Paarustettiinpa pääsiäiseen...

 

Takana vikkelät ja voimille käypät viikot sarjasta hippulat vinkuen, mutta kaikeksi onneksi myös  kaksine, hilpeine varhaisnuorison synttäreineen, jotka perinteiseen tapaan tulivat asianmukaisella riemukkuudella ja hälinällä sekä vilkkain ja rönsyilevin keskusteluin ynnä monenlasiin herkutteluin vietettyä. 

 

Edessä tervetulleet pääsiäispyhät  rauhoittumisineen, ulkoiluineen ja mielenkiintoisesti vaihtelevine sääennusteineen sekä kaikkine ajankohtaan liittyvine erikoisherkkuineen.  Tilaa olemiselle ja kevään tulon koiton seuraamiselle eli kaikelle mukavalle ja kiintoisalle sekä tietty musiikin kuuntelulle ja lukemiselle ynnä ristikkojen äärellä pähkimiselle.

 

 

 

 

Talven ehdottomat hitit, nastapopot on saatu - ainakin väliaikaisesti - pois alta. Varikset raakkuvat kuusenlatvoissa, mustarastas on parhaillaan virittämässä huiluaan, rusakot temmeltävät juhannuspoikain kuvat silmissään, sireenissä on 

- jos oikein tarkkaan katsoo - hentoja silmuja jnpp. Mainiota!

 

 

On taasen päästy aikaan,

kun luonto herää taikaan.
Lumivaippa on saanut muodon uuden,
kun on kasvattanut tilalle rapakon suuren.
Pesimispuuhissa linnut häärää,
voita ei mikään tuota laulujen määrää.
Leskenlehti työntyy penkalta ojan,
ja antaa meille näyn soman.

Bertta Bergroth

                                              

 

Muistot kuin poreet

mielen pintaan:

silloin oli kevät

ja sula ja sinä ja minä

Katso nyt

miten maasta

nousevat tulppaanien 

maljat: Skool meille

Seppo Helminen

 

 

Näillä mietteillä meillä, entäpä minkälaisin suunnitelmin ja aatoksenriennoin teillä?

 

Pilkettä silmiin, hyvää, hauskaa ja herkullista sekä omanoloista pääsiäisaikaa sekä -taikaa pääsiäisnoitia vartoillen ja pupuja bongaillen! Nauttikaamme täysillä kaikesta siitä, mikä tuo meille mielihyvää ja iloa sekä antaa mielenrauhaa!

Toivottaapi:

Claire Keegan, "Kasvatti / Foster" ex Libris...

 

"Kasvatti", Claire Keegan, Tammi Keltainen kirjasto,2024, 83 s., suomentanut Kristiina Rikman.

"Claire Keegan  (s. 1968) syntyi ja kasvoi Irlannissa suuren perheen nuorimmaisena. Hän on opiskellut englantia ja politiikan tutkimusta 

New Orleansissa ja kirjoittamista Walesin ja Dublinin yliopistoissa. 

Keeganin novellit ja pienoisromaanit ovat voittaneet useita palkintoja. 

Nämä pienet asiat oli vuoden 2022 Booker-ehdokkaana, ja se voitti maineikkaan The Orwell Pricen. Kasvatti-teksesta filmatisoitu elokuva Hiljainen tyttö oli Irlannin Osacar-ehdokas 2022." (Takakansi)

                                                           ©Philippe Matsas

 

"Köyhän irlantilaisperheen tyttö lähetetään kesäksi maatilalle tuntemattomien sijaisvanhempien hoiviin, eikä hän tiedä milloin pääsee takaisin kotiin. Ensimmäisen kerran elämässään hän saa osakseen rakkautta ja hoivaa.

Näiden ihmisten luona on iloa ja onneakin, mikä saa sulkeutuneen lapsen pikkuhiljaa avautumaan. Mutta niin vain on, että vakaassakin koodissa onni saattaa levätä hyvin hauraalla pohjalla." (Lievelehti)

 

 

Nämä pienet asiat oli ensikosketus Keeganin tuotantoon ja positiivisesti hämmästyttävä  sellainen: Keeganin kaunis ja positiivisesti herkkä kirjoitustyyli vakuuttaa ja hän kuvaa elävästi ihmisten maailmaa kaikkine erilaisine jännitteineen. Ei kuin makustelemaan:

- Mietin millaista siellä Kinsellojen luona mahtaa olla. Kuvittelen miten kookas nainen kumartuu antamaan minulle lasillisen lypsylämmintä maitoa. Ja sitten näen mielessäni toisen kuvan samasta naisesta, mutta nyt hänellä on esiliina ja hän kaataa lettutaikinaa paistinpannulle ja kysyy, haluaisinko toisen, niin kuin äitini tekee joskus ollessaan hyvällä tuulella.

-  Olen tottunut siihen miten miehet välttävät puhumista: he potkaisevat saappaan korolla turvemöykyn nurmikosta, läiskäisevät auton kattoa ennen kuin se lähtee liikkeelle, sylkäisevät, istuvat jalat leveästi harallaan muina miehinä.

Ja  relevantti kysymys kuuluu: vieläkö Keeganin taika puree?

- Iso kuu valaisee pihaa, näyttää tietä kujalle ja siltä tielle. Kinsella ottaa minun käteni omaansa. Ja heti kun hän tekee niin, tajuan että oma isäni ei ole ikinä kävellyt kanssani käsi kädessä, ja jokin minussa toivoo, että Kinsella päästäisi irti, jotten tuntisi näin.

- "Sinun ei tarvitse sanoa mitään", Kinsella sanoo. Moni on menettänyt paljon kun on menettänyt tilaisuuden olla sanomatta mitään...

Painokas kyllä vaan. Keeganin kaunis, kuulas ja höyhenenkevyt kertomus nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, joka elää meidän jokaisen sisällämme, tuottaa toivotun tuloksen, jota Rikmanin ensiluokkainen suomennos tukee.

Koskettavaa, seesteistä ja mieliinpainuvaa sekä ajatuksia herättävää ja kevyesti soljuvaista, herkkää ja loppuun asti ajateltua tekstiä. Suurella mielenkiinnolla ja uteliain mielin jäänkin seuraamaan, kuinka Keegan uraansa jatkaa.

-  Siellä missä on salaisuuksia, on myös häpeää...

Lukemaansa ihastuneena: 

Samuel Bjørk: "Saari kaukana kaikesta" - ex Libris...

 

"Saari kaukana kaikesta", Samuel  Bjørk, 2023, Otava, 410 s., 

suomentanut Päivi Kivelä.

Samuel  Bjørk: on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode  Sander Øien. Bjørkin Mia & Munch -jännityssarja on huima kansainvälinen myyntimenestys. Saari kaukana kaikesta on 

Mia & Munch -sarjan viides, itsenäinen osa. Aikaisemmat osat: 

Minä matkustan yksin, Yölintu, Poika pimeästä ja "Susi" (klik)  (Lievelehti)

 

                                                            ©Harald Øren 

 

"Murhatutkijan työnsä lopettanut Mia Kruger on muuttanut asumaan kuvankauniille Hitran saarella. Pian hän joutuu kuitenkin kohtaamaan siellä vaanivan pahuuden: Kolme vuotta aiemmin pieni poika katosi jälkiä jättämättä. Nyt löytyy 16-vuotiaan tytön ruumis, ja verilammikkoon rikospaikalla on kirjoitettu kadonneen pojan nimi.

Mian on astuttava jälleen työrooliinsa, ja avuksi saapuu onneksi Holger Munch. Mutta menneisyyden tapahtumat saartavat heidät ja Hitran asukkaat salaisuuksien ja epäilyn keskelle. Kunnes mikään ei ole enää entisellään." (Takakansi)

 

 

Edelliskerran nautin tämän kirjailijan seurasta teoksen "Susi" matkassa, 

josta lakonisesti:   Bjørk on ottanut oman paikkansa dekkariosastollani aiemmin teostensa Yölintu ja  Poika pimeästä  ansiosta, reippaasti ja uteliaana siis matkaan kauniille Hitran  (klik) saarelle:

 

Holger Munch;  - Mariboes gate 13:n murhayksikkö. Holger Munch. Maan taitavin rikostutkija ympärillään ryhmä, jollaisesta maailman parhaatkin rikostutkijat kykenivät vain haaveilemaan. Raskaimmat tapaukset. Selvitysprosentti lähes sata. Tietysti silloin sai vihamiehiä. Kadehtijoita, jotka halusivat nähdä hänen putoavan valtaistuimeltaan, mutta hän oli huitaissut heidät pois kuin pölyhiukkaset kuluneen tweedtakkinsa olkapäältä...

Kiireetöntä vaan ei laahaavaa ja eloisasti kulkevaa kerrontaa juonen kiehnäyksineen, jonka ohella riittävät erilaiset ja hyvin piirretyt henkilökuvat ynnä antoisat ympäristökuvaukset luovat tasokkaan kokonaiskuvan.

- Luca Eriksen:  Aluksi hän oli pelännyt Miaa. Kiinteää, läpitunkevaa katsetta, 

joka tuntui lukevan toisen ajatuksetkin. Ryhmäkokouksissa Mia puhui harvoin ja hiljaa, mutta kun hän avasi suunsa, hän sai heidät, tai ainakin hänet, käsittämään paremmin mikä oli tärkeää ja mikä ei. Niin kuin se teekuppi. Portto. 

Mia oli pelkästään sen perusteella poistanut Anders Woldin epäiltyjen listalta, Luca piti itseään kohtalaisen älykkäänä, mutta sitä hän ei olisi ymmärtänyt. Jännittävää. Ja nyt he tekivät töitä yhdessä...

- Varmaotteinen  Bjørk ei tarvitse turhia tehosteita eikä henkilöhahmoilla suoritettua huomionhakua tai kikkailua pitääkseen lukijansa mielenkiinnon vireillä ja valppaana.  Tasapainoista ja antoisaa sekä rauhallista, laadukasta ja mukavaa luettavaa, jolle sopii toivoa jatkoa!

-  Kerran poliisi, aina poliisi....

Niinpä:

Heikki Valkama: "Kätkö" - ex Libris...

 "Kätkö, Heikki Valkama, Tammi 2024, 143 s. Päällys: Markku Taina.

"Heikki Valkama (s.1975) on Ylen Uutispodcastin toimittaja. Hän on myös japanilaisen kulttuurin monipuolinen asiantuntija, joka on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin. Huippukokki Riku Mäen esitellyt Pallokala (2017) palkittiin Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari-kunniakirjalla, ja se sai Kirja à la Carte -  palkinnon." (Lievelehti) 

                                                       ©Petri Artturi Asikainen

 

"Japanilaisella pikkusaarella lomaileva Riku Mäki kohtaa ostosreissullaan puolialastoman naisen. 

Siitä alkaa kiihkeä romanssi. Mutta pian huvilalla, jolla Riku ystävineen majailee, alkaa tapahtua outoja. Haluaako joku lomalaisista eroon?

Samaan aikaan ylitarkastaja Daisuke Matsuzaka tekee ratsian pohjoiskorealaiseen alukseen, jonka epäillään salakuljettavan Japaniin huumeita. Toisaalla Yakuzaryhmät taistelevat julmasti vallasta. Miten kaikki liittyy yhteen?" (Takakansi)

Japaniin sijoittuvaa dekkarikirjallisuutta ei ole juuri sattunut kohdalle, joten tämä Valkaman uutuus sai esittelyllään uteliaana tarttumaan  kutsuvalla pelkistetyn tunnelmallisella kannella varustettuun teokseen.

 

Riku:  - Nyt hän oli Japanissa asuva menestynyt

 keski-ikäinen mies, vailla perhettä , vailla tarkoitusta. Hän oli kokin uransa huipulla, jos ei otettu huomioon sitä, että toki kokkaaminen oli elämänmittainen tie, joka ei koskaan vienyt perille. Mutta hänellä ei ollut edes ravintolaa ja koko elämänmittainen tiekin näytti hankalalta, sumun peittämältä kinttupolulta...

Daizuke Matsuzaka:  -  Tämä oli niitä hetkiä, kun Matsuzaka jälleen kerran katui sitä, että oli ottanut johtajan pestin vastaan. Koko uransa hän oli vältellyt byrokraatiksi päätymistä, mutta nyt, kuudenkymmenen vuoden iän lähestyessä hän johti Japanin poliisin Interpolosastoa, joka oli vastuussa kansainvälisistä operaatioista..

 

Teos on sisällöltään monimuotoinen sisältäen japanilaisia nimiä ja sanoja,  huumejengien kilpailua ja keskinäistä välienselvittelyä kadonneen lastin tiimoilta, herkuttelua ja kokkausta, sukeltamista sekä tietty Amorin nuolten osumia - 

ja huteja. Tuon kaiken tuoksinassa Mäen lomailu saa vauhdikkaampia piirteitä ja lukija heittäytyy tapahtumain käänteissä yhdestä toiseen. 

 

- Merennaisen, aman, ammatti ei ollut helppo. Japanissa juuri naiset olivat sukelluskalastaneet ainakin 2000 vuoden ajan. Aivan varmaa ei ollut, miksi sukeltaminen oli juuri naisten työ. Selityksiä oli, että naiset pystyivät pidättämään henkeään paremmin ja naisten ruumiinrakenne sopi paremmin sukeltamiseen.

Lyhyet luvut kuljettavat lukijaa ketterästi tilanteista ja tapahtumista toiseen. Valkaman kerronta on varsin tuoretta, eloisaa ja antoisaa. Hyppäsin tähän

Riku Mäki -sarjaan näin keskeltä mukaan, seikka, joka saattoi aiheuttaa hyppelehtimisen tunnetta ja ajoittaista kärryillä pysymisen vaikeutta.

Kelpo ja tuoreen oloinen teos. Japanin tuntijan vakuuttavuudella kirjoitettua ja massasta edukseen poikkeavaa, ilmavaa luettavaa sekä kiinnostava hyppy mm. Tokion vilkkaiden ja kuumien katujen hyörinään, joilla ihminen ei tunne itseään yksinäiseksi ynnä makujen herkulliseen maailmaan, joten tyhjin, nälästä kurnivin massuin tätä ei kannata avata:)

Japanin terveisin:

Riitta Tulusto: "Runoja ja ryppyjä eletystä elämästä" - ex Libris...

"Runoja ja ryppyjä eletystä elämästä", Liisa Tulusto, Kirjapaja, 2024, 151 s.. Päällys ja kuvittanut Emmi Kyytsönen.

Riitta Tulusto on toimittanut lukuisia runokokoelmia yhdessä Tuula Korolaisen kanssa. Erityisen suosittuja ovat olleet antologiat Pää tallella (2010) ja

Täyttä päätä (2012), jotka kumpikin sisältävät runoja ikääntyville. (Lievelehti)

 

 

                                                             ©Riitta Tulusto
 

"Ihmisessä ovat kaikki iät alati läsnä, myös ikuinen nuoruus, muistuttaa 

Eeva Kilpi. Tähän ikäkausien monikerroksisuuteen hyppää Riitta Tulusto kokoamassaan runoantologiassa, joka tarjoaa osuvia, hauskoja ja koskettavia kuvia vanhenemisen eri puolista.

Tulusto on valinnut tekstejä viideltä viisaalta naiselta, jotka ovat sanoittaneet tuntojaan rohkeasti vielä vanhalla iällä. He ovat Helena Anhava, Eeva Kilpi,

Aila Meriluoto, Aulikki Oksanen ja Kyllikki Villa. Tulusto käy keskustelua näiden kiteyttämisen mestareiden kanssa ja pohtii omaa vanhenemistaan runojen inspiroimana. " (Takakansi) 

 

 

Tämä jo kotimaisten suosikkirunoilijoitteni - Eeva Kilpi edellä - tekstejä ja  vekkulin kansikuvan ansiosta tutustumaan houkutellut antologia sisältää luvut:

Pelkkää viisautta ja intohimoa vain - Eeva Kilpi, Vaikka minä olen kauniimpi -

- Aila Meriluoto, En ymmärrä ikävuosiani - Kyllikki Villa, Jossain on toinen retki - Aulikki Oksanen. Aavistus tulevasta - Helena Anhava ja Ryppyjä sekä Lähteet ja kirjallisuus.

Mainio ja elämänmyönteinen kuvitus sekä valoisat ja positiiviset, huumoripitoiset sekä elämää ymmärtäväiset runot olivat herkkua kevään odotukseen ja liukkauden loppumiseen väsähtäneelle mielelle. Poimintoja hykerryttävästä annista:

Hei sinä vanha naama

kylpyhuoneen peilissä,

oletpa sinä muuttunut.

Mutta älä sure,

kavereita ollaan.

Vaikka minä olen kauniimpi.

Aila Meriluoto:Tämä täyteys, tämä paino

 

 

Se tyttö,

sehän minä olin vastikään, olen yhä

mutta maailma ympärillä

on aivan toinen.

Kyllikki Villa: Koipitoipilas 

 

Missä viivyt, seesteisyys?

Missä aikailet tyyneys?

Kuinka kaipaankaan kaikkea sitä,

mitä ikääntymisestä on luvattu ja kirjoitettu"

Eeva Kilpi

 

Ryppyjä- luvussa Tulusto avaa suhdettaan kävelyyn ja mainioon teokseen: Kävelyn filosofia, (klik), jonka on kirjoittanut Frédéric Gros. Kävely on mitä mainioin tapa rentoutua, hiljentää mielessä vellovat ajatukset, rauhoittua ja antautua yhdeksi ympäröivän luonnon kanssa sekä eheytyä.

Kaikki me vanhenemme ja ikääntyminen on ainoa tapa elää pitkään. 

Isketään siis silmää sille joskus peilistä kurkistelevalle oudolle tyypille ja jatketaan iloisesti eteenpäin uusiin haasteisiin ja kokemuksiin. Ikääntymisen positiivisia puoli on mm. se, että tajuaa kristallinkirkkaasti, että elämässä on paljon asioita, joilla ei ole merkitystä ja jotka voi jättää omaan arvoonsa.

 

 

Kun ilta vaimenee yöksi,

äänet pehmenevät.

Ei ymmärrys ole sanoja,

vain hapuilua

kohti sen hyväksymistä

mitä ei voi muuttaa.

Helena Anhava: Lakastumisen aika. Runoja.

 

Tulusto kirjoittaa kaunista tekstiä ja erityisen herkästi ja totuudellisesti sellaisena kuin se parhaimmillaan ja antoisimmillaan olla voi myös isovanhemmuudesta,

jota meillä on ollut ilo kokea nyt jo 26-vuoden verran viiden lapsenlapsen kanssa ja siitä, kuinka suhteet siinä elävät ja muuttuvat. 

Hän tekee kaiken ihmisläheisesti puhutellen pieni, veikeä huumorinpilke silmänurkissaan  ja Kyytsösen suorastaan herkullinen kuvitus kruunaa mainion kokonaisuuden.  Suosittelen!

 

 Ratevaa ja iloista Naistenpäivää toivottaapi:

Kale Puonti: "Joni" - ex Libris...

"Joni", Kale Puonti, Bazar, 2024, 301 s.

Kale Puonti (s. 1962) työskenteli yli 30 vuotta poliisina  Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän on nähnyt aitiopaikalta kansainvälisen huumerikollisuuden rantautumisen Suomeen ja ollut mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa. Puonti tunnetaan paitsi dekkaristina ja tietokirjailijana myös MTV3:n Rikospaikka-ohjelmasta sekä podcasteistaan." (Lievelehti) 

 

                                                            ©Upi Tirronen

 

"Kaksi laukausta kajahtaa kontulalaisen kerrostalon pihassa, ja mies lyyhistyy kuolleena maahan. Ylitöihin passitettujen poliisien saapuessa rikospaikalle huppariin pukeutunut surmaaja on jo kadonnut omille teilleen kenenkään huomaamatta.

Ammuttu tunnistetaan henkilöksi, joka on ollut Pasilan Myrkyn kiikarissa huumebisnestensä takia, mutta kaduilla hänet tunnetaan paremmin kovamaineisen 900-katujengin pomona. Vähän myöhemmin myös toisen jengin ykkösmies löytyy ammuttuna. Kytevien jengisotien epäillään roihahtavan pian ilmiliekkeihin, mutta rikoskonstaapeli Kaartamon ryhmälle avautuukin aivan toiseen suuntaan osoittava tutkintalinja." (Takakansi) 

 

 

 

Kale Puontin matkassa on tullut kuljettua ja viihdyttyä jo seitsemän teoksen verran, viimeksi koosteen "Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia (2023) seurassa loppukaneetein:  

"Eloisasti ja valaisevasti kirjoitettu kooste ja oiva kurkistus niin rikollisten kuin virkavallankin pyrkimyksiin ja toimintaan. Monimuotoiset näyttävät olevan huumerikollisuuden toimintatavat ja kasvot, onneksi myös huumepoliisimme  ovat vankkoja  eri osa-alueiden ammattilaisia. Kilpajuoksu jatkuu..."

 

Alan Reja:  -   pysähtyi ja työnsi kätensä nahkatakkinsa sisälle. 

Hän sai kainalokotelon nepparin auki, mutta ei ehtinyt vetää Smith & Wessoniaan esille, kun huppariin pukeutunut henkilö laukaisi kaksi kertaa kohti hänen selkäänsä. Reja valahti avonaisen autonoven viereen asfaltille ja päästi pitkän huokauksen, ikään kuin olisi aavistanut kohtalonsa. Hän kuoli kuten lähes koko aikuisen ikänsä rikoksia tehneen jengin johtohahmon oletti kuolevankin. 

Auton etupenkillä lojuvat luotiliivit olisivat saattaneet pelastaa Rejan hengen, mutta nyt se oli jossittelua.

 

Ajankohtaista asiaa myös meidän maassamme sillä jengiytymisen suhteen ei Suomikaan ole mikään lintukoto enää. Hän käsittelee myös alaikäisten käyttöä tiettyihin rikoksiin ja rangaistavuuden alaikäräjan oikeellisuuta/toimivuutta nykypäivänä sekä toisaalta äärioikeistolaistyhmien toimintaa maahanmuuttajia kohtaan.

Hän sivuaa myös aprikoiden poliisien kesken solmittuja avioliittoja, 

jotka kuulemma lähinaapurissa eivät ole lainkaan  harvinaisia,  johon todettakoon, että omassa tuttavapiirissä löytyy myös tällaisia ilmeisen hyvin toimivia yhdistelmiä... "Lika barn leka bäst"!?

-  Mikä ihme nuoriin on mennyt? Ryöstetään pikkulapsilta kengät jaloista ja lippikset päästä, Irma ihmetteli. Toi luksusmerkkien palvonta on mennyt ihan överiksi. Sellaiset nuoret, joilla ei ole varaa kaiken maailman vuittoneihin, hankkivat tavarat laittomilla keinoilla viemällä sitten vaikka kengät toisen jalasta tai koulujen narikoista, Pesonen sanoi...

Puonti on tuottanut jälleen kerronnalleen tyypillistä reipasotteista, lyhytlukuista, tiivistahtista ja tapahtumarikasta tekstiä pilkesilmäisyyttä unohtamatta, joten lukijan on helppo tempautua mukaan juonen kulkuun ja tapahtumain kierteeseen. Jottei kaikki olisi sitä, miltä ensin näyttää tai mieleen juohtuu niin aika yllättävänkin loppuratkaisun kahdelle murhalle tarjoilee Puonti kuin ripauttaen kirsikan kakun päälle!

-  "Don't it always seem to go that you don't know what you've got until it's gone."

 Joni Mitchell, Big yellow Taxi.

Seesteistä & suloista sunnuntaita: