Kuopuksen perheen kanssa kevätristeilyllä aurinkoisessa Tukholmassa pii-iitkästä aikaa. Se nyt vaan jotensakin on tyylikäs kaupunki tornitaloineen ja kesävaatteisine väkineen.
Edellisvierailu Skansenilla tapahtui 13-vuotiaana vaihto-oppilaana ja nyt taas, mutta viehkosti oli kaikki paikallaan. Pikkumurmeleissa erityistä ihastusta herättvät hiekassa kylpevä, lue rypevä, komianvärinen riikinkukkouros, naakat, oravat ja paluumatkalla kaiken (koissunpisun) uhallakin poimitut tienvarsikukat.
Meriaamiaiset ja buffetpäivälliset notkuivat runsauttaan noutopöytineen ja herkkutoreineen vähintäänkin taaten polttoaineen riittävyden kovassa menossa pallomeren ja leikkihuoneen riemuissa.
Vitosvaihteella ylös, talla pohjassa koko päivä ja suoraan kahtasataa Nukkumatin huomaan; nämä siunatut Temmeltävien Tuulten Kasvatit! Totuuden nimissä mainittakoon, että Vaarin kanssa meillä on ollut tämä loppuviikko hieman vaisumpaa ja hiljaisempaa...
Ilman toista ei olisi toistakaan; navigare necesse est!
Tusen tack:
perjantai 25. toukokuuta 2012
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Äitinä & Isoäitinä...
Pojilleni Isä oli Juhlaa ja Äiti Arkea, mutta Eeva Kilpeä vapaasti siteeraten toivon silti:
että jonkun salaperäisen, erehtymättömän biologisen lain mukaan olisin ollut paras mahdollinen Äiti juuri näille Pojille, sillä kuten leijonaemo pentujaan rakastan ja haluan suojella näitä raamikkaita, Ihmisen mittaan kasvaneita, keski-ikäisiä miehiä sydämeni vihoviimeiseen sykähdykseen, sillä he ovat parasta mitä elämässäni, yhdessä Vaarin, jolle kiitos kauniista ruusuista, kanssa, olen aikaansaanut.
Isoäitiys on silkkaa Juhlaa ja suurta Seikkailua, elämän suoma uusi mahdollisuus. Ikäänkuin kävisi marjassa tai sienessä tietäen, ettei kotiintultuaan joudu perkaamaan saalista.
Kiitos Esikoinen & Kuopus ynnä Murmeliviisikko siitä, että olette olemassa, sopivasti oleellisina osasina elämässäni!
Raks:
että jonkun salaperäisen, erehtymättömän biologisen lain mukaan olisin ollut paras mahdollinen Äiti juuri näille Pojille, sillä kuten leijonaemo pentujaan rakastan ja haluan suojella näitä raamikkaita, Ihmisen mittaan kasvaneita, keski-ikäisiä miehiä sydämeni vihoviimeiseen sykähdykseen, sillä he ovat parasta mitä elämässäni, yhdessä Vaarin, jolle kiitos kauniista ruusuista, kanssa, olen aikaansaanut.
Isoäitiys on silkkaa Juhlaa ja suurta Seikkailua, elämän suoma uusi mahdollisuus. Ikäänkuin kävisi marjassa tai sienessä tietäen, ettei kotiintultuaan joudu perkaamaan saalista.
Kiitos Esikoinen & Kuopus ynnä Murmeliviisikko siitä, että olette olemassa, sopivasti oleellisina osasina elämässäni!
Raks:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)