lähtivät aikanaan meidän molempien isovanhemmat ja vanhempamme 430.000 muun karjalaisen mukana surullisemmissa ja dramaattisemmissa merkeissä. Perinteitä ja heidän muistoaan kunnioittaen suorimme kohtapuoleen omalle, toki hallitummalle matkallemme taloyhtiössämme alkavan linjasaneerauksen ja sähköjen+ atk-vetojen uusimisen jaloista.
Yhteisenä mottonamme rakkaan Mummini: "Ilo pintaan, vaikk' syän märkänis!"
Pitkän fundeerauksen jälkeen ja ottaen huomioon tuolloin vallinneet epävarmuustekijät ja tosiseikat, päädyimme vuokraamaan samaisen, kotoisan hisrsimökin Itä-Hämeen maaseudulta, jossa Kanssakulkija ja Kuopus kuluneena jahtikautena, jolta alla olevat kuvat, pitivät pesää ja viihtyivät.
Pitkässä talvipakolaisuudessa ei mitään uutta, vain suunta on vastainen - toivottavasti onni myötäinen. Iloiseksi ja suureksi yllätykseksemme erinomaisen positiivisesti sujuivat nyt loppuunsaatetut terveydentilaamme kohdistuneet tutkimukset, mitä nyt siellä täällä pientä kokemuslisiksi havaittavia ja tulkittavia - ei kuitenkaan suspekteja - muutoksia/löydöksiä. Kanssakulkijan todettin kaikessa hötäkässä ohimennen sairastaneen keuhkokuumeenkin. Vaan eipä tuo hönttökustaa iske kynsiään meihin enää, kun tuosta vielä autuaan tietämättöminä otimme rokotepiikit, ähäpiti. Ihmekös oli huolestuttavan vaisu ja puolitolppaisen oloinen tuo muutoin toimelias tyyppi...
Elikkä tämä prioriteetti on tietty ylitse muiden, mikä täten lennosta debetpuolelle elämän taseeseemme kirjattakoon:)
Plussapuolelle lasken ehdottomasti myös Helena Anhavan viisaat sanat:
"Toimita talosi!" Ne ovat tulleet tämän projektin tiimoilla riittävässä määrin todeksi eletyiksi.
Muutoin aloitimme valmistelut ja listojen "mukaan" + "tehtävää" rustaamisen hyvissä ajoin samoin kuin kylppärin laatta- ja muut kalustevalinnat.
Pakastin riistalihoineen on siirrettävä odotettavissa olevin sähkökatkosten vuoksi pois, paku vuokrattu ensi lauantaiksi ja Esikoinen on ystävällisesti luvannut sekä auttaa nosteluissa että sijoittaa sen residenssiinsä, kiitos hänelle siitä:)
Eli kaikki näytti sujuvan juoheasti aikataulun mukaan, ja aiemmin kiusaa tehnyt kaikenlaisten pienten asioiden takkuilu tuntui lasehtineen omaan mahdottomuuteensa.
Mutta sitten iskeä jysäytti Mr. Murphy ja viikonlopulla sanoi oma tähän asti moitteettomasti toiminut menopelimme yllättäen työsuhteensa jos ei nyt ihan irti, niin heittäytyi kuitenkin lakkoilun puolelle mitä vaihteistoon tulee.
No: no hätä, tuumasimme ja ei kuin yhteys merkkihuoltoon. Iloisesti ilmoittivat ensimmäiseksi vapaaksi ajaksi päivämäärän, jolloin meidän on oltava jo kaukana maalikylistä maaseudun rauhassa. Muuttolaatikkopatteristo ja suojamuovit yms. kellittelevät siis vielä tyytyväisinä kaupan hyllyillä, kuten myös apteekki-, kirjasto- jne. käynnit odottavat toteutumistaan, joten me - hyi tuhmaa - kiroilimme katkerasti, mutta helpottavalla ja rikkaalla verbaliikalla.
Kanssakulkija tarttui pulssin tasoituttua siedettäväksi ja sivistyneen puhetyylin palauduttua huulille luuriin ja pani peliin kaiken supliikkitaitonsa saaden uuden ajan tulevalle lauantaille ja tietty toisen auton huollon ajaksi alle.
Tämä hyvä, mutta totta kai siksi samaiseksi päiväksi, joksi oli jo sovittu pakastearkun siirto. Joten kaksi autoa kehissä. Pirskeles. Eikä siinä vielä kaikki,
vaan tuli ilmoitus, ettei tuolloin huollossa olekaan paikalla vaihteistoeksperttiä, joten ans' kattoo, miten projektissa loppuviimeksi käy.
No, nyt on sitten käytetty "vapaa-aikaa" hyödyksi tyhjennellen keittiön kaappeja, ottaen alas verhoja ja ryijyjä yms pientä mukavaa. Jäljellä on vielä eteiskaapistosta kahden osan purku (sähkötaulu kun sijaitsee - tietty - sen takana ja kuinkas muuten olohuoneesta suuren (aakkostetun) kirjahyllyn alasajo, sillä eikös se toinen penteleen sähkörasiakohde, jota haluavat räplätä, sijaitse juuri sen isoimman hyllymme takana. Hyötyliikuntaa kyllä, mutta selälle hupaa.
Sitten vaan komiaksi lopuksi levitellään muovimetrejä koko komeuden päälle ja teipataan paketti valmiiksi.
Odotamme tämän pikakelauksenomaisen revohkan ja sen jälkeisen ensisijaisen muutaman ansaitun vuorokauden toipumis- ja nukkuma-ajan ohitettuamme seesteisempiä tulevia kuukausia luonnon hellässä huomassa ja rauhaisassa helmassa, ynnä mielen- ja sielunrauhaa - tilaa, jossa olemme taas uudelleen löytäneet omat ajatuksemme ja saatamme olla läsnä juuri kulloisessakin, kuluvassa hetkessä, jotta katseet voivat jatkossakin uteliaina kohdistua kohti tulevaa.
Joten ollaan kuulolla tässä vielä kotvanen normisti ja sitten helmikuun puolella huhuilen hankien ja koivikon keskeltä valon määrän lisääntymistä ja kevään tulon etenemista tiiraillen. Rateva naapurintyttömme reippaasti ja valoisasti tokaisi: "Tätä en ole vielä kokenut! Oletteko te?" Emme ole! No hyvä: leuka ylös, katse eteen ja kohti uusia seikkailuja. Mottona: Tärkeää on itse matka!
Tämä taival on ollut pitkä ja kivinen, eräänlainen Golgatan suoramme ja niin kävi myös tämän lyhyesti informatiiviseksi vaan ei jeremiadiksi tarkoitetun postauksen rivimäärän suhteen. Jos Sinä, hyvä lukijani jaksoit tänne asti, kiitos kärsivällisyydestäsi ja sitkeydestäsi sekä mukanaolosta matkallani!
Tarmokkaasti & toiveikkaasti: