Isosti tervetuloa uusi vuosi ja vuosikymmen 2020!!

On koittanut aika eräänlaisen pysähdyksen, välitilinpäätöksen: kuinka sujui mennyt ja mitä toiveita tulevalta? Omakohtaisesti: riittävän hyvin ja sama jatkukoon uteliaana ja avoimena eteenpäin elettäessä malliin:

Vanhempi ja nuorempi intiaani istuvat iltanuotiolla.

Vanhempi sanoo nuoremmalle, että hänellä on sellainen

tunne kuin hänen sisällään olisi kaksi koiraa,

joista toinen sanoo, että sinä selviydyt ja toinen,

ettet ikinä selviydy! Yö kuluu ja aamun koittaessa

nuorempi intiaani kysy: Mitä sinulle tapahtui,

kumpi koirista voitti?

Vanhus vastaa: Se jota minä ruokin.

Intiaanitarinoita

Entä mitäpä jäi Sinulle viivan alle?

Ainuttakaan uudenvuodenlupausta en tohdi loitseleha lausumahan, etenkin kun äskettäin luin SusuPetalin (klik)  herkullisen postauksen niistä, mutta yritän olla täydemmin läsnä kulloisessakin hetkessä, tässä ja nyt, sillä mennyt on taputeltu ja tulevasta en tiedä.

Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys.

- Ivan Turgenjev

Kaunis kiitos kaikille lukijoille mukavasta matkaseurasta, kommenteista ja vinkeistä kuluneen vuoden aikana! Rintamasuunta eteen ja leuka ylös sekä mars matkaan iloisin, odottavin mielin  kohti uusia, antoisia seikkailuja, tapahtumia ja kevään kirjasadon poimintaa.

Mielenkiintoista ja sopivasti haasteellista uutta vuotta 2020!

Lämpimästi:

Joulunajan ja loppuvuoden kirjakaunottaria - ex Libris...

Kaiken riemastuttavan sosiaalisen tapahtumarunsauden keskellä on tullut rauhoituttua seuraavien teosten parissa visuaalisin ja tiedonhankinnallisin nautinnoin. Lyhyesti:

"Käsin ja sydämin- sota-ajan puhdetyöt", Olli Kleemola & Riku Kauhanen & Aake Kinnunen, Karisto Oy, 2019, 282 s. Mielenkiintoista, kaunista ja taidokkuudessaan ihailua herättävää esineistöä, josta yksi mallikappaleaarre löytyy omasta vitriinistä tekstein: Kannas, 1943, Tetelle. 
Vinkistä kiitos Kirjahillalle (klik)

"Vuoden luontokuvat", Suomen luonnonvalokuvaajat SLV RY,  39. Vuosikerta, 2019, 227 s. Kirja toimii erinomaisesti itsenäisenä selailuteoksena ja tarjoaa mahdollisuuden nauttia toinen toistaan upeimmista luontokuvista sekä luontoaiheisista artikkeleista. Tismalleen  ja ihastuksesta ymmyrkäisenä.

"Meren Lumo - elämää pinnan alla",  Juha Nurminen - Niko Kettunen,
John Nurmisen säätiö, 2019, 199 s. Niko Kettunen on vapaa tiedetoimittaja ja tietokirjailija ja hänet tunnetaan erityisesti Helsingin sanomien tiedesivuilla ilmestyvästä Viikon-eläin palstasta, jossa hän on esitellyt planeettamme ihmeellisiä eläimiä joka viikko vuodesta 2013 lähtien. 
Nämä humoreskit, usein ajankohtaiset ja tietorikkaat maanantaiaamun takuuvarmat pelastajat ovat olleet säännöllinen ilonaiheeni, joten jo pelkästään hänen nimensä olisi ohjannut tämän upean teoksen valintaan.

"Mitä oikeudet ovat? Filosofian ja oikeustieteen näkökulmia", toimittaneet Maija Aalto-Heinilä  & Visa Kurki, Gaudeamus, 2019, 334 s. Jotteivät aivot luulisi tulleensa tyystin narikkaan ripustetuksi  on jo paitsi mutun poiston, myös aiheen päivänpolttavuuden vuoksi mielenkiintoista ja ajankohtaista päivittää omaa tietoa eri oikeuksien sisällöistä ja tutustua teoksen oikeustieteilijöiden ja filosofien näkemyksiin eri oikeuksen luonteesta ja pätevyyksistä. Antoisa teos, joka sopii mainiosti myös maallikkotasoiselle vastauksia etsivälle luonteelle.

"Lumisisko", Maja Lunde,  Kuvittanut Lisa Aisato, Kustantamo S&S, 2019, 188 s. on mitä parhain tapa astua satujen iättömään ja ajattomaan, lumoavaan maailmaan. Ei joulua ilman saduntaikaa, ja vinkistä kiitän Kirjasähkökäyrän Maita! 

Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa:)

Tämä tyttö alkaa nyt rakentaa itseään klo 14.00 pintaan alkavaa mieluisaa meille uutta  Glögi&Herkku tapahtumaa varten ja toivottaa teille kaikille blolgikavereille;

Mukavaa, maukasta ja leppoisaa välipäiväin aikaa:

Valoisaa joulua...

Pieni liekki tänään syttyy

talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa,

toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki pimeydessä

nyt voi olla jokainen,

pieni liekki, joka kääntää

valon luokse kaikkien.

Anna-Mari Kaskinen

Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdään kesästä unta.

Eino Leino

Säät eivät meitä juuri ole valolla hemmotelleet, joten siksipä se on nyt teemakseni valikoitunut:  muutaman aurinkoisen päivän lisäksi meille tarjoiltiin jokunen viikko sitten hämmästyttävä ja mahtava ilotulitus auringonlaskun muodossa.
Näin kaupunkiolosuhteissa se toki hehkui, mutta jäi valosaasteen ja rakennusten varjoon. Yllä olevat kuvat onkin napsittu Itä-Hämeestä mökiltä ja puhuvat puolestaan.

Joulun henki toteutuu kohdallamme viettäessämme aattopäivää kalalounaineen  ja perinteisine päivällisineen  Kuopuksen  viisihenkisen perheen luona  vahvistettuna kaksilla isovanhemmilla ja kolmella hännänheiluttajalla.
Riehakasta ja hauskaa menoa, lämpöä ja läheisyyttä roppakaupalla luvassa:)

Valoisaa mieltä ja joulua kaikille blogini lukijoille ja teille antoisten aatosten vaihtajille;  nähdään mukavia unia ja vietetään rattoisaa, omanoloista joulua niin kuin se parasta on!

Näissä merkeissä:

Lucas Cranach - Sinebrychoffin taidemuseo 26.9.2019 - 5.1.2020

Sinebrychoffin taidemuseo  sijaitsee nuoruusvuosien kotikulmilla ja se on aina ollut suursuosikkini seesteisyytensä ja viihtyisyytensä sekä mainion näyttelytarjontansa vuoksi.
Edellinen visiittini:  Ippolito Gaffi "Italian ja Orientin lumo" & Piranesi "Rauniot puhuvat" (2018) yhdellä sanalla lumosivat katselijansa.

"Renessanssin kaunottaret  on suuren saksalaisen renessanssimestarin  
Lucas Cranach vanhemman (1472-1553) ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Näyttely esittelee maalauksia ja grafiikkaa eurooppalaisten museoiden kokoelmista. Suomen ainoat Lucas Cranach vanhemman maalaukset ovat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmissa. Nämä teokset, Nuoren naisen muotokuva (1525) ja Lucretia (1530) ovat näyttelyn lähtökohtina. Ne edustavat taiteilijan tuotannossa suosittuja aiheita, naismuotokuvia ja alastomia kaunottaria kuvattuna omaperäisellä, tunnistettavalla tyylillä."

Lucretia:

Ainoa hivenen hiertymää - lue kaihoa -aiheuttanut teos Diana ja Aktaion  (n.1555) on tässä:

Kas, Kanssakulkija on sitkeästi ja innolla reilut 40-vuotta juossut sarvipäiden perässä vaan ei - vieläkään - tällaiselle ihastuttavalle lähteelle ole kulkunsa käynyt... Kävin tietty empaattisesti oitis muistuttamaan, jotta se mikä ei ole takanapäin voipi olla edessäpäin, joten eiköhän se reppu toiveikkaasti ensi syksynäkin selkään heilahda;)



Mallia joulukattaukseen empiresalin tapaan:

                                       


Taiteilijasta kertova teos: Lucas Cranach, Renessanssin kaunottaret, löytyy myös kirjastosta. Kannessa Nuoren naisen muotokuva.

Näyttelykokonaisuus oli hallittu ja lumoava, kuten koko  miljöö.
Erityiskiitokset kuuluvat museon ammattitaitoiselle ja auliisti lisätietoa myös tulevista tapahtumista jakaneelle henkilökunnalle!

Totesimme hyvillä ja virkistynein mielin  tämän näyttelykäynnin,  kauneuden keskellä vietetyn tuokion olleen mitä antoisin ja ylivertaisin tapa valmistautua ja latautua edessä olevan joulun rientoihin.
Sinebrychoffin taidemuseo: lämmin kiitos jälleen kerran ja tapaamisiin keväällä uusien tuulien puhaltaessa!

- Kauneus on kaiken turhan poistamista. Michelangelo.

Tyyvyväisenä & turhasta riisuttuna:

Moshin Hamid:"Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä/How to Get Filthy Rich in Rising Asia" - ex Libris...

"Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä". Moshin Hamid, Otavan Kirjasto, 2019, 221 s., suomentanut Jaakko Kankaanpää.

"Lahoressa 1971 syntynyt Mohsin Hamid on kansainvälisesti menestynyt kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli kolmellekymmenelleviidelle kielelle. 
Exit West oli Man Booker Prize-ehdokas, samoin kuin hänen aiemmin suomennettu romaaninsa Fundamentalisti vastoin tahtoaan, joka on myös muokattu elokuvaksi." (Kustantaja)

 

                                                         ©Jillian Edelstein

"Köyhä maalaispoika taistelee tiensä liike-elämän huipulle puhuttelevassa romaanissa, joka parodioi riemastuttavasti self help -oppaita.
Poika syntyy pieneen aasialaiseen maalaiskylään, mutta muutto valtaisaan metropoliin tarjoaa rikastumisen mahdollisuuden. Ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan poika kaupittelee sekatavarakauppoihin säilykkeitä,
joiden viimeiset myyntipäivät on muutettu. Bisnesmaailman huipulle hän sinkoutuu keksiessään laitteen, jolla valmistetaan pullovettä pilaantuneesta vesijohtovedestä.
Menestystarina muuttuu irvikuvakseen päähenkilön ajautuessa yhä syvemmälle korruptoituneeseen järjestelmään. Monikerroksisen ironian ryydittämä romaani on oivaltava ja pysäyttävä kuvaus menestyksen hinnasta." (Lievelehti)

Self-help oppaat eivät juurikaan kiinnosta, mutta tämän uuden tuttavuuden, Pakistanin ja Britannian kansalaisuuden omaavan, Princetonin ja Harvardin yliopistoissa opiskelleen sekä mittavalla palkinto-, ehdokkuus- ja kunniamainintalitanialla siunatun Hamidin tusinaan kikkaan suhtauduin toisin ja minkä herkullisen täyspöydällisen hän lukijan eteen levittääkään:

-  Tämä  kirja on itseapukirja. Sen tarkoitus, kuten kannessa lukee, on kertoa sinulle, kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä. ja siinä onnistuakseen sen täytyy löytää sinut kerälle käpertyneenä ja vilusta värisevänä maalattialta äitisi sängyn alta eräänä kylmänä, kasteisena aamuna. Tuskasi on sellaisen pojan tuskaa, 
jonka suklaa on heitetty pois, jonka kaukosäätimissä ei ole paristoja,
jonka skooteri on romuna, jonka uudet lenkkarit on varastettu.
Hämmästyttävästi sikäli, että et ole eläessäsi nähnyt yhtäkään edellä mainituista tavaroista.

Jos noiden reunaehtojen täyttäminen onkin näillä leveysasteilla tuhoon tuomittu, niin tässä kuitenkin ohjeet, jotka ovat samalla lukujen nimet, -  sillä yrittänyttähän väitetään ei laitettavan:

1) Muuta kaupunkiin, 2) Hanki koulutus, 3) Älä rakastu, 4) Karta idealisteja, 
5) Mene oppiin mestarille, 6) Tee työtä omaan laskuusi,  7) Älä kaihda väkivaltaa, 8) Ole ystävä virkamiehille, 9) Suo tukesi sodan taitureille, 10) Tanssi velkojen kanssa, 11) Keskity olennaiseen ja 12) Pidä varalla poistumisstrategia.

Mitäpä tuumitte? Osa ihan käyttökelpoista, hyväksyttävää ja sovellettavaa. Pidemmittä availuitta on ilo mielihyvin todeta, jotta lukiessa ei tiennyt välillä itkeäkö vai nauraa komiikan ja traagisuuden välimaastossa tarpoessaan.  Hamidin kerronta on paitsi älykästä myös aseista riisuvaa, taiturinomaista tykittelyä ja (itse-)ironiaa leikkimielistä irrottelua unohtamatta.

Teos, joka sykähdytti, ilahdutti, itketti ja riemastutti, eli sesongin parhaita ja vaikuttavimpia herkkuja. Teos, joka säilytti jännitteensä ensi riveiltä viimeiselle, lopun kohtaamiseen saakka. Tästä itseapukirjasta jäi pitkään hykertelevä lukujälki.

Olennaiseen  mielihyvin keskittyi:

Peter Robinson:"Vallankumouksen lapset/Children of the Revolution" - ex Libris...

"Vallankumouksen lapset", Peter Robinson, Blue Moon Kirjat Oy, 2019, 379 s., suomentanut Ulla Ekman-Salokangas.

"Peter Robinson  (s.1950) on Kanadaan asettunut britti. Rikosromaaninsa hän sijoittaa entiselle kotiseudulleen Pohjois-Englantiin Yorkshireen, jossa hän yhä viettää aikaa joka vuosi. Vallankumouksen lapset on Robinsonin yhdestoista suomennos." (Lievevelehti)

                                                               ©Pål Hansen

"Entisen rautatien sillalta putoaa tai pudotetaan mies. Hänen todetaan olevan yksinäiseen ratavartijan mökkiin vetäytynyt Gavin Miller, entinen yliopistonlehtori joka on erotettu virastaan – väärin perusteinko? Rikosylikomisario Alan Banks tiimeineen joutuu ensin selvittämään, onko kyse henkirikoksesta, ja tutkinnassa esiin nousevat seikat viittaavat moniin suuntiin. Yksi niistä on Millerin viimeinen työpaikka, toinen hänen henkinen paluunsa nuoruuteen, 1970-luvulle. Opiskeluvuodet olivat yhteiskunnallisesti levotonta aikaa, niin myös siinä yliopistossa jossa hän opiskeli. Kukaan ei pääse pakoon menneisyyttään,
jollakin tavalla se aina tulee vastaan." (Takakansi)

                                         
Kohden pimeyttä - merkeissä tuli viimeksi vajaa vuosi sitten kuljettua kelpo Alanin matkassa ja pohdiskeltua mm. ihmissalakuljetuksen koukeroita sankarimme lempimusiikin soidessa kirjan sivuilla taustalla. Näiden lasten juonenkuvio peräytyy Alanin & Annen jälkiä seuraten kaivoslakkojen, äärivasemmistolaisen toiminnan ja iskulauseiden huutelun aikakauteen ja suureen kuohuntaan. Osaa sankarimme toki jälkien seurannan vastapainoksi rentoutuakin ja asettua iltaisin sateen ropinaa  ja Grateful Deadin Box of Rainia  (klik) ja Rippleä kuunnellen mukavasti lasillinen Layersia matkassaan lempinojatuoliinsa, - tutkimaan päivän mittaan saamiaan selontekoja tapauksesta, kuinkas muuten?

-  Näköala oli huikaiseva. Katsoessaan suoraan kohti etelää Banks ihaili näkymää notkossa olevaan kaupungin keskustaan, sen normanniaikaista kirkkoa, mukulakivettyä kauppatoria, Swainsdale Centeriä ja linja-autoasemaa sekä linnanraunioita kukkulallaan. Se takana Hindswellin metsikkö levittäytyi ylös rinnettä laakson toisella puolella harveten huippua kohden, ja harjanteen yläpuolella levittyi alati muuttuva taivas, tummana ja uhkaavana siellä missä se näytti nojautuvan itse harjannetta vasten, mutta oli korkeammalla vaaleampi ja siihen oli repeytynyt sinisiä aukkoja. Linnan alapuolella pengerretty puisto laskeutui kohti jokea ja putouksia, jotka tätä nykyä pauhasivat kaikin voimin. Banks saattoi kuulla niiden syvän kuminan jopa kaksinkertaisten lasiovien läpi.  Joen toisella puolella, vähän vasemmalla, oli The Green, Eastvalen toinen haluttava, joskaan ei aivan yhtä kallis asuinalue vanhoine puineen, viheriöineen ja suorine katuineen, joiden varrella oli Yrjöjen aikaisia paritaloja.

Robinson on paitsi nokkelan juonen kiehnääjä, jolta eivät langat käsistä lipeä, myös ilmeikäs seutujen, miljöiden ja näköalojen  kuvaaja ja lepppoisan laatukerronnan taitaja, korrektin kielen käyttäjä, joka ei erikoistehosteita tarvitse.

Banksin viisauksia 1970-luvun tiimoilta:   Joku sanoi, että ellei ole kaksikymppisenä kommunisti, silloin ei ole sydäntä, ja ellei ole konservatiivi nelikymppisenä, ei ole aivoja. Ja näihän se meilläkin koto-Suomessa ilkikurisesti karrikoiden tuolloin meni, että kunnon "porvarisperheellä" piti olla Artekin mööpelit, yksi Särestöniemen taulu, yksi  pianoa soittava lapsi ja yksi kommunistivekara....
Ja toisekseen:  jos ei parikymppisenä ole idealisti, niin ei koskaan; kyllähän totuuden nimissä se siemen vieläkin sisimmässä versoo, - ja hyvä niin;)

-  Kuolleiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja. 
(Karl Marx, Vallankaappaus Ranskassa, Louis Bonaparten 18. päivä Brumairekuuta  (Suom. Kaisu-Mirjami Rydberg)

Psykologisesti  kutkuttava, esimerkkejä erilaisista  persoona- ja tilannekohtaisista kuulustelutekniikoista avaava ja Robinsonille tyyppillisen yhteiskunnallisen pointin sisältävä tasokas dekkari, joka on piirulleen balanssissa.

Huomenissa Esikoisen jengin luokse tonttuilemaan lahja- ja lihakassin sekä joulukukkien kera ynnä noutamaan tervetullutta piparirykmenttiä ja maukkaita uunilämpimiä karjalanpiirakoita. Aattoaamuun kuuluu vielä Kuopuksen luo startatessamme Esikoiselle pikalähetyksenä valmiiksi koristeltu kulhollinen perinteistä majoneesista ja sinapista lähtien itsetehtyä italiansalaattia pikahalauksin ovelle toimitettuna.  Perusteellisemmin on tarkoitus yhdessä istua alas saunomisen, aterioimisen  ja hauskanpidon merkeissä uuden vuoden alla ; mainiota!!

Joulumieltä viritellen:

Erkki Pulliainen ja Lassi Rautiainen: "Suomalainen susi" - ex Libris...

"Suomalainen susi", Erkki Pulliainen ja Lassi Rautiainen, Minerva Kustannus Oy, 2019, 168 s.

Erkki "Susi" Pulliainen  (s.1938), FT, MMT h.c., valtiopäiväneuvos, tunnetaan luonnon ja sen monimuotoisuuden puolesta puhuvana tutkijana, poliitikkona ja kirjailijana. Hän on kirjoittanut susista tieteellisiä julkaisuja, kirjoja ja artikkeleita sekä luennoinut ympäri maata. (Takakansi)
Viime vuosina Pulliainen on pitänyt Erkin areenan blogia (Kaleva).

"Lassi Rautiainen  (s.1957) on suomalainen luontovalokuvaaja ja -kirjailija
sekä matkailuyrittäjä. Luontokuvauksessa hänen erikoisalaansa ovat suurpedot, etenkin karhut ja sudet. Hän on sekä kirjoittanut kirjoja yksin että on ollut mukana kymmenissä yhteisprojekteissa." (Takakansi)

" Erkki ”Susi” Pulliaisen teos kertoo yhdestä kiehtovimmista petoeläimistämme. Kirjan upeasta kuvituksesta vastaa erityisesti susien ja karhujen kuvaajana tunnettu Lassi Rautiainen. Sudet ovat herättäneet kautta aikojen sekä kunnioitusta että pelkoa. Niitä on pidetty usein myös lainsuojattomina. Susikannat Suomessa ovat kuitenkin hyvin pieniä eikä susi tiettävästi ole käynyt ihmisen kimppuun sitten 1800-luvun lopun. Luonnossa suden pääseekin näkemään vain ani harvoin.
Erkki Pulliainen pureutuu suden ja ihmisen ristiriitaiseen suhteeseen mm. pohtimalla, miten ihminen omilla toimillaan  häiritsee susien käyttäytymistä.
EU:n vuonna 1995 antamasta suojelupäätöksestä huolimatta susi on edelleen uhanalainen laji myös Suomessa." (Takakansi)

Pohjaksi: Suomessa oli maaliskuussa 2018 arviolta 165 - 190 sutta, reviirien painopiste (68%) oli läntisillä ja lounaisilla kannanhoitoalueilla. Kaikkiaan Suomen rajojen sisäpuolella liikkui 20 laumaa, joista rajalaumoja oli viisi. Lisäksi maastossa liikkui kahden suden muodostamia yksiköitä, vuonna 2018 arviolta 15.

Sudet herättävät suuria intohimoja ja vahvaa vihaa. Niihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä, joita tämä kauniisti kuvitettu ja selkeäsanainen teos osaltaan hälventää ja pyrkii poistamaan.
Meillä on Punahilkka ja susi -satu, susi lampaiden vaatteissa, joudutaan suden suuhun. Tulee sutta ja sekundaa, rallaltellaan: pahaa sutta ken pelkäisi  jne.
Mutta onhan meillä myös vekkuli sotamies Sus eli Suen Tassu sekä Aku Ankka ja mainiot Sudenpennut käsikirjoineen...

Itselleni susi on aina edustanut jotain villiä ja vapaata, kiehtovaa ja vahvaa johtuen siitä, että pienenä tyttösenä silloinen Eläintieteellinen museo,
nyk., Luonnontieteellinen, oli yksi lempipaikkojani aivan vieressä asuessani. Siellä kaksipäisen vasikan ohella erityisesti sudet ja niiden metsästystapoja esittelevät jännttävät piirrokset selitysteksteineen olivat suuren kiinnostukseni kohteena.

Teos kertoo mm. sudesta maailmanvalloittajana, valottaa susipopulaation perusyksikköä, laumaa ja valaisee sutta koiran esi-isänä, selvittää susien elämää Suomessa ja maailmalla. Pulliainen käsittelee ihmisen ja suden rinnakkaiseloa, listaa petopelon ja vihan merkkejä. Susi, kuten monet muutkin on useaan otteeseen joutunut myös median median hampaisiin, joista kirjassa on useita dramaattisia ja värikkäitä esimerkkejä. Ajan hengen mukaisesti sosiaalisen media on sanonut painavan sanansa aiheesta.
Edelleen käsitellään susipelon psykologiaa ja kuvataan suden ja ihmisen kohtaamisia. Käydään läpi suden laumamuotoisuutta, alfauroksen ja -naaraan merkitystä ja yhteisöllistä metsästystapaa.

Oman lukunsa saavat maailman n. 450 miljoona villiintynyttä koiraa, joita ihmisillä on tapana etenkin Välimeren maissa ja Yhdysvaltain etelävaltioissa muuttaessaan "unohtaa" eli  jättää heitteille.  Raivotaudin eli rabiesin  vaarasta ja sen ihmisuhreista  löytyy myös asiallista tietoa sekä seuraava tosi toteamus:

Miksi on tärkeää tietä, mikä raivotauti on? Siksi että 
- raivotautinen (vesiikauhuinen) susi käy ihmisen kimppuun
- raivotautinen koira käy ihmisen kimppuun
- raivotautinen ihminen käy toisen ihmisen kimppuun, ja
- ihmisen ei tarvitse olla edes raivotautinen käydäkseen toisen ihmisen kimppuun. 
 Niinpä....

-  Sudet ovat sosiaalisia eläimiä, jotka elävät 7–15 yksilön perhekuntina. 
Ne muodostuvat alfaparista ja sen eri ikäisistä pennuista. 
-  Tappamalla joko alfanaaraan tai uroksen ihminen särkee lauman hierarkian. Sekaisin olevan perhekunnan jäsenet saattavat käyttäytyä tavoilla, jotka eivät ole niille ominaisia. Moni häirikkösudeksi luokiteltu yksilö voikin olla häirityn tai hajotetun lauman jäsen.

Susista voidaan olla montaa mieltä, mutta tämän yhteistyön tulos on  yksinkertaisesti loistava! Pulliaisen asiantunteva ja asiallinen teksti yhdistettynä upeisiin kuviin sudesta eri tilanteissa ja elämänvaiheissa on kiintoisaa luettavaa ja kaunista katsottavaa.
Teos sopii hyvin myös ennakkoluulojen ja pelkojen hälventäjäksi, poistajaksi sekä lahjakirjaksi luonnonharrastajille ja metsämiehille sekä kaikille Suomen eläimistöstä kiinnostuneille.  

Hyväksi lopuksi kirjailija kysyy : Katoaako susi Suomesta ?
Ja vastaa: uskallan olla toiveikas. Kyllä me tänne  Suomeen mahdumme,
niin ihmiset kuin sudetkin. Maassamme riittää saloseutuja suden elää rauhassa. Riistakannat ovat nykyään niin suuret, että metsästettävää on kylliksi sekä ihmiselle että sudelle. Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta sudesta.

Kohtuullisesta susikannasta ei liene varsinaiseksi riesaksi tai vaaraksi ja sehän pitkälti lajin suotuisasn suojelutason säilyttämisen onnistumisesta kiinni.
Artikkeli suden metsästyksestä tässä (klik).

Kanssakulkijan ja Kuopuksen seurueen jahtialueilla ei toistaiseksi ole tehty susihavaintoja, useampia ilveshavaintoja peurojen vahingoksi kylläkin. Lehdistössä on kuitenkin pariin kertaan kuluvana syksynä uutisoitu metsästyskoirien ja susien koiran kannalta onnettomasti päättyneistä kohtaamisista. Pienikokoinen maastonakki, kuten Kuopuksen Semppukin, tänä syksynä erinomaista työtä vain 2,5 -vuotiaana urakoinut ajaja, olisi tarmokkuudessaan ja peräänantamattomuudessaan heikoilla kohtaamisissa. Joten paitsi toivotus nokisista piipuista kevyt kuvitteellinen polvirukous on näin Mummimattena ollut  ohjelmistossa kuluneiden  jahtikuukausien aikana.

P.S. Jokke on postannut seikkailullisesta perspektiivistä, mutta kiinnostavin mielipitein Mel Ellisin: Valkoinen susi-teoksesta näin. (klik)

Homo homini lupus est.  Plautus,  Asinaria...

Sovinnollisesti:

Quentin Bates: "Reykjavikin murtomies/Cold Steal" - ex Libris...

Reykjavikin murtomies", Quentin Bates, Blue Moon Kirjat Oy, 2019, 335 s., suomentanut Raimo Rasinkangas.

"Quentin Bates   on englantilainen journalisti ja kirjailija, joka sijoittaa rikosromaaninsa Islantiin. Hän on asunut Islannissa vuosikymmenen, perustanut siellä perheen ja vierailee siellä useita kertoja joka vuosi, osaa kieltä ja tuntee maan ja sen kulttuurin." (Lievelehti)

                                                           ©Tony Prower


"Orri Björnsson on työssä jakeluyhtiössä, joka kuljettaa tavaraa niin Reykjavíkiin kuin Keflavíkin kansainväliselle lentokentälle. Omalla ajallaan hän on murtovaras, siivo sellainen, sillä hän ei riko eikä sotke paikkoja, ja usein uhri huomaa vasta aikojen päästä tulleensa ryövätyksi. Hämärä liikemies murhataan, ja ylikonstaapeli Gunnhildur ”Gunna” Gísladóttir saa töitä. Murhatun ystävienkin liiketoimissa on valonarkaa, ja jotain tekemistä asioiden kanssa on myös Baltian pojilla. Taustatutkimuksistaan huolimatta Orri tulee murtautuneeksi väärään paikkaan ja joutuu pihteihin. Kuka lopulta vetelee naruista ja mistä on kysymys?" (Takakansi)

Ja tämän kaamoksen keskellä pistäydytäänpä kotvaseksi satujen saarelle Islantiin kuulemaan, mitä korpit meille kertovat Batesin pahaneteisesti todetessa, että korpit vaanivat monella taholla... Samalla tutustutaan iloiseen poikkeukseen tässä yleensä niin miesvaltaisessa  genressä: saanko esitellä tutkinnanjohtaja Gunnhildur, tuttavallisesti Gunna Gisladóttirin, joka näkee takaumia tarjoavia  painajaisia, mutta  jolta ei mene jauhot suuhun tiukissakaan tilanteissa,
ja jonka auktoriteettia eivät sen enempää kollegat kuin konnatkaan kyseenalaista,
mutta jolla - kuten kaikilla meillä - on yksi heikkous:

Gunna:  - ei koskaan tuntenut oloaan täysin mukavaksi harvoilla käynneillään talousosastossa. Hänen oma hämmennyksensä hänen joutuessaan  tekemisiin puhelinnumeroa pidempien numerosarjojen kanssa ja epämääräinen syyllisyydentunto siitä ettei osannut koskaan käyttää jakokulmaa, saivat hänet pelonsekaisesti kunnioittamaan ihmisiä, jotka pystyivät katsomaan yhtiön tilinpäätöstä ja havaitsemaan siinä aukkoja.

Orri:  - Keski-ikäiset olivat parhaita. Orri ei tykännyt varastaa vanhuksilta,
ei siksi että omatunto olisi kolkuttanut, vaan koska vanhoissa oli jotain mikä vaivasi häntä. Eläkeläiset haiskahtivat kummallisilta, he asuivat roskan ja jätteiden seassa ja heidän arvoesineensä olivat hajallaan mitä epätodennäköisimmissä paikoissa.
Keski-ikäisillä oli enemmän rahanarvoisia myyntikelpoisia käyttöesineitä, tietokoneita ja härpäkkeitä joista sai kunnolla rahaa ja jotka Baltian pojat saivat helposti kaupaksi. Nuoremmillakin sukupolvella oli omat kalliit lelunsa,
mutta heidän taloissaan oli todennäköisemmin toimiva hälytysjärjestelmä tai, mikä pahempaa pikkulapsia.

Orrin toimintafilosofia on mainiota luettavaa, varkaallakin on siis etiikkansa ja korkea työmoraalinsa. Saamme tutustua lisäksi tutustua mm. kuvaavan nimen omaavan Siivousporon vain keskenään islantia puhuviin vierastyöntekijöihin: myös painajaisten riivaamaan Valmira Vukojaan eli Isoon, Natalia Rodriqueziin eli Pieneen ja Emilja Plaudesiin, Mediumiin,  joilla on oma roolinsa juonen kiemuroissa.

Bates kirjoittaa rauhallisen oloista ja sujuvasti etenevää, lyhyin henkilöistä ja tilanteista toiseen vaihtelevin luvuin kulkevaa dekkaria ilmeikkäin ominaispiirtein varustetuin henkilöin  onnistuen luomaan teoksestaan kompaktin kokonaisuuden. Monimutkaisten yrityskuvioiden viidakossa kipuileva tutkijakaarti selvittää johtolangan kerrallaan ja pyörittelee niistä kauniin siloisen kerän.
Tämä murtomies sopii hyvin englantilaistyyliseen rikoskirjallisuuteen tykästyneille ja istui jo kantensakin perusteella saumatta vallitsevaan  hämäränhyssyyn luoden valonhohtoisen lukutuokion ja nojatuolimatkan Islantiin.

Orrin arviot eläkeläisten haiskahduksista näin joka-aamuisen suihkuttelun ja puhtaiden vaatteiden jälken  jätän omaan arvoonsa semminkin kun tämä huusholli vielä nyt, muutamaa tuntia ennen Jahtimiehen kotiutumista kaikkine aarteineen ja nyssäköineen parikuukautiselta mökkireissulta,  on visusti vaaterissa...

Korppeja mielikseen kuunteli:

Ian McEwan: "Kaltaiseni koneet/ Machines like me" - ex Libris...

"Kaltaiseni koneet", Ian McEwan, Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjasto, 365 s., suomentanut Juhani Lindholm.

"Ian McEwan  (s.1948 Aldershotissa Englannissa) on yksi Britannian merkittävimmistä nykykirjailijoista. Hän on opiskellut Sussexin yliopistossa ja myöhemmin East Anglian yliopistossa pääaineenaan englantilainen kirjallisuus.
McEwan on saanut runsaasti tunnustusta ja palkintoja aina ensimmäisestä novellikokoelmastaan First Love, Last Rites (1975) lähtien (Somerset Maugham -palkinto vuonna 1976). McEvan sai vuoden 1998 Booker -palkinnon romaanistaan Amsterdam ja James Tait Black -muistopalkinnon vuonna 2006 romaanista Saturday (Lauantai). McEwania on sanottu sukupolvensa parhaaksi brittikirjailijaksi, ja hänen kirjansa ovat vakiinnuttaneet paikkansa bestsellerlistojen kärjessä." (Kustantaja)

                                                           ©Lily Richards

"Eletään 1980-luvun Lontoossa, mutta ei enää siinä, jonka me tunnemme.
Charlie ostaa Aatamin, kalliin, tekoälyllä varustetun keinotekoisen ihmisen.
Charlie on rakastunut naapurin Mirandaan, älykkääseen opiskelijaan, jolla on salaisuus. Yhdessä Charlie ja Miranda määrittelevät Aatamin persoonallisuuspiirteet. Aatamista tulee lähes täydellinen - lähes ihminen.
Kun Aatami rakastuu Mirandaan, kolmiodraama on valmis. Charles, Miranda ja Aatami joutuvat perustavanlaatuisten moraalisten kysymysten äärelle." (Lievelehti)

Ian McEwan on kirjailija, jolla on ollut tapana iloisesti yllättää ja saattaa ymmälleen. Hän käsittelee teoksissaan Matti ja Maija Meikäläisiä elämän pyörteissä, sattumuksia ja niiden seurauksia, ihmisen ja ihmismielen rakennetta ja oikullisuutta taitavasti,  vaihtelevia olosuhteita ja miljöitä, kauttaaltaan valoisasti ja mukaansatempaavasti aika ajoin kulmiaan kohotellen.
Hänen tekstinsä ole jättänyt kertaakaan tyhjäksi tai kylmäksi.

Kirjailija on luonut  villin ja kiehtovan, eikä niin kovin kaukaisen vision siitä maailmasta, jolloin Aatamin ja Eevan uusi tuleminen on tällä toisella yrityksellä faktaa eikä fiktiota.Triangelidraama heittelee ilmaan moraalisia kysymyksiä kuin innostunut polvihousupoika lennokkejaan, ja lukija viehättyy niitä tavoittelemaan. Eikä dekkarimaista jännitys-rikosmomenttiakaan suinkaan ole nurkkiin pölyyttymään jätetty.

-  Keinotekoinen ihminen oli klisee jo kauan ennen toteutumistaan, ja kun hetki lopulta koitti, jotkut pettyivät siihen mitä oli saatu aikaan. Historiaa ja teknologista kehitystä vilkkaampi mielikuvitus oli ehtinyt harjoitella aihetta - ensin kirjoissa, sitten elokuvissa ja televisiodraamoissa ikäänkuin näyttelijät, joiden silmät loistivat lasittuneesti, jotka kääntelivät epäuskottavasti päätään ja kumartelivat kankeasti, kykenisivät valmistamaan meitä elämään tulevaisuuden serkkujemme kanssa.

Charles: - Kuuluin itse optimisteihin, sillä pääsin yllättäen käsiksi rahoihin äitini kuoltua ja myytyäni arvokkaalla rakennusmaalla sijainneen lapsuudenkotini. Ensimmäinen todella toimiva, kohtalaisen älykäs ja asiallisen näköinen keinotekoinen ihminen tuli myyntiin viikkoa ennen kuin brittiläinen laivasto-osasto lähti toivottomalle retkelleen kohti Falklandin saaria. Aatami maksoi 
86 000 puntaa. Kuljetin sen vuokrapakulla luotaantyöntävään läävääni 
North Claphamiin. Olin tehnyt ostopäätöksen hetken mielijohteesta, 
mutta tuntui lohdulliselta ajatella, että Sir Alan Turing, sotasankari ja digitaalisen ajan hallitseva nero, oli hankkinut itselleen saman mallin. Luultavasti hän halusi purattaa sen osiin omassa laboratoriossaan tutkiakseen tarkemmin sen toiminta.. 

Miranda:  -  on Miranda. Hän on oma itsensä ja siinä kaikki. Hän lähestyy rakkautta varoen koska tietää miten räjähdysherkkää se se on. Mitä taas tuli hänen kauneuteensa, niin ikäni ja tilanteeni tietäen koin sen itseoikeutettuna moraalisena ominaisuutena, merkkinä hyvyydestä joka oli kokonaan riippumaton siitä mitä hän varsinaisesti teki. Ja mitä hän olikaan tehnyt - elämäni intensiivisin aistinautinto hehkui edelleen kehossani vyötäisiltä melkein polviin asti, ja myös emotionaalinen oheisvaikutus tuntui joka puolella.

Aatamin käyttöohejeista:  -  Paljasta B347k liivin yläosa saadaksesi emolevyltä huoleton-hymiön ja pienentääksesi sen avulla mielialan heilahteluun liittyvää puolivarjon aluetta.
 
Vekkuli idea, tee-se-itse-versio, joka saattaa olla hauska tyyppi, mutta  Aatami Aatamina ja henkilökohtaisesti välttäisin kyllä tietoisen riskin ottamista enkä tätä omaa "Aatamiani" - nyt kun sen on  itse jo saanut ohjelmoiduksikin  - robo-malliin, jolla on 470-sivuinen käsikirja,  vaihtaisi; olkoonkin kuinka kiiltokuvamaisen kaunis  kuten kannen sankarimme - tahansa.

Moninaisista ainesosasista McEwan kutoo hyvällä tavalla mielipuolisen hauskan ja velmun väkkyrän, jonka kustannuksella kirjailija täysillä irrottelee, ilveilee ja ilakoi säilyttäen toisessa silmässään  vakavan ja kysyvän katseensa. Sympaattinen kirjalija, aika velikulta, joka jättää ilmaan lausumattoman kysymyksen: Quo Vadis?

- Mutta muistakaakin elämämme Laki, se että valheita me emme saata käsittää... Rudyard Kipling: The Secret of the Machines"

Aatamiin ovat tutustuneet myös Kirjaluotsi  ja Tuijata, millä menestyksellä ja missä mietteissä, selviää klikkaamalla:)

Ian McEwan on kirjallisuudessa  ihan oma lukunsa, eikä hänen mielikuvituksellaan ja kekseliäisyydellän  rajaa,  ja tästäkin  elementtiryppäästä  hän on luonut teokseen tanakasti raamitetun ja monitahoisen kertomuksen, jonka lukijana mieluusti ja vaivatta jaan hänen kanssaan.  Huoliteltua,  viimeisteltyä ja älykästä jälkeä.  Vaikkakin Aatamia koreaksi kuvataan eikä älynväläyksissä tahi ajoittain loogisuudessakaan saati tietomäärässä moitteen sijaa, lopputulemaksi jää:

Yhtä ei vaihtaisi:

Jussi Adler-Olsen: "Korttitalo/Washington dekretet" - ex Libris...

"Korttitalo", Jussi Adler-Olsen, Gummerus Kustannus Oy, 2019, 756 s., suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen.

Tanskalainen Jussi Adler-Olsen  (s.1950) tunnetaan osasto Q:sta kertovasta kirjasarjastaan. Hänen teoksiaan on käännetty 40:lle kielelle, ja hän on Euroopan menestyneimpiä dekkaristeja. Ennen kirjailijanuraansa Adler-Olsen on työskennellyt muun muassa kustannustoimittajana, näytelmäkirjailijana, kitaristina, säveltäjänä ja kääntäjänä. (Lievelehti)

                                                         ©Bjerke Johansen

"Presidentinvaalien jälkeinen juhlahumu muuttuu silmänräpäyksessä painajaiseksi. Joku ampuu kohti Yhdysvaltain vastavalittua presidenttiä
Bruce Jansenia, ja luoti surmaa hänen raskaana olevan vaimonsa. Jansen vannoo lopettavansa aseväkivallan hinnalla millä hyvänsä.
Presidentin luotetuimpiin työntekijöihin kuuluva Doggie Rogers on elämänsä vaikeimmassa tilanteessa. Uusi lakiasetus suistaa maan kaaokseen.
Rajat suljetaan, kansalaisten oikeuksia rajoitetaan ja mediaa valvotaan.
Sen lisäksi Doggien isää syytetään Jansenin vaimon murhasta. Doggie tuntee itsensä voimattomaksi, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Pelissä on hänen isänsä henki - ja koko maan tulevaisuus." (Takakansi)

Adler-Olsenin seurassa on tullut taitetuksi taivalta vuodesta 2012 ja viimeisin postaus on teoksesta Vartija, 2012, joka poikkeuksellisesti ei vallan riemunkiljahduksia kirvoittanut. Mutta yleisesti  ottaen hänen tuotantoonsa kauttaaltaan kuten tähän uunituoreeseenkin päätee:  kirjailijalla on omaleimainen, tunnistettava tapansa kirjoittaa, teemat ovat rankkojakin ja lukijaa provosoivia, vaan eivät häijyydellä mässäileviä, eräänlaisia esillenostoja tärkeistä yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista aiheista, ja  jossa ymmärryksellä, huumorilla, sujuvalla kerronnankululla ynnä taitavasti rakennetuilla persoonilla on vankka sijansa.

Korttitalo, nimi joka ei ole paras mahdollinen tälle järkäleelle vaan jää pliisuksi,  on poliittinen trilleri, jossa kuten korttitalojen kuuluukin, tällä kertaa myös Valkoinen talo ja Yhdysvallat huojuvat. Kirjailija on laatinut avaavan ja teemaansa valottavan esipuheen, jonka lisäksi teoksen lopussa on loppusanat ja tärkeä luettelo eri kirjassa esiintyvistä instansseista relevanttia lisätietoa antavine internetsivuineen.

-  Totta puhuen Wesleyllä ei ollut pelkästään paskamainen olo, hän oli kerta kaikkiaan eksyksissä ja poissa raiteiltaan. Katsoipa hän mihin suuntaan tahansa, kaikki oli yhtä mielipuolisuutta, eikä kukaan, ei niin kukaan, pystynyt välttymään sen hulluuden luihin ja ytimiin käyviltä vaikutuksilta. Kaduilla vanhat ystävykset olivat äkkiä toistensa arkkivihollisia, vanhoista vihollisista oli aivan varoituksetta tullut ylimpiä ystäviä ja yksimielisiä ihan kaikesta, kaikkien mahdollisten eri näkökulmien esitaistelijat kulkivat kylki kyljessä huutaen suureen ääneen, 
kun taas täällä demokratian suurlinnoituksen muurien sisäpuolella, missä maan porvareiden parhaista parhaimpien piti vaeltaman, uskallettiin tuskin pihahtaakaan omista mielipiteistä mistään aiheesta.
 -  Ei mikään ei enää ollut pyhää. Maan laki, yleispätevä etiikka ja moraali, kymmenen käskyä. Kaikki säännöt ja normit olivat olemassa, jotta ne voitaisiin ohittaa, niitä voitaisiin polkea ja potkia, eikä Wesley kestänyt sitä.

Otetaanpa vastapainoksi  ote vuosikymmenten takaa: John F. Kennedy puheessaan sen jälkeen kun hänet oli nimetty demokraattien ehdokkaaksi puoluekokouksessa 15. heinäkuuta 1960 Los Angelesissa:
-  Kautta koko maailman ja varsinkin uudemmissa kansakunnissa astuvat nuoret miehet valtaan - miehet, joita menneisyyden traditiot eivät sido - miehet, 
joita vanhat pelot ja vihat ja keskinäiset kilpailut eivät sokaise - nuoret miehet, jotka voivat irrottautua vanhoista iskulauseista ja illuusioista ja epäluuloista.

Näin sopii toden totta toivoa! Aseväkivallan lopettaminen oliskin  kunnianhimoinen ja kunnioitettava, joskin vaikeasti tavoitettavissa oleva päämäärä.   Korttitalo puhuu kuitenkin toista kieltä.
Teema istuu kuin ahdistava hansikas tähän päivään ollen eräänlainen dystopia, joka panee miettimään syntyjä syviä, ja jonka kaltaisen aamun ei soisi konsanaan koittavan. Teos, joka alunperin ilmestyi v. 2006 on erittäin ajankohtainen ja
suorastaan nerokkaasti kieputettu. Lukiessa korviin kaikuu  näppäimistön terävä, määrätietoinen ja kiihkeä nakutus. Kirjailija taitaa juonenpunonnan, omaa huomion vangitsemisen kyvyn ja miehittää teoksensa vahvoin persoonainpiirroin varustetulla henkilökaartilla.  Teoksen loppuhuipennus on  pikantti ja makoisa:

Mihins' koira kirpuistaan?