Hiekkarantaa, palmuja & aurinkoa...

Klo 12.43 / 20,4 / 41% ja säätila hellii.

Päräytimmikin kelin innostamina ja peppuset eli pyrstöt edellispäivistä puutuneina suoraatietä Las Teresitasin upealle, valkohiekkaiselle rantsulle. Puerton molemmat uimarannat: Martianez ja Playa Jardin ovat mustaa laavakiveä ja of no interest.

Nautimme miljöön rauhasta ja väljyydestä, merestä ja sen tuoksusta, vuorista ja palmuista. Niiden lehvien hennolla huojunnalla on suorastaan selkeä terapeuttinen efekti ja tehtävä. Viikonloppuisin vallitsee toinen touhu ja tohina, varsinainen vilinä ja vilske, kun santacruzilaiset perhekunnittain sankoin joukoin saapuvat paikalle.

Edellispäivänä olimme jo mussutelleet perinteiseen tapaan Marisqueria Ramonin herkkuja; San Andresissa arvioidaan olevan koko saaren parhaat kala- ja äyriäisravintelit, perinteinen kalastajakylä kun on, tuoreus on taattu ja fisut sätkivät sitkeästi vielä liki lautasellakin Joten nokimme vaihteeksi viehkossa Aidassa papasit mojolla, all time best mojo verde! Rojoon enempi tykästyneinä ja siihen satsanneina tämä talon oma versio: nam-nam.. Tykö grillattuja sieniä öljysipaisulla ja lehdenohuilla valkosipulisleisseilla ryyditettyinä. Gourmeeta syntyy simppelisti!!

Tänään akselilla: Mimosa - Mercadona - Hiperdino  - Fruteria - pyykinpesu & perussiivous...

Puuha-Petenä:

Kurvissa mennään varovasti...

Klo 17.15 / 20,6 / 83% ja aurinko paistaa edelleen kolmatta päivää pilvettömältä taivaalta.

Anagan niemimaa reittiä: PdlC - Tacoronte - Tejina - El Pijaral, Anaga - Charmocassa kääntöpiste - Bailadero - Play de las Teresitas - San Andres - Santa Cruzissa näyttävän konserttitalon kulmilta kotiapäin = 147 km ratinveivuuta, 5 h 40 min bensalitran hinnan ollessa 1,05,-.

Ja tässä tulos:

Tom-tom loisti tällä rundilla, joten suoralla mentiin:

Lujjaa juu:

Ensimmäinen huruttelupäivä...

Klo 19.08 / 18,3 / 85% sininen hämäränhyssä

Pirtsakanpunainen Chevrolet Avera LS 3 vrk / 75,- reitillä: PdlC  - Icod de los Vinos - Santiago del Teide - Masca - SdT - Granadilla de Abona - Vilaflor - El tTeide - Orotava - PdlC = 271 km & 7 h = Vaari väänsi rattia urakalla ja tom-tom tihrusi karttaa  parhaansa mukaan kykyjensä äärirajoilla, vaikkei etelän motarilta pääsekään millään pistolla pohjoiseen....

Vuoria, mantelipuita, aloeta, Brasilian trumpettikukkaa, vuokkoa, kerrottua joulutähteä, kuvat puhukoot ja kyllä vaan Ukkoluoja osaa!

Häikäistyneenä:

Himskatti kun hävettää...

Klo 15.59 / 21,2 / 69% ja pilvistä.

Oltiin juuuri kesken ruuanlaiton, kun oveemme varovasti koputetaan; ensireaktio: en varmana avaa.
Vaari joviaalina kehottaa "Avaa vaan siellähän voi olla meidän uusi, viikon hiirenhiljaa ollut saksalaisnaapurimme". No justo, eipä angstaavan arbitraation jäljiltä  isommin innosta. Perherauhan vuoksikin raotan hieman  ovea ja tiukkaan:"What's the problem??" Tapitan visiittitilanteenmukaisesti pukeutunutta siivoa herraa, joka takeltelee:"None,whatsoever,  I'm just your new neighbour". Silkka kohteliaisuus- ja esittelykäynti - korrektia ja fiksua! Toivon hartaasti kätellessäni edes artikuloineeni:"Nice to meet you!" ennen kuin tempaisen oven kiinni.  Lyhyestä virsi kaunis, mutta päätän ryhdistäytyä ja olla tulevalla tapaamisella mehr freundlich...

Manana usvaa putkeen:

Dengue fever & Health Alert...

Klo 09..15 / 17,4 / 78% hintsusti rakoileva pilvipeitto antaa auringon vielä olla A-AA.

Inisevät itikat, nuo ällöt tyypit: Mosquito fever - Health alert - kampanja alkaa tällä viikolla johtuen uutisista, että Madeiralla on tavattu yli 2.000 Denguekuumetapausta ja pelätään tämän "Aades aegypti"-turistin saavuttavan saaremme. Cap Verden tämä trooppinen sairaus saavutti 2010. Globaali ilmastonlämpeneminen on tämän(kin) riesan aiheuttaja.

Lohduttaapa  paljonkin, jotta tämän Afrikkalaista alkuperää olevan pistelijän kyllä erottaa valkoisista tipluista rimppakintuissa ja lyyrantapaisesta pläntistä kaulalla!? Jos tunnistus ei ajoissa matsaakan, voipi seurauksena olla koko litania ällöttäviä tuntemuksia kovasta kuumesta, jomotuksiin, punaisiin pilkkuloihin, pahoinvointiin jnpp. Vakavissa tapauksissa on kohtalokas, mutta yhtäkään kuolemantapausta ei Madeiralla ole raportoitu ja 120 tartuntaa on vaatinut sairaalahoitoa.

Kampanjan tarkoituksena on asentaa erityisiä mosquitoansoja lentokentille & satamiin, erityisesti Teneriffalla, La Palmalla ja Gran Canarialla ja ne on, toisin kuin aiemmat viritykset, vaihdettava uusiin viikottain. Tämä pöpöpaketti ei pysty itse lentämään Kanarialle, mutta tykkäisi turistoida ihmisten ja tavaroiden kyytiin jemmautuneena; koko pirulainen. (Lähde: Tenerife News, Edition 467, 18. - 31.1.2013)

Kevennys: tämän vaarattoman,  kotoista Nokkosperhosta kookkaamman kaunottaren, nimeä en tiedä, kutsumme sitä "Lepattelijaksi", sillä se on liikkeissään nopeatempoinen, varsinainen ujo- piimä ja hankalasti kuvattava:

Buen fin de semana:

My home is my castle...

Klo 09.36 / 17,6 / 67% pilvipoutaa ja tuuletonta.

Linnoja vieroksun, paikka ja seinät eivät minua sido; koti on mielentila, mutta aina kuitenkin olemassa Rakkaitteni lähellä.

Murkut ja niiden elo ovat mielenkiintoista seurattavaa ja tutkittavaa. Tämä pieni velikulta on luja sana "Vuoden kaunein koti" - kisassa:

Myrtologina:

Puhdasta pellavaa & siloista silkkiä...

Klo 09.39/ 18,6 / 66% puolipilvistä  ja takana 1,5 vrk + 1/2-pv:ää sadetta ja lämpimiä öitä, luonto kiittää.

Pellavahousuja vajaana huippulöytö: aitoa, rompettä & rättiä kaupitteleva tilava puoti Zapateron
 ( btw. Eccot 3,5,-) liepeillä = suoraan sisään. Turisticottoneitahan kyllä piisaa. Intialainen kauppiasherra ja vaalea vaimo ja buenasit ja Guten Morgenit meille. Kiertelen ihastellen timmisti tyrkylle aseteteltuja tendereitä. Taustalta erotan ylpeästi lausutut: "40 years and 40 camels". Vaaripa näppärästi nokittaa:" 45 years and 45 camels!" Tai vissiin meikeläisittäin kait hirveetä. Herrat yhtyvät yhteen ääneen vuosikertoimia suremaan, poistoja pohtimaan ja räknäämään päivän kurssia meille daameille. Minulle arvon herra iloisesti huikkaa, seposelvällä suomenkielellä:"Hetkonen, sano Putkonen!" Ole tässä sitten perusturistia, merde!

Elämä nyt meitä ihmispoloja, kuten tuotakin suomalaisrouvaa ja intialaisherraa, pruukaa kuljettaa ja viskellä monella tapaa, mutta liikkeen tarjonta aitoine ja tämä alleviivattuna ynnä laadukkaine oikeasti aidoiksi todettuine tuotteineen edustaa sellaista harvinaista hinta-laatusuhdetta, johon en ole törmännyt kuin Corralejossa, josta molemmat ostimme paidat ensiluokkaista Egyptin, Niilin puuvillaa, joten suottaapi tulla vielä oston paikka sarjasta: elämä se on kuin silkkiä vaan...

Muutoin elämä on seitsemässä viikossa soljahtanut suvantoisiin uomiinsa, tavoitamme ajatonta aikaa:

Herran kukkarossa:

Kadonneen Zapateron metsästys...

Klo 15.28 /22.3 / 60% ja lisääntyvää pilveä.

Suureksi harmiksi Vaarin lempparieccot  tekivät temput, ottivat ja repesivät rutiinista ja näin ollen sanoivat irti työsuhteensa. Bad and sad. Funtsasimme ja totesimme emme aiemmin tietty tarvinneemme tahi nähneemme suutaria, joten lähestyimme talomme entuudestaan tuttua, pysyväisesti täällä asuvaa huippuintressanttia,  satiirisenkyynistä engelsmannia:"Let's see; suutari oli joskus silloin siellä, mutta on vanhuuttaan lopettanut, toinen taas tuolloin tuolla, mutta sekin kuoli pois", paha kurki ja  mahtaa olla hupaa homma tuumimme." Wait a minute Mercado Municipal, kauppahalli, second floor; maybe". No, ei kuin lompsottelemme toiveikkaina sinne, vaan no way.

Seuraavaksi utelemme hiushörhellyskäynnilla Salon Bellezzan Jenniferiltä, joka aprikoi pitkään, ehkä Punta Bravalla jossain... No hitto, josko nyt törmäsimme yhden ja ensimmäisen kerran johonkin, joka ei  oikeesti tottatosiaan hevillä hoidu Puertossa??

Vaan samaan putkeen, paluuperät aiheuttaneen merivesiallasyrityksen jälkimainingeissa, ihailtuamme aikamme tyrskyjen surffareita, päätämme suunnata eri kujia pitkin kämpille. Ja Jess, surprise-surprise: silmiini osuu riemunkirjava kyltti: ZAPAT // Intoudun, mutta varuiksi lasehdin, voihan loppu olla -OS elikkä popopuoti. Hahmottuu:- ERO; sinne ja Thomas lupasi paikata menopelit  passeleiksi  tallustelumonoiksi huomiseksi.

 Onnelliset Eccot = Onnellinen Vaari!

Loppukaneetiksi: koska  Äitiys & Vanhemmuus ml. Isosellainen  ovat suurimerkityksellinen osa persoonaani ja elämääni, Esikoisen & Kuopuksen peräkkäisille viikonlopun  mainioille uutisille:

Bravo y Viva:

Veikeä vegaaniveijari...

Klo 09.25 / 19 / 62% ja paksunharmaa pilvipeite ja showerseja luvassa, mutta ihana ulkoaamiaislämpö sitten kuluneiden päivien 9.7:n vaatimattoman asteen.

Vuosi sitten tutustuimme iloisenystävälliseen naapurinrouvaan ja hänen pitkäkarvaiseen, syksyisen viljapellon väriseen hauveliinsa, joka pruukasi ylpeästi tassutella kookas, oranssi (lelu-)porkkana, kuten otaksuimme, suussaan. Tätä menoa naureskellessamme senora totesi asiallisen yksvakaasti Lindan, 9-vuotta, olevan vegaani...

Yhytimme taas toisemme päivänä muutamana rappugongissa ja stoppasimme tavan mukaan tervehdystenvaihtoon ynnä ohittamattomille rapsutuksille. Koissukaverin häntä alkaa vispata normaaliakin tiuhempaan tahtiin ja kirsu käy kiivaasti vesselin nuuhkuttaessaan ostospussiani tarkasti ja valtaisalla mielenkiinnolla. Totean vilpittömästi pahoitellen kaikenkarvaiselle kaverillemme, jotta sisältö on vain frutas & verduras, hedelmiä & vihanneksia. "No, mutta meidän  Lindahan rakastaa ja syö niitä!"

Btw: Aloe, tuo mainio rohdoskasvi, kosmettiikkateollisuuden laajasti käyttämä on komeassa kukassa

Mutta, mutta: missä ovat ydinluita tarmokkaasti jäystävät hurtat, mihin tämä maailma oikein on menossa ???

Peräänkuuluttaa:

Elegantissa Ebanossa elettyä...

Klo 13.04 / 20,9 / 62% / utupilveä ja tuuletonta.

Olipa kerran: paikallisten perhekunnittain suosimassa Cafessa, omassa ykköspaikassamme, ainoa tyhjä pöytä, vajaa viinilasi, varromme, istahdamme ja tilaamme. Yllättäen tyhjälle tuolille könyää ja tämähtää herrarodun iäkäs edustaja hintsusti hauskuuspäissään. Kysyy ja kailottaa:"Aus Finnland, wunderbar!" Mummo oitis etiäistää tilanteen luisuvan pahasti hanskasta, linnoittautuu El Diansa taakse ja ummikoituu. Saa oitis vähintäinkin kunnioitusta herättävän tituleerauksen: La senora advocata professora. Heppu muistelee kyynelpisaran kera ah niin kovin rakasta, edesmennyttä Mutteriaan, jonka huoneistossa nyt pesii. Hartaana katolisena joviaalisti messuaa täysin hyväksyvänsä sen, että ilman yhtäkään sormusta olemme selkeänsyntinen susipari.

Vaarilla pitää pontevasti pokka, ottaa I've seen it all - ilmeensä ja heittelee nyt jo kolmellakielellä käytävään "keskusteluun": "wirklich, tatsächlich, Intresting, I see, Claro & vale läppää, ottaen sen surullisenkuuluisan tietoisen riskin saaden salattua  tietoa:

iihhanasta, reehhevästä finlandesasta Armista, immer Nachts soo muukkavasta... Pöytäkuntamme herättää ansaittua hilpeyttä, syvää sääliä ja silkkaa ihmetystä. Tragikoominen performanssi puksuttaa etiäpäin kuin höyryjuna kiskoilla.  Kaiken hulabaloon kukkuraksi takaviistosta pelmahtaa paikalle kuin tyhjästä langanlaiha, niukasti vesirajaan yltävään minariin verhoutunut, pariisitar Rosie, pitkempään laitapuolta lampsinut ehtoopuolen ruusu. Toteaa: "Enchante". 
Nyt Mummo tylyttää tilanteen topakasti  torpetoiden, sanaisen arkkunsa avaten yksvakaasti: MINÄ maksan. Se on munaks & menoks, vaikka olisi Vaarille ollut ranskalaista visiittiäkin tarjolla...

Toisen kerran kaikessa rauhassa kahvitellessamme vastapäisen puistonpenkin valtaa katusoittaja kitaroineen. Tarkkaa kaikessa rauhassa systemaattiset stemmat ennen vahvistinta. Näppäilee virtuoosimaisen setin espanjalaista, lopettaen Concierto Aranjueziin, Joaquin Rodrigon konserttoon, (ensiesitys Barcelonassa 9.11.1940) hiirenhiljentäen koko cafen sorinan. Minulta katosivat  totaalisti aika & paikka: sieluni lepäsi kaikkeuden rauhassa.

 Ansaitut aplodit, peräti bravot ja tipit joka jampalta. Vaari yllättää iloisesti ja ostaa levynkin, jota toimenpidettä kannatan täpöillä, samoin tekee viekkupöytämme ranskalaisseurue, joka lähtöä touhutessamme innostuu meitä jututtamaan. Keskustelumme etenee eloisasti, vaikka yhtälö meidän ranskantaitomme = heidän englanninsellaisensa toimii inhottavan pidäkkeellisesti.
Sakramenskatun tasakäpälä, sanon minä; samaan törmäsimme Corralejossa tosi intressantin Lilleläispariskunnan kanssa, olisi ollut rutkasti juoheaa jutunjuurta. Josko uteluun:" Parle vouz francais?" joskus pystyisi iloisesti vastaamaan:"Oui!"

Sen pituinen se:

Pöheät palmut...

Klo 09.55 / 16,5 / 77% / sinistä taivasta ja pirtsakkaa tuulta

Kanariansellaiset, Phoenix canariensit,  koristavat bulevardeja, puistoja ja pihoja. Kuuluvat Acercaeae-heimoon ja ovat sukuua Phoenix dactliferalle, joka on oikea taatelipalmu, joka toisin kuin tämä meidän veijari tuottaa syötäviä taateleita. Kanarianpalmussa kypsyvät pienet mustat hedelmät.

Puu vaatii menestyäkseen hyvän maan ja runsain mitoin aurinkoa elikkä talojen etelä- ja länsisivut ovat sille omiaan saaren kuumimmissa osissa. Ennen siemenen kylvöä tahi taimen istuttamista kannattaa pitää mielessä, että palmu kasvaa jopa 20-metriseksi ja sen lehvät 10-metrisiksi huojujiksi sekä että juuristo voi pahastikin horjuttaa ja huteruttaa pytinkiä.

Palmu on kaiken hyvän lisäksi suojeltu kasvi, joten sen siirtämiseen tarvitaan virallinen lupa. Vaatimattomampi ja mukautuvampi tapa on sijoittaa puu ruukkuun, jolloin harvoin ylletään yli kolmemetriseen korkeuteen. Think twice...

Palmu on perinteisesti valon, ikuisen elämän ja rauhan symboli:

Ikuisesta elämästä niinkään, mutta valoa,

Rauhaa & Rakkautta:

Angstaava arbitraatio...

Klo 08.47 / 12,9 / 45% ja pientä haituvaa taivaalla, alle 10 asteen öitä ja kevättä kohden pidentyvin illoin.

juontui kohdalle naapuriavun merkeissä suostuttuamme pyynnöstä ihan bona fide-meiningillä olemaan läsnä ulkopuolisina toteamassa asunnon oleva siistin ja kunnossa saksalaisfraun purkaessa keskenkaiken vuokrasopimustaan. Tympeä tilanne, joka johti lukkoseppään; en suosittele. otin opikseni ja tarvittaessa uunoudun umpiummikoksi...

Hurautimme angstinpurkuun Taoron puistoon, pa 10 ha ja Jardin Aquatico Risco Belloon, 500 eksoottista trooppista & subsellaista kasvia, moikkaamaan yöhaikarakaveria:

Viikonloput: