Edith Södergran & aforismit - ex libris

"Kaikkiin neljään tuuleen", Edith Södergran, Into Kustannus Oy, 2013, 71 s., suom. Hilja Mörsäri.

 Nämä aforismit julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ja niitä on syytä tarkastella koko Euroopan  silloisia historiallisia muutoksia ja Södergranin omaa tuolloista elämäntilannetta vasten.
Muutamia maistiaisia tästä raikkaasta, oivaltavasta sekä puhtaasti toteavasta  kokoelmasta:

"Kaikki pitkät totuuden juuret ovat epäilyttäviä; totuus löytyy vain pieninä palasina." ja  "Ennakkoluulottomuus on varmuutta asioiden hallinnasta."


 

Mietteisiin tykästyneenä ja niiden innoittamana  etsin ja kas kummaa löysinkin  kirjahyllyjen kätköissä uumoiluni mukaan lymyilevän vuodelta 1994 peräisin olevan teoksen: "Elämäni, kuolemani ja kohtaloni, Kootut runot", Otava , 269 s. suomentajat: Pentti Saaritsa, Uuno Kailas ja Aale Tynni.

"Tulevaisuuteni

Oikukas silmänräpäys
varasti minulta tulevaisuuteni,
tilapäisesti kokoonkyhätyn.
Minä rakennan sen paljon kauniimmaksi,
sellaiseksi kun olin alkuaan ajatellut.
Pystytän sen sille lujalle kamaralle
jonka nimi on minun tahtoni.
Kohotan sen korkeille pilareille
joiden nimi on minun ihanteeni.
Minä rakennan sinne salaisen lehmuskujan
jonka nimi on minun sieluni.
Minä rakennan sinne korkean tornin
jonka nimi on yksinäisyys."

Lehmuskujalla & linnanneitona:

Synttärijuhlaa & Isovanhemmuutta...

saimme viettää sunnuntaina Kuopuksen Vanhimmaisen tullessa viittä vajaa koulutuksellisen  putken alkupäähän: oli timanttista tiaraa, taikasauvaa ja liehuvaa lievettä sekä korkkiruuvikiharaa, Kummeja, Mummeja & Ukkeja / Ukkipappoja  ynnä valtaisa valkoinen kermakakku-unelma. Keppihevosen kopsuttelua, askartelukirjaa,  talvitöppöstä, Tohtori Proktoria ja totta Mooses: levylautasella Robinia.  Hurmavaa: mikä meno, mikä lento - mainiot pirskeet, joissa Vaarillekin tuli ilmapallopelin tiimellyksessä  kerrassaan hiki....

Murmeliviisikon pienimmäisin, vaan ei suinkaan vähäisin Persoona oli puolestaan seuraavana päivänä ekakertaa ilman sisaruksiaan vain herra R. turvanaan Mummilassa. Pienokainen selkeästi nautti saadessaan ihan itsekseen leikkiä, rakennella ja touhuta välillä pysähtyen radion eteen naureskellen  musiikkia kuulostelemaan ja rytmikkästi sen tahdissa  hytkyttelemään. Lapsuus on mainiota aikaa: herkkää, avointa ja kaunista. Aikaa, jolloin kaikki ovet ovat vielä avoinna. Aikaa, joka ei koskaan palaa, mutta jonka suloisenkirpeisiin ja rakkaisiin muistoihin voit itse aina  - onneksi - ajatuksissasi palata.

"Boom Kah":

GRANTA1 Ruoka - ex libris...

Mittava historia :  http://en.wikipedia.org/wiki/Granta

Granta 1 : Ruoka, Uuden Kirjallisuuden Areena, Otava, 2013, 304 s. päätoimittajana Aleksi Pöyry.

Tässäpä on tarjolla melkoinen buffet, joka haastaa lukijansa maistelemaan  mielenkiintoista verbaaligourmet'ta. Kokonaista 22 maineikasta ja meriittejä omaavaa kirjailijaa on kattanut meille koreaksi pöydän, jonka ääreltä ei hetimiten tee mieli poistua.

Joitakin kertomuksia lukiessa suu napsaa nam-nam, ihastuu ja riemastuu, muutamien kanssa alkaa vatsaosasto tuntea lievää vellotusta ja kitalaki tahmettua. Jokainen luku on täysin omansa, erilainen ja ennakoimaton.  Tässä juuri mielestäni  piilee Grantan juju ja paras anti: lukija tulee iloisesti yllätetyksi; käsissä on kiehtovan raikas, ennakkoluulottoman rohkeasti ja tyylikkäästi  koottu ja toimitettu  teos.

Aluksi lähestyin  Grantaa normaaliin tapaan luku-luvulta- systeemillä, mutta selkeästi  antoisempaa &  nautinnollisempaa on tutustua kirjoittajien panoksiin  yksi  kerrallaan, ikäänkuin jälkiruokana, herkkuna päivän päätteeksi.


Voihan turska:

"Saari" / " Island" / Aldous Huxley - ex libris....

"Saari" / "Island", 1962 /   Aldous Huxley (1894 - 1963) ,
 Basam Books, 2013,  527 s., suom. ja esipuhe Ville-Juhani Sutinen, joka laatinut selkeän, kiinnostavan ja perinpohjaisen esipuheen sekä tyhjentävän viiteluettelon; mainiota!

Huxleyn "Uljas uusi maailma" on Orwellin "Vuonna 1984" rinnalla ensimmäisiä tieteisfiktioita ja 1900-luvun  merkittävmpiä dystopioita. Aikansa kulttikirjoja, jotka rävähdyttivät silmät ymmyrkäisiksi ja ihon kananlihalle ja jotka vaikka tuntuivatkin ajatusmaailmaltaan kaukaisilta ja mahdottomilta - valitettavasti - ovat osa tämän päivän totuutta...

"Saari" alkaa osuvasti yhdellä ainokaisella sanalla:"Huomio." Ja huomio on myös teoksen viimeinen sana. Palan saarella, Intian edustalla eletään onnellisessa paratiisissa, yhteiskunnassa, joka yhdistää näppärästi hindulaisuutta, buddhalaisuutta, liberaaleja arvoja, psykologiaa ja lääketiedettä. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole täysin ristiriidatonta ulkomaailman osoittaessa suurta mielenkiintoa saarten luonnonvarojen hyödyntämiseen/riistämiseen. Toimittaja Will Farnaby haaksirikkoutuu saarelle kyynisenä ja elämäänsä kyllästyneenä, mutta oleskelu hymyilevien, hyvinvoivien asukkaiden keskuudessa saa kumpuaamaan kysymyksiä elämästä ja siitä, mikä oikeastaan on tärkeää.

"Saari" on kiehtovasti sadunomainen. Teos on Huxleyn viimeinen.  Sellaisena se selkeästi pyrkii kohti mielenrauhaa ja harmoniaa luoden itselleni assosiaatioita sekä Lars Thornstamin gerotranssendenssiin että Erik H. Eriksonin teoriaan ihmisen kahdeksasta psykoanalyyttisestä vaiheesta, joista kahdeksas, vanhuus toimii akselilla minän eheytys - epätoivo; on aika hyväksyä eletty elämä.


Dystopiaa vai utopiaa vai nuorallatanssia näiden välillä ???

"Huomio.":

"You do not really understand something...

Tervetullutta katkoa luuskalesken eloon ja oloon sekä mukavaa seuraa tarjosi syyslomalainen Amigo.On vallan virkistävää saada ikäänkuin  ovenraosta kurkistaa kovaa kyytiä aikuistuvan persoonan mielenkiintoiseen  maailmaan, höpötellä  hassuja ja vakavoituen  funtsia elämää suurempia siveltimenvetoja.

 Huomaamati tuli sipaistuksi espanjankielen intensiivitkin voidessani tutustua mainioon, hyvinlaadittuun "Fantastico!" - oppikirjaan. Ilo todeta: kyllä vaan ovat intressanteimmiksi muuttuneet sitten 1960-luvun lopun, jolloin Erkki Vierikon, tuon varsinaisen espanjankielen opetuksen lanseerajan ja innostavan persoonan, luennoilla tuli penkkiä kulutetuksi ja kiitos hänen, näköjään elämänmittainen rakkaus tähän kieleen solmittua. Todettakoon, että myös - tämänkin asian - suhteen aina vaan  uuden oppiminen on iloinen, innostava ja haastava juttu!

Vaarikin pölähti - sattuneista, tarkemmin tässä erittelemättömistä syistä - mukaan lomanviettoon, joten saivat pelikaveruksetkin sessionssa vietyksi ja chipsinsä rouskutetuksi....


...until you can explain it to your grandmother"
Albert Einstein







Tingatingat & sin duda:

Punanutut matkaan & passipaikoille...

Ensin oli mies, reppu, ase ja nuotiomakkarat... Nyt vuosikausia myöhemmin on edelleen mies, reppu, ase ja nuotiomakkarat, joista jäkimmäiset saattavat löytyä hienosti vakuumeissa  muhineina uuden jahtikauden alkaessa edelleen tiukasti talsista samaisesta  repusta (totuuden nimissä näin on päässyt käymään vain yhden kerran) ...

 Mutta, mutta: jo viikkoa ennen H-hetkeä on Vaari prillit nenällä keikkuen istunut tarmokkaasti listoja näpytelleen, asiat tarkasti lajiteltuina tarvikkeisiin, pukeutumiseen yms. ja kauppalistaan. Kun tuo nakuttelu vaan kesti ja kesti, katsoin relevantiksi ilmoitusluontoisesti lausahtaa, jotta  se on sitten vain ja ainoastaan  yksi ja ainoa  sivu per asiakohta.  Pienen edelleen jatkuvan tarmokkaan session jälkeen kuului vaivihkainen kysymys:"Millä tämän rivinvälin oikein  saa pienemmäksi??"

Jep; selvää on, että iän myötä myös mukavuudenhalu kasvaa. Herrat kun ymmärtävät siviilissäkin hyvän ruuan ja herkuttelun päälle, niin jos nyt sitten on sisäfilettä, voita ja kuohukermaa riittävästi nyssyköissä ja kylmälaukuissa,oma tyyny kainalossa ja menopeli  täpötäynnä; so what?

Ensimmäinen mukava etappi  on siis vihdoinkin  käsillä ja siitä  on hyvä jatkaa kohti varsinaista lomaa. Tämä  Luuskaleski nostaa  tyytyväisenä jalat pöydälle ja ei kuin Vaarille, Kuopukselle ja arvoisalle Jahtiseurueelle

nokisia piippuja:

El Tango de la Guardia Vieja - ex libris

Kun on ollut tilaisuudessa nauttia livenä bandoneonin soinnista a la:
 Sexteto Mayor  

ja argentiinalaistangon tulisuudesta a la "Tango pasion"

niin eihän nainen muuta voi kuin ottaa ja  taipua notkeaan, syvään taivutukseen ja olla myyty tämän teoksen hurmaavan ja polvetnotkauttavan  dekandenssin edessä:

"Kohtalon Tango", Arturo Perez-Reverte, Like Kustannus Oy, 2013, 500 s., suom. Sari Selander.
Salonkitanssija, naistennaurattaja ja herrasmiesvaras Max Costa, Mecha Inunza de Troye, kaunotar, jonka silmiin oli pakko upota sekä hänen puolisonsa, säveltäjä Armando de Troye, mies, joka halusi säveltää täydellisen tangon. Ja näin on klassinen kolmiodraama valmis. Shakinpeluuta unohtamatta.  Tyylikkäästi sensuelli glamourikas teos ja oiva valinta kaamoksentorjuntaan!


El Tango de la Guardia Vieja:http://www.youtube.com/watch?v=CexEiBHdWXU


Por favor:

"Kangastus38" - ex libris...

Kurz und gut tästä liki puhkiarvostellusta ja -kehutusta:

"Kangastus38" / "Hägring38", Kjell Westö, Otava 2013, 334 s.
 ja Liisa Ryönän vankka, virkistäviä uusioilmaisujakin sisältävä suomennos.

Sivistynyt ja elegantti teos, joka välittää uskottavasti 30-luvun ja ajan hengen  spekulatiivisen  ilmapiirin sekä Keskiviikkoseuran nuorten poikien miehiksikypsymisen, eheytymisen, filosofoinnin, ideologiset erimielisyydet ja ehkä rapautumisenkin. Tätä kaikkea myös tekstin tyylilaji kepeästi ja arvokkaasti tukee. Miellyttävä, tasapainoinen  ja nostalgiahiukkasia leijutteleva lukukokemus. Kyllä vaan:   Kjell Westö = Kirjailija isolla K:lla.

"Hän, päähenkilö ja asianajaja Claes "Klabben" Thune, seisoi keskellä marraskuun aamupäivää, joka oli kolea ja läpikuultava kuin lasi, ja tajusi,  että maailma jonka hän oli tuntenut ja johon hän oli kohdistanut suuria toiveita, oli haihtunut olemattomiin: ehkä sitä ei ollut koskaan ollutkaan?"

Niinpä:

"Kuolleiden päivät" - ex libris

Don Winslow:" Kuolleiden päivät" / "The Power of the Dog", Like, 608 s., suom. Ilkka Salmenpohja


Se on Mexico, huumekartellit, raha ja politiikka ja ent. yksityisetsivä Don Winslow puikoissa kutomassa;

se on mutkat suoriksi oikova poliisijäärä Art Keller, kuolemaakylvävä voimapersoona, huumeparoni Adan Barrera, skarppi ja symppis luksusilolintunen Nora Hayden ja kalsea, mutta charmantti palkkatappaja Sean Callan;

se on Hesarin kommentti:"Winslow kertoo tarinan tyylillä, joka saisi James Ellroyn kalpenemaan kateudesta"  ja vastaavasti  Ellroyn: "Kuolleiden päivät on merkittävin huumeromaani neljäänkymmeneen vuoteen. Se on pelottava ja surullinen ja Winslow pitää lukijaa mestarillisesti otteessaan. Teos on kauniisti luonnosteltu visio helvetistä."

Ja tämä riemunkirjava kudelma häikäilemättömällä hurjuudella  rämmityttää lukijaansa pitkin maita ja mantuja, puskia ja pensaita aseiden räiskeiessä kuumina  savuten, istuttaa aterioimaan ja turisemaan tuonilmaisiin siirtyneiden kera kauniisti kukkasin  koristelluille haudoille "Dia de los Muertes'ina" sekä tarjoaa topakan,  todentuntuisen ja teeskentelemättömän  juoheasti kulkevan   kerronnan, riittävästi eloisaa  henkilökuvauksen syvyyttä ja karaktääriä ynnä ikkunan toiseen maailmaan ja sen värikkääseen joskin   karuun todellisuuteen. Kuutisensataa sivua, lineaarinen lukutapa säilyi eikä pikaluvun & pläräilyn puolelle pakottanut!

Lokakuuta lompsien:

Sea life & ruusut henkilökunnalle....

Juu-u, enpä taida täsmemmin kuin kutakuinkin kuluneella kuuluisalla tokaisulla, mutta mielestäni tähän sopivasti, jotta oli laiffii: kahden vanhimman Juniorimurmelin kanssa lauantaiaamusta  usvaa putkeen ja  mereneläviä ihmettelemään. Hait saivat Murmeleiden  silmät pyöreiksi ja ymmyrkäisiksi sekä herättivät ansaittua kunnioitusta, elämysaltaan merisiiliä ihan melkein hirvittiin koskea sarjasta: "Ens' kerralla - ihan varmasti", hilpeyttä ja hihityksiä  herättivät hassut merihevoset ja söpöimpiä olivat kuulemma kaikenkokoiset  kilpikonnat, kotoisesti kilpurit...

Itseä ilahdutti päivän jyvä okarauskuista ja eräästä hailajista: molemmathan kuuluvat rustokaloihin kuten myös sillikuningaskala... Saimme kätösiimme kaksi erilaista kitiininomaispintaista koteloa: hain kohdalla ovipaaristen lajien munan ympärille muodostuu sarveiskuori ja se poistuu emon ruumiista alkionkehityksen jatkuessa veteen joutuneessa munassa, kuoriutumiseen tarvittavan ajan riippuessa mm. veden lämpötilasta. Numero 2 puolestaan oli jännä litteä lepakonmuotoinen munakotelo, josta pinnitään ulos noin vuoden mittaisen vauva-ajan jälkeen, - mainiota uutta, opittua = pieni voitto Elämälle!!

Nämä veijarit ja vesselit puolestaan  ovat villejä & vapaita yksilöitä Koillis-Brasilian praioilta ja mangrovealueelta:

Sea Lifen henkilökunnalle roppakaupalla ruusuja opastuksesta, asiantuntemuksesta, ystävällisyydestä sekä krääsäpuodin myyjältä Murmeleille (ei siis meille Isovanhemmille, jotka ilman arvoisaa Pikkuväkeä tuskin olisimme syysaurikoisena, ruskanväreissä hehkuvana  lauantaiaamupäivänä tiskin toisella puolen kahdestamme seistä pönöttäneet) hymyssäsuin oivaltavasti kohdistetusta kysymyksestä:" Viihdyittekö?" eikä suinkaan "Löytyikö mitään kivaa?"

Ojentaapi: