"Emme koskaan voi paeta todellisuutta liihottelemalla unelmissa ja utopioissa. Mutta voimme antaa utopioiden johtaa toimintaamme tässä hetkessä. Ja voimme pala palalta muuttaa todellisuutta niin että se lähenee utopioita." - Olof Palme
"Peilimies", Lars Kepler, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2020, 549 s., suomentaneet Kari Koski ja Anu Heino.
"Nuori nainen
katoaa matkalla kotiin koulusta. Viisi vuotta myöhemmin hänet löydetään
murhattuna leikkipuistosta keskeltä Tukholmaa. Komisario Joona Linna onnistuu
jäljittämään silminnäkijän valvontakameroiden avulla, mutta tämä on
psyykkisesti sairas eikä muista mitään tapahtumista. Joonalle ei jää
muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä hypnotisoija Erik Maria Barkin puoleen." (Takakansi)
Tämän mutkain suoristamista harrastavan, itsepintaisen ja sympaattisen änkyrän, Joona Linnan seurassa on tullut taperrettua sitten vuoden 2015, Vainoojan ja edellisen Kaniininmetsästäjän, 2017 jokukin mielenkiintoinen rupeama, ja myös tässä uusimmassa, jossa rekan renkaat kirskuvat ja sora pöllyää:
- Kun käännät selkäsi peilille, kuvajainen kääntää selkänsä sinulle. Vai kääntääkö?
Niinpä:
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
"Viimeinen elämä", Mohlin &Nyström, Bazar Kustannus Oy, 2020, 523 s., suomentanut Jänis Louhivuori.
"Peter Mohlin (kuvassa vas.) &: Peter Nyström kasvoivat yhdessä ruotsalaisessa pikkukaupungissa ja loivat ensimmäisen rikosromaaninsa kymmenvuotiaina. Työskenneltyään usean vuoden ajan elokuva- ja teatterikäsikirjoittamisen, ohjaamisen ja toimitustyön parissa kaksikko päätti jatkaa siitä, mihin he kouluaikoina jäivät, ja kirjoittaa uuden rikosromaanin." (Lievelehti)
©Liam Karlsson
"Ruotsalais-amerikkalainen FBI-agentti John Adderley herää sairaalasängystä Baltimoressa kiitollisena siitä, että on vielä elossa. Muutaman sängyn päässä makaa mies, joka vain 24 tuntia aiemmin painoi aseen piipun hänen päähänsä.
Kymmenen vuotta aiemmin Karlstadissa Etelä-Ruotsissa Heimer Bjurwall huomaa tyttärensä kadonneen. Teini-ikäinen muoti-imperiumin tuleva perijätär Emelie ilmoitetaan kidnapatuksi, ja köyhästä lähiöstä kotoisin oleva teinipoika pidätetään rikoksesta epäiltynä. Emelien ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetä, ja tutkinta lakkautetaan tuloksettomana.
Todistajansuojeluohjelmassa Karlstadiin lähetetty Adderley saa Emelien ratkaisemattoman tapauksen työpöydälleen. Avatessaan tutkinnan uudelleen hän käynnistää tietämättään ketjureaktion, joka uhkaa tuoda hänen menneisyytensä Atlantin toiselta puolelta Ruotsiin.
Tämä aisapari vaikutti mielenkiintoinen tulokkaalta laajalle ja tasokkaalle skandidekkaririntamalle todistajansuojeluohjelman myötä Ruotsiin palaavine, peitetehtävissä olleine FBI-agentteineen ja selvittämättömine kotimaansa murhineen, johon hänellä on tietty henkikökohtainen kytkös...
Sairaalasängyssä revohkan jälkeen viekutusten kiltisti pötköttävän Johnin ja Abaezen eli Trevorin, joka pelasti sekä Johnin hengen että egon, mietteitä:
Stéphane Garnier (s. 4.8.1974), Lyon, Ranska. Koulutus: ESRA-ISTS- Sup'Inphograph Paris. (Wikipedia)
©Julia Beaumet
Tämä postaus puolestaan on omistettu Nelmalle & Sulolle, notkealle ja veikeälle kissakaksikolle sekä heidän isäntäväelleen Amigolle & Vierelläkulkijalle. Jälkimmäisille toivotan rentoa ja palauttavaa joululomaa lukukauden viimeisten tenttien ollessa ohi:) Eläkää kuin kissat!
Vahvennoksia klikkaamalla löydät halutessasi lisätietoa ao. asiasta.
"Metsä elää", Kimmo Ohtonen, Docendo Oy, 2020, 255 s.
"Kimmon matkassa pääsemme seuraamaan aitiopaikalta lukuisten eri eläinlajien elämän tärkeimpiä hetkiä: teerien soidinmenoja, karhuparin lemmenpuuhia, saimaannorppaemon imetystä ja sudenpennun itsenäistymistä. Intiimejä kuvia taustoittavat runolliset ja informatiiviset tekstit, jotka syventävät kunkin eläinlajin tarinaa." (Kustantaja)
ja päivän ehdoton piristys: syksyn viimeinen vai kevään ensiairut??
Sarjasta ihmeellinen luonto: leskenlehti!!
Ymmyrkäisenä & ihastuneena:
Nuevas traducciónes al finlandés, por favor!
Elämme parhaillaan epävarmuuden aikaa, jolloin Suomi -niminen alus muiden kaltaistensa tapaan soljuu eteenpäin himmennetyin lyhdyin...
Erinomainen maa
Muistan maan ma pohjolassa,
miss' on kaikki nurinkurin,
siellä leikin, lauloin lassa,
siellä miesnä kärsin, surin.
Nauroin joskus katkerasti,
että kaikui kotikunnas,
viilsi poven pohjaan asti:
itku joka naurun lunnas.
Nyt en itke, naura enää,
hymyilen kuin taivas tyyni,
näytän teille pitkää nenää,
katan kaikki hymyilyyni,
ystävät ja viholliset,
miehet, naiset, mielipiteet,
puolueet ja puremiset,
supisuomalaiset siteet.
Myönnän joka joukon, ryhmän,
tunnustan ma tunkionkin,
väistyn tieltä väärän, tyhmän:
hän se siellä viisas onkin.
Niinkuin suuri siell' on pientä,
kaatuminen kasvamista,
kauravelli lihalientä,
kansa - "epäkansallista"!
Haavat lyödyt, haavat saadut
aika kaikki kutoo arpeen.
Mitkä liekin miekan laadut,
taisteloss' on hymy tarpeen.
"Keskiyön kirjasto", Matt Haig, Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2020, 328 s., suomentanut Sarianna Silvonen. Kansi Perttu Lämsä.
"Nora on 34-vuotias eikä elämässä ole kehumista. Hän yksinäinen, sinkku ja saanut juuri potkut. Sitten hänen kissansa löytyy kuolleena kadulta, ja se tuntuu viimeiseltä pisaralta. Miksi hänen enää pitäisi elää? Sitten hän löytää kirjaston, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välissä ja jossa voi kokeilla kaikkia niitä elämiä, jotka olisi voinut elää."
Haigin edellinen suomennos Kuinka aika pysäytetään, 2018 ei todellakaan pysäyttänyt lukijaansa pitkästymisen poluille vaan kirvoitti innostuneen toteamuksen: mukaansatempaava laatuteos, jossa oli jotain vanhan ajan kunnon tarinaniskennän makua! Kirjastot ovat olleet lempipaikkojani sitten lukemaan oppimisen, joten virittynein mielin astelin sisään tähän keskiyöhön mielessä kysymys: - Mitä kadut? Tässä kirjastossa voit valita toisin...
Edith Piaf: Non, je regrette nien. (klik)
Keskiyö kirjastossa on sivuja selaillut myös Kirjasähkökäyrän Mai:)
Matt Haigin viemänä vaan ei vähääkään vikisseenä:
eli hajanaisia sellaisia kronologisesti:
Kunto: jokasyksyiset terveydelliset 110-m:n aidat aloitin reippaasti pari viikkoa sitten ja hiuksenhienosti onnistuin selvittämään sesongin pinkaisun vain hienoisella vimppa-aidan tutinalla. Kanssakulkija sen sijaan - ei ihan yllättäen- päätti tehdä pesäeron lajiin ja vaihtoi oman versionsa maratonin puolelle. Hmm...
"Missä milloinkin", Jhumpa Lahiri, Tammi, Keltainen Kirjasto, 2020, 148 s., suomentanut Helinä Kangas.
"Pintaremontti", Miika Nousiainen, Otava, 2020, 365 s. Kansi Elina Warsta.
Elina Warstan kansi on jälleen kerran laadukas ja ilmentaa vekkulisti sitä nuorallatanssia, mitä itse elämäkin ainakin aika ajoin on ja sitä nollasummapeliä, jota joudumme tahtomattamme pelaamaan Afrikan tähden, Monopolin jne. asemesta.
Pintaremonttia on harrastanut myös Kulttuuripohdintoja blogin Tuijata, kuinka ja millä mielellä sujui, selviää klikkaamalla:)
- Ei se oikea etsimällä löydy. Vaan pelmahtaa täysin yllättävästä paikasta. Sovituskopista, viemäristä tai työpalaverista...
Oma sellainen, Kanssakulkija, löytyi kylläkin treffeiltäni palatessa triviaalisesti pikkutunneilla lapsuudenkotini keittiöstä sittemmin yhteisen Ikiystävämme kanssa silmät ristissä pönöttämästä vanhempiensa irrottautumista korttipöydän lumoista pitkästyneenä vartoilemasta.
Teillä romanttisempia pelmahtamisia?
Niinpä; elämä on, - ihmeellistä: