Botanicosta La Pazin kaupunginosan (paikallinen Westend ) hyvin hoidettujen alueiden läpi tenniskenttien vieruksia alaspäin lampsiessamme pompotteli vastaan liki viidenkympivillitykseen yltänyt silmälasipäinen miehenpallero hilpeästi hymyillen. Tervehti murteellisella englannilla ja uteli, josko hänestä kännykuvan saattaisimme näpsäistä. Jo vainen: siispä mies rinta rottingille ja oikeaa peukkua pystyyn.
Kaveri kertomaan olevansa Brasiliasta, ensimmäistä kertaa Euroopassa – so exciting - viipyvänsätäällä Teneriffalla viisi päivää ynnä tiedusteli samaan hengenvetoon, mistäpäin maailmaa me olemme kotoisin. Ja kappas vaan, sitten tämä tohtoriksi itsensä tituleerannut persoona selvitti seuraavaksi jatkavansa Euroopanturnettaan Helsinkiin kansainväliseen lääkärikongressiin you see. No, mutta tämä vasta bueno; stoori aina vaan paranee... Totesimme vastavuoroisen kohteliaasti Brasilian olevan mainio maa ja viihtyneemme siellä kertaalleen erinomaisesti, ja siitäkös riemu repesi.
Mutta sitten tivaamaan, jotta mikäsorttinen valuutta, kruunuko / markkako, kotimaassamme on käytössä, esitteli realejaan ja pyysi meitä puolestaan vastaamaan eurosetelipresentaatiolla,
hän kun oli täällä silkkaa visaa viuhtonut?? Jahans & johans… Mummon sisäinen suuri skeptikko, vaikka olenkin näiden pop-up performanssitilanteiden innokas ihailija, nosti oitis putkena päätään ja kaikki tuomio- (lue huomio-) kirkonkellot kumisivat kumisemistaan. No, tuossa kohtaa ponnekkaista penäyksistä huolimatta heittäydyimme tyystin tyhjätaskuisiksi tietenkin vartoamaan, josko puskista pöllähtää lisää näitä hervottomia brassipalleroita.
hän kun oli täällä silkkaa visaa viuhtonut?? Jahans & johans… Mummon sisäinen suuri skeptikko, vaikka olenkin näiden pop-up performanssitilanteiden innokas ihailija, nosti oitis putkena päätään ja kaikki tuomio- (lue huomio-) kirkonkellot kumisivat kumisemistaan. No, tuossa kohtaa ponnekkaista penäyksistä huolimatta heittäydyimme tyystin tyhjätaskuisiksi tietenkin vartoamaan, josko puskista pöllähtää lisää näitä hervottomia brassipalleroita.
Siinä sitten hyväksi loppuhuipennokseksi a) hän toivotti meille mitä parhainta lomanjatkoa ja
b) me hänelle mitä mielenkiintoisinta kongressirupeamaa. Vaarille lujat kädenpuristukset ja Mummolle mitä elegantein hipaisunomainen käsisuudelma. Siinä sutinassa ei jumppahuti edes päähän pälähtänyt tuupata testiluontoisesti keskustelukieleksi Brasilian portugalia. Hedelmätöntä ja tyystin tarpeetonta, mutta ehdottoman herkullista jälkiviisautta!!
Jos tuo hymyilevä pallleroinen oli oikeasti originaaliltaan totta, hyvä niin ja ei kuin intressanttia konferenssia & kollegojen tapaamista Helsingissä. Jos taasen vedätyksenyritys, oli sellaista überykkösluokan tasoa, mitä parhainta stand-uppia ja tilannekomiikkaa herranaikoihin. Siitä kiittäen, etenkin, kun rahatkin ja muut ulkoisen vallan merkit somasti olivat tallella ja tilanteesta nauttineena pidäkkeettömästi naureskellen
juonessa mukana:
