Syssyn syhverösiä...

 

Hellekesän ja sadekauden jälkeen saimme vielä kauniin ja aurinkoisen loppuhuipennuksen kuluneelle suvelle ja mukavia kävelylenkkejä metsäpoluille.

Kesäkuukaudet sujuivat rauhaisaan tahtiin, nauttien visiitistä Kymenlaaksossa Kuopuksen pesueen luona sitten vuoden jälkeen ja mökkiviikosta, josta sienisaaliiden sijaan jäi käteen vettä taivaan täydeltä, mutta myös hiljaisuus, ilmassa rauhaisasti liitelevät sudenkorentojen parvet, kokoontuvat pääskyt langoilla sekä puusaunan leppeät löylyt, mielenrauhaa... 

Kotiin palatessa meitä tervehtivät hehkullaan parvekkeen ryhdikkäät chilipartiot:

Edessä onkin vaihteeksi tiivistempoinen reilun kuukauden rupeama: 

tavalliseen tapaan pingon terveydellisiä 110-m aitoja, joista ensimmäinen ajokortin uusintaan näillä kokemuslisillä liittyvä MMSE-testi sujui kuulemma ennätysnopeudella tuloksella 29/30, - not bad. Tuosta on hyvä jatkaa tätä sarkaa...

Kodinhoidollisista ajankohtaan kuuluvista toimenpiteistä ovat sekä jääkaappipakastin että arkku sulatetut sekä liesi vedetty ulos ja peruspuhdistettu. Siitä onkin  hyvä aloittaa 9.10. alkavaan jahtiin liittyvä pakasta - kärsi - ja unhoita ruuanlaittoprojekti. Jahti on verrattuna monikymmenvuotiseen entiseen mallin erilainen johtuen metsästyksenjohtajan, koiramiehen ja ystävämme äskettäisesti siirtymisestä tuonilmaisten jahtimaille eli kolme päivä putkeen tauko jne. kunnes luvat, joita on runsaasti, ovat käytetyt.

Joten: jouluksi kotiin sanoi entinen hämähäkki. Siispä herkuttelevat herrojen Kuopuksen ja Kanssakulkijan sopii pysyä ruodussa ja ravittuina tulevan pitkähkön jahtikauden. 

 

 

Sosiaalinen elämä on ollut liki vuoden mittaisen hiljaiselon jälkeen veikeästi virinnyttä: Amigo & Vierelläkulkija aloittivat poikkeamalla päivällisillä kuulumisia vaihtamassa: Amigolla kesätöitä tuolloin vielä pari viikkoa ja sitten saman verran lomaa ennen opiskelujen jatkumista. Vierelläkulkija puolestaan on ahertanut kesän kandin parissa, ja hyvin on kuulemma sujunut; mainiota! Valoisia nuoria, tuoreita ideoita ja näkemyksiä!

Esikoinen Puolisoineen käväisi samalla asialla äskettäin, halattiin, herkuteltiin, puhuttiin asiaa ja pötyä sekä ihmeteltiin maailman menoa ja hiukka sitä paranneltiinkin:)

Kuopuksen pesue puolestaan lomailee vasta reilun viikon päästä kotimaan matkailun merkeissä ja me saamme iloksemme ja tarmokkaiksi ulkoiluttajiksemme energisen koissutrion: Nemppa, Semppu & Unski. Tervetuloa, sillä läheisyys lämmittää, hännänheilutusta riittää ja rapsuttaakin luultavasti saamme.

Yöpöydän kirjapino ja meikätyttö tuijottavat tällä hetkellä kysyvästi toinen toisiaan, mutta mainioita lukuhetkiä siis luvassa ja helposti saatavilla. 

Näin meillä syksy lähtee käyntiin, missä mietteissä ja millaisin suunnitelmin siellä mennään??

Isosti tervetuloa syyskuu:

Juha Numminen: "Pietarin varjo" - ex Libris...

 

 "Pietarin varjo", Juha Numminen, Crime Time, 2020, 270 s.

"Juha Numminen  (S.1938)  on toimittaja ja kirjailija. Helsingissä syntynyt, 

mutta Raumalla asuva Numminen on työskennellyt toimittajana useiden eri lehtien palveluksessa, kuten Ilta-Sanomissa, Seurassa ja Suomen kuvalehdessä. Kirjallisuuden puolella hän on kirjoittanut etupäässä dekkareita, mutta myös elämäntapakirjoja, ihmissuhdekirjoja ja pakinoita. (Wikipedia)

 

                                                        ©Veikko Somerpuro

 

"Liivijengin johtaja ammutaan kotitalonsa pihalle. Helsingin Kontulassa. 

Pian löydetään kolmoismurhan uhrit puistokäytävältä Kauniaisissa.

Onko hirmuteoilla jokin yhteys? Vai ovatko ne erillisiä tapahtumia. Vastausta ei anna neljäskään murha, joka tapahtuu Lohjanjärven rannalla.

Rikoskomisario Sulo Naskali joutuu pohtimaan, miten irrallisilta vaikuttaviin surmiin voisi liittyä myös venäläisen liikemiehen väkivaltainen kuolema Pietarissa.

Tapauksia vainukoiran ottein seuraava Iltalehden rikostoimittaja Make Sarkala tuntee itsensä samaan aikaan sananvapauden sankariksi ja pahimman luokan mätämunaksi.

Pietarin varjo jatkaa  mestarikertoja Juha Nummisen Sulo Naskali -sarjaa. Dekkareissaan hän tutkii taitavasti suomalaisen yhteiskunnan, rikollisuuden ja median muutoksen herkkää ydintä." (Takakansi)

 

 

 

-  Tapahtuman yhteiskunnallinen painoarvo vaikuttaa tutkimuksiin, 

jotka haarautuvat ja levittäytyvät laajemmalle kuin tavanomaisempien veritekojen yhteydessä.

Tutkijat ryöskentelevät suurennuslasin alla. Valtakunnan vallankäyttäjät tarkkailevat ja spekuloivat huolestuneina tutkimusten edistymistä. Korkeat virkamiehet, merkittävät poliitikot ja kriittiset tiedotusvälineen vaikuttavat poliisitutkimukseen enemmän kuin halutaan myöntää (ja enemmän kuin olisi aiheellista, Naskali ajattelee). Politiikkoon kohdistuneen väkivallan seurauksia on aina vaikea arvioida, mutta ainakin on virhe aliarvioida niitä.

Kippo Kemppainen totesi Kauniaisissa:" Vanha totuus pätee. Kun tutkimuksiin sekoittuu politiikka, selvät asiat mutkistuvat ja kirkkaat totuudet sumentuvat." Sen Naskali allekirjoittaa - kokemuksesta...

 

Joitakin Juha Nummisen teoksia on tullut luettua joskus aiemminkin, ja olikin mainiota todeta, ettei mielikuvani mukavista dekkarilukukokemuksista piti edelleen täysin paikkansa. Nummisen verbaliikka on sujuva kuin myös juonenkuljetus. Hänen persoonissaan on luonnetta ja särmää sekä yksilöllisyyttä ja kirjailija tarkastelee maailmaa ymmärtäväisin ja myötätuntoisin silmin.

Rankkojen syyssateiden rummuttaessa ikkunaa ja päivän ollessä harmaa Naskali & Kumpp. pitivät luontevasti seuraa ja mielenkiintoisia ajtustenkulkuja siitä, kuinka suuressa määrin nykyisiin kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Vanha totuus: Kun se pitkistyy, niin se mutkistuu vaikuttaa silti edelleen olevan relevantti ja ajankohtainen.

Pietarin varjoissa mielikseen tepasteli:                                                 

Edith Södergran: "Levottomia unia" - ex Libris...

 

"Levottomia unia". Edith Södergran, Oppian, 2021, 111 s., suomentanut

 Uuno Kailas. 

"Edith Södergran  ( s. 1892, Pietari)  oli suomenruotsalainen runoilija ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen runoilija. Hänen runojaan on käännetty yli 40 kielelle. Södergran oli ensimmäisiä suomalaisia moderneja runoilijoita,  suomenruotsalaisen modernismin tärkein edustaja. Hänen tuotannolleen oli tyypillistä näynomaisuus ja aikakauden futuristiset ja symboliset  virtaukset. Södergran julkaisi esikoiskokoelmansa  Dikter  vuonna 1916. Hän sairasti jo silloin tuberkuloosia, johon menehtyi seitsemän vuotta myöhemmin." (Wikipedia)

 

"Levottomia unia -kokoelma sisältää valikoiman Edith Södergranin ajattomia runoja Uuno Kailaan upeina suomennoksina. Elämän riemu ja hauraus nousevat koskettavasti esille Södergranin lyriikassa" (Takakansi)

Kooste on sisältää otteita seuraavista: Runoja, Syyskuun lyyra, Ruusualttari, Tulevaisuuden varjo ja Maa jota ei ole.

 

 

 

 

- Jos olen valehtelija ....

niin ihanimmat enkelit rakastavat kuitenkin

minua niinkuin kaunista ja kadotettua veljeä:

hän kertoi satuja kuulle ja taivaanrannalle, 

ilman niitä ne eivät voineet pysyä,

niiden hauras ihanuus mureni tomuksi. 

(Levottomia unia)

 

Södergranin runojen pariin tulee palattua taannehtivasti ja aina niiden annista löytää aina jotain uutta, juuri sen hetkiseen elämän- ja tunnetilaan saumattomasti sopivaa. Tämä kooste oli mukana mökkireissulla ja istui yllättävän hyvin levolliseen tunnelmaan ja tunnetilaan.

 

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,

tuntemattomat kukat loistavat rannalla,

olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset  värit -

mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,

se herättää tulevien seikkailujen janon:

mik' on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

(Ihmeellinen uni)

 

Meri, tuo lapsuuden kesälomien ja kaikkien matkojeni rakastettu, muuttuvaisuudessaan kiehtova elementti sekä sisäinen seikkailijani, kuin Tove Janssonin Nuuskamuikkunen, eivät kärsi kokemuslisien kertymisestä, vaan iskevät aina vaan ilkikurisesti silmää  ja siitä olen iloinen ja kiitollinen...

Yksi ei ole Södergranin tuotannossa lukukokemuksena miksikään aikojen kuluessa muuttunut: lempirunoni:

 

Yön tullen

minä seison portailla, kuuntelemassa,

tähdet parveilelevat puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule, tähti putosi helähtäen!

Älä astu nurmikolle paljain jaloin:

puutarhani on sirpaleita täynnä.

              (Tähdet)                                 

 

Satuja kuulle kertoilemassa piipahti myös yks'kin taivaanrannanmaalari:

"Asuu kaikissa puissa kauneus hiljainen" - Helvi Juvonen...

Kuluvalla viikolla ollut ilo nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, syksyyn valmistuvasta maisemasta, saunan leppeistä löylyistä ja kaikesta siitä, jota elämäksi kutsumme, kun se parhainta on...

 

 

 

On ihailtu sudenkorentojen kaunista ohiliitoa ja sitruuna-  sekä kaaliperhosten siipien lepattelua sekä metsäkukkia:

Taivaalla ovat liidelleet komea kanahaukka ja tyylikäs tuulihaukka. Kuikan huuto on kiirinyt hiljaisessa aamussa. Västaräkit, punarinnat ja pajulinnut ovat näytösluontoisesti tepastelleet nurmikolla, käpytikka nakutellut puunrunkoja ja useita pikkulintuihin kuuluvia pyrähtelijöitä on käynyt meitä tervehtimässä.

 

  

 

Säätila sen sijaan on ollut näille lomasille tyypillinen: kerran satoi tulomatkamme aikana keväiselle toukokuiselle pihanurmelle lumipeitteen, viime keväänä puolestaan ollessamme vaihteeksi kangasmaastoisella niemennokkamökillä puhalsi pohjoistuuli hyisesti suoraan kohti.  

 

Tällä kerralla, kun olimme  - onneksi - lämpimin vermein varautuneet,  on vaihteeksi sadellut vettä silloin sun  tällöin, eilisiltana aivan kohisten kaatamalla, joten yhden kunnon kävelyretken varassa ovat ulkoilut ja potentiaaliset sienet ovat saaneet jäädä kaikessa rauhassa metsään kasvamaan. Säidenhaltijan huumoritaju on hirtehinen:)

"Syksy on kuin toinen kevät, silllä silloin jokainen lehti on kuin kukka." - Albert Camus 

 

Summa summarum: mainio ja leppoisa hyvää tekevä irtiotto ennen syksyn ohjelmoitua ja puuhakasta  aikaa sekä näissä maisemissa

iloisiin tapaamisiin jahtikauden alkaessa:

Vuosia kuin pakassa kortteja...

plus yksi eli kerta kiellon päälle - kuten tyyliin kuuluu -  on  yhteistä taivalta takana romanttisesti malliin:

Mie rakastin sinnuu kuule silloin
ja taijan rakastaa vieläkin,
kun elämän evakkona
yhä maaimalla kuljeksin.

(Eeva Kilpi: Elämän evakkona, 1972)

  

 Teema, jolla huumorin lisäksi vuosikymmeniä on taivallettu:

 

Avioliitto tekee kahdesta irrallisesta

osasta kokonaisuuden; se antaa

kahdelle päämäärättömälle ihmiselle

tehtävän ja kaksinkertaistaa

kummankin voimat selviytyä siitä;

se antaa kahdelle etsivälle aiheen

elää ja jotakin, minkä puolesta elää.

Mark Twain

 

 

 

Paluuna ruusunpunaisten pilvien keskeltä realismiin ja nykyhetkeen: 

 

 

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena
minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.

(Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta, 1972)

 

Vimoisen runon suhteen - vaikka liipasimella olemme piipahtaneet molemmat - on vielä pelivaraakin, joten tunnuslauseemme olkoon: 

 - Jos pelkäät häviäväsi, et voi pelata voitosta. Johnny Moss

Jaetut kortit kätösissään avoimin ja utelian mielin hihkaisee: mikä ihmeellinen matka ja  peliään jatkaa 

hiljaa mumisten

ja kyllähän mie vieläkii Sinnuu:

Seppo Mustaluoto: "Reikäpää" - ex Libris...

"Reikäpää", Seppo Mustaluoto, Gummerus Kustannus Oy, 2021, 286 s.

"Seppo Mustaluoto  on syntynyt Savossa. Hän on tehnyt pitkän uran ammattisotilaana ja lainvalvontaviranomaisena eri puolilla Suomea ja kansainvälisissä tehtävissä. Nyttemmin asuessaan Uudenmaan syrjäisellä maaseudulla hän kirjoittaa, tekee metsätöitä ja toimii keksijänä ja yrittäjänä. Sotilaseläkkeellä olevan kirjailijan harrastuksiin kuuluvat koirat, metsästys, lukeminen, ruumiinkulttuuri ja single malt -viskit." (Kustantaja)

 

                                                     ©Marek Sabogal

 

"Montenegron kyttäyskeikalla Janne Norrman päätyy Adrianmeren huviloilta sotarintamalle. Entinen erikoisjoukko-operaattori Janne tasapainoilee hyvän ja pahan välimaastossa ja alkaa ymmärtää syvällisemmin uuden elämänsä realitetteja: Irina-vaimon mukana tulleisiin rikkauksiin liittyy henkistä perintöä, paitsi luksusta myös vastuuta likaisesta rahasta ja sen perässä olevia itsepintaisia vihollisia." (Takakansi)

 

 

 

Tämä teos on Janne Norrman -sarjan 4. osa ja minulle ensikosketus Mustaluodon tuotantoon, joten hyppäsin Norrmanin kyytiin kesken kaiken, mutta Reikäpää osoittautui toimivan konstailuitta myös itseellisenä teoksena, joka sisältää 

43 tiivistä ja napakkaa lukua.

-  Terassi on jyrkänteen puolella. Yksinäinen kulkija toimi hitaasti ja varoen. 

Hän ei halunnut herättää huomiota. Mies levitti makuualustan, otti repustaan kaukoputken esiin, asensi sen matalalle kolmijalalle ja katseli vatsallaan maaten taloa tarkemmin.  - Kaukoputkeen oli integroitu laseretäisyysmittari, ja mies sai tarkan etäisyyden nappia painamalla. Terassi oli tyhjä, mutta tähystäjä ei huolestunut siitä. Hänellä oli aikaa odottaa...

- Tunnin odottelun jälkeen alkoi tapahtua. Ensin sisäkkö tuli terassille, pyyhki terassin pitkän pöydän ja poistui taas. Hetken päästä sisäkkö toi tarjottimen pöydälle, poistui taas ja ilmestyi uudelleen kahvikannun kanssa. Sisäkkö asetti kahvikannun pöydälle, oikaisi vielä pöytäliinan ja katosi näkyvistä. Jyrkänteellä oleva tähystäjä näki kaiken tämän kaukoputkella, mutta ei vielä ottanut kivääriä ampumaotteeseen.

- Terassille tuli pariskunta. Mies oli tummatukkainen ja hoikka, ehkä noin nelikymppinen. Nainen oli myös hoikka, miehen pituinen ja hänellä oli pitkä tumma tukka.

- Ampuja nosti kiväärin poskelleen. 28 kertaa suurentava kiikaritähtäin toi hahmot lähelle. Miehen ja naisen ilmeetkin näkyivät. He nauroivat ja olivat onnellisen näköisiä katsoessaan toisiaan.

Yllä oleva antaa selkeän käsityksen Mustaluodon omanlaisesta tyylistä,

joka sisältää lyhyitä, napakoita lauseita ilman turhia sananhelinöitä ja koukeroita, kuten tällaiseen suoraviivaiseen toimintajännäriin istuukin: rivakkaa tapahtumaketjun etenemistä, operatiivista toimintaa ja sen timmiä suunnittelua. 

 

Moderni aseteknologia, jota Mustaluoto  vankan ammattilaisen ottein avaa oli minulle - vain metsästysaseet tuntevalle - varsinainen miinakenttä, jonka sivuutin sirosti sipsutttelemalla, siihen enempiä kompastelematta tahi asiaan perehtymiseen ryhtymättä. Seikka, joka ei alentanut lukukokemusta.

 

Yleensä kaipaan henkilökaartiin myös keskivahvaa persoonallisuuksien esiintuomista ja henkilösuhteiden kemian kuvausta, mutta jotenkin niiden ohuus ei aiheuttanut reikiä päähän, vaan Mustaluoto piti ohjat hyvin hyppysissään, tarina kulki ja kantoi riittävästi ja mielenkiintoisesti.

Ihan mukava, kiintoisa ja omakynäinen uusi tuttavuus:)

 

"Ex-ammattisotilaan kirjoittama toimintajännäri Reikäpää  vie keskelle

 Ukrainan sotaa ja avaa kiinnostavasti Venäjän mafian kehitystä 1990-luvulta tähän päivään." (Takansi)

 -  Kosto on ruokalaji, jonka asiantuntijat tarjoilevat kylmänä...

Kun en ole asiatuntija kostosektorilla eikä se kuuluu omaan toimintarepertuaariin, niin tämän ruokalajin

väliin jättää:

Jan Guillou: "Tarinan loppu, Suuri vuosisata X/ Slutet på historien. Det stora århundradet X" - ex Libris...

 "Tarinan loppu. Suuri vuosisata X", Jan Guillou, Like Kustannus, 2021, 474 s., suomentanut Petri Stenman.

Jan Guillou (s.1944) on Ruotsin rakastetuimpia ja kiistellyimpiä kirjailijoita. 

Hän on kirjoittanut lähes 50 kirjaa ja toiminut journalistina Aktuellt-lehdessä, kolumnistina ja yhteiskunnallisena aktiivina. Guilloun tunnetuimpiin kirjallisiin tuotoksiin lukeutuu Suuri vuosisata -sarja, joka sukeltaa 1900-luvun suuriin kuohuihin Lauritzenin suvun näkökulmasta. Hänen menestysromaanistaan Pahuus sekä Hamilton-agenttijännärisarjastaan on tehty myös elokuvasovitukset." (Lievelehti)

 

                                                           ©Ulla Montan

 

"Julkkisasianajaja Eric Letang on kriisissä. Hänen ulkomailla pitkään asuneet äitinsä ja veljensä ilmestyvät eräänä päivänä Tukholmaan ja vaativat ylläpitoa. Samaan aikaan Ericin lakitoimisto taistelee pedofiiliepäilyjen lietsomaa moraalipaniikkia vastaan.

Sitten tippuu varsinainen pommi: lähes viisikymmentä vuotta maanpaossa ollut entinen SS-upseeri ja pesunkestävä natsi Harald Lauritzen palaa Ruotsiin.

Ja Harald-enolla on suvulleen tarjous, josta ei voi kieltäytyä." (Takakansi)

 

 

 

Jan Guillou on tehnyt tuotannollaan hienoa jälkeä ja lukijana sujuttanut itsensä luottokirjailijoitteni joukkoon, kuten esim. edellisen teoksen 

1968. Suuri vuosisata VII  (2018) yhteenveto  osoittaa:  Jan Guillou on  herättänyt ja herättää paljon polemiikkia elämänkulkunsa ja  napakoiden yhteiskunnallisten mielipiteidensä johdosta, joista voidaan toki olla montaa mieltä ja hyvä niin. Mutta hänen kirjallisista ansioistaan ei mielestäni voi olla kuin yhtä ja samaa mieltä: ne ovat kestävät ja kiistattomat.

Tarjous, josta ei voi kieltäytyä, mielenkiintoista! Oletko Sinä törmännyt sellaiseen ja jos, mihin se on johtanut?

 

Päätösosa sisältää herkullisesti nimetyt luvut: Kummitus, Norrtäljen tyttö,

Äiti helvetistä ja ampumavamman saanut veli, Noita piparkakkutalossa, 

Harald-enon tehtävä, Tappio, Kiristettynä neuvottelemisesta, 

Tasa-arvoiset pölyimurit, Potsdamer Platz 1:stä hänen majesteettinsa kuninkaan väärinkäsitykseen, Innovaatioita ja toiselle syvän kuopan kaivamisen onnettomuudesta, Normandian ihanat rannat,  Turskalaista, kunniamurhasta ja kulttuurien sodasta ja Siunattu olkoon maailman korkein perintövero sekä Epilogin. Potsdamer Platz 10. syyskuuta 2001. Kirjan alkulehdellä on lisäksi havainnollistava sukupuu, vuosi 1991.

-  Vierasnojatuolista noussut muukalainen näytti olevan kahdeksannella kymmenennellään.  

-  "Herra asianajaja", muukalainen sanoi saksaksi, "minulle on kerrottu että te puhutte saksaa." "Aivan oikein". Ja kuinka voin auttaa?" Eric vastasi saksaksi, edelleen vain hyväuskoisen uteliaana. "Minun pitää kenties esittäytyä", muukalainen jatkoi. "Minä olen Harald Lauritzen, asianajajan isoisän Oscarin veljen, Lauritz  Lauritzenin, vanhin poika.

-  Eric koki seuraavat sekunnit kuin aivojen läpi olisi kulkenut valokaari,

 joka aiheutti oikosulun kaikelle ajatustoiminnalle.

-  "Kuten kenties voitte ymmärtää, hyvä herra, tämä on yksi elämäni yllättävimmistä hetkistä", hän onnistui sanomaan. 

 

Teos sisältää myös paljon politiikkaa, Palmen tapausta ja eri  pääministereitä sekä yhteiskunnan muuttuvia trendejä, paino- ja kipupisteitä, terrorismia, 

mikä ajoittain puuduttaa, koska politiikka ei juuri kuulu innostuksen kohteisiini, joskin päälinjat ja yhteiskunnan tapahtumat luonnollisesti seurattaviin sellaisiin. Seikka, joka ei kuitenkaan teoksen kiinnostavuutta himmennä.

Horst & Eric:  - He olivat kuluttaneet energiansa yhteen ainoaan adrenaliininkatkuiseen pitkään purkaukseen. Heidän oli lähdettävä syömään jonnekin, mielellään "itävyöhykkeelle", ja tällä kertaa Horst tarjoaisi. 

Matkalla he juttelivat siitä, miltä asianajajan elämä lähivuosina näyttäisi, 

kun yhä useampi maahanmuuttaja leimattaisiin terroristiksi. Heillä pitäisi olla kädet täynnä asianajajan toimessaan. Ainakin niin kauan kuin puolustusasianajajat terroristijutuissa edelleen sallittaisiin.

 

- " Kun suuri terrorismin vastainen sota, tai miksi sitä silloin kutsutaankaan, joskus puhkeaa", Horst pohdiskeli, "on 1900-luku ehdottomasti ohi.

Silloin siirrymme uuteen aikakauteen.

 

Tämä, kuten sarjan aiemmatkin teokset, oli runsassisältöinen sukusaagoineen ja mielenkiintoinen aikakausien ja niiden trendien kuvaamisen värikkyyden ja osuvuuden vuoksi tällaiselle vuosisadan puolivälissä maailmaan putkahtaneelle naapurimaan tyttöselle. Guilloulla on sana hallussaan ja hän omaa niin herkullisten ihmissuhdekiemuroiden kerimisen, yhteiskunnallisten kipupisteiden esille noston kuin poliittisen satiiriinkin taidon, piikkejä ja sormella osoitteluja välttelemättä jättäen kuitenkin aina lukijalleen tilaa omille fundeerauksille ja päätelmien teolle faktojen/fiktioiden pöytään lyömisen jälkeen.

Tässä kronikassa toteutuu tuo valokuvastakin paistava, sympaattinen veijarin pilke hänen silmissään ;)                                                    

-  Jan Guillou on saattanut maaliin vaikuttavan työn. 1900-luvun historia on kirjoitettu yhden suvun kohtalon ja seikkailujen kautta.  Ölandsbladet

Vartoillessaan tarjousta, josta ei voi kieltäytyä, vakuuttavasta kerronnasta ja aikamatkailusta 

isosti  nautti:

Jo Nesbø: "Mustasukkainen mies/Sjalusimannen og andre fortelliner" - ex Libris...

 

"Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia", Jo Nesbø, Johnny Kniga, 2021, 

301 s., suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen.

 

"Norjalainen Jo Nesbø  on noussut ensin johtavaksi norjalaiseksi rikoskirjailijaksi Harry Hole -romaaneillaan, sitten johtavaksi pohjoismaiseksi kirjailijaksi. 

Tänä päivänä hän kamppailee jo tasapäisesti muutaman muun kirjailijan kanssa maailman suosituimman kirjailijan tittelistä.

Vuonna 1960 Oslossa syntynyt Nesbø on saanut tunnustusta siitä, että hän on laajentanut rikosromaanin käsitettä poikkeuksellisen kirjallisen lahjakkuutensa ja kunnianhimonsa ansiosta sekä kyvyllään ymmärtää elämää meille kaikille yhteisessä modernissa, globaalissa maailmassa.

Nesbø on paitsi loistava rikoskirjailija myös muusikko, lauluntekijä ja ekonomi." (Kustantaja)

                                                          ©Stian Broch

"Motiivina mustasukkaisuus, ratkaisuna murha - seitsemän variaatiota.

Epäilys. Kateus. Teeskentely. Valehtelu. Jännityksen mestarin tiiviit rikostarinat vievät pimeyden ytimeen.

Mustasukkaisuus on murhan motiiveista kiehtovimpia. Siihen kietoutuu  tunteita, jotka suistavat varomattoman täysin  raiteiltaan. Ja seuraamukset voivat olla peruuttamattomia.

Jo Nesbø lataa eteemme hengästyttävän hienosti kudottuja tarinoita, joissa mustasukkaisuudesta voi seurata vain pahin mahdollinen lopputulos – murha." (Takakansi)

 

Nesbø on tuttu, mukava ja mielentkiintoinen dekkaristi jo vuosien takaa alkaen  Jano  (2017) ja viimeisin Valtakunta  (2020),  josta lopputulemana: on vaikea sijoittaa yksiselitteisesti mihinkään genreen, eikä se Nesbøn  kohdalla ole tietty tarpeenkaan.  Ikään kuin kirjailija olisi halunnut teemoilla leikitellen kokeilla jotain uutta, haluamatta lukita teostaan minkään tietyn genren alle. 

Tässä tuoreimmassa on yksi teema, mutta monta tarinaa. Luvut: Lontoo, Mustasukkainen mies, Jono, Jätteitä, Tunnustus, Odd ja Korvakoru :

 

Lontoo:  - Lentomatkalla istua pönötetään businessluokassa ja psykologi Shaunin ja Marian välille puhkeaa eloisa ja syväluotaava keskustelu ihmisen arvosta/arvottomuudesta. Shaunin todettua, että Freud oli oikeassa siinä, 

että ihmiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eivät ole paljonkaan arvoisia... Minkä arvoinen on ihmishenki, selviää matkan päättyessä.

Mustasukkainen mies:  -  aavikonvärisen saaren meressä ja auringonpaisteessa kylpevän Kálymnoksen saarella ja  1100-luvulta, bysanttien perua olevassa Palaióchorassa  Ikaroksen myytin voimalla pohditaan kadonnen kaksoisveljen - mutta kumman -  arvoitusta ja opitaan rautaisannos vuorikiipeilyn ennestään tuntematonta terminologiaa sekä otetaan alle lento yksiysiysi.

Jono:  -  Teemassa sivutaan närkästyneinä kuninkaallisten oikeutta etuilla rokotejonossa ja ihmetellään kaupan kassan ilmaiseksi etuilijalle metroa varten antaman maskin suojavaikutusta ja voiko kuolemassakin etuilla...

Jätteitä:  - Kiertyy relevantin toteamuksen ja totuuden ympärille: Pitäähän jonkun hoitaa homma ja siivota pois jätteet.

 

Tunnustus:   Onko kyseessä crime passionel ? Mikä merkitys on  epäillyn ja kuulustelevan ylikonstaapelin jutustellessa heidän   kulhosta suun täydeltä ahmituilla Twist- makeisilla - etenkin banaanikreemisillä -  kahden ruumiin keissiksi kallistuvassa tapauksessa??

Odd:  - Rimmen alias Odd Dreamin' ihailee Camus'ta ja Saramagoa ja kirjoittaa seksifantasioita. Hänellä on hiukan keskinkertaista parempi kielitaju ja huomattavasti keskinkertaista kehnompi itsekriittisyyden ja impulssien hallintakyky eräänlaisena mottonaan Herkkä mieli, jolla on aseenaan kirjailijan kynä, on kuin Uzilla varustettu lapsi. Ratkaiseeko Odd Rimmen ristiriitatilanteensa kertojan viimeisellä riemuvoitolla eli Put your gun where your pen is -tyyliin?

Korvakoru:  -  Amundin ajamassa taksissa  pullahtaa takaistuinten välistä ilmoille arvokas korvakoru, kiemurainen arvoitus, jonka ratkaisu on melkoisen kekseliäs ja se poikii myös äkillisen, tervetulleen taksiluvan siirtymisen.  Tarinassa pätee Ukin viisaus karkuun nousseen ilmapallon tiimoilta: Jotta opit, että kun olet ollut niin onnekas ja saanut jotain, mitä toivoit, kun olet saanut tilaisuuden, siitä kannattaa pitää kiinni, sillä tässä elämässä ei jaella uusia tilaisuuksia...

 

Mitä mustasukkaisuus  (klik) moninaisin syineen oikein on? Kuinka on, luikerteleeeko Sinun sielusi syövereissä  mustasukkaisuuden mato matala? Omakohtaisesti: joskus on tullut noottia menovuosina annettua, mutta mustia sukkia pidettyä vain pakon edessä, mustat leggingsit ja Lee Cooperit sen sijaan kuuluvat vakiovarusteisiin;)

Novellimainen tapa tuottaa krimiä sopii erinomaisesti Nesbøn kaltaiselle vanhalle ketulle, jonka käsistä eivät kerronnan ilmaisuvoimaisuus eikä juonenlanka  karkaile. Mukavalukuisia, suorastaan nautinnollisia ja edukseen poikkeavia  näin helteiden jälkimainingeissa luku kerrallaan napsittavina, - jos malttaa:) 

Ylivoimaisiksi suosikeiksi nousivat näppärät Lontoo ja Tunnustus, joissa Nesbøn taituruus ja kikkailu lukijan eduksi ovat uskomattoman mukaansatempaavasti ja yllättävästi toteutetut!!

-  Armollinen herra, varokaa mustasukkaisuutta!

Se on vihreäsilmäinen peto, joka pilkkaa

lihaa, jota syö.

William Shakespeare, Othello

 

Pidetäänpä visusti mielessä: