välitilinpäätöksen: kuinka sujui mennyt ja mitä toiveita tulevalta? Omakohtaisesti: riittävän hyvin ja sama jatkukoon uteliaana ja avoimena eteenpäin elettäessä malliin:

Vanhempi ja nuorempi intiaani istuvat iltanuotiolla.

Vanhempi sanoo nuoremmalle, että hänellä on sellainen

tunne kuin hänen sisällään olisi kaksi koiraa,

joista toinen sanoo, että sinä selviydyt ja toinen,

ettet ikinä selviydy! Yö kuluu ja aamun koittaessa

nuorempi intiaani kysy: Mitä sinulle tapahtui,

kumpi koirista voitti?

Vanhus vastaa: Se jota minä ruokin.

Intiaanitarinoita

Entä mitäpä jäi Sinulle viivan alle?

Ainuttakaan uudenvuodenlupausta en tohdi loitseleha lausumahan, etenkin kun äskettäin luin SusuPetalin (klik)  herkullisen postauksen niistä, mutta yritän olla täydemmin läsnä kulloisessakin hetkessä, tässä ja nyt, sillä mennyt on taputeltu ja tulevasta en tiedä.

Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys.

- Ivan Turgenjev

Kaunis kiitos kaikille lukijoille mukavasta matkaseurasta, kommenteista ja vinkeistä kuluneen vuoden aikana! Rintamasuunta eteen ja leuka ylös sekä mars matkaan iloisin, odottavin mielin  kohti uusia, antoisia seikkailuja, tapahtumia ja kevään kirjasadon poimintaa.

Mielenkiintoista ja sopivasti haasteellista uutta vuotta 2020!

Lämpimästi:

Joulunajan ja loppuvuoden kirjakaunottaria - ex Libris...

Kaiken riemastuttavan sosiaalisen tapahtumarunsauden keskellä on tullut rauhoituttua seuraavien teosten parissa visuaalisin ja tiedonhankinnallisin nautinnoin. Lyhyesti:

"Käsin ja sydämin- sota-ajan puhdetyöt", Olli Kleemola & Riku Kauhanen & Aake Kinnunen, Karisto Oy, 2019, 282 s. Mielenkiintoista, kaunista ja taidokkuudessaan ihailua herättävää esineistöä, josta yksi mallikappaleaarre löytyy omasta vitriinistä tekstein: Kannas, 1943, Tetelle. 
Vinkistä kiitos Kirjahillalle (klik)

"Vuoden luontokuvat", Suomen luonnonvalokuvaajat SLV RY,  39. Vuosikerta, 2019, 227 s. Kirja toimii erinomaisesti itsenäisenä selailuteoksena ja tarjoaa mahdollisuuden nauttia toinen toistaan upeimmista luontokuvista sekä luontoaiheisista artikkeleista. Tismalleen  ja ihastuksesta ymmyrkäisenä.

"Meren Lumo - elämää pinnan alla",  Juha Nurminen - Niko Kettunen,
John Nurmisen säätiö, 2019, 199 s. Niko Kettunen on vapaa tiedetoimittaja ja tietokirjailija ja hänet tunnetaan erityisesti Helsingin sanomien tiedesivuilla ilmestyvästä Viikon-eläin palstasta, jossa hän on esitellyt planeettamme ihmeellisiä eläimiä joka viikko vuodesta 2013 lähtien. 
Nämä humoreskit, usein ajankohtaiset ja tietorikkaat maanantaiaamun takuuvarmat pelastajat ovat olleet säännöllinen ilonaiheeni, joten jo pelkästään hänen nimensä olisi ohjannut tämän upean teoksen valintaan.

"Mitä oikeudet ovat? Filosofian ja oikeustieteen näkökulmia", toimittaneet Maija Aalto-Heinilä  & Visa Kurki, Gaudeamus, 2019, 334 s. Jotteivät aivot luulisi tulleensa tyystin narikkaan ripustetuksi  on jo paitsi mutun poiston, myös aiheen päivänpolttavuuden vuoksi mielenkiintoista ja ajankohtaista päivittää omaa tietoa eri oikeuksien sisällöistä ja tutustua teoksen oikeustieteilijöiden ja filosofien näkemyksiin eri oikeuksen luonteesta ja pätevyyksistä. Antoisa teos, joka sopii mainiosti myös maallikkotasoiselle vastauksia etsivälle luonteelle.

"Lumisisko", Maja Lunde,  Kuvittanut Lisa Aisato, Kustantamo S&S, 2019, 188 s. on mitä parhain tapa astua satujen iättömään ja ajattomaan, lumoavaan maailmaan. Ei joulua ilman saduntaikaa, ja vinkistä kiitän Kirjasähkökäyrän Maita! 

Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa:)

Tämä tyttö alkaa nyt rakentaa itseään klo 14.00 pintaan alkavaa mieluisaa meille uutta  Glögi&Herkku tapahtumaa varten ja toivottaa teille kaikille blolgikavereille;

Mukavaa, maukasta ja leppoisaa välipäiväin aikaa:

Valoisaa joulua...

Pieni liekki tänään syttyy

talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa,

toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki pimeydessä

nyt voi olla jokainen,

pieni liekki, joka kääntää

valon luokse kaikkien.

Anna-Mari Kaskinen

Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdään kesästä unta.

Eino Leino

Säät eivät meitä juuri ole valolla hemmotelleet, joten siksipä se on nyt teemakseni valikoitunut:  muutaman aurinkoisen päivän lisäksi meille tarjoiltiin jokunen viikko sitten hämmästyttävä ja mahtava ilotulitus auringonlaskun muodossa.
Näin kaupunkiolosuhteissa se toki hehkui, mutta jäi valosaasteen ja rakennusten varjoon. Yllä olevat kuvat onkin napsittu Itä-Hämeestä mökiltä ja puhuvat puolestaan.

Joulun henki toteutuu kohdallamme viettäessämme aattopäivää kalalounaineen  ja perinteisine päivällisineen  Kuopuksen  viisihenkisen perheen luona  vahvistettuna kaksilla isovanhemmilla ja kolmella hännänheiluttajalla.
Riehakasta ja hauskaa menoa, lämpöä ja läheisyyttä roppakaupalla luvassa:)

Valoisaa mieltä ja joulua kaikille blogini lukijoille ja teille antoisten aatosten vaihtajille;  nähdään mukavia unia ja vietetään rattoisaa, omanoloista joulua niin kuin se parasta on!

Näissä merkeissä:

Lucas Cranach - Sinebrychoffin taidemuseo 26.9.2019 - 5.1.2020

Sinebrychoffin taidemuseo  sijaitsee nuoruusvuosien kotikulmilla ja se on aina ollut suursuosikkini seesteisyytensä ja viihtyisyytensä sekä mainion näyttelytarjontansa vuoksi.
Edellinen visiittini:  Ippolito Gaffi "Italian ja Orientin lumo" & Piranesi "Rauniot puhuvat" (2018) yhdellä sanalla lumosivat katselijansa.

"Renessanssin kaunottaret  on suuren saksalaisen renessanssimestarin  
Lucas Cranach vanhemman (1472-1553) ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Näyttely esittelee maalauksia ja grafiikkaa eurooppalaisten museoiden kokoelmista. Suomen ainoat Lucas Cranach vanhemman maalaukset ovat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmissa. Nämä teokset, Nuoren naisen muotokuva (1525) ja Lucretia (1530) ovat näyttelyn lähtökohtina. Ne edustavat taiteilijan tuotannossa suosittuja aiheita, naismuotokuvia ja alastomia kaunottaria kuvattuna omaperäisellä, tunnistettavalla tyylillä."

Lucretia:

Ainoa hivenen hiertymää - lue kaihoa -aiheuttanut teos Diana ja Aktaion  (n.1555) on tässä:

Kas, Kanssakulkija on sitkeästi ja innolla reilut 40-vuotta juossut sarvipäiden perässä vaan ei - vieläkään - tällaiselle ihastuttavalle lähteelle ole kulkunsa käynyt... Kävin tietty empaattisesti oitis muistuttamaan, jotta se mikä ei ole takanapäin voipi olla edessäpäin, joten eiköhän se reppu toiveikkaasti ensi syksynäkin selkään heilahda;)



Mallia joulukattaukseen empiresalin tapaan:

                                       


Taiteilijasta kertova teos: Lucas Cranach, Renessanssin kaunottaret, löytyy myös kirjastosta. Kannessa Nuoren naisen muotokuva.

Näyttelykokonaisuus oli hallittu ja lumoava, kuten koko  miljöö.
Erityiskiitokset kuuluvat museon ammattitaitoiselle ja auliisti lisätietoa myös tulevista tapahtumista jakaneelle henkilökunnalle!

Totesimme hyvillä ja virkistynein mielin  tämän näyttelykäynnin,  kauneuden keskellä vietetyn tuokion olleen mitä antoisin ja ylivertaisin tapa valmistautua ja latautua edessä olevan joulun rientoihin.
Sinebrychoffin taidemuseo: lämmin kiitos jälleen kerran ja tapaamisiin keväällä uusien tuulien puhaltaessa!

- Kauneus on kaiken turhan poistamista. Michelangelo.

Tyyvyväisenä & turhasta riisuttuna:

Moshin Hamid:"Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä/How to Get Filthy Rich in Rising Asia" - ex Libris...

"Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä". Moshin Hamid, Otavan Kirjasto, 2019, 221 s., suomentanut Jaakko Kankaanpää.

"Lahoressa 1971 syntynyt Mohsin Hamid on kansainvälisesti menestynyt kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli kolmellekymmenelleviidelle kielelle. 
Exit West oli Man Booker Prize-ehdokas, samoin kuin hänen aiemmin suomennettu romaaninsa Fundamentalisti vastoin tahtoaan, joka on myös muokattu elokuvaksi." (Kustantaja)

 

                                                         ©Jillian Edelstein

"Köyhä maalaispoika taistelee tiensä liike-elämän huipulle puhuttelevassa romaanissa, joka parodioi riemastuttavasti self help -oppaita.
Poika syntyy pieneen aasialaiseen maalaiskylään, mutta muutto valtaisaan metropoliin tarjoaa rikastumisen mahdollisuuden. Ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan poika kaupittelee sekatavarakauppoihin säilykkeitä,
joiden viimeiset myyntipäivät on muutettu. Bisnesmaailman huipulle hän sinkoutuu keksiessään laitteen, jolla valmistetaan pullovettä pilaantuneesta vesijohtovedestä.
Menestystarina muuttuu irvikuvakseen päähenkilön ajautuessa yhä syvemmälle korruptoituneeseen järjestelmään. Monikerroksisen ironian ryydittämä romaani on oivaltava ja pysäyttävä kuvaus menestyksen hinnasta." (Lievelehti)

Self-help oppaat eivät juurikaan kiinnosta, mutta tämän uuden tuttavuuden, Pakistanin ja Britannian kansalaisuuden omaavan, Princetonin ja Harvardin yliopistoissa opiskelleen sekä mittavalla palkinto-, ehdokkuus- ja kunniamainintalitanialla siunatun Hamidin tusinaan kikkaan suhtauduin toisin ja minkä herkullisen täyspöydällisen hän lukijan eteen levittääkään:

-  Tämä  kirja on itseapukirja. Sen tarkoitus, kuten kannessa lukee, on kertoa sinulle, kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä. ja siinä onnistuakseen sen täytyy löytää sinut kerälle käpertyneenä ja vilusta värisevänä maalattialta äitisi sängyn alta eräänä kylmänä, kasteisena aamuna. Tuskasi on sellaisen pojan tuskaa, 
jonka suklaa on heitetty pois, jonka kaukosäätimissä ei ole paristoja,
jonka skooteri on romuna, jonka uudet lenkkarit on varastettu.
Hämmästyttävästi sikäli, että et ole eläessäsi nähnyt yhtäkään edellä mainituista tavaroista.

Jos noiden reunaehtojen täyttäminen onkin näillä leveysasteilla tuhoon tuomittu, niin tässä kuitenkin ohjeet, jotka ovat samalla lukujen nimet, -  sillä yrittänyttähän väitetään ei laitettavan:

1) Muuta kaupunkiin, 2) Hanki koulutus, 3) Älä rakastu, 4) Karta idealisteja, 
5) Mene oppiin mestarille, 6) Tee työtä omaan laskuusi,  7) Älä kaihda väkivaltaa, 8) Ole ystävä virkamiehille, 9) Suo tukesi sodan taitureille, 10) Tanssi velkojen kanssa, 11) Keskity olennaiseen ja 12) Pidä varalla poistumisstrategia.

Mitäpä tuumitte? Osa ihan käyttökelpoista, hyväksyttävää ja sovellettavaa. Pidemmittä availuitta on ilo mielihyvin todeta, jotta lukiessa ei tiennyt välillä itkeäkö vai nauraa komiikan ja traagisuuden välimaastossa tarpoessaan.  Hamidin kerronta on paitsi älykästä myös aseista riisuvaa, taiturinomaista tykittelyä ja (itse-)ironiaa leikkimielistä irrottelua unohtamatta.

Teos, joka sykähdytti, ilahdutti, itketti ja riemastutti, eli sesongin parhaita ja vaikuttavimpia herkkuja. Teos, joka säilytti jännitteensä ensi riveiltä viimeiselle, lopun kohtaamiseen saakka. Tästä itseapukirjasta jäi pitkään hykertelevä lukujälki.

Olennaiseen  mielihyvin keskittyi:

Peter Robinson:"Vallankumouksen lapset/Children of the Revolution" - ex Libris...

"Vallankumouksen lapset", Peter Robinson, Blue Moon Kirjat Oy, 2019, 379 s., suomentanut Ulla Ekman-Salokangas.

"Peter Robinson  (s.1950) on Kanadaan asettunut britti. Rikosromaaninsa hän sijoittaa entiselle kotiseudulleen Pohjois-Englantiin Yorkshireen, jossa hän yhä viettää aikaa joka vuosi. Vallankumouksen lapset on Robinsonin yhdestoista suomennos." (Lievevelehti)

                                                               ©Pål Hansen

"Entisen rautatien sillalta putoaa tai pudotetaan mies. Hänen todetaan olevan yksinäiseen ratavartijan mökkiin vetäytynyt Gavin Miller, entinen yliopistonlehtori joka on erotettu virastaan – väärin perusteinko? Rikosylikomisario Alan Banks tiimeineen joutuu ensin selvittämään, onko kyse henkirikoksesta, ja tutkinnassa esiin nousevat seikat viittaavat moniin suuntiin. Yksi niistä on Millerin viimeinen työpaikka, toinen hänen henkinen paluunsa nuoruuteen, 1970-luvulle. Opiskeluvuodet olivat yhteiskunnallisesti levotonta aikaa, niin myös siinä yliopistossa jossa hän opiskeli. Kukaan ei pääse pakoon menneisyyttään,
jollakin tavalla se aina tulee vastaan." (Takakansi)

                                         
Kohden pimeyttä - merkeissä tuli viimeksi vajaa vuosi sitten kuljettua kelpo Alanin matkassa ja pohdiskeltua mm. ihmissalakuljetuksen koukeroita sankarimme lempimusiikin soidessa kirjan sivuilla taustalla. Näiden lasten juonenkuvio peräytyy Alanin & Annen jälkiä seuraten kaivoslakkojen, äärivasemmistolaisen toiminnan ja iskulauseiden huutelun aikakauteen ja suureen kuohuntaan. Osaa sankarimme toki jälkien seurannan vastapainoksi rentoutuakin ja asettua iltaisin sateen ropinaa  ja Grateful Deadin Box of Rainia  (klik) ja Rippleä kuunnellen mukavasti lasillinen Layersia matkassaan lempinojatuoliinsa, - tutkimaan päivän mittaan saamiaan selontekoja tapauksesta, kuinkas muuten?

-  Näköala oli huikaiseva. Katsoessaan suoraan kohti etelää Banks ihaili näkymää notkossa olevaan kaupungin keskustaan, sen normanniaikaista kirkkoa, mukulakivettyä kauppatoria, Swainsdale Centeriä ja linja-autoasemaa sekä linnanraunioita kukkulallaan. Se takana Hindswellin metsikkö levittäytyi ylös rinnettä laakson toisella puolella harveten huippua kohden, ja harjanteen yläpuolella levittyi alati muuttuva taivas, tummana ja uhkaavana siellä missä se näytti nojautuvan itse harjannetta vasten, mutta oli korkeammalla vaaleampi ja siihen oli repeytynyt sinisiä aukkoja. Linnan alapuolella pengerretty puisto laskeutui kohti jokea ja putouksia, jotka tätä nykyä pauhasivat kaikin voimin. Banks saattoi kuulla niiden syvän kuminan jopa kaksinkertaisten lasiovien läpi.  Joen toisella puolella, vähän vasemmalla, oli The Green, Eastvalen toinen haluttava, joskaan ei aivan yhtä kallis asuinalue vanhoine puineen, viheriöineen ja suorine katuineen, joiden varrella oli Yrjöjen aikaisia paritaloja.

Robinson on paitsi nokkelan juonen kiehnääjä, jolta eivät langat käsistä lipeä, myös ilmeikäs seutujen, miljöiden ja näköalojen  kuvaaja ja lepppoisan laatukerronnan taitaja, korrektin kielen käyttäjä, joka ei erikoistehosteita tarvitse.

Banksin viisauksia 1970-luvun tiimoilta:   Joku sanoi, että ellei ole kaksikymppisenä kommunisti, silloin ei ole sydäntä, ja ellei ole konservatiivi nelikymppisenä, ei ole aivoja. Ja näihän se meilläkin koto-Suomessa ilkikurisesti karrikoiden tuolloin meni, että kunnon "porvarisperheellä" piti olla Artekin mööpelit, yksi Särestöniemen taulu, yksi  pianoa soittava lapsi ja yksi kommunistivekara....
Ja toisekseen:  jos ei parikymppisenä ole idealisti, niin ei koskaan; kyllähän totuuden nimissä se siemen vieläkin sisimmässä versoo, - ja hyvä niin;)

-  Kuolleiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja. 
(Karl Marx, Vallankaappaus Ranskassa, Louis Bonaparten 18. päivä Brumairekuuta  (Suom. Kaisu-Mirjami Rydberg)

Psykologisesti  kutkuttava, esimerkkejä erilaisista  persoona- ja tilannekohtaisista kuulustelutekniikoista avaava ja Robinsonille tyyppillisen yhteiskunnallisen pointin sisältävä tasokas dekkari, joka on piirulleen balanssissa.

Huomenissa Esikoisen jengin luokse tonttuilemaan lahja- ja lihakassin sekä joulukukkien kera ynnä noutamaan tervetullutta piparirykmenttiä ja maukkaita uunilämpimiä karjalanpiirakoita. Aattoaamuun kuuluu vielä Kuopuksen luo startatessamme Esikoiselle pikalähetyksenä valmiiksi koristeltu kulhollinen perinteistä majoneesista ja sinapista lähtien itsetehtyä italiansalaattia pikahalauksin ovelle toimitettuna.  Perusteellisemmin on tarkoitus yhdessä istua alas saunomisen, aterioimisen  ja hauskanpidon merkeissä uuden vuoden alla ; mainiota!!

Joulumieltä viritellen:

Erkki Pulliainen ja Lassi Rautiainen: "Suomalainen susi" - ex Libris...

"Suomalainen susi", Erkki Pulliainen ja Lassi Rautiainen, Minerva Kustannus Oy, 2019, 168 s.

Erkki "Susi" Pulliainen  (s.1938), FT, MMT h.c., valtiopäiväneuvos, tunnetaan luonnon ja sen monimuotoisuuden puolesta puhuvana tutkijana, poliitikkona ja kirjailijana. Hän on kirjoittanut susista tieteellisiä julkaisuja, kirjoja ja artikkeleita sekä luennoinut ympäri maata. (Takakansi)
Viime vuosina Pulliainen on pitänyt Erkin areenan blogia (Kaleva).

"Lassi Rautiainen  (s.1957) on suomalainen luontovalokuvaaja ja -kirjailija
sekä matkailuyrittäjä. Luontokuvauksessa hänen erikoisalaansa ovat suurpedot, etenkin karhut ja sudet. Hän on sekä kirjoittanut kirjoja yksin että on ollut mukana kymmenissä yhteisprojekteissa." (Takakansi)

" Erkki ”Susi” Pulliaisen teos kertoo yhdestä kiehtovimmista petoeläimistämme. Kirjan upeasta kuvituksesta vastaa erityisesti susien ja karhujen kuvaajana tunnettu Lassi Rautiainen. Sudet ovat herättäneet kautta aikojen sekä kunnioitusta että pelkoa. Niitä on pidetty usein myös lainsuojattomina. Susikannat Suomessa ovat kuitenkin hyvin pieniä eikä susi tiettävästi ole käynyt ihmisen kimppuun sitten 1800-luvun lopun. Luonnossa suden pääseekin näkemään vain ani harvoin.
Erkki Pulliainen pureutuu suden ja ihmisen ristiriitaiseen suhteeseen mm. pohtimalla, miten ihminen omilla toimillaan  häiritsee susien käyttäytymistä.
EU:n vuonna 1995 antamasta suojelupäätöksestä huolimatta susi on edelleen uhanalainen laji myös Suomessa." (Takakansi)

Pohjaksi: Suomessa oli maaliskuussa 2018 arviolta 165 - 190 sutta, reviirien painopiste (68%) oli läntisillä ja lounaisilla kannanhoitoalueilla. Kaikkiaan Suomen rajojen sisäpuolella liikkui 20 laumaa, joista rajalaumoja oli viisi. Lisäksi maastossa liikkui kahden suden muodostamia yksiköitä, vuonna 2018 arviolta 15.

Sudet herättävät suuria intohimoja ja vahvaa vihaa. Niihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä, joita tämä kauniisti kuvitettu ja selkeäsanainen teos osaltaan hälventää ja pyrkii poistamaan.
Meillä on Punahilkka ja susi -satu, susi lampaiden vaatteissa, joudutaan suden suuhun. Tulee sutta ja sekundaa, rallaltellaan: pahaa sutta ken pelkäisi  jne.
Mutta onhan meillä myös vekkuli sotamies Sus eli Suen Tassu sekä Aku Ankka ja mainiot Sudenpennut käsikirjoineen...

Itselleni susi on aina edustanut jotain villiä ja vapaata, kiehtovaa ja vahvaa johtuen siitä, että pienenä tyttösenä silloinen Eläintieteellinen museo,
nyk., Luonnontieteellinen, oli yksi lempipaikkojani aivan vieressä asuessani. Siellä kaksipäisen vasikan ohella erityisesti sudet ja niiden metsästystapoja esittelevät jännttävät piirrokset selitysteksteineen olivat suuren kiinnostukseni kohteena.

Teos kertoo mm. sudesta maailmanvalloittajana, valottaa susipopulaation perusyksikköä, laumaa ja valaisee sutta koiran esi-isänä, selvittää susien elämää Suomessa ja maailmalla. Pulliainen käsittelee ihmisen ja suden rinnakkaiseloa, listaa petopelon ja vihan merkkejä. Susi, kuten monet muutkin on useaan otteeseen joutunut myös median median hampaisiin, joista kirjassa on useita dramaattisia ja värikkäitä esimerkkejä. Ajan hengen mukaisesti sosiaalisen media on sanonut painavan sanansa aiheesta.
Edelleen käsitellään susipelon psykologiaa ja kuvataan suden ja ihmisen kohtaamisia. Käydään läpi suden laumamuotoisuutta, alfauroksen ja -naaraan merkitystä ja yhteisöllistä metsästystapaa.

Oman lukunsa saavat maailman n. 450 miljoona villiintynyttä koiraa, joita ihmisillä on tapana etenkin Välimeren maissa ja Yhdysvaltain etelävaltioissa muuttaessaan "unohtaa" eli  jättää heitteille.  Raivotaudin eli rabiesin  vaarasta ja sen ihmisuhreista  löytyy myös asiallista tietoa sekä seuraava tosi toteamus:

Miksi on tärkeää tietä, mikä raivotauti on? Siksi että 
- raivotautinen (vesiikauhuinen) susi käy ihmisen kimppuun
- raivotautinen koira käy ihmisen kimppuun
- raivotautinen ihminen käy toisen ihmisen kimppuun, ja
- ihmisen ei tarvitse olla edes raivotautinen käydäkseen toisen ihmisen kimppuun. 
 Niinpä....

-  Sudet ovat sosiaalisia eläimiä, jotka elävät 7–15 yksilön perhekuntina. 
Ne muodostuvat alfaparista ja sen eri ikäisistä pennuista. 
-  Tappamalla joko alfanaaraan tai uroksen ihminen särkee lauman hierarkian. Sekaisin olevan perhekunnan jäsenet saattavat käyttäytyä tavoilla, jotka eivät ole niille ominaisia. Moni häirikkösudeksi luokiteltu yksilö voikin olla häirityn tai hajotetun lauman jäsen.

Susista voidaan olla montaa mieltä, mutta tämän yhteistyön tulos on  yksinkertaisesti loistava! Pulliaisen asiantunteva ja asiallinen teksti yhdistettynä upeisiin kuviin sudesta eri tilanteissa ja elämänvaiheissa on kiintoisaa luettavaa ja kaunista katsottavaa.
Teos sopii hyvin myös ennakkoluulojen ja pelkojen hälventäjäksi, poistajaksi sekä lahjakirjaksi luonnonharrastajille ja metsämiehille sekä kaikille Suomen eläimistöstä kiinnostuneille.  

Hyväksi lopuksi kirjailija kysyy : Katoaako susi Suomesta ?
Ja vastaa: uskallan olla toiveikas. Kyllä me tänne  Suomeen mahdumme,
niin ihmiset kuin sudetkin. Maassamme riittää saloseutuja suden elää rauhassa. Riistakannat ovat nykyään niin suuret, että metsästettävää on kylliksi sekä ihmiselle että sudelle. Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta sudesta.

Kohtuullisesta susikannasta ei liene varsinaiseksi riesaksi tai vaaraksi ja sehän pitkälti lajin suotuisasn suojelutason säilyttämisen onnistumisesta kiinni.
Artikkeli suden metsästyksestä tässä (klik).

Kanssakulkijan ja Kuopuksen seurueen jahtialueilla ei toistaiseksi ole tehty susihavaintoja, useampia ilveshavaintoja peurojen vahingoksi kylläkin. Lehdistössä on kuitenkin pariin kertaan kuluvana syksynä uutisoitu metsästyskoirien ja susien koiran kannalta onnettomasti päättyneistä kohtaamisista. Pienikokoinen maastonakki, kuten Kuopuksen Semppukin, tänä syksynä erinomaista työtä vain 2,5 -vuotiaana urakoinut ajaja, olisi tarmokkuudessaan ja peräänantamattomuudessaan heikoilla kohtaamisissa. Joten paitsi toivotus nokisista piipuista kevyt kuvitteellinen polvirukous on näin Mummimattena ollut  ohjelmistossa kuluneiden  jahtikuukausien aikana.

P.S. Jokke on postannut seikkailullisesta perspektiivistä, mutta kiinnostavin mielipitein Mel Ellisin: Valkoinen susi-teoksesta näin. (klik)

Homo homini lupus est.  Plautus,  Asinaria...

Sovinnollisesti:

Quentin Bates: "Reykjavikin murtomies/Cold Steal" - ex Libris...

Reykjavikin murtomies", Quentin Bates, Blue Moon Kirjat Oy, 2019, 335 s., suomentanut Raimo Rasinkangas.

"Quentin Bates   on englantilainen journalisti ja kirjailija, joka sijoittaa rikosromaaninsa Islantiin. Hän on asunut Islannissa vuosikymmenen, perustanut siellä perheen ja vierailee siellä useita kertoja joka vuosi, osaa kieltä ja tuntee maan ja sen kulttuurin." (Lievelehti)

                                                           ©Tony Prower


"Orri Björnsson on työssä jakeluyhtiössä, joka kuljettaa tavaraa niin Reykjavíkiin kuin Keflavíkin kansainväliselle lentokentälle. Omalla ajallaan hän on murtovaras, siivo sellainen, sillä hän ei riko eikä sotke paikkoja, ja usein uhri huomaa vasta aikojen päästä tulleensa ryövätyksi. Hämärä liikemies murhataan, ja ylikonstaapeli Gunnhildur ”Gunna” Gísladóttir saa töitä. Murhatun ystävienkin liiketoimissa on valonarkaa, ja jotain tekemistä asioiden kanssa on myös Baltian pojilla. Taustatutkimuksistaan huolimatta Orri tulee murtautuneeksi väärään paikkaan ja joutuu pihteihin. Kuka lopulta vetelee naruista ja mistä on kysymys?" (Takakansi)

Ja tämän kaamoksen keskellä pistäydytäänpä kotvaseksi satujen saarelle Islantiin kuulemaan, mitä korpit meille kertovat Batesin pahaneteisesti todetessa, että korpit vaanivat monella taholla... Samalla tutustutaan iloiseen poikkeukseen tässä yleensä niin miesvaltaisessa  genressä: saanko esitellä tutkinnanjohtaja Gunnhildur, tuttavallisesti Gunna Gisladóttirin, joka näkee takaumia tarjoavia  painajaisia, mutta  jolta ei mene jauhot suuhun tiukissakaan tilanteissa,
ja jonka auktoriteettia eivät sen enempää kollegat kuin konnatkaan kyseenalaista,
mutta jolla - kuten kaikilla meillä - on yksi heikkous:

Gunna:  - ei koskaan tuntenut oloaan täysin mukavaksi harvoilla käynneillään talousosastossa. Hänen oma hämmennyksensä hänen joutuessaan  tekemisiin puhelinnumeroa pidempien numerosarjojen kanssa ja epämääräinen syyllisyydentunto siitä ettei osannut koskaan käyttää jakokulmaa, saivat hänet pelonsekaisesti kunnioittamaan ihmisiä, jotka pystyivät katsomaan yhtiön tilinpäätöstä ja havaitsemaan siinä aukkoja.

Orri:  - Keski-ikäiset olivat parhaita. Orri ei tykännyt varastaa vanhuksilta,
ei siksi että omatunto olisi kolkuttanut, vaan koska vanhoissa oli jotain mikä vaivasi häntä. Eläkeläiset haiskahtivat kummallisilta, he asuivat roskan ja jätteiden seassa ja heidän arvoesineensä olivat hajallaan mitä epätodennäköisimmissä paikoissa.
Keski-ikäisillä oli enemmän rahanarvoisia myyntikelpoisia käyttöesineitä, tietokoneita ja härpäkkeitä joista sai kunnolla rahaa ja jotka Baltian pojat saivat helposti kaupaksi. Nuoremmillakin sukupolvella oli omat kalliit lelunsa,
mutta heidän taloissaan oli todennäköisemmin toimiva hälytysjärjestelmä tai, mikä pahempaa pikkulapsia.

Orrin toimintafilosofia on mainiota luettavaa, varkaallakin on siis etiikkansa ja korkea työmoraalinsa. Saamme tutustua lisäksi tutustua mm. kuvaavan nimen omaavan Siivousporon vain keskenään islantia puhuviin vierastyöntekijöihin: myös painajaisten riivaamaan Valmira Vukojaan eli Isoon, Natalia Rodriqueziin eli Pieneen ja Emilja Plaudesiin, Mediumiin,  joilla on oma roolinsa juonen kiemuroissa.

Bates kirjoittaa rauhallisen oloista ja sujuvasti etenevää, lyhyin henkilöistä ja tilanteista toiseen vaihtelevin luvuin kulkevaa dekkaria ilmeikkäin ominaispiirtein varustetuin henkilöin  onnistuen luomaan teoksestaan kompaktin kokonaisuuden. Monimutkaisten yrityskuvioiden viidakossa kipuileva tutkijakaarti selvittää johtolangan kerrallaan ja pyörittelee niistä kauniin siloisen kerän.
Tämä murtomies sopii hyvin englantilaistyyliseen rikoskirjallisuuteen tykästyneille ja istui jo kantensakin perusteella saumatta vallitsevaan  hämäränhyssyyn luoden valonhohtoisen lukutuokion ja nojatuolimatkan Islantiin.

Orrin arviot eläkeläisten haiskahduksista näin joka-aamuisen suihkuttelun ja puhtaiden vaatteiden jälken  jätän omaan arvoonsa semminkin kun tämä huusholli vielä nyt, muutamaa tuntia ennen Jahtimiehen kotiutumista kaikkine aarteineen ja nyssäköineen parikuukautiselta mökkireissulta,  on visusti vaaterissa...

Korppeja mielikseen kuunteli:

Ian McEwan: "Kaltaiseni koneet/ Machines like me" - ex Libris...

"Kaltaiseni koneet", Ian McEwan, Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjasto, 365 s., suomentanut Juhani Lindholm.

"Ian McEwan  (s.1948 Aldershotissa Englannissa) on yksi Britannian merkittävimmistä nykykirjailijoista. Hän on opiskellut Sussexin yliopistossa ja myöhemmin East Anglian yliopistossa pääaineenaan englantilainen kirjallisuus.
McEwan on saanut runsaasti tunnustusta ja palkintoja aina ensimmäisestä novellikokoelmastaan First Love, Last Rites (1975) lähtien (Somerset Maugham -palkinto vuonna 1976). McEvan sai vuoden 1998 Booker -palkinnon romaanistaan Amsterdam ja James Tait Black -muistopalkinnon vuonna 2006 romaanista Saturday (Lauantai). McEwania on sanottu sukupolvensa parhaaksi brittikirjailijaksi, ja hänen kirjansa ovat vakiinnuttaneet paikkansa bestsellerlistojen kärjessä." (Kustantaja)

                                                           ©Lily Richards

"Eletään 1980-luvun Lontoossa, mutta ei enää siinä, jonka me tunnemme.
Charlie ostaa Aatamin, kalliin, tekoälyllä varustetun keinotekoisen ihmisen.
Charlie on rakastunut naapurin Mirandaan, älykkääseen opiskelijaan, jolla on salaisuus. Yhdessä Charlie ja Miranda määrittelevät Aatamin persoonallisuuspiirteet. Aatamista tulee lähes täydellinen - lähes ihminen.
Kun Aatami rakastuu Mirandaan, kolmiodraama on valmis. Charles, Miranda ja Aatami joutuvat perustavanlaatuisten moraalisten kysymysten äärelle." (Lievelehti)

Ian McEwan on kirjailija, jolla on ollut tapana iloisesti yllättää ja saattaa ymmälleen. Hän käsittelee teoksissaan Matti ja Maija Meikäläisiä elämän pyörteissä, sattumuksia ja niiden seurauksia, ihmisen ja ihmismielen rakennetta ja oikullisuutta taitavasti,  vaihtelevia olosuhteita ja miljöitä, kauttaaltaan valoisasti ja mukaansatempaavasti aika ajoin kulmiaan kohotellen.
Hänen tekstinsä ole jättänyt kertaakaan tyhjäksi tai kylmäksi.

Kirjailija on luonut  villin ja kiehtovan, eikä niin kovin kaukaisen vision siitä maailmasta, jolloin Aatamin ja Eevan uusi tuleminen on tällä toisella yrityksellä faktaa eikä fiktiota.Triangelidraama heittelee ilmaan moraalisia kysymyksiä kuin innostunut polvihousupoika lennokkejaan, ja lukija viehättyy niitä tavoittelemaan. Eikä dekkarimaista jännitys-rikosmomenttiakaan suinkaan ole nurkkiin pölyyttymään jätetty.

-  Keinotekoinen ihminen oli klisee jo kauan ennen toteutumistaan, ja kun hetki lopulta koitti, jotkut pettyivät siihen mitä oli saatu aikaan. Historiaa ja teknologista kehitystä vilkkaampi mielikuvitus oli ehtinyt harjoitella aihetta - ensin kirjoissa, sitten elokuvissa ja televisiodraamoissa ikäänkuin näyttelijät, joiden silmät loistivat lasittuneesti, jotka kääntelivät epäuskottavasti päätään ja kumartelivat kankeasti, kykenisivät valmistamaan meitä elämään tulevaisuuden serkkujemme kanssa.

Charles: - Kuuluin itse optimisteihin, sillä pääsin yllättäen käsiksi rahoihin äitini kuoltua ja myytyäni arvokkaalla rakennusmaalla sijainneen lapsuudenkotini. Ensimmäinen todella toimiva, kohtalaisen älykäs ja asiallisen näköinen keinotekoinen ihminen tuli myyntiin viikkoa ennen kuin brittiläinen laivasto-osasto lähti toivottomalle retkelleen kohti Falklandin saaria. Aatami maksoi 
86 000 puntaa. Kuljetin sen vuokrapakulla luotaantyöntävään läävääni 
North Claphamiin. Olin tehnyt ostopäätöksen hetken mielijohteesta, 
mutta tuntui lohdulliselta ajatella, että Sir Alan Turing, sotasankari ja digitaalisen ajan hallitseva nero, oli hankkinut itselleen saman mallin. Luultavasti hän halusi purattaa sen osiin omassa laboratoriossaan tutkiakseen tarkemmin sen toiminta.. 

Miranda:  -  on Miranda. Hän on oma itsensä ja siinä kaikki. Hän lähestyy rakkautta varoen koska tietää miten räjähdysherkkää se se on. Mitä taas tuli hänen kauneuteensa, niin ikäni ja tilanteeni tietäen koin sen itseoikeutettuna moraalisena ominaisuutena, merkkinä hyvyydestä joka oli kokonaan riippumaton siitä mitä hän varsinaisesti teki. Ja mitä hän olikaan tehnyt - elämäni intensiivisin aistinautinto hehkui edelleen kehossani vyötäisiltä melkein polviin asti, ja myös emotionaalinen oheisvaikutus tuntui joka puolella.

Aatamin käyttöohejeista:  -  Paljasta B347k liivin yläosa saadaksesi emolevyltä huoleton-hymiön ja pienentääksesi sen avulla mielialan heilahteluun liittyvää puolivarjon aluetta.
 
Vekkuli idea, tee-se-itse-versio, joka saattaa olla hauska tyyppi, mutta  Aatami Aatamina ja henkilökohtaisesti välttäisin kyllä tietoisen riskin ottamista enkä tätä omaa "Aatamiani" - nyt kun sen on  itse jo saanut ohjelmoiduksikin  - robo-malliin, jolla on 470-sivuinen käsikirja,  vaihtaisi; olkoonkin kuinka kiiltokuvamaisen kaunis  kuten kannen sankarimme - tahansa.

Moninaisista ainesosasista McEwan kutoo hyvällä tavalla mielipuolisen hauskan ja velmun väkkyrän, jonka kustannuksella kirjailija täysillä irrottelee, ilveilee ja ilakoi säilyttäen toisessa silmässään  vakavan ja kysyvän katseensa. Sympaattinen kirjalija, aika velikulta, joka jättää ilmaan lausumattoman kysymyksen: Quo Vadis?

- Mutta muistakaakin elämämme Laki, se että valheita me emme saata käsittää... Rudyard Kipling: The Secret of the Machines"

Aatamiin ovat tutustuneet myös Kirjaluotsi  ja Tuijata, millä menestyksellä ja missä mietteissä, selviää klikkaamalla:)

Ian McEwan on kirjallisuudessa  ihan oma lukunsa, eikä hänen mielikuvituksellaan ja kekseliäisyydellän  rajaa,  ja tästäkin  elementtiryppäästä  hän on luonut teokseen tanakasti raamitetun ja monitahoisen kertomuksen, jonka lukijana mieluusti ja vaivatta jaan hänen kanssaan.  Huoliteltua,  viimeisteltyä ja älykästä jälkeä.  Vaikkakin Aatamia koreaksi kuvataan eikä älynväläyksissä tahi ajoittain loogisuudessakaan saati tietomäärässä moitteen sijaa, lopputulemaksi jää:

Yhtä ei vaihtaisi:

Jussi Adler-Olsen: "Korttitalo/Washington dekretet" - ex Libris...

"Korttitalo", Jussi Adler-Olsen, Gummerus Kustannus Oy, 2019, 756 s., suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen.

Tanskalainen Jussi Adler-Olsen  (s.1950) tunnetaan osasto Q:sta kertovasta kirjasarjastaan. Hänen teoksiaan on käännetty 40:lle kielelle, ja hän on Euroopan menestyneimpiä dekkaristeja. Ennen kirjailijanuraansa Adler-Olsen on työskennellyt muun muassa kustannustoimittajana, näytelmäkirjailijana, kitaristina, säveltäjänä ja kääntäjänä. (Lievelehti)

                                                         ©Bjerke Johansen

"Presidentinvaalien jälkeinen juhlahumu muuttuu silmänräpäyksessä painajaiseksi. Joku ampuu kohti Yhdysvaltain vastavalittua presidenttiä
Bruce Jansenia, ja luoti surmaa hänen raskaana olevan vaimonsa. Jansen vannoo lopettavansa aseväkivallan hinnalla millä hyvänsä.
Presidentin luotetuimpiin työntekijöihin kuuluva Doggie Rogers on elämänsä vaikeimmassa tilanteessa. Uusi lakiasetus suistaa maan kaaokseen.
Rajat suljetaan, kansalaisten oikeuksia rajoitetaan ja mediaa valvotaan.
Sen lisäksi Doggien isää syytetään Jansenin vaimon murhasta. Doggie tuntee itsensä voimattomaksi, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Pelissä on hänen isänsä henki - ja koko maan tulevaisuus." (Takakansi)

Adler-Olsenin seurassa on tullut taitetuksi taivalta vuodesta 2012 ja viimeisin postaus on teoksesta Vartija, 2012, joka poikkeuksellisesti ei vallan riemunkiljahduksia kirvoittanut. Mutta yleisesti  ottaen hänen tuotantoonsa kauttaaltaan kuten tähän uunituoreeseenkin päätee:  kirjailijalla on omaleimainen, tunnistettava tapansa kirjoittaa, teemat ovat rankkojakin ja lukijaa provosoivia, vaan eivät häijyydellä mässäileviä, eräänlaisia esillenostoja tärkeistä yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista aiheista, ja  jossa ymmärryksellä, huumorilla, sujuvalla kerronnankululla ynnä taitavasti rakennetuilla persoonilla on vankka sijansa.

Korttitalo, nimi joka ei ole paras mahdollinen tälle järkäleelle vaan jää pliisuksi,  on poliittinen trilleri, jossa kuten korttitalojen kuuluukin, tällä kertaa myös Valkoinen talo ja Yhdysvallat huojuvat. Kirjailija on laatinut avaavan ja teemaansa valottavan esipuheen, jonka lisäksi teoksen lopussa on loppusanat ja tärkeä luettelo eri kirjassa esiintyvistä instansseista relevanttia lisätietoa antavine internetsivuineen.

-  Totta puhuen Wesleyllä ei ollut pelkästään paskamainen olo, hän oli kerta kaikkiaan eksyksissä ja poissa raiteiltaan. Katsoipa hän mihin suuntaan tahansa, kaikki oli yhtä mielipuolisuutta, eikä kukaan, ei niin kukaan, pystynyt välttymään sen hulluuden luihin ja ytimiin käyviltä vaikutuksilta. Kaduilla vanhat ystävykset olivat äkkiä toistensa arkkivihollisia, vanhoista vihollisista oli aivan varoituksetta tullut ylimpiä ystäviä ja yksimielisiä ihan kaikesta, kaikkien mahdollisten eri näkökulmien esitaistelijat kulkivat kylki kyljessä huutaen suureen ääneen, 
kun taas täällä demokratian suurlinnoituksen muurien sisäpuolella, missä maan porvareiden parhaista parhaimpien piti vaeltaman, uskallettiin tuskin pihahtaakaan omista mielipiteistä mistään aiheesta.
 -  Ei mikään ei enää ollut pyhää. Maan laki, yleispätevä etiikka ja moraali, kymmenen käskyä. Kaikki säännöt ja normit olivat olemassa, jotta ne voitaisiin ohittaa, niitä voitaisiin polkea ja potkia, eikä Wesley kestänyt sitä.

Otetaanpa vastapainoksi  ote vuosikymmenten takaa: John F. Kennedy puheessaan sen jälkeen kun hänet oli nimetty demokraattien ehdokkaaksi puoluekokouksessa 15. heinäkuuta 1960 Los Angelesissa:
-  Kautta koko maailman ja varsinkin uudemmissa kansakunnissa astuvat nuoret miehet valtaan - miehet, joita menneisyyden traditiot eivät sido - miehet, 
joita vanhat pelot ja vihat ja keskinäiset kilpailut eivät sokaise - nuoret miehet, jotka voivat irrottautua vanhoista iskulauseista ja illuusioista ja epäluuloista.

Näin sopii toden totta toivoa! Aseväkivallan lopettaminen oliskin  kunnianhimoinen ja kunnioitettava, joskin vaikeasti tavoitettavissa oleva päämäärä.   Korttitalo puhuu kuitenkin toista kieltä.
Teema istuu kuin ahdistava hansikas tähän päivään ollen eräänlainen dystopia, joka panee miettimään syntyjä syviä, ja jonka kaltaisen aamun ei soisi konsanaan koittavan. Teos, joka alunperin ilmestyi v. 2006 on erittäin ajankohtainen ja
suorastaan nerokkaasti kieputettu. Lukiessa korviin kaikuu  näppäimistön terävä, määrätietoinen ja kiihkeä nakutus. Kirjailija taitaa juonenpunonnan, omaa huomion vangitsemisen kyvyn ja miehittää teoksensa vahvoin persoonainpiirroin varustetulla henkilökaartilla.  Teoksen loppuhuipennus on  pikantti ja makoisa:

Mihins' koira kirpuistaan?

Sun Tzu: "Sodankäynnin taito/The Art of War" - ex Libris...

"Sodankäynnin taito", Sun Tzu, Tietosanoma Oy, 1998, 152 s., suomentanut
 Heikki Karkkolainen.

Sun Tzu ( (534 eaa. Shandong - 495 eaa. Wu)   tunnettu myös muodossa eli Mestari Sun, oli kenraali, strategi ja filosofi muinaisessa Kiinassa. Hänen uskotaan kirjoittaneen klassisen sotastrategiasta  kertovan teoksen Sodankäynnin taito. Sunzin vaikutus Kiinan ja  Aasian historiaan sekä aasialaiseen kulttuuriin paitsi kirjansa kautta myös legenda-asemansa vuoksi on huomattava." (Wikipedia)

                                                 Sunzin patsas Yrihamassa, Tottorissa, Japanissa

"Sota on Valtion elinkysymys, elämän tai kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon, sanoo Sun Tzu.  Ja hänen näkemyksensä on pätevä erityisesti nyt,
kun talouselämä on ottanut entiset sodankäynnin tavoitteet ja ajattelun käytäntöönsä. Voimavarat ovat aina rajalliset, taistelu jokapäiväistä.
Sodanjohtajan kirjasta on tullut eräs menestyksellisin liiketoiminnan strategian opas kaikkialla maailmassa." (Takakansi)

Ammattitaitoisen, avaavan ja kiteyttävän esipuheen teokseen on marraskuussa 1981 laatinut Wolf H. Halsti, Ye.eversti,evp., Valt.tohtori h.c. Esipuheessaan Halsti toteaa: Tärkeää on vihollisen voiman oikea arviointi, ja siinä merkitsevät "hallitsijan" ja kansan väliset suhteet paljon. Rakastettu ja arvostettu "hallitsija" on kova vastustaja koska hän voi nojautua tyytyväiseen, taistelutahtoiseen kansaan. Aliarvioiminen on kohtalokasta.  Tästä päästäänkin ilman pienintäkään aasinsiltaa nykymaailman ja yhteiskunnan, myös omamme - vaaralliseen kahtiajakautumiseen ja yhteen suosikkiteeseistäni: Yhteiskunta on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. -  Perusluonteeltaan teos on filosofinen ja sellaisena sukua esim. saksalaisen  Carl von Clausewitzin teokselle "Vom Kriege", mutta se käsittelee myös strategiaa ja sodan psykologiaa, jopa taktiikkaa ja joukkojen huoltamistakin. - Sotateknisesti teos on tietenkin oman aikansa vanki ja jo vuosituhansia sitten aikansa elänyt. Mutta filosofisena tutkielmana, sotapolitiikan ja strategian tutkimuksena se on ihmeteltävän ajankohtainen. Se kertoo lukijalleen miten vähän ihminen, poliitikko, sotapäällikkö ja rivimies ovat sisimmältään muuttuneet ajan saatossa, miten vähän sodan olemus, aihe, luonne ja seuraukset ovat muuttuneet. Seikkaperäisen johdannon on puolestaan kirjoittanut englantilaisen painoksen toimittanut ja kääntänyt Samuel B. Griffith. Hän käsittelee siinä seuraavia aiheita: Tekijä, Teksti, Taistelevat valtiot, Sota Sun Tzun aikana, Sun Zu sodasta, Kommentaattoreista ja Sotataidon käännökset. Sitten seuraa Sun Tzun elämänkerta siten kuin Ssu-ma Ch'ien sen kertoo Historioitsijan muistiipanoissa. Sodankäynnin taito puolestaan pitää sisällään luvut: Arvioita, Sodankäynti, Hyökkäysstrategia, Valmistelut, Voima, Heikkous ja vahvuus, Sotaliike,  Yhdeksän muuttujaa, Marssit, Maasto, Maaston yhdeksän lajia, Tulihyökkäys ja Vakoilijoiden käyttö. Tämä Sunzin Sodankäynnin taito on loppusyksyn kuluessa ollut esillä kolmessa lukemassani teoksessa: Ilkka Remeksen Kremlin nyrkki, John Kåre Raaken Jää  ja Peter Jamesin Kuolema vaanii verkossa, joten aivan pakkohan tämä oli silkasta uteliaisuudesta ja  mielenkiinnosta lukusille poimia, eikä suinkaan turhaan... Tämä lyhyt mainio taitoteos  antaa parhaansa luettuna kannesta kanteen, mutta houkuttimeksi muutamia irrallisia poimintoja: - Sotataidon huippu ei ole sadan voiton saavuttaminen sadassa taistelussa. Sotataidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua. - Kohtele vankeja hyvin ja pidä heistä huolta. - Voittamattomuus perustuu puolustukseen, voiton mahdollisuus hyökkäykseen. - Kun oma voima on riittämätön, puolustaudutaan, kun se on runsas hyökätään. - Armeijaa voidaan verrata veteen, sillä samoin kuin vesi välttää ylämaata ja kiiruhtaa alaville maille, välttää armeija voimaa ja iskee heikkouksiin. - Ja kuten vesi muovaa uomansa maaston mukaan, niin armeija rakentaa voittonsa suhteessa viholliseen. - Ja kuten vedellä ei ole pysyvää muotoa, ei sodassakaan ole pysyviä olosuhteita. - Mikään ei ole vaikeampaa kuin tehdä sotaliike. Manööverin vaikeutena on tehdä kiertotiestä kaikkein suorin tie ja kääntää epäonni omaksi eduksi. - Älä aja vihollista nurkkaan. - Sodan ydin on nopeus. Käytä hyväksesi vihollisen valmistautumattomuutta, kulje odottamattomia reittejä ja iske siellä, missä hän ei ole valmistautunut. Sitten näiden teesien on paljon vettä virrannut maailman joissa. Lukiessa vahvistuu kuitenkin ajatus siitä, että yleisellä henkisellä tasolla on iloista kyllä jotain pysyvää, ikiaikaista ihmiseen potentiaalina rakennettuna. Samoin on tuttuutta nykyaikaan globaalisti eri maiden toimintatavoilla, juonitteluilla, maantieteellisillä sijainneilla, taloudellisilla ja reviirillisillä  pyyteillä ja vallanhaluilla. Olikin varsin yllättävää todeta, kuinka näiden teesien sijoittaminen  nykymaailman menoon: yhteiskunnalliseen, valtiolliseen, poliittiseen ja sotataktiseen  kuin myös  ihan henkilökohtaiselle ja  yksilötasolle on. Ajan hammas ei näitä ytimiä ole silpuiksi rusentanut. Antoisa ja opettavainen sekä paljon mielihyvää tuottanut  ja ajattelemisen aihetta antanut, rauhallinen, seesteinen ja viisaasti kirjoitettu  teos, josta  ja jonka vivahteista oli vaikea haluamallani tavalla postata, ja jonka soisi kaikkien rauhasta kiinnostuneidenkin lukevan. Haasteellinen, mutta varteenotettava on myös vanha sanonta, totuus: Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Si vis Pacem, para bellum, joka on lainaus Publius Flavius Vegetius Renatuksen teoksesta Epitoma Rei militaris. Kaisa Reetta on kirjoittanut erinomaisen postauksen teoksen uudemmasta, Matti Nojosen toimittamasta painoksesta, Gummerus 2010. Mielenkiintoiseen tapaansa Sun Tzun ajattuksia  on avannut ja pohtinut myös Jokke:) Nyt valmistaudumme kuitenkin almanakallisesti joulun ja rauhan juhlan viettoon, joten sotakirveet joutavat jorpakkoon. Auvoisaa adventtia ja kiireettömiä joulunalusviikkoja! Toivottaapi:

Peter James: "Kuolema vaanii verkossa/Dead at First Sight" - ex Libris...

"Kuolema vaanii verkossa", Peter James, Minerva Kustannus Oy, 2019, 456 s., suomentanut Maikki Soro.

"Peter James  (s.1948) on kirjailija, käsikirjoittaja, tuottaja ja yksi Ison-Britannian suosituimmista dekkaristeista. Peter Jamesin teokset ovat olleet jatkuvasti Britannian bestseller-listojen kärjessä, ja niitä on käännetty jo 37 kielelle.
Hänen huippusuositun Roy Grace -sarjansa kirjoja on myyty yli 19 miljoonaa kappaletta." (Kustantaja)

                                                          ©Suki Dhandha

"Rakastunut mies odottaa Lontoon lentokentällä malttamattomana elämänsä naisen saapumista. Valtameren toisella puolella eläköitynyt newyorkilaispoliisi odottaa floridalaisessa baarissa ensitapaamistaan naisen kanssa, joka on epäilemättä hänen sielunkumppaninsa. Molemmat miehet tulevat huomaamaan, että heiltä on huijattu koko omaisuus. Ja ettei kumpaakaan naista ole olemassakaan.
Tutkimusten ollessa kiivaimmillaan Roy Gracen puheille tulee mies, joka kertoo, että hänen identiteettiään on käytetty nettihuijauksissa. Uhreiksi on joutunut ainakin yksitoista naista. Yksi näistä on soittanut miehelle sanoen:
”Sinä et tunne minua, mutta minä luulin tuntevani sinut.” Nyt nainen on kuollut. Roy Grace ymmärtää pian, että näkyvissä on vain jäävuoren huippu. Näkymättömissä on kokonainen internethuijausten imperiumi. (Takakansi)

Edellisen kerran Peter James onnistui nostattamaan hiusjuuria  
Täydellisyyden hinnallaan, 2018, johon teokseen - kuten nyt käsillä olevaan verkkovaanijaankin -  liittyi myös aikakautemme yhteiskunnallisia ja moraalisia pohdintoja, mistä roppakaupalla pisteitä kirjailijan jo muutoinkin täpötäyteen ansiokoppaan.

Ei tänä syksynä dekkaria ilman mainintaa Sun Tzun Sodankäynnin taidosta;
tällä kertaa näin: Jos seisot tarpeeksi kauan joen rannalla, vihollisesi ruumiit ajelehtivat ohitsesi ja Kungfutsekin pääsee ääneen viisaudellaan: Jos aiot kostaa jollekin, kaiva ensin kaksi hautaa. Tämän vaanijan organisaationa ja toimijana puolestaan on Sakawa:

-  He katselivat videota Ghanassa sijaitsevasta paikasta, jota voi luonnehtia suorastaan nettihuijareiden yliopistoksi. Yksi opiskelijoista sanoi kameralle:
"Me otamme länsimaista vain omamme takaisin." Sakawa-oppilaat olivat kaikki köyhistä oloista. Sakawa oli yhdistelmä perinteistä juju-uskontoa ja nykyaikaista verkkoteknologiaa. Oppilaille opetettiin järjestelmällisesti sekä nettihuijauksen hienouksia että hämmentäviä afrikkalaisia rituaaleja, kuten eläinten uhraamista, joiden tarkoituksena oli vaikuttaa uhreihin ja varmistaa eri laatuisten petosten onnistuminen. 

- Huijausten kohteiksi joutuivat useimmiten haavoittuvassa asemassa olevat pahaa aavistamattomat länsimaalaiset ihmiset, jotka etsivät seuraa internetistä tai vanhukset, joilta kalasteltiin tietoja pankkiviesteillä, mutta periaatteessa uhri saattoi olla kuka tahansa. Sakawa-nuorukaiset tienasivat petoksillaan summia, joista eivät olisi osanneet ennen uneksiakaan. Länsimaissa asuvien omaisuuden ja tunteiden kustannuksella he ostivat  nyt perheilleen kartanoita ja uusimpia muotivaatteita ja ajelivat tuliterillä Range Rovereilla, BMW:illä, Mersuilla ja Ferrareilla.

Kyberturvallisuuden ja digitaalisen forensiikan saloihin puolestaan  perehdytään alan ekspertin Ray Packhamin johdolla:

- "Niin FBI:n kyberrikosyksikkö on käyttänyt hänen palveluksiaan. Terävä tyyppi - on avustanut sekä Applea että Microsoftia kyberturvallisuutta koskevissa kysymyksissä." Lanigan katsoi Johnnya. "Ja hänen pitäisi asua jossakin teillä päin. Ray Packham jäi juuri terveydellisistä syistä eläkkeelle Sussexin poliisin digitaalisen forensiikan yksiköstä ja toimii nyt yksityisenä konsulttina nettipetosten tutkinnassa. Kollegoideni mukaan Ray on alan ykkösmies, 
hän pääsee tunkeutumaan kutakuinkin kaikenlaisen nettiviestinnän lähteille. Minusta teidän kannattaa kääntyä hänen puoleensa.

Ja näin tapahtuu, jolloin Roy Grace apujoukkoineen entistä innokkaammin jatkaa rikosvyyhdin kiemuraisten lonkeroiden selvittämistä mottonaan:
Menestys on kyky jatkaa takaiskusta toiseen menettämättä innostustaan ja pitäen visusti mielessä: Meidän kielemme vaarallisin lause on: Näinhän me olemme aina tehneet.   

James osaa asiansa ja on tehnyt pohjatyönsä suurella huolella, jolloin teoksesta muodostuu jäntevä ja juoheasti etenevä dekkari, jossa pala palalta alkaa kuvio muodostua. Henkilögalleria on tasapainoinen ja erityispiirteinen, paikanvaihdokset ympäristökuvauksineen ovat luonteikkaita ja kokonaisuus pysyy vaivattomanoloisesti ja tiukasti häröilemättä saati hajoamatta kirjailijan hyppysissä muodostaen kiinnostavan ja otteessaan pitävän lukukokemuksen.
Teos on rikosylikomisario Roy Gracesta kertovan kirjasarjan neljästoista osa,
eikä lukijan tarvitse edelleenkään pitkästymisen peikkoa luotaan hätistellä:)

Aihealue on mitä kiinnostavin ja ajankohtaisin. Ei voi kuin ihmetellä,
kuinka heikkoon kohtaamme, läheisyyden ja lämmön kaipuuseen saattaa muodostua huijarin mentävä aukko puolustusmekanismien sortuessa ja itsesäilytysvaiston pettäessä.  Ihmisen ikävä toisen luo...
Eikä tuo etenkin vanhuuksiin häpeämättömästi kohdistuva taloudellinen jujutuskaan   tunnuslukujen urkkimisineen  juuri riemunhuutoja nostata hauraissa kohteissa eikä meissä, muutamista näistä härskihemmoista torjuntavoiton saavuttaneissa omaisissakaan...

-  Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta pääasia, että tanssitaan. 

Jalalla koreasti pisteli:

P.D. James: "Kuolema joulupäivänä/Sleep no more: six murderous tales - ex Libris...

"Kuolema joulupäivänä", P.D. James, Kustannusosakeyhtö Otava, 2019, 185 s., suomentanut Jaakko Kankaanpää. Kannen suunnittelu Meghan Wilson ja
 kannen kuvat suklaat ©Masterfile, pääkallot Katherine Ross.

"P.D. James  (1920-2014) aloitti kirjailijanuransa 40-vuotiaana. Jo hänen ensimmäinen dekkarinsa esitteli rikostarkastaja Adam Dalglieshin, josta tuli lukijoiden palvoma. Yhdeksi Britannian suosituimmista ja arvostetuimmista rikoskirjailijoista kohonnut James oli vuodesta 1991 Lady James, ja hänellä oli paikka Ison-Britannian parlamentin ylähuoneessa." (Lievelehti)

                                                             ©Ulla Montan

"Dekkarilegenda tarjoilee kuusi kutkuttavaa mysteeriä, joita yhdistää koston motiivi. Julma opettaja saa ansionsa mukaan, ja kahdeksankymppinen järjestää suloisen koston hoitokotinsa turvasta käsin. Myöhään joulupäivän iltana kartanonisäntä joutuu murhaajan uhriksi.
P.D. James ei tyydy vain syyllisen paljastamiseen, vaan avaa ihmismielen synkimpiä taipumuksia - niitä, jotka voivat pahimmillaan tehdä kenestä vain murhaajan." (Takakansi)

Edellisestä jouluhenkisestä matkasta mainion P.D. Jamesin kanssa onkin vierähtänyt aika tovi, tuolloin  kyseessä:  Mistelimurha, 2017, jonka tulokseksi  muodostui täyspainoinen ja -täyspäinen kirjallinen anti lukunautintoineen.
Tämä suomennosuutukainen kätkee uumeniinsa luvut: Jojo, Uhri, Joulupukkimurha ja Tyttö, joka rakasti hautausmaata, Aivan ihastuttava talo sekä Herra Millcroftin syntymäpäivä.

P.D. Jamesin tuotanto nojaa vankkoihin tukipilareihin: henkilökuvien piirto on erittäin tarkkasilmäistä ja miljöökuvaukset suorastaan houkuttelevat astumaan sisään kirjailijan kulloinkin luomiin maisemiin ja maailmaan.  Nokkela ja analyyttinen moraalisten näkökantojen ja vaihtoehtojen vaivaton  pyöritys ja pohdinnat ovat kuin laasti tapahtumain tiilien nitojana.

-  Sen jouluviikon aikana aloin kasvaa aikuiseksi. Ymmärsin ensimmäistä kertaa vallan kavalan viettylyksen: kuinka riemastuttavaa on hallita ihmisiä ja tapahtumia, miltä tuntuu, kun saa päättää muiden kohtalosta. Ja opin toisenkin asian, jonka Henry Jamesin sanat parhaiten kiteyttävät:
"Älä kuvittele, että voit tietää totuutta yhdestäkään ihmissydämestä."

- Päivästä oli tulossa taas lämmin, ja hautakivien rosoisen rivin yllä leijui usvaa, josta pisti esiin obeliskeja ja marmorienkeleiden siivenkärkiä, muistomerkkien päitä, jotka näyttivät kelluvan hohtavien valohiukkasten meressä. Ja hänen seistessään katselemassa, liikkumatta ja näkemästään lumoutuneena, usva alkoi hälvetä ja hautausmaa paljastui hänelle kaikessa ihmeellisyydessään täynnä kiveä ja marmoria, vihantaa ruohoa ja kesälehväisiä puita, kukkaistutuksin koristettuja hautoja ja risteäviä polkuja, joita jatkui silmänkantamattomiin. Kaukana häämötti Viktorian aikaisen kappelin torni kimmeltävänä kuin lumottu linna jossakin kauan sitten unohtuneessa sadussa.

Omaehtoiset hautausmaakävelyt saattavat äkkiseltään kuulostaa kornilta ajanviettotavalta: ankealta, oudohkolta ja synkältä. Sitä ne eivät suinkaan ole, vaan varsin sielua lepuuttavia. Olen itse nuoresta pitäen asuen tuolloin Hietaniemen hautausmaan lähistöllä harrastanut niitä: rauhaa ja rauhoittamusta, meren tuoksua,  suhteellisuudentajun palautumista,  vanhoja komeita puita, iloisenvärisiä kukkia, hoidettuja hiekkateitä ja kauniita muistomerkkejä teksteineen, lintujen laulua sekä vikkeliä, tupsukorvia, puolikesyjä  oravia kiipeämässä pitkin housunpuntteja kerjäämässä pähkinöitä tai muuta makupalaa. Kannattaa kokeilla.

-  Avioliitto on yhteiskunnan laitoksista sekä julkisin että yksityisin: sen ongelmat ovat itsepintaisuudessaan kuin ihmistä hakkaava yskä, sen piilevät sairaudet vaikeammin diagnosoitavia. Eikä mikään  ole seuraelämälle yhtä tuhoisaa kuin onneton avioiliitto. Kukaan ei halua istua korvat punaisina kuuntelemassa illan emäntää ja isäntää heidän tehdessään selväksi keskinäistä inhoaan ja katkeruuttaan.

Tämän rasian sisältö on älykästä ja eleganttia jälkeä kauttaaltaan, herkullista luettavaa. Kaikki oleellinen on tasapainossa, ei mitään liikaa - ei mitään puutu. Kekseliäisyyttä, vinosti kutkuttavaa huumoria, naurunpoikasta elämälle yhdessä itse elämän kanssa, - ja tässä tapauksessa tietty myös kuoleman...
Kieliasu on moitteeton kuin myös Jaakko Kankaanpään suomennos.
Lukukokemus on kuin poimisi tarkkaan valittuaan yhden kansikuvan houkuttelevista konvehdeista per luku, antaisi sen hissuksiin sulaa kielenpäällä ja tuottaa oman, uuden maku- ja lukuyllätyksensä. Makoisa kooste & tiptop teos!

Hakkaavasta yskästä ei niin mitään väliä, mutta ja kyllä: minä pidän suklaatista, ehkäpä uskaltautuisi toteamaan: rakastan suklaakonvehteja kuin myös yhtälailla on laita P.D. Jamesin tuotannon:)

Namskista:

Pekka Hiltunen: "Syvyys" - ex Libris...

"Syvyys", Pekka Hiltunen WSOY, 2019, 374 s.

"Pekka Hiltunen  (s. 1966) on Oulusta kotoisin oleva kirjailija ja toimittaja,
jonka Studio-trillereita luetaan jo kuudella kielellä. Sarjan aloittanut
Vilpittömästi sinun on Suomen palkituin dekkari: se voitti Vuoden Johtolangan parhaana jännityskirjana, sai kolme muuta tunnustusta ja lisäksi kolme ehdokkuutta merkittäviin palkintoihin. Toisen romaanin Sysipimeä  suuri kirjakauppaketju Britanniassa valitsi viime vuosien parhaiden jännityskirjojen listalleen Gillian Flynnin ja Jo Nesbøn teosten kanssa." (Lievelehti)

                                                            ©Pertti Nisonen

Juuri kun suomalainen graafikko Lia Pajala tuntee elämänsä Lontoossa ja
Level-lehden töissä olevan vakiintumassa, kaikki muuttuu. Hänen ystävänsä
Mari johtaa kaupungissa kulissien takana salaperäistä Studiota, ja nyt Mari haluaa tuoda Euroopan isyrjäseuduilta Lontooseen joukon hengenvaaraa pakenevia miehiä. Mutta Mari ei kerro Lialle näiden kokemasta uhasta koko totuutta.
Kuka on tulokkaita jäljittävä ammattitappaja, joka käyttää aseenaan hakkua? Miksi yksi pakolaisista on vanha herrasmies, joka nuuskii ympäristöä ja muita ihmisiä erikoisella, tarkalla hajuaistillaan? Lian on pakko ryhtyä toimiin itsenäisesti auttaakseen Maria ja ratkoakseen omia sekä Levelin vaikeuksia. Ne johtavat hänet ja muita Studion huippuammattilaisia niin Lontoon erikoisemmalle asuiseudulle kuin Britannian politiikaan juonitteluin." (Takakansi)

Saadakseni ensikosketuksen Pekka Hiltusen tuotantoon hyppäsin rohkeasti keskelle sarjaa ja pitkästä aikaa kotimaisen dekkarikirjallisuuden pariin.
Teoksen osat: Taivaalta putoava ihminen, Tuonpuoleisen tuoksu ja
Maailman ääri. Jätetän varsinaiset  juonenkoukerot lukijan itsensä löydettäväksi ja lähdetäänpä sen sijaan liikkeelle maailman ääriltä eli  poiketaan Espanjan Extremaduraan, juurille, joista tapahtumaketju kaivosten syövereistä kolahtaa liikkeelle:

- Extremadura, maailman ääri, hän ajatteli. Aikoinaan tämä oli eurooppalaisille tunnetun maailman raja. Nyt tämä on näille ihmisille heidän tuntemansa maailman raja, joka erottaa heidät vauraudesta ja turvasta.

- Extremaduralla oli Espanjassa mainetta konkistadorien kotiseutuna: satoja vuosia sitten täältä oli lähtenyt kaukomaille tuntemattomien alueiden valloittajia. "Sitä samaahan ne afrikkalaiset työläiset oikeastaan ovat täällä tekemässä, nykyajan löytöretkeilyä itselleen vieraissa ja pelottavissa paikoissa", hän sanoi. "Mutta heitä ei pidetä urhoollisina selviytyjinä."

-  "Niin pieni kylä, ettei sillä ole edes omaa nimeä", Lia sanoi. "Eikä sen nykyisiä asukkaitakaan ole olemassa", Pikkuveli totesi. "Ei heitä ole pantu mihinkään kirjoihin ja luetteloihin, eivätkä he virallisesti asu täällä. He eivät käy kaupoissa - yhtiö tuo heille ruokaa. Jos joku tarvitsee lääkäriä, yhtiö kyyditsee tohtorille,
joka hoitaa vaivat pimeästi. Eivät he käy muualla kuin kaivoksessa. Harva tässä maakunnassa edes näkee heitä." 

Teos on kuin keskelle pitopöytää kauniisti aseteltu, houkuttelevan värikäs ja hyvällä maulla koottu salaattikulhollinen henkilöiden menneisyyden traumoilla ja historialla sekä toimintamotiiveilla pohjustettuna, ajankohtaisilla Eurooppaan kohdentuvalla maahanmuutolla, ihmisten orjamaisella hyväksikäytöllä ja voitontavoittelulla sekä poliittisella populismilla höystettynä.

Henkilögalleria on kiintoisasti koottu, joskaan hahmoihin - miinus itselleni tutunomaiseen tapaan ympäristöään nuuhkimalla hahmottavaan ja lukevaan  Gustavoon & ei toisaiseksi omaksumaani malliin patsaiden kanssa kotoisasti rupattelevaan ja niihin ajatuksiaan reflektoivaan Liaan - en onnistunut solmimaan toivotunlaista lukukontaktia, mutta kuitenkin  kiinnostavan toisenlaiseen elämän- ja toimintaympäristöön pystyen hyvin ymmärtämään sarjan saavuttaman suuren suosion. Ja jos olisin nuorempi enkä mainion Keko Salatan sanoin likemmä  Vanha  (klik) saattaisin hyvinkin innolla Marin ja Lian tapaan aktiivisesti maailmanparantajan tärkeää ja haasteellista viittaa  harteilleni sovitella!

-  "Joku psykologi voisi olla sitä mieltä, että patsaille puhuva ihminen haluaa välttää kontakteja eläviin ihmisiin, Benjo sanoi. "Tai että kun patsaat eivät koskaan väitä vastaan, ihminen voi hakea niiltä hyväksyntää. jota ei tunne saavansa muualta." "Onko tuo parasta, mihin pystyt. Sigmund?", Lia kysyi teesekennellen närkästynyttä vaikka hän oli todellisuudessa hiukan vaikuttunut.
"Minä sanon, että patsaat ovat hyviä juttukavereita, koska ne muistuttavat ihmisiä kunniasta ja hyvistä teoista", Benjo totesi. "Patsaita pystytetään vain ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet suuria. Niin meidän pitäisi voida ajatella jokaisesta. 
Että oikeastaan kaikki voivat tehdä jotain kunniakasta. Suurin osa ihmisistä ei milloinkaan saavuta mitään erityistä. Mutta kuinka eri tavoin sitä suhtautuu muihin, että jos ajattelee että heistä on siihen...

Hiltusen kirjoitustyylissä on persoonallista otetta ja kerronta on pakotteetonta. Kiva ja positiivinen lukukomemus!

-  On asioita, jotka on haudattu niin syvälle, että niihin ei koskaan ulotu valo, niitä ei kenties koskaan saa sisältään ylös ja ulos... 

Kiintoisa kysymys kuuluu: onko se aina ja kaikissa tapauksissa edes tarpeellistakaan?

Aprikoi:

Vilmos Kondor: "Budapestin marraskuu/Budapest novemberben" - ex Libris...

"Budapestin marraskuu", Vilmos Kondor, Tammi, 465 s., suomentanut
Tähti Schmidt.

Vilmos Kondoria pidetään Unkarin ensimmäisenä todellisena dekkarikirjailijana, ja jo esikoisellaan hän räjäytti potin. Budapest noir -sarja on Unkarissa suurmenestykseen noussut viisiosainen sarja, joka sijoittuu 1930-1950 -lukujen Budapestiin. Sarja on myyty muun muassa Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Italiaan. Vilmos Kondor on salanimi ja hänen väitetään olevan syrjäänvetäytyvä matematiikanopettaja unkarilaisesta pikkukaupungista. Häntä ei ole nähty julkisuudessa, ja kustantajan levittämät kuvatkin ovat kovin vanhoja ja rakeisia." (Lievelehti)

"Budapest  1956. On lokakuu ja Unkarissa eletään kansannousun ensihetkiä. Toimittaja Zsigmond Gordon on kutsuttu Wienin ruumishuoneelle tunnistamaan kasvattityttärensä ruumis. Surmattu nuori nainen ei onneksi ole Gordonin
Emma-tytär. Mutta miksi hänellä sitten on Emman henkilöpaperit?
(Takakansi)

On aika palata Unkariin ja sarjan viidenteen osaan. Aiemmat postaukset: 
Budapestin synnit  2013 ja Budapestin vakooja  2014.
Tuolloinen aika oli Unkarissa sekavaa ja sarjasta: parempi myöhään kuin ei milloinkaan, marraskuun  puolivälissä totesin, että hatarien taustatietojen päivittämmisellä Unkarin kansannoususta 1956  (klik), jolloin tapahtui paljon ja nopeasti Pestin ollessa sekasorron näyttämönä,  olisi totisesti nyt käyttöä ja tuumasta toimeen.  Näin aukeni myös useasti vilahtelevan salaperäisen kirjainyhdistelmän ÁVH:n salaisuus: Proletariaatin diktatuuria rakennettaessa kansan valvontaa ja puhdistuksia toteutti Valtion Turvallisuuden Virasto. (Wikipedia)

-  Viimeksi kulunut viikko oli ollut kaupungille rankka. Vastaavaa tuhoa se ei ollut nähnyt sitten toisen maailmansodan, ja sairaalassa hän oli kuullut haavoittuneilta - ja kahdelta ahdistuneen näköiseltä lääkäriltä - että Frenecin kehäkadulla ja Józsefin kehäkadulla tuskin pystyi liikkumaan. Jokainen heistä oli riittävän vanha muistaakseen maailmansodan - toisinaan hänestä tuntui, että kaikki olivat siihen riittävän vanhoja, kaikilta ei vain riittänyt rohkeutta muistamiseen
- ja hän uskoi heitä, kun he kertoivat tuhon laajuudesta.

Kondor kuvaa tapahtumia kiihkottomasti ja juonenkuljetus on notkeaa. Henkilöhahmot muodastavat uskottavia ja aidonoloisia persoonia:
on kaksinaamaista niljaketta, etovaa ja halpamaista törjäkettä sekä
Szirmayn Elekiä, joka säntäilee kuin entinen kondiittori kouransa sulaan sokeriin kastettuaan toimituksessa. 

Miljöökuvaus on värikästä: istutaan jatkuvasti kuppiloissa, savukkeet käryävät ja Gordon napsuttelee Ronsoniaan tiukkaan tahtiin, tutisevatäytteiset knöödelit maistuvat ja gesprizerit solahtelevat kurkuista alas. Unkarilaiset nimet ovat hauskoja, kielen solmuunkiertäviä. Joukossa seikkailee myös mielenkiintoinen velikulta  Gerhard Stubenhaber Privatdetektei-Büroineen, jonka päämaja sijaitsee kotoisasti Gestreifte Husar -nimisessä juottolassa.

- Gerhard Stubenhaberin oikea nimi oli Joe H. Packman ja vuoteen 1947 saakka hän oli ollut töissä Chigagon poliisissa etsivätarkastajana. Sitten oli sattunut jokin skandaali, ja Joe (tai joku muu, sitä Gordon ei koskaan tiennyt eikä oikeastaan halunnut asiaa selvittääkään) katsoi paremmaksi poistua paitsi Chigagosta,
myös koko Yhdysvalloista. Hän oli maininnut jonkin naisjutun, kun oli tullut puhetta siitä, miksi hän oli päätynyt juuri Itävaltaan.

Historian ja omien juuriensa tunteminen on mielestäni  yleensä ottaen tärkeää,
ja tämän teoksen myötä lukija vakuuttuu siitä, että se on Kondorille paljon muutakin kuin pelkkiä vuosilukuja ja yksittäisiä tapahtumakäänteitä...
Kerronnan rauhallisuus vs. Kondorin yksityiskohtiin paneutuminen luovat lukukokemukselle mukaansatempaavan, kiehtovan ja ihan omanlaisensa viitan,
joka pehmeästi sulkee sisään lukijansa. Intresantti ja elävä erään aikakauden kuvaus: teos joka kannatti lukea kuten koko Budapest noir -sarjakin!

 Marraskuista sunnuntaipäivää: