"Kuolleen miehen kaveri", Andrei Kurkov, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024,
126 s., suomentanut Riku Toivola.
Andrei Kurkov (s. 1961) on ukranalainen kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja.
Hän syntyi Pietarissa mutta on asunut Kiovassa lapsuudesta asti. Kurkov kirjoittaa venäjäksi. Yli 40 kielelle käännettyjen, mustanpuhuvan huumorin sävyttämien romaanien lisäksi hänet tunnetaan kansainvälisen median Ukraina-kommentaattorina.
Kurkovilta on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Kuolema ja pingviini ja Harmaat mehiläiset. Kuolleen miehen kaveri ilmestyi alkukielellä vuonna 1996. (Lievelehti)
"Näivettynyt avioliitto, vaimolla uusi rakastaja. Kolmekymppinen Tolja on lopen kyllästynyt elämäänsä. Työtäkään ei ole, ei merkityksellisyyden tunnetta.
Mikä neuvoksi? Mies päättää ottaa yhteyttä tutun tuttuun palkkamurhaajaan. Hänen on järjestettävä näyttävä kuolema - itselleen.
Tolja suunnittelee kaiken tarkasti. Hän toimittaa tappajalle kuvan kohteesta, sopii ajan ja paikan. Hintakin on kohtuullinen. Muutama mutka matkassa tosin on,
eikä niistä vähäisimpinä: entä jos hän tuleekin toisiin aatoksiin." (Lievelehti)
Kutkuttava kansi ja tuntematon kirjailijanimi saivat nappaamaan tämän matkaan kirjastosta, - eikä turhaan. Mikä herkullinen ja omalla tavallaan huumorinsävyttämä teos tästä lukiessa kuoriutuikaan!
Muutamia maistiaisia:
Kadunnaisten kasvot: - Puolihämärässä, kaupungin keinotekoisessa loisteessa he näyttivät houkuttelevilta, ikään kuin herkällä kädellä piiretyiltä, mielihaluja herättäviltä varjoilta, jotka tavallisesti heittivät jonkinlaisia lyijykynänhuokoisia katseita kirjojen melodramaattisilta etulehdiltä ja kansilta. Olisin voinut helposti kuvitella olevani heidän asiakkaansa tai että olisimme tuttavia, jopa ystäviä...
Tuikitavallinen ihminen: - Aina kun katseeni pysähtyi ikkunaan, lumipyry lumosi minut. Se sai kaikki muut ajatukseni kätkeytymään johonkin, aivan kuin ne olisivat arastelleet lunta. Kohtasin lumen yksin, mutta en ihmisen lailla, vaan kuin susi tai jänis, yksinkertainen eläin, jolla oli silmät. Jokin sisälläni jähmettyi ja saatoin seistä tuijottamassa ikkunaan kymmenen tai viisitoista minuttia, niin kauan kunnes jokin ulkopuolinen ääni käänsi huomioni pois lumesta. Silloin minussa heräsi tai pikemminkin ilmeni tuiki tavallinen ihminen. Tuo ihminen halusi juoda teetä ja laittoi pannun kaasuliedelle.
Kuluneen vuoden ehdottomasti kiinnostavampia ja herkullisimpia teoksia! Uudenoloinen, positiivisesti kepeä, mutta kiehtova ja rikas kirjoitustyyli ilahdutti erilaisuudellaan, ilmavuudellaan kuin myös mustanpuhuvalla vaan ei pahansuovalla huumorillaan. Riku Toivolalta kerrassaan mainio suomennos tästä hyvän mielen kaverista ja Tuomo Parikan hykerryttävä kansi on omiaan houkuttelemaan mukaan tähän veijaritarinaan, josta ilmaan jää leijumaan kysymys:
entä jos?