Valoja taivaalle...

riemuitsevat kohtsiltään taas Juniorimurmelit ja niitä rakettipaukkoloita ym. hömpötyksiä  kun taas ulkoavaruuteen roppa- ja eurokaupalla  singotaan, voisi valoa noin laajemminkin aatelleen toivoa maailmaan ja ihmismieleen...

Fuertenreissun antikin on kiteytynyt sikälis, että tämän tuuhean, savisen kelin aikana olemme huomanneet, mikä suuri, positiivinen  merkitys kaikella saamallamme auringonpaisteella ja valolla, niistä tuulentuiverruksista huolimatta, on ollut ja on edelleen vireystasoomme samoin kuin jokapäiväisillä tossujen toisen eteen asetteluilla fyysiseen kuntoomme sekä maantieteellisellä ja kulttuurisella välimatkalla, joka antoi kelpo perspektiiviä tähän mielen miltei mustaksi painaneeseen kaaottiseen, visuaalisesti  epäesteettiseen ympäristöön. Bueno!

Kulunueen vuoden inventaari kaikkinensa ihan  henkilökohtaisella tasolla ympäristössä vallinneesta kodinomaisuuden häivyttäneestä, sielua ja sydäntäkin rasittaneesta remppa- ja pihankaivuurevohkasta huolimatta jää -no doubt - reippaasti positiivisen puolelle, kiitos Vaarin terveydentilaan kohdistuneen mainiosti onnistuneen reparaatiotoimenpiteen. Syvää kiitollisuutta, tyytyväisyyttä  ja onnellisuutta tunnen siitä, että Perhekuntamme on voinut kelvollisesti ja säästynyt elämää suuremmilta draamoilta!

Tulevaan vuoteen talsin vienosti varovaisin varpain, mutta samalla tomerasti avoimin & uteliain  mielin, tällä kertaa konkreettisesti sarjasta: "Eteenpäin sanoi Mummo mutavellissä". Jänskättääkin, mutta toivon yhä  voivani oppia uusia asioita, törmätä tupsahtaa  mielenkiintoisiin, yllättäviin kokemuksiin, ihmisiin ja tilanteisiin sekä kasvaa persoonana edelleen kohti omaa täyttä mittaani, jonniinsortin kelvollinen ja riittävä tavoite ja lupaus kaiketi tämäkin...

Kaikille näiden raapustelujen lukijoille ja pähkäilyjen jakajille, teille  Kanssakulkijoille & Ystävilleni:
Lämmin ja vilpitön  kiitos  mielenkiinnostanne  ynnä  mukanaolostanne; matkamme jatkukoon edelleen rattoisissa merkeissä!

 Säilyköön sekä  myötätuntomme niitä kohtaan, jotka sen ansaitsevat että jämäkkyytemme pitää kiinni asioista, jotka ovat meille tärkeitä  ja kykymme  puolustaa niitä. Pidetään  hyvää  huolta kaikista läheisistämme ja itsestämme, yritetään olla  kokonaisvaltaisesti läsnä tässä ja nyt kaikissa puuhissamme ja pyrkimyksissämme sekä ennen kaikkea eletään,  hauskanpitoa silti  unohtamati,  Ihmisiksi isolla I:llä!

Vaarin levylautaselta: 

www.youtube.com/watch?v=E2VCwBzGdPM

Happy New Year / Prosperous Año Nuevo / Mainiota & Vallatonta Uutta Vuotta 2014:

"Nousuvesi" - ex Libris...

"Nousuvesi", "Springfloden" (2012), Cilla ja Rolf Börjlind, Schildts & Söderströms, 2013,
 445 s., suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.

Dekkarin päähenkilöt ovat: poliisikorkeakoululainen Olivia Rönning ja ent. murhatutkija, nyk. koditon Tom Stilton, joiden ympärille on kiedottu varsin lavea ja  laaja henkilögalleria, jonka persoonista osa kuitenkin puolustaa tässä 1987 alkaneiden tapahtumien monisäikeisessä polveilussa hyvinkin paikkaansa. Tuolloin nuori, raskaana oleva, ulkomaalainen  nainen haudataan hiekkaan vain pään jäädessä näkyviin ja annetaan tulvavuoksen suorittaa viimeistely.


Kannet pitävät sisällään upporikkaita teollisuusmagnaatteja Afrikan Kongossa toimivine riistävine, lapsityövoimaa käyttävine, luontoatuhoavine ja korruptoituneine kaivostoimintoineen ja tehtaineen. Tapaamme myös prostituoituja, sittemmin fiinimmin seuralaispalvelua, kodittomien kaartia ja -taas kerran-  lapsosia ja nuoria, joiden elämälaatu jättää kaiken mahdollisen toivomisen varaa: metallihäkeissä verissäpäin, vanhempiensa ja vedonlyöjien kannustamina tappelevia, puolialastomia lapsia: KF eli Kid Fighterseja  lajissa Gagfighting sekä nuoria, jotka joutessaan mukiloivat kodittomia, kuvaavat kännyillänsä tapahtuman ja pukkaavat sen nettiin sarjasta Trashkicking.

Vaikka sillisalaatin ainekset eittämättä ovatkin koossa, kaikesta tarinan  häröilystä huolimatta stoori pysyy hämmästyttävää kyllä niukin-naukin kasassa ja kiinnostavana. Jos tämä ensiteos oli menestyksellisesti käsikirjoittajina (Varustamo ja Beck- tv-sarjat sekä filmiversio Arne Dahlin A-ryhmästa) toimineelta parilta eräänlainen testijännäri, niin kyllä vaan, jään mielenkiinnolla odottamaan kompaktimpaa jatkoa, jota avainhenkilöille Rönning & Stilton kuulemma on luvassa!

NO & NO   for gagfighting & trashkicking:

"Kuolematon" - ex Libris...

"Kuolematon", Marko Kilpi, Gummerus, 2013, 301 s.

Marko Kilven dekkareihin on ollut helppo tykästyä jo niiden inhimillisen ajattelun syvyyden vuoksi: uskalletaan rohkeasti mennä mielen pinnan alle. Myös aiheet, joita Kilpi käsittelee ovat relevantteja ja niiden kipeyden vuoksi osittain hiljaisuuteen tuomittujakin. Tämäkin uusimmainen on eräänlainen yhden sellaisen epäkohdan ja varsinaisen  inhokin obduktio, joita kerrassaan ei saisi esiintyä: pedofilian.  Kun meillä hyväksikäytöstä luetut tuomiot ja rangaistukset ovat naurettavan, lue itkettävän kevyitä, törkeän  lyhyitä, suorastaan löperöitä  verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin tahi eurooppalaisittain, niin hyvä, että tulee kapinen  katti pöydälle nostetuksi!

Psykologisesti teos pyrkii luotaamaan niin virkavallan edustajien kuin pahistenkin  mielenliikkeitä ja traumoja sekä niiden taustoja tässä onnistuenkin ynnä  leipoo työparista Olli Repo/Elias Kaski kaikkine rosoisuuksineen, huumoria unohtamatta,  uskottavan. Silti pieni pirstaleisuus häiritsi lukukokemusta, saattaa toki  mennä sen piikkiin, että oli ensimmäinen itse valittu kirja viiden viikon hotellikirjaston hervottoman  hömppäsatsin perään.

Mieluusti päätän yllä olevan Ihmisenä arvostamani  Martti Lindqvistin, joka minulla oli ilo ja onni pikaisesti tuntea, vaikka sovittu lounas jäikin meiltä  nauttimatta, viisaaseen "Kuolemattoman" ensilehdellä olevaan  toteamukseen: "Vaarallisinta on paha, joka sokeasti uskoo itsensä hyväksi."


Partisaanivalssit tuonilmaisiin:

Perhejoulua parhaimmillaan...

olemme pitkästä aikaa  viettäneet kotomaan kamaralla ja samalla  ensimmäisen kerran saaneet jakaa sen sekä Kuopuksen että Esikoisen perheiden kanssa:

aatonriemun, Pukinodotuksen veitselläleikattavan tiheyden ja kiihkeyden ja lahjainjaon jälkeisen ykköshitin aikaansaaman Juniorimurmeleiden tiarain koristetuin hiuksien, käsissäheiluvien taikaisauvain välkkeiden ja valojavilkkuvain muovikorkkareiden flamenconomaisen herkeämättömän triplakopsuttelun laattalattialla. Jälkimmäisen ihme kyllä vauhdikkaan menon huomioonottaen vain yhdellä ja ainoalla  itkunparahduksen aiheuttaneella harha-askeleella; arriba!

 Joulupäivän makoisat  löppöslöylyt,  leppoisan yhdessäolon, sinne-tänne poukkoilevan  jutustelun Seniorimurmeleiden kiinnostavien elektroniikkauutuuksien esittelyineen. Kaikki tämä perinteisin ja runsain herkuin lastatuin, kauniisti katetuin ruokapöytäin anteineen edellispäivän kulinaarisen statuksen tapaan. Tapaninpäivän eväät ( incl. avec) sievästi  mukaanpakattuina tämä päivä massut killaallaan köllötellen,  kertyneitä lehtiä selaillen, menneiden päiväin tapahtumia kelaillen ja niiden aikaansamasta hyvänmielenhyrinästä & lämpimästä tunteesta nautiskellen: kiitos!!!!!!!!!

Kivutonta loppua:

Vimppapäivä & joulunviettoon...

Tästä vimppapäivästäpä sukeutui aivan yllättäen ja puun takaa  reissun ylivoimaisesti paras ja hauskin päivä: on päästy altaalle aurinkoon, syöty herkullinen lähtöpäivällinen suosikkipaikassamme El Molinossa, vaihdettu poskisuudelmia ja halauksia, kuin myös hotellihenkilökunnan kanssa; elämä on yllätyksiä - niitä  hyviäkin - täynnä!!

Ja huomenissa kotimatkalle kun tässä kohta käymme, on "Arkihuolesi kaikki heitä" relevantti kehoitus itsekullekin säädylle  ottaa rennosti ja löytää edes häivähdys siitä jossain takaraivon perukoilla olevasta lapsuuden ikimuistoisten Joulujen riemusta, sähköisestä jännityksestä, tuoksuista ja kynttiläin sekä lasten silmäin loisteesta.

Sama  letkeästi  latinalaisittain, saarilta kotoisin olevan, suositun parikymmenmiehisen musikanttipumpun,  La Trova:n  tapaan : "Olvida tus penas"

http://www.youtube.com/watch?v=mhIbZMKo6dc

Felices  Fiestas:

Summary...

näin tämän reissun kallistuessa ehtoopuolelle todettakoon, että:

kelien suhteen ensimmäisellä ja kuluvalla viikolla meille on tarjottu sitä, mitä tultiin hakemaan eli aurinkoa, valoa & lämpöä. Väliviikot ovat äköittäneet ensimmäinen puuskatuulillaan ja jälkimmäinen näille  saarillekin epätyypillisellä myrskyviikollaan.

terveydentila tahi oikeammin sen puute yskineen, tuhinanenineen, kuumeiluineen ja troppikuureinen on ollut tekijä, joka on osaltaan rajoittanut seikkailuhaluja ja rientoja sekä kääntänyt päiväinvieton pitkälti huilin puolelle. Sitkeästi ja huom. kaikissa keleissä olemme säännöllisesti aamupalan jälkeen kuitenkin taaperrelleet lenkkejä ja kilometrejä on kertynyt ihan kivasti, joten liikunnallisilta osin  olemme näihin viikkoihin varsin  tyytyväisiä.

Hotelli, Fuentepark on haciandatyylinen, self-catering periaatteella toimiva, kaksikerroksinen neliön muotoinen, ilmava  rakennelma, jonka keskellä jää allasalue poolbaareineen. Baarissa on tarjolla kivoja snackseja, joiden hinta-laatusuhde on reilassa. Allasalueella on myös päivisin lifeguard. Öisin respan ollessa suljettuna turvallisuudestamme huolehtii safeguad, joka ihan  oikeasti partioi  alueella, sillä varhaisella  aamukahvikupposella on tullut parit buenasit ja lauseet hänen kanssaan vaihdettua. Hotellialue ja huoneistot  ovat ehdottoman siistejä ja koko henkilökunta saa ystävällisyydestään, ammattitaidostaan ja asioiden ripeästä hoitamistavastaan ilman muuta  täydet pisteet ja kiitokset!!

Vierauden ja jonkun toisen matkalla olemisen tunne ei ole muutamia hetkosia lukuunottamatta hälvennyt, olemmekin sitten todenneet, jotta näin tällä kertaa.

Sarjasta: "Rakensin laivan ja ompelin purjeet (jälkimmäinen osuus meidän tapauksessa tietty Vaarin heiniä), mutta

tuulille en voinut mitään":

Rakkaat lapset & viattomat luontokappaleet...

Ensinmainituilla on monta nimeä: yli 2000 vuotta sitten Fuerteventuran nimi on ollut Ninguaria ja se on ollut osa Purpurarios-saariryhmää Lanzaroten ohella. Muinaisia nimiä ovat myös Erbani, esi-espanjalaiselta kaudelta ja Forte Ventura mainitaan vuoden 1339 kartassa, jonka laatijana vaikutti Angelino Dulcet.

Gran Canariasta puolestaan sen verran, että "Los perros de canarias son lobos marinos" elikkä Garcia Talaveran johtopäätöksen mukaan "los canes" eivät tarkoittaneet koiria vaan merileijonia. (Yllä olevien lähde: Canarias7 / 15.12.2013.)

Ynnä viattomien vaistoista tahi niiden puutteesta hotellialueella toimittaa arvokkaasti  virkaa kolme kissaa, joista yksi mustavalkoinen, toinen valkopohjainen, kauniin beigemustapilkullinen ja kolmas viirumallinen. Kaksi ensinmainittua ovat lajilleen tyypillisesti vain ja ainoastaan paikkasidonnaisia ja -uskollisia tepastellen notkean ylväästi ympärilleen tähyilemättä, viiksikarvan värähtämättä patiomme ohitse. Viiru, trion nuorimmainen päästelee välillä lähes viidakkomaisen verenhyytäviä mouraisuja, vääntäytyy etenkin ruuantuoksun leijuessa sen sieraimiin patiollemme, kohdistaa vihreäsilmaisen, vaativan katseensa Vaariin, jolle kaikin tavoin tekee itseään muutoinkin tykö. Eikö tuo onneton luontokappale erota meitä kahta siitä, jotta minulla on kissaihmisen psyyke, mutta että Vaari näkee katit etupäässä potentiaalisina ravunsyötteinä tai rukkasnahkoina ja vain karvattomat kisumallit ovat kuulemma tervetulleita viekkuun lähietäisyydelle...Tämä selektiivinen valintafiba on useampaan kertaan elon varrella  tullut osaksemme, mirrien tappioksi, tietty.  Koirahan ei moiseen virhearviontiin rodusta riippumatta juurikaan sorru. Koira koiran tuntee!

Entäs sitten mosquitot, nuo inhottavat yksittäiset öisin inisevät torpedot: Vaarilla olisi huomattavsti tyhkäisempää habitusta tyrkyllä, mutta joka ainoa peevelin  puraisu, josta seurauksena on ärsyttävä punaisenkutiseva paukama, jollaisia Suomen serkut eivät konsanaan aiheuta, on ollut hyökkäys Mummon kuikeloa, joskin eittämättä hyvin riippunutta bodya kohtaan. No, siitähän on lähdettävä, jotta hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaan...

Tutkimattomat ovat tiet:

Few small new things...

pikkuruisia havaintopipanoita: aamusella radiota kuunnellessa tuli letkeiden lattarikappaleiden väliin selkeää unettavaa, ortodoksista  rentoutusmusaa hetkosen ja perään uutisklippi. Ja musaa ja toinen uutispätkä jnpp. Ensiaatokseksi pälähti: onpas kornia kerrakseen, mutta tarkemmin kuunneltuani totesin, not bad at all. Pieninä palasina, asia kerrallaan. Jospas meilläkin tulisi tuutista vaikka siivut "Sinisestä  Unesta" ja perään tomerat taloudet  Kataiselta, "joka ilta kun lamppu sammuu" ja perään Jutta U:n kipakat kommentit....

Tässä aikani ihmeteltyä parista palmusta noin metrin verran rungon yläosasta roikkuvia 20-30 cm:n mittaisia tratinomaiseen suukappaleeseen päättyviä putkenpötkylöitä, jotka eivät mitenkään luontevasti ymppäytyneet esim. kastelulisukkeiksi,en enää hillinnyt hurjaa luontoani enkä tiedonjyvän hankintahaluani, vaan  otin ja utelin niiden funktiota hotellin  henkilökunnalta ja kappas:  niistä syötetään kasvua lisääviä ravinteita suoraan rungon kuoren  ja nilan väliin. Konstit on monet.

Jos joku kaksimielisempi rontti  ylemmästä kuvasta saa levottomia miellejohteita, se on puhtaasti lukijan omaa aivovirtaa, kirjoittajan pointti on ainoastaan & yksinomaan kasvitieteellinen.


 Pasaatituuliin puskemaan:

Aikasen haipakkaa ...

ja vauhdikasta  kyytiä on lähipäiviksi luvassa nyt myös meille itäisillä  saarilla oleskeleville 

http://www.eltiempo.es/canarias/lluvia/

Aemet on antanut keltaista, punaista ja extremeä alertaa, kouluja ja julkisia laitoksia on suljettu, liikenne saarten välillä takkuaa, kaikki mausteet siis  Luontoäidin mahtinäytökseen löytyvät!  Varovaisen odottavin mielin asianmukaiset vesipönttö- ja muonatäydennykset hoitaneina tähän:"Semana de viento y fuertes lluvias"- malliin  suuntaamme. 

Aamutuima  valkeni puuskaisin tuulin, mutta lämpimänä. Taivas kuitenkin sai tuotapikaa tutunoloisen sumean verhon ja "Mariamme" vahvisti jutustellessamme, että kyllä vaan calimastakin on kyse, vaikka se vissiin runsaudenpulan vuoksi jäi medioiden  uutislitaniassa  mainitsematta.

Tukka ilmavan kuohkeisiin  kiharoihin ja Vaarin siili sojottamaan, tämä kaikki pelkästään astumalla ulos & talon puolesta. Taivas tummuu uhkaavasti siihen malliin, jotta nyt nopsasti iltakahveen pörisyttämiseen ja patiolla nautintaan...

Fliissinvetoketju tapissa:

Rainbow-viikkoa & Noche en Blancoa...

on vietetty kuluneina päivinä varsin kauniissa kelissä. Läntisillä saarillahan on tullut vettä sitten senkin edestä ja uutiskuvat eivät juuri ole kuin kumisaapaskauppiaita  naurattaneet.

Eilen oli jo aamusta pääkatu Ntra Sra del Carmen puomein suljettu, paikalla parkkeerasivat ja päivystivät: Policia Local, Bombaderos eli palo- ja pelastuslaitos sekä ambulanssi, siis  hela hoito, mutta hallitun rauhaisaa oli juhlinta. Molemmissa päissä ilahduttivat pienokaisia jättimäiset pomppulinnat kasvomaalauspisteineen, joihin ajoittain syntyi pitkät jonot innokkaita kaunistautujia, seikka, jonka vuoksi jätin tällä kertaa perhoskuvat - niin veikeät kuin ne olisivat olleetkin - pois nasuvärkistä. Oli pömpöösia rumpusoittokuntaa, kitaristia ja muuta musisointia. Muutamia high-heel "kaunottariakin" huojui korkeuksissaan kahdehdittavan upeasti meikattuina ja tälläytyneinä.

Selvyyden vuoksi: tässä EI poseeraa hauskahattuinen Vaari:

Harjalintu upupa antoi uuden mahdollisuuden ja nyt oli valmius huippuluokkaa: Vaari kärppänä liikkeellä,  kamera käden ulottuvilla  ja  laukaisin herkässä:

  Johtuneeko sitten parin männä talven vietosta PdlC:ssa vaiko luultua suuremmasta ja syvemmästä remonttihässäkän aiheuttamasta stressistä ja uupumuksesta, ollaan jotenkin koettu nyt olevamme jonkun toisen matkalla ja on ollut vaikea asettua ja rauhoittua  puhtaasti lomaturistin rooliin vaikkakin kaikki ulkoiset olosuhteet aurinkoa ja säätilaa myöten ovat moitteettomassa reilassa? Tätä ihmettelemme ja kummastelemme vaan analysointi ei ota onnistuakseen, joten jätämme sen sikseen. Puolimatkan krouvissa mennä körötellään tänään ja tästä on hyvä jatkaa harjoituksia.

Niin tai näin, sateenkaaren tällä tai tuolla puolen, varmaa on, että sen päässä on aarre!

Etsimässä:

Alerta amarillan por fuertes lluvias l. vesvaaran...

julisti Kanarian hallituksen turvallisuus- ja hätätilaosasto  saarille ennustettujen  reippaiden sateiden vuoksi. Niistä ovat läntiset saaret saaneet vähintäinkin oman osansa ja kahluualtaansa, mutta täällä Fuertella samoin kuin Lanzalla  on arvoisa Säiden Haltija suosinut niin, että eilisehtoona kuuden pintaan alkoi aguaa tipahdella rauhaisasti ja sateen huuhdeltua päivän pölyt se laantui 21:n pintaan. Siivoa meininkiä.

Viikon alun volttauksemme suuntautui "ylä"kaupunkiin, paikallisten asuma-alueelle, josta sitten löysimme myös aidon ja oikean leipomonkin (eikä tällaisen pääkadun vasta 10:ltä aukeavan turistikuppilamallin) samoin kuin ehdan  supermercadon, Ritan, jossa oli kunnollisen runsaat  hedelmä-, juusto- ja lihatiskit sekä fuertelaisia alkuasiakkaita; muy bueno!

Tonttulinnalle oli sitten viimen tapahtunut ns. caduta massit, mutta tämänpäiväinen tässä:

Vaarin ei niin salainen yskänlyöntiase:

Aamupilvipeiton  korrektisti nyt väistyttyä sitten sipien lailla:

sirosti sipsuttelemaan: