Hannu Mäkelä: "Ole kiltti, lue minut: Puunsiemenen tarina" - ex Libris...

 

"Ole kiltti, lue minut: Puunsiemenen tarina", Hannu Mäkelä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1988, kuvittanut Kaarina Kaila.

"Hannu Mäkelä ei laajempia esittelyjä kaipaa, mutta vahvennnusta klikkaamalla löydät hänen ansioluettelonsa.  Viimeksi tiemme kohtasivat elokuussa valoisissa merkeissä - kuten aina -  uunituoreen teoksensa 

Kirjoittamisen ilo - eli miksi yhä rakastan sanoja tiimoilta. 

 

 

va

                                                     ©Auli Närevuori-Mäkelä
 

 

"Ole kiltti, lue minut", viestitti pieni puunsiemen. Ja viesti jatkui: Ole kiltti, 

istuta minut, laita lämpimään maahan, anna minulle tilkka vettä, anna minulle auringonvalo, ja anna minulle aikaa. Niin minä sinulle puuksi kasvan, tuuheilla oksilla suojaan sinut. Tyttö ja poika tekevät, kuten siemen oli pyytänyt. 

Millainen puu siemenestä tulee. Sitäpä ei tiedä vielä. Mutta yksi on varmaa.

Se varttuu ja kohoaa yhä korkeammalle, kasvaa omaksi itsekseen."  (Takakansi)

 

Tämä kaunis ja pienimuotoinen lukuhelmi osui käsiini - kuten useasti elämässä käy - sattumalta ja osoittautui onnenkantamoiseksi ja teemaltaan omaan elämänkohtaan sujuvasti solahtavaksi. Vast'ikään nautin Olli Sinivaaran tarkkapiirtoisesta runokirjasta Puut, toisekseen puiden hoito ja riskaabeleiden yksilöiden problemaattinen, tunteita herättänyt kaataminen on ollut näin sivustaseuraajana ajankohtainen omassa elinympäristössäni ja mikä parasta: puut ovat olleet tänä syksynä ennätysmäisen kauniissa ja värikylläisissä juhla-asuissaan ja niitä olen innolla käynyt metsälenkeillä ihastelemassa niska kenossa siinä määrin, että joutsenkaulan syntyyn ovat kaikki elementit kasassa...

 

-  Pieni siemen irtoaa puusta. Koko alkukesän se on heilunut puun oksalla, kukkinut ensin huiskilona, muuttunut hedelmäksi sitten, kovettunut ja kuivunut, nukahtanut kuoren sisään. On tullut aika lähteä...

 

Mäkelän verbaaliset kyvyt ja tekstin mukaansatempaavuus eivät jätä epäilyksille pienintäkään sijaa, vaan lukijana nautin tästä sadusta alusta loppuun. 

Hän viljelee kaunista ja rikasta kieltä, sitä katoavaa luonnonvaraa nyky-Suomessa, jonka vuoksikin teos ei ole millään muotoa vanhakantainen vaan ehdottoman hyvä satukirja lapselle kuin lapselle kutsuen heitä samalla tutustumaan luonnon ihmeelliseen, antoisaan ja kantavaan voimaan!

 

Teoksen on kuvittanut Kaarina Kaila herkin ja kauniin siveltimenvedoin, 

jotka kruunaavat unnukkaisen ja immersoivan kokonaisuuden vieden lukijansa ja katselijansa suoraan satujen maailmaan sydämeen, jossa arki unhettuu, mieli lepää ja sielu rauhoittuu.

 

-  Miten yksinkertaista kaikki on. Puunsiemen lentää tuulen kyydissä ja humisee yhdessä tuulen kanssa: Matka on pitkä, kaukana maa. Jokainen mukaan tulla saa. 

Se kohoaa yhä ylemmäs ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Voi lentää minne vain, ulapan yli kesämaihin. Vuorten yli jokilaaksoihin. Pilvien yli valtamerten tyrskysaariin. Sitten tuulen voima alkaa laantua...

 

Eläimetkin vilahtelevat kertomuksessa:  - Karhu kaapaisee maata karhunkämmenellään, lennähtää rastas joka nappaa madon siemen viereltä, juoksee ohi jänis, kepeäkäpälä, kuulevakorvainen kunnes tulevat paikalle pieni poika ja vielä pienempi tyttö ratkaisemaan siemenen valoisan kohtalon;)

 

Saduilla ei ole ala- eikä yläikärajaa, ei aikaa ei paikkaa, vaan jos annamme niille mahdollisuuden, ne ottavat meidät tuokioksi pehmeään syliinsä, jolloin muu maailma hektisyyksineen ja huolineen katoaa.

Puunsiemenen hellästi poimi:

Sirpa Pääkkönen: "Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juurista" " - ex Libris..."

 

 "Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juuristäa", Sirpa Pääkkönen, SKS Kirjat, 2022, 160 s.

 

                                                 ©Inna Pääkkönen / SKS

 

 

"Ymmärtääkseni omia karjalaisia juuriani matkustin Petroskoihin ja seurasin äitini jälkiä sotavuosina Äänislinnassa. 

Kun aloitin tämän kirjan kirjoittamista en arvannut, että kevättalvella 2022 Euroopassa olisi jälleen sota. Ukrainalaiset pakenevat venäläisten pommituksia. Jättäessään kotinsa lyhyellä varoitusajalla he kokevat saman, minkä karjalaiset kokivat vuosina 1939 ja 1944." (Lukijalle)

”KARJALASSA KAIKKI OLI AINA HYVIN" Jatkosodan jälkeen yli 400 000 karjalaista menetti kotinsa, pakeni Karjalasta ja aloitti elämänsä tyhjästä uusilla kotipaikkakunnillaan. Matkatavaroita ei juuri ollut, mutta omat tavat ja kulttuuriperintö seurasivat mukana. Karjalaiset kokoontuivat yhteen, lauloivat, tapasivat sukulaisiaan ja kutsuivat vieraita kylään. He näyttivät tunteensa ja heittäytyivät juttusille tuntemattomienkin kanssa. 

Karjalan kunnaat elävät muistoissa, ja tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Evakoiden jälkipolvet näkevät merkityksellisenä sen, että he kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista kertoo, mitä karjalaisuus merkitsee heille. Tarinoiden myötä avautuu ikkuna omiin juuriin. Karjalaisuus on elämänasenne ja ehtymätön inspiraation lähde. " (Takakansi)

 

 

Teos sisältää luvut: Aavejunalla Äänislinnasta, Uusi koti kaukana kotoa,

Heili lauloi Karjalasta, Uuni kuumana koko päivän, Kyläreissuja pitkänkin matkan takaa. Anna sukkulan lentää, Ilo Pintaa, vaik syvän märkänis, Ikonien äärellä, Viipuri vihanta, Funkkisarkkitehtuurin Sortavala, Käkisalmen markkinoilla,  Annaha ku mie siul haastan ja Kunnaat ja kukkilinnut, sekä Lopuksi, 

Kiitokset ja Lähteet ja kirjallisuus.

 

Jokaisella suvulla on tarinansa ja juurensa, Omat juureni samoin kuin Kanssakulkijan ovat kotoisin Karjalasta -  eli heili Karjalasta -  ja karjalaisuus on ollut olennainen osa elämään taustavoimana aina. Monet tavat, sanonnat ja kieliasu sekä valoisuus ja positiivinen suhtautuminen mallia läpi-harmaan-kiven ovat olleet tukenani vuosien varrella ja antaneet vahvuutta ajattelumallille, 

että kaikesta voi selvitä ja että huumori kantaa tiukissakin mutkissa.

 

Kuriositeetti: Ennen kansakouluun menoa kotona oli tiukka vaatimus käyttää kirjakieltä, jottei erottuisi joukosta ja tulisi, kuten jossain päin maata tapahtui, haukuttua "ryssäksi". Selkäytimeen iskostunut taito, josta toki on ollut paljon hyötyä aikuis- ja työelämässä. Sie & mie sanomme kotoisasti keskenämme ja perhepiirissä yhä. Ihminen tarvitsee juuret ja siivet, uskon minä:)

Kiitos Inna Pääkkönen! Tämä on mielenkiintoinen ja muistoja avaava valokuvin, eloisin ja iloisin kertomuksin sekä muisteloin varustettu teos, joka olematta lainkaan ylitsevuotava ylistys tai siirappinen sirkutus, sopii hyvin kaikille sukunsa juurista kiinnostuneille!

Kaiken syysruljanssin keskeltä, mutta virkistäytyneenä värikylläisiltä luontopoluilta puita ja pensaita ihailtuaan palanneena:

-  Siint on hyvä miel, ko ei oo paha miel.... 

Ihminen tarvitsee juuret ja siivet, uskon minä:)

Usot Sie?

Olli Sinivaara: "Puut" - ex Libris...

 

Luontoäidin taidenäyttelun hehkuessa parhaillaan kauneimmillaan, ei voisi olla sopivampaa lukuvalintaa kuin tämä Olli Sinivaaran Puut.

 

 

"Puut", Olli Sinivaara, Teos, 2022, 41 s. Päällys Jussi Karjalainen.

"Olli Sinivaara (s.1980) on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Helsingissä. Kalevi Jäntti -palkitun Sinivaaran esikoiskokoelma Hiililiekki ilmestyi vuonna 2005 ja edellinen teos Purkautuva satama 2018. Puut on hänen kuudes runokokoelmansa. Sinivaaran runoja on myös käännetty useille kielille." (Lievelehti)

                                                          ©Jarkko Mikkonen

 

"Sinivaaran kuudes runokokoelma on ylistystä, puhetta puista. Lumoutunut ja tarkka puhuja maalaa havaintonsa esiin väreinä ja muotoina, fyysisesti liikuttavina kuvina ja lämpönä. Kuin ihminen ja puu olisivat samaa henkeä, yhdessä ylös kurottavia raajoja.

Sinivaara kirjoittaa rohkean hurmioituneesti, vilpittömästi. Puiden lisäksi kokoelma nostaa esiin lähimetsien merkityksen, luonnon itsepintaisen ja hauraan olemassaolon kanssamme ja meistä riippumatta.

Puissa on myös kyse valosta ja lumesta, luonnon ja urbaanin rajapinnasta, 

siitä missä rajoja ei ole, on ainoastaan ”metsä ja polkujen aava, melkein kuin ennen ja aina”. (Kustantaja) 

 

 

Olli Sinivaara on uusi tuttavuus ja suurella mielenkiinnolla siis matkaan  tutkimaan, mitä puut meille metsien vannoutuneille  ystäville, lehtipuut  näin syksyn loistavissa paraatiasuissaan kuiskivat... Teos on neliosainen.  Poimintoja:

 Koivu on niin vanha. 

..Mutta kuorta peittäävä sammal, 

kiven ja koivun yhteinen sammal

hohtaa loistaa sädehtii

alkuaikojen vihreää, toukokuun nuorta

vanhinta vihreää

mustan metsän täydeltä

niin vanhoja hautakiviä

etteivät hautaa mitään.

 

Sillä neulasten vihreä ei koskaan ole yksi,

jokaisessa oksassa näkee kerralla enemmän

vihreyksiä kuin voi nähdä, enemmän sävyjä,

kerralla vaaleimman ja tummimman, turkoosin nopean häivähdyksen

ja hiilen pitkän keston: vihreästä kaikkiin vihreisiin

kasvaa ja kulkee jokainen mänty, jokainen askel.

 

Paahteisen mäntykankaan haju

palaa aina, palaan sen luo,

ja se tapahtuu yhä uudelleen,

mäntyjen olemisen ihme,

miten männyt aina olivat ja ovat,

synty osaksi niitä, kasvu niiden kanssa.

Ihminen pääsee puiden muistiin asti,

kun kurottaa tarpeeksi pitkään ja hitaasti.

 

Yksinkertaisesti: kaunista, eleganttia ja tarkkapiirtoista jälkeä, jonka lukeminen ja makusteleminen oli antoisa kokemus tällaiselle Luontoäidin sylissä mieltään ja sieluaan lepuuttavalle lukijalle. Jussi Karjalaisen tyylikäs päällys kruunaa kokonaisuuden. Suosittelen.

 

 

Meren loputon

kulku: liikennevalonliike

syvällä minussa, veden ja veren

yhteinen kierto.

Välke tuulee ihoon,

valonpuuskat veistävät

vihreä, aava

tulee kaukaa lähelle.

Kun vihreä aina toistuu, se on

minun ruumiini

osa puissa, puut

aina ulkona.

 

Puiden katveessa  on vaelleltu myös blogissa  Tuijata.Kulttuuripohdintoja  ja minkälaisin aatoksin selviää klikkaamalla;) 

Metsä & meri; se on siinä:

Markku Envall: "Rautasydän" - ex Libris...

"Rautasydän", Markku Envall, WSOY, 2022, 224 s.

"Markku Envall  (s.1944) on monipuolinen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu aforismeja, esseitä, runoja, fragmentteja ja yksi romaani. Hän voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1990 teoksellaan Samurai nukkuu." (Takakansi)

 

                                                            ©Pertti Nisonen
           

"Rautasydän on Markku Envallin viides fragmenttikokoelma. 

Envallin syvämietteinen proosa on tarkkaa, lempeän itseironista ja aina liikkeissään arvaamatonta. Teoksen aiheet risteilevät kolminaisuuden teologiasta parturikäynnin keskusteluihin." (Takakansi)

 

 

 

Markku Envall on tullut tutuksi ja läheiseksi luottokirjailijaksi siitä pitäen, kun luin hänen aforismikokoelmansa  Joka tähtiä tähystää  (2014), fragmenttikokoelmansa  Paperihaarniska  (2016)  ja Tavaratalo  taivasalla - teoksen (2018) tiimoilta: Tavaratalon ja muiden esseiden jäljiltä ei niin pienintäkään naarmua eikä säröä ihailuni määrään ole syntynyt. 

 

Envallin vahvuus rakentuu lujalle perustalle, sillä hän ei ole yhden asian mies, vaan tarjoaa laaja-alaisia teräväpiirtoisia näkökulmia otsikoiden alla jättäen lukijalle löytämisen, oivaltamisen ja ajattelemisen ilon. Uteliain mielin siis katsomaan, miten ja mille uutukaisensa Rautasydän sykkiikään:

 

Luonto on tärkeä elementti monille meistä eikä se todellakaan Envallille vieras  ole, vaan:

 

-  Käpy on luonnon tai Jumalan ylittämättömän muotoilutaidon kuva.  

 Se on veistos, se näyttää kokonaiselta, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa. 

Se avautuu ylöspäin, kohti taivasta. Se on jo päästänyt siemenet tuuleen. 

Sen kauneus on saavuttamaton esikuvani, kun muotoilen sanojen jonoja... 

- Järkkymätön, katkeamaton, muuttumaton voi olla, niiksi tulla.

Se on:  että kaatuu vain kerran, ja silloinkin suorana kuin kuusi.

 

 

Kirjoittamisesta on ollut viime aikoina runsaasti polemiikkia, kuka saa kirjoittaa, mistä saa kirjoittaa,  mitä saa kirjoittaa ja mikä on kirjallisuutta tai hyvää sellaista etc. Polemiikissa on jäänyt taka-alalle se fakta, että kuitenkin lukija päättää, mitä hän lukee ja mistä hän pitää, eikö totta?

- Tutkijan harha: tutkittavana oleminen on kirjallisuuden korkeampi, ellei korkein olomuoto. Tätä ei sanota, se ilmenee, se edellytetään. Vastatyyppi on kirjailija, 

jolle teoksen merkitys on sen syntyprosessi. Kirjoittajana oleminen on hänelle kirjallisuuden korkein olomuoto. 

 

- Pinnallinen on pintansa veroista. Se sisältää sitä mitä pinta lupaa.

Se on rehellistä. Toisin kuin syvällinen, jossa pinta jättää avoimeksi, mitä on sen alla. 

 

 

 

Jotain varsin tuttua kaikille meille (vanhanaikaisilleko?), joiden kodeissa pönöttää kirjahylly tai useampia, kuten meillä:

 

- Osti kirjoja, varalle, siirsi hyllyyn. Osti toisia, jotka luki, ja siirsi hyllyyn. 

Hylly lietsoi levottomuutta. Nuo sanoivat: Lue meidät. Ja nämä: Anna meidät toisille. 

 

 

Uinailusta ja tavaran paikasta, joissa molemmissa on jotain hyvin tuttua,

vaikka  konsensus  jälkimmäisen osalta vuosikymmenten mittaan onkin ns. Jaakobin painin jälkeen löytynyt. Jos jotain kadonnutta ei paikaltaan löydy, tyydymme nuivasti toteamaan, että se on siellä, missä sen on;)

 

-  Että nukuit hyvin, sen tiedät siitä, ettet tiedä siitä mitään. Kun nukuit huonosti, kaikki mitä siitä tiedät, on liikaa. 

- Toisten mielestä tavaran paikka on se, mistä se otetaan, kun sitä käytetään. Toisten mielestä se on siinä, mihin se jätetään, kun sitä on käytetty. 

Edellisten mielestä sen paikka on kiinteä, jälkimmäisten mielestä liikkuva. 

Eri ryhmiin kuuluvat elävät yhteisessä taloudessa vain jatkuvan riitelyn riskillä.

 

 

 

Hyviä neuvoja ja relevantteja kysymyksiä: 

- Älä vastaa odotusta, vastaa yllätystä. Odotus on ruoka, yllätys sen aromi. 

 

 Kirjailijan loppukaneetti kuuluu: -  Tätä olen kysellyt koko ikäni: Millä voimalla ponnistelen, kun kokemuksesta tiedän, ettei tuloksesta ole hetkeä pidempää iloa. Uutta vastausta en ole keksinyt. Vanha kuuluu: Ponnistelu on ilo, se ainoa.

 

Envallin vahvuus on siinä, että hän luotaa luontevasti niin syntyjä syviä kuin myös keppostelee sanaruletillaan keveitä keinahduksia. Tämän teoksen suhteen lukemisen ilo oli päällimmäisenä ja teokseen voi mainiosti tutustua osio kerrallaan lukemaansa sulatellen, makustellen ja sen viestiä pohdiskellen. 

 

Rautasydän on myös nimensä mukaisesti sen verran luja, että kestää ja ansaitsee useammankin lukukerran. Sopii mainiosti myös lahjakirjaksi olemista ja elämää pohdiskeleville, sillä uusilla näkökannoilla ja aatosten kuluilla on runsaasti käyttöä jokapäiväisessä elossa ja olossa avartavina ja  mallinnuksia sekä rutiineja kyseenalaistavina ja rikkovina tekijöinä:)

 

- Kysy päivän mittaan pään läpi menevistä ajatuksista, onko joukossa joku,  

joka tekee sinne ensi vierailun. Jos on, kohtele sitä hyvin, pyydä viipymään,

tarjoa parasta. Ja pane visusti talteen.

 

Neuvosta vaarin ottaa:

Taavi Soininvaara: "Susisoturi" - ex Libris...

"Susisoturi", Taavi Soininvaara", Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 363 s.

"Taavi Soininvaara  (s. 1966) on kirjailija, kolumnisti ja oikeustieteen kandidaatti. Soininvaaran trillerit pureutuvat kansainvälisen politiikan, talouden, teknologian ja rikollisuuden ajankohtaisiin kysymyksiin ja kuuluvat lajin ehdottomaan kärkeen Suomessa. Niitä on käännetty menestyksekkäästi myös saksaksi." (Lievelehti)

 

                                                          ©Pekka Holmström

 

"Kuka murhaa tekoälyasiantuntijoita ja miksi? Hyytävässä Ratamo-trillerissä mikään ei ole sitä miltä näyttää.

Ensin Helsingissä, sitten Normandiassa ja lopulta Amsterdamissa surmataan maailman arvostetuimpiin kuuluvia tekoälyasiantuntijoita. Jäljet viittaavat vahvasti Kiinan valtioon ja sotilaallisiin motiiveihin. Supon Arto Ratamo määrätään tutkintaan, joka tempaa hänet syvälle tiedon ja vallan verkkoihin.

Mikä on supervallaksi pyrkivän Kiinan tiedustelupalvelun MSS:n rooli? Ja miten maailmanlaajuiseksi levinneen hongkongilaisen triadin New Yorkin osasto liittyy tapahtumiin? Lännessä ei nähdä taidolla rakennettujen valheiden läpi – kunnes suurvaltapeli kärjistyy sodan partaalle." (Takakansi)

Viime tapaamisesta Ratamon ratevassa seurassa on jo aikaa, joten lähdetäänpä liikkeelle Susisoturiin määritelmästä: Kiinan etua aggressiivisesti ajava henkilö. Susisoturidiplomatia: Joidenkin Kiinan diplomaattien viime vuosina omaksuma, aiempaa aggressiivisempi ja riidanhaluisempi esiintymistyyli, joka tuomitsee kovasanaisesti Kiinaan kohdistuvan kritiikin ja puolustaa hyökkäävästi Kiinan kansallisia etuja.

Teos sisältää osat: Prologi Muodonmuutos, Triadi, Lentävä lohikäärme, 

Viides ja kuudes ja Keskisyksyn juhla. Alun luettelo päähenkilöistä sekä keskeisimmistä toimijoista ja termeistä on asiallinen ja tervetullut ja toimiva idea!

 

Ratamo:  vilkuili Suposta saamaansa raporttia. "Talsinki-tunneli on osa Kiinan vuonna 2013 luomaa Vyö ja tie -kehityshanketta - englanniksi Belt and Road Initiative eli BRI.  Se ei ole mikään pikkuprojekti: Kiina aikoo lähitulevaisuudessa investoida 900 miljardia dollaria rautateihin, satamiin ja muuhun infrastruktuuriin 65 eri maassa. BRI-hanketta kutsutaan myös uudeksi silkkitieksi. 

Talsinki-tunneli olisi osa arktista silkkitietä: kuljetusreittiä, joka kulkisi Siperian pohjoispuoliselta jäämereltä Koillisväylää pitkin ja Suomen kautta Eurooppaan...

Kiina ja sen pyrkimykset silkkitien luomisineen ovat olleet mielenkiintoista seurattavaa jo siitä pitäen, kun jo vuosia sitten luin muistaakseni Suomen Kuvalehdestä asiaa käsittelevän laaja-alaisen artikkelin eli  varsin pitkään ja siinäkin suhteessa tämä dekkari luo erilaisia skenaarioita maan toiminnasta, 

sen käyttämistä keinoista ja visioista. Nykytilanteen vallitessa Kiinalla on eräänlainen vaaánkieli -asema ja se tuntuu viihtyvän hyvin ns. kyttäysasemissa tilannetta tarkkaillen.

Selväksi tulevat myös käsitteet 14K triad (triadi) ja MSS, Guojia Anguin Bu, Valtion turvallisuusministeriö ja taisteludronet avaruusteknologioineen ja niiden kehittämispyrkimyksineen, joista jälkimmäiset tosin jäävät väistämättä teknisesti vieraammiksi, mutta aina on antoisaa oppia uutta.

 

Soininvaara kirjoittaa mukaansatempaavasti ja juoni kulkee juoheasti. 

Ratamon ratevan ja ammattitaitoisen  porukan tutkinnan etenemiseen voi luottaa, vaikkakin  se tässä laajenee   ympäri Eurooppaa ja sitäkin pidemmälle, niin yhteistyö on voimaa ja tuloksia saavutetaan, kun lankoja kärsivällisesti punotaan yhteen.

Soininvaara on varmaotteinen,  pitkän linjan kirjailija, jonka laatuun voi luottaa. Susisoturi osoittautui harvinaisen mielenkiintoiseksi dekkariksi, hiukka iloisesti yllättäenkin alun hentoisen aprikoinnin jäljiltä. Ei suinkaan susi syntyessään, vaan 

 

Sus´ siunatkoon & suloista sunnuntaita:

Daniel Elkama: "Kuun kyyneleitä & tulikärpäsiä tähtisumussa" - ex Libris...

"Kuun kyyneleitä & tulikärpäsiä tähtisumussa", Daniel Elkama, Mediapinta runokirja.fi 2022, kansi: Daniel Elkama.

 "Daniel Elkaman vaikuttava ja syvällinen esikoisrunokokoelma, jota ovat innoittaneet erityisesti luonto, matkailu ja ihmeelliset pienet ja suuret hetket. 

- Ei ole paikkaa, jonne tähtien valo ei loistaisi  ja - Kuuntelen hiljaisuuden lumoavaa laulua. (Takakansi)

 

 

 

Aina joskus kirjastossa käy ns. onnenkantamoinen ja käteen tarttuu teos tuntemattomalta kirjailijalta tai kuten tässä tapauksessa runoilijalta, esittelytekstin, kannen tai kirjoittajanimen vuoksi. Näin mukavasti kävi nyt. Osoittautuikin, että tämän parempaa valintaa en olisi voinut kaiken näiden kiireisten, aikataulutettujen ja pirstaleisten, tekemistä täynnä olevien viikkojen keskellä, sillä mieli kaipasi rauhaa, kauneutta ja muistutusta siitä, mikä oikeasti on tärkeää...  Makupaloja:

 

Kerää elämyksiä ja kauniita muistoja,

niitä kukaan tai mikään ei voi viedä sinulta pois.

 

 

 

Metsä hengittää

Puut vaeltavat halki usvaisen

Hämärässä heränneen laakson

Kuuntelen hiljaisuuden lumoavaa laulua

ja kuiskintaa kaislikon 

 

 

-  Sanojen valta on suunnaton.

Sanat satuttavat ja parantavat.

Ne masentavat ja luovat toivoa.

Sanat sytyttävät rovioita ja joutuvat niihin.

Ja sammuttavat ne.

Sanat voivat myrkyttää mielesi tai tehdä sinusta viisaan.

Sanat kaatavat valtakuntia ja luovat uusia maailmoja.

Ne tekevät meistä ihmisiä ja persoonia.

Sanat voivat avartaa maailmaasi tai tehdä sinusta sulkeutuneen.

Sanat ovat panssarivaunujen polttoainetta,

mutta ne myös tuovat rauhan kyyhkyset...

 

 

Tykkään käydä kirjastoissa,

ne ovat kuin tiedon Nooan arkkeja.

Kirjasto on täynnä kirjoja, toiset hyviä ja toiset huonoja.

Jos et koskaan ota riskiä, että valitset huonon kirjan,

sinulta voi jäädä oikeita aarteita ja helmiä löytämättä.

Niinpä ja kyllä taas kerran kannatti, kun tämä tunnetilaan sopiva pieni suuri kooste löysi ihastuneen lukijansa ja lukija vastapainoa tilanteeseensa. Kaunis ja puhutteleva teos, josta tulee seesteinen ja hyvä mieli, joten suosittelen:)

    - Ei mitään  -tekemisen  taito on yksi parhaimmista taidoista, jonka voit oppia.

Meillä on tapana  viettää hurlumhei-aikoina ÄTM-  tai TMH- viikonloppuja eli valinnaisesti: älä tee mitään tai tee mitä haluat toista siihen velvoittamatta, 

ja ne ovat osoittautuneet varsin toimiviksi, hedelmällisiksi ja antoisiksi sopimuksiksi;)

Hippulat vinkuen:

Kjell Westö - Mårten Westö: "Vuodet - Veljekset kertovat! - ex Libris...

"Vuodet - Veljekset kertovat", Kjell Westö ja Mårten Westö, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 254 s., suomentanut Laura Beck. Kjell Westön runot suomentanut Jyrki Kiiskinen.

"Mårten Westö (s. 1967) on helsinkiläinen kirjailija, kääntäjä ja kulttuuritoimittaja. Hän on julkaissut runoutta ja proosaa sekä toimittanut antologioita ja ruotsintanut suomenkielistä kirjallisuutta.

Helsinkiläinen Kjell Westö (s. 1961) tunnetaan parhaiten eeppisistä Helsinki-romaaneistaan. Romaani "Missä kuljimme kerran" sai Finlandia-palkinnon vuonna 2006, ja romaani Kangastus 38 palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2013." (Lievelehti) 

 

                                                         ©Tero Ahonen/Otava

 

"Vuodet on viisikymmentä tekstiä kirjoittajaveljesten Kjell ja Mårten Westön elämästä, puolet kummaltakin. Millaista on olla poika, mies, isä, kirjailija, ihminen? Kirjan tekstit puhuvat musiikista, yhteiskunnasta, rakkaudesta. 

Siitä millainen maailma on ollut, ja millainen se on. Kaikkia tekstejä yhdistää sama syvä ja henkilökohtainen ote. Yhteen sitovana lankana on ajan vääjäämätön kulku ja kaiken muuttuvaisuus." (Takakansi)

 

 

 

 

Westön tuotannosta olen aina pitänyt hänen kiinnostavan, hyvätyylisen ja puhuttelevan  kirjoitustapansa vuoksi. Edellisen kerran paiskasimme kättä teoksen Tritonus tiimoilla: Westöllä on erikoinen taito luoda tekstiä immersiivisellä ja ilmavalla tavalla, joka jättää lukijalleen tilaa omille mielikuville ja tuntemuksille. Yksi parhaimmista kuluvan vuoden kirjallisista anneista! 

Suurin odotuksin ja uteliaana siis hyppäsin veljesten kaksiosaisen vuoropuhelevan vuosien sivuille:

 

Teos on varsin runsassisältöinen - kuten elämä itse -  vaan ei pirstaleinen ja kertoo mm. suomenruotsalaisten ulkopuolisuudesta , nuorten konflikteista ja tiettyjen alueiden välttelystä, Steiner-koulusta antroposofioineen, mutta myös aikojen muuttumisesta.

Kjell:  - Mitä syvemmälle tähän kirjaan etenen, mitä enemmän tekstejä kirjoitan ja mitä enemmän sinun tekstejäsi luen, sitä paremmin ymmärrän mistä kaikessa oikein on kysymys, minun mielestäni. Niistä tihentyneistä hetkistä, jolloin ajan lineaarisuus hälvenee, jolloin salama ikään kuin välähtää, ja vuosien tai vuosikymmenten erottamat näyt ovat yhtäkkiä mielessäni samanaikaisia.

Mutta myös räikeästä ristiriidasta asioille antamamme merkityksen ja sen välillä, että kaikki kuitenkin vaipuu unohduksiin. Miten kiihkeästi elämmekin elämäämme, miten vahvasti koemmekin hetket, tapahtumat, jopa esineet,

niin samalla kaikki kiitää armottomasti ohi...

 

 Kjell Wästö Syysilta Bulevardilla ote:

Silti

sitä edes aavistamatta:

hetki jolloin minä

vaellan pitkin Bulevardia,

märkien lehtien tuoksu, on

ilta  ja matala valo pulppuaa

kuin sisään virtaisi jotain, minkä minä

ja kaupunki unohdimme ajat sitten...

 

Paljon tuttuakin, vaikka parisenkymmentä vuotta meidät vuosiluvuissa erottavatkin:  Helsinki kotikaupunkina, nuorisoineen,  katuineen, kuppiloineen ja tuolloisine ajankohtaisine tapahtumineen.

Suosikkikatuni syksyinen Bulevardi kiiltävine mustine mukulakivineen pudonnein kultalehdin koristeltuna, ominaisine kaihoisine tuoksuineen, ja tyttö taaa kerran matkalla Rikhardinkadun kirjastoon kassi olalla heiluen. 

 

Hyvätasoista ja kaunista sekä syväluotaavaa tekstiä. Nostalgista ja rehellisen oloista. Näiden vellosten muistikuvien ja muistojen kirjaaminen osoittautuu loistoideaksi, jonka anti koituu lukijan iloksi ja mielihyväksi. Sama perhe - erilaiset ja osin yhteneväiset muistot.

 

Kjell:   -  Maailmassa jota kutsumme reaalimaailmaksi ei ole oikeastaan mitään realistista....Tuon tunteen ilmaannuttua en ole koskaan päässyt siitä eroon. 

Niinpä: relevantti kysymys:  "Mitä eletyistä vuosista jää jäljelle,  mitä me muistamme? Opimmeko elämäntaipaleellamme mitään, ja jos opimme, niin mitä?"

Nauttikaamme matkasta, sillä elämä on ihmeellinen ja ainutkertainen seikkailu!

Vastauksia kysymyksiin etsimään jää: