Konkari & Ensisuomennos / Grisham & Meyer...

Yhteistä näille kahdelle: tyhjinä ja apposen avoimina ammottavat kassakaapit.

John Grisham, "Puhallus", WSOY, 2013 on 24:s suomennos tältä tuotteliaalta  kirjailijalta,
 last but not least: vaihteeksi veikeää velmuilua, viritteellistä veijaritarinaa tuomarien tappoineen kuivanrapisevan, mutta hyvin hanskassaolevan  oikeussalidraaman sijaan. Vaikka liki jokavuosittain ilmestyneissä  teoksissa sitten 1992 on väliin ollut aistittavissa kirjoittamisen ilon ja riemun puutetta, hienoista tehtailunmakuakin, totean mielihyvin, että kirjailijan ote tässä  pitää.

Deon Meyer, "Kuolema päivänkoitteessa", Gummerus, 2013 on afrikaansiksi kirjoittavan,  Etelä-Afrikan suosituimman dekkaristin  ensimmäinen suomennos, joka toivottavasti ei jää ainoaksi. Huolimatta siitä, teoksessa on kaikki kliseiset osaset: renttuileva, rouhea ex-poliisi, klassinen musiikki ja nuo naiset ihanaiset, tuoksuu siinä myös tuulahdus jotain uutukaista,  ajatuksia herättävää ja oivasti omilta juurilta peräisin olevaa.

Kerrassaan ratevaa & rentouttavaa riippukeinukamaa!

Kateeksi käy konnaa:

Hupsista keikkaa, Juhannusta veikkaan...

Runoin & ruusuin:

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

Eino Leino                               

Makustellaan metsämansikoita  ynnä  olkoon mielemme kevyt kuin pääskyn kaarto huikeansinisellä taivaalla, sillä se, kuten itse elämäkin, on tasantarkkaan tässä ja nyt:  KESKIKESÄ!

Juonikasta Jussia:

Odotellessa ... Ibrahim Ferrer - 2007 - Mi Sueno

Aina joskus elämässä on tilanteita, suvantokohtia, jolloin joutuu kädet sidottuina katselemaan omaa kulkuaan ja olemistaan  epämukavilta penkeiltä  kuin huonoa filmiä...Omasta suhtautumisestaan voi kuitenkin aina päättää, muistaa, että kaikki - tämäkin- menee ohi. Ne nyt dumpatut suunnitelmat voi tuoda päivänvaloon tarkasteltaviksi ja  toteutettaviksi, uudet, raikkaat tuulet  puhaltavat kun suunnataan uusiin seikkailuihin!

Sitä & Juhannusta vartoillessa toimii terapeuttina iki-ihana Ibrahim ja koko Buena Vista Social Clubin rakkaaksi tullut musiikkimaailma; tässä unelmani, pilvilinnani ja haaveeni:


 

Flunssaa, fluenssia & Infernoa...

Hellivä helle ja hikikarpaloita heruttava sisälämpö innostivat läpivetomahdollisuuden parvekkeen kautta  tällä hetkellä ollessa estyneenä avaamaan rivin  sisäikkuinoita apposelleen. Kuinka ihanan vilpoisaa olikaan avoimen akkunan äärellä hepposissa hebeneissä  lounastella tahi lukemassa köllötellä, niin kostautuihan tuo iloittelu infernaalisena flunssana ja Nessupakettien nöyränä näpertelynä. Ei kuin katsomaan peiliin...

Teemaan sopiva teos: "Inferno", Dan Brown, WSOY, 2013: mojova miksaus Dante Alighierin Jumalaista näytelmää,  prof. Langdonin symbolienselvintää, ihmismielen omnipotenttisuutta ja kiertelyä Firenzen taideaarteistoissa. Viimenmainittu niin elävästi kuvattuna, että vallinneessakin fyysisessä tökkötilassa tempauduin  Uffizin galleriaan, sen ominaistuoksuun ja kerran todeksi koetun Firenzen-syndrooman ylivyöryvään valtaan.  Kuten aiemmissakin Brownin teoksissa, tässäkin hienoisesti  hiertää jostain kumman syystä tämä symboli- ja krypto-osasto; Vaari aprikoi hirtehisesesti, mutta  hellästi  syyksi numeerisen otsalohko-osioni vaatimattomamman kehitys- ja käyttöasteen... Tarkemmin tuota analysoimatta: itse dekkarikerronta historianviitteineen kulkee kuitenkin vaivattoman  luontevasti, lukukokemuksesta muodostuu kompakti ja kutkuttavakin ynnä  teoksessa on ilman muuta verbaalista fluenssia!

Olo on kuin Opuntiaheimon edustajalla yllä, mutta tästä on vain yksi ylevä suunta ja se on kohti keskikesän juhlaa:

Maanmainiota Murakamia & psykoanalyysia a la Canal...

Hulppeissa helteissä hikoillessa hirvitti tarttua tähän ranteitarassaavaan tiiliskiveen, jota Haruki Mukarakamin pääteokseksi tituleerataan: "1Q84", Tammen keltainen kirjasto, 2013. Tuo nimi tietty oitis assosioituu Orwellin "Vuonna 1984":ään, josta kirjailijan kerrotaankin inspiraatiotaan ammentaneen. "Joka kerta kun avaat 1Q84:n, putoat kaninkoloon ja sitä kautta ainutlaatuiseen, addiktoivaan maailmaan", Sunday express, kirjan takakansi. Näin tapahtuu.

  Murakamin aiempiin suomennoksiin tykästyneenä ryhdyin rohkeasti urakkaan ja kas, ennen kuin tämä tellus kutsui, huomasin olevani teoksen puolivälissä. Tässäkin kohtaa kristalloituu mitä parhaimalla tavalla se ihme, kuinka totaalisen eri kulttuureista olevat kirjailija ja lukija kohtaavat toisensa viileänvarjoisan puiston hiljaisuudessa viekutusten samalla penkillä sulassa sovussa, hyvässä yhteisymmärryksessä istuen ja jokun yhteisen erityisen ulottuvuuden jakaen...

Asianajajasta dekkaristina jo aiemmin totesin syntyvän kelvollista jälkeä. Ehdottomasti toisen sorttista tarinaa iskee myös psykoanalyytikko, psykologian professori Bruce Fink pehmytkantisessa jännärissään "Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut", Teos, 2013. Lukukokemus muodostuu kolmesta eri kertomuksesta: Kadonneen partituurin tapaus, Väärennetyn liköörin tapaus ja Suuren puhalluksen tapaus.

Fink on kirjoittanut runsaasti oman alansa teoksia, mutta toivoa sopii, jottei tämä kaunokirjallinen esikoisteos suinkaan jää viimeiseksi! Alussa ärsytti ranskankielisten lauseiden ja sananparsien käyttö, ehkä sai kippuroimaan siksi, etten kieltä hallitse, mutta sivujen käännyttyä pidemmälti, kompurointi ja tuohon bagatelliin takertuminen lopahti ja lukeminen jatkui juoheasti  huvittuinen mielin. Näppärää!

Keli, joka  parhaillaan tarjoaa, mitä lokakuun loskissa kahlatessa kaiholla  muistella, on  kuin linnunmaitoa!

Natinat nurkkaan - nyt nautitaan:

Jo joutui armas aika...

ja suvi suloinen. Täällä ollaan siis vahvasti pro Suvivirsi linjalla. Eilen vilisteli vanhempiensa saattelemina vastaan ja ympärillä  iloisesti häliseviä, suloisia hörhelömekkoisia tai simpsetein varustettuja tarhalaisia tassut tahmassa, suupielet jätskissä ja nassut viikarimaisesat virneessä. Aurinkoa & Iloa!

Ammattiin valmistuineille, kelpo rupeama plakkarissa, isosti onnea ja toivotuksia työn syrjästä kiinnipääsyyn!

Tänään puolestaan kirmaavat Seniorimurmelit muiden koululaisten tavoin vehreille  kesälaitumille. Valvokaa myöhään - nukkukaa pitkään, repikää kaikki riemu näistä huolettomista kesistä, jolloin olette villit & vapaat, jotka eivät koskaan sittemmin palaa, vaan säilyvät suloisenkirpeinä muistoina, joihin mielikuvina tulee useasti suurella kaiholla kypsemmillä kymmenillä palattua!

Oma valkolakki on jo autuaasti vuosikymmenten arvokkaasti kellastama; mutta te uudet ylioppilaat: onnea teille! Painakaa nuo hohtavanpuhtaat lakit päähänne, rientäkää rohkeina ylös, ulos ja elämään, pitäkää maailma mallillaan ja luokaa siitä kelvollinen paikka kaikelle olevaiselle ynnä eläkää Ihmisiksi isolla I:llä.

Iloitsen kanssanne. Malja teille kaikille, lapsuudelle ja nuoruudelle: toteuttakaa haaveenne ja eläkää tosiksi unelmanne!

Gaudeamus igitur: