"Noidan sikiö", Margaret Atwood, Johnny Kniga Kustannus, 2019, 355 s., suomentanut Kristiina Drews.
"Kanadalainen Margaret Atwood (s. Ottawassa 1939) on aikamme merkittävimpiä kirjailijoita, taiturillinen sanankäyttäjä ja kriittinen näkijä. Atwoodin laajaan ja monipuoliseen tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, runokokoelmia, lastenkirjoja ja kirjallisuustieteellisiä teoksia.
Hänen teoksiaan on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle.
Atwood on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, mm. Booker -palkinnon romaanista Blind Assassin (suom. Sokea surmaaja, 2000), jonka Time-lehti puolestaan valitsi Vuoden 2000 romaaniksi. Aiemmin Atwood on ollut ehdolla Booker Prize -palkintoon teoksillaan Cat’s Eye (1989) ja Nimeltään Grace." (Kustantaja)
"William Shakespearen Myrskyssä kerrotaan Milanosta karkotetusta hallitsijasta, Prosperosta, joka elää eristyksissä saarella keskellä merta. Kuin avovankilassa.
Margaret Atwoodin Noidan sikiössä Felix, teatterifestivaaliltaan syrjäytetty johtaja, saa mahdollisuuden ohjata oman tulkintansa Mysrkystä suljetussa vankilassa, vankien esittämänä.
Felixille tarjoutuu mahdollisuus kostoon, kun esitykseen saapuu myös päättäjiä, erityisesti ministeriksi kohonnyt Tony, joka työnsi Felixin ulos tämän omasta elämästä yli vuosikymmen sitten. Pitkän odotuksen jälkeen koittaa tilinteon hetki." (Takakansi)
Tämä viisiosainen ja lyhytlukuinen teos temmeltää Thalian alttarilla erikoisten ja verevien näyttelijöidensä sekä maestro Felixin, tuon kostonhimoisen ukkelin voimin, eikä jätä lukijaansa kylmäksi sivustakatsojaksi, vaan minut valtasi tunne mukanaolosta produktiossa ja tunsin sieraimissani teattereille ominaisen pölyisten esirippujen viihdyttävän tuoksun. Koston - jonka funktiota en henkilökohtaisesti ymmärrä - suloisuuden ikuisuuskysymys leijuu vahvasti kaiken yllä kuin tumma pilvi, josta ei tiedä haihtuako vaiko räväyttääkö kunnon rankkasateet; ja jos, niin puhdistuuko mikään?? Kurkistetaanpa:
Felix: - harjaa hampaansa. Hän harjaa toisetkin, tekohampaansa ja sujauttaa ne suuhunsa. Ne eivät istu kunnolla, vaikka hän on sivellyt niihin vaaleanpunaista kiinnitysainetta - suu on ehkä kutistumassa. Hän vetää suunsa hymyyn, muka-hymyyn. Teeskentelyä ja valhetta - mutta kuka se huomaisi?
Tony: Se petollinen, kieroutunut kusipää, on Felixin oma vika. Ainakin enimmäkseen. Kuluneiden kahdentoista vuoden aikana hän on usein syyttänyt itseään. Hän antoi Tonylle liikaa liikkumatilaa, ei valvonut, ei kurkkinut Tonyn tyylikkäästi verhotun, topatun ja liituraitaisen olan yli. Merkit olivat ilmassa, ja kenen tahansa, jolla on vähänkin järkeä ja kuulevat korvat, olisi pitänyt ne huomata - mutta hän ei huomannut.
Kosto: - Tietenkin hänellä oli päämäärä. Avaamaton rasia, kätketty jonnekin kiven alle, kannessa kirjain K niin kuin Kosto. Hän ei vielä nähnyt selvästi mihin suuntaan oli menossa, mutta oli pakko uskoa että hän oli menossa jonnekin.
Vankila: - Felix astuu sisälle vankilan lämpöön ja ainutlaatuiseen hajumaailmaan. Vanhaa maalia, vienoa hometta, tylsyyden vallassa syötyä pahaa ruokaa, alakulon löyhkää, lysähtäneitä harteita, kumaraisia päitä, kokoon käpertyneitä vartaloita. Köyhyyden hajua. Sipulipieruja, Paljaita, kylmiä jalkoja, kosteita pyyhkeitä, äidittömiä vuosia. Surkeuden lemua, joka leijuu kaikkien yllä kuin loitsu.
Suru: - Mitä sellaisen surun kanssa voi tehdä? Se oli kuin valtava, horisontista tupruava musta pilvi. Ei, se oli lumimyräkkä. Ei, se ei muistuttanut mitään minkä hän olisi osannut pukea sanoiksi. Hän ei kyennyt katsomaan sitä suoraan silmiin. Se piti muuttaa joksikin muuksi tai ainakin sulkea pois näkökentästä.
Loppuelämä: - Kuinka pitkältä se aika oli joskus tuntunut, Kuinka nopeasti se oli kiitänyt, Kuinka paljon siitä oli haaskattu. Kuinka pian se oli ohi.
Atwood on laatukirjailija, joka vankinäyttelijöiden persoonainpiirrossa ja rehevyydessä osoittaa jälleen virtuoosimaiset lahjansa harjoittelukohtausten kuvauksineen. Samoin Felixin ja Mirandan välisessä yhteydessä keskusteluineen on kiehtovaa ja oivaltavaa virittyneisyytta sekä hienovaraista ulkoapäin katselevaa sanainpiirtoa. Juonenkuljetuksessa on syvyyttä ja perspektiiviä,
ja se etenee takkuilematta alusta loppuun saakka.
Ei mitään turhaa - ei mitään puutu: nautinnollinen teos!
Johnny Kniga Kustantamon Shakespeare-idea on ollut ennakkoluuloton, kiehtova ja huikea sekä toteutus ainakin tähän asti toiminut selektiivisten kirjailijoidensa ansiosta loistavasti. Kristiina Drewsiltä mainio käännös. Vaikuttava ja teemaan istuva kansi, jonka tekijää en valitettavasti löytänyt.
Laadukkaasta lukukotvasesta kiitos!
- Meidän tomuistamme kudottuja ovat unelmat, ja uni saartaa pientä elämäämme... (Prospero, Shakespeare, Myrsky)
Toivoen, rakastain ja unelmoiden:
