Hannu Mäkelä - "Tunturit puhuvat ynnä muita tarinoita" - ex Libris...

 

"Tunturit puhuvat ynnä muita tarinoita, Aviador, 2023, 165 s. Kannen valokuva: Auli Närevuori-Mäkelä, kannen ulkoasu Satu Enstedt.

"Hannu Mäkelän   (klik ) tuotanto käsittää yli 140 teosta. Hänen kirjallinen uransa on jatkunut jo lähes 60 vuotta ja jatkuu yhä. Mäkelän edellinen novellikokoelma Viiden minuutin juttuja ilmestyi vuonna 2022. Tätä edeltävinä teoksina hän on julkaissut muun muassa romaanit Varjo – Jeanne d’Arcin lyhyt toiveikas elämä, Pilven reuna sekä Rakkaudella, Alma." (Lievelehti)

                                                     ©Auli Närevuori-Mäkelä

 

 

"Hannu Mäkelä (s. 1943) liikkuu uudessa novellikokoelmassaan eri aikakausissa ja ympäristöissä. Kirjan novellit kuvaavat näennäisen merkityksettömien yksityiskohtien ja kohtaamisten kautta tärkeitä elämän käännekohtia - välillä tarkastellen arjen pieniä ihmeitä tai vallan olemusta. Yksityisestä tulee yleistä, yleisestä taas oma kokemus, jota aika ja muistot kuljettavat. Novellien nimet ovat kuvaavia: niminovellin lisäksi kirja sisältää muun muassa novellit  

Vanha vanha mies, Pysähdys, Uni, Kyproksen kissat, Isä Stalinin sormi, 

Pilviä ja Van Goghin pelto." (Takakansi)

 

 

Hannu Mäkelän teokset ovat kulkenet matkassani pitkän taipaleen, viimeksi  2020 pohdittiin rakkauden olemusta: Mitä rakkaus on?  Saatiinko siihen vastaus, onkin toinen asia ja tässä uutukaisessaankin Mäkelä pohtii visaista kysymystä Voiko rakkautta ymmärtää?  Niin tai näin:  lukijana jään Mäkelän seurassa aina saamapuolelle ja tulen hyvälle sekä seesteiselle mielelle.

Tämä kooste sisältää osion Saatteeksi, jossa Mäkelä toteaa mm. Lyhyt muoto on kiinnostava, koska joskus tulee tarve sanoa jotain irrallaan isommasta kehyksestä. Ja onhan meillä tässä maailmassa aina se kehyskin: maapallon tilanne juuri nyt. Sitä ei taida kukaan enää päästä pakoon, ellei ole täydellisen omavarainen erakko. Jonkinlainen satuolento siis. 

Satuihin uskon vain, kun kohderyhmänä ovat viattomat lapset. 

Heille on  taakkaamme turha jakaa. Mutta muuten onnelliset loput tuntuvat olevan harvassa, Jos niitäkin ilmaantuu, ihminen voi huoahtaa edes hetken. 

Eikä täällä muu auta kuin mennä eteenpäin. Aina jossain tuolla, ehkä jo seuraavan korkean mäen takana, odottaa sittenkin se parempi elämä?

Lisäksi tarjolla on 22 eri aiheista ja aikaista novellia, joiden kirjo on ilahduttavan laaja temppauttaen lukijansa erilaisiin miljöihin, elämänvaiheisiin ja aiheisiin. Lähdetään liikkeelle itsellekin rakkaasta seudusta, pohjoisesta ja  tuntureista, jotka puhuvat ja sen ne todella tekevät jos vain osaamme ja  maltamme kuunnella.

- Kun tunturit puhuivat, annoin niille itse äänen. Kuuntelin, katselin, liu`uin taas mukaan muistojen ja mielikuvien viedä. Pilvet tulivat ja menivät, katosivat vain. Samaa tietä menisimme aikanaan mekin.

Lapissa, pohjoisessa, Jäämeren rannoilla valtaa oman mielen ainutkertainen, kokonainen tunne, että kaikki oleellinen on yht`aikaa läsnä eikä minulta niin mitään puutu. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu...

Silitellään Kyproksella, mielenkiintoisella saarella kissoja,  surraan ja muistellaan  Lauraa lähellä Capo Vaticanon rantaa ja  pohditaan tulevaisuuden ennustamisen vaikeutta Georg Orwellin tapaan, mietitään vallan sisältöä ja sitä, miltä se näyttää. Entäpä sitten vakavuus:

-  Vakavuuskin on mahdollista jopa humoristille: "Minulla, ei tapahtumilla, on valta tehdä tästä päivästä onnellinen tai onneton. Voin valita kumman haluan. Eilinen on kuollut, huominen ei ole vielä täällä. Minulla on vain yksi päivä, tämä päivä, ja aion olla onnellinen sen kanssa.

Kuunnellaan öisin Radio Luxembourgia - ja niin à propos tein anno dazumal minäkin:)

Lainataan vastikkeellisesti tornitalossa asuvan  Hekan mopoa  ja sillä kierretään koko kortteli miehekkäästi pöristellen kerran, toisen ja  kolmannenkin ilman kypärää ja hanskoja kunnes vilu kapajaa malliin:

-   Suuntasin kotitalon nurkalle, sammutin moottorin ja sen  pysymään pystyssä jalustallaan. Kotiin en kuitenkaan halunnut mennä, Lähdin siksi kävelemään ja näin taas itseni mopon selässä kiitämässä pitkin katuja tyttöjen ihaillessa. 

 

Runo luvusta Van Goghin pelto:

Kerron tämän teille huokaisten,

jossain tuolla kaukana kauan aikaa sitten

tiet erosivat metsikössä toisistaan -

valitsin silloin sen jota harvoin kuljetaan.

ja juuri se muutti elämässäni kaiken.

 

 

Hannu Mäkelän positiivinen ja elämää ymmärtävä asenne ynnä teemojen laaja-alaisuus kattavat eteemme makoisan noutopöydän kirjallisia herkkupaloja,  

joissa riittää makusteltavaa ja pureksittavaa ja joita myös yhdellä sanalla elämäksi kutsutaan.

 

Näiden fundeerailevien ja elämänmyönteisten  tarinoiden parissa on hyvä päättää haasteellinen heinäkuu. Tätä tyttöä tutut tunturit ja ikätoverin mietteet puhuttelivat ja koskettivat. Rintamasuunta on ja pysyy eteenpäin, joten avoimin mielin kohti elokuun kuutamoöitä.   Laadulla on kirjoittajansa ja lukunautinnolla luojansa!

Kaunis kiitos & kaino toivomus:

sopii jatkaa:)

Pekka Kytömäki: "Historian pienmiehiä" - ex Libris...

"Historian pienmiehiä", Pekka Kytömäki, Aviador, 2023, 91 s.

Pekka Kytömäki  (s. 1975) on tamperelainen runoilija ja kääntäjä.

 Hänen esikoisrunokokoelmansa  Ei talvikunnossapitoa voitti vuonna 2016 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Häneltä on ilmestynyt myös kaksi palindromirunokokoelmaa; Aattelu rulettaa ja Sytytys." (Takakansi)

 

                                                                 ©Aviador                                                                   

"Pekka Kytömäki palaa viidennessä runokokoelmassaan Historian pienmiehiä  tiiviiseen ja hiottuun runotyyliinsä. Sävyltään sekä vakava että melankolisen humoristinen, oivaltavia kiteytyksiä sisältävä teos on kypsynyt lopulliseen muotoonsa seitsemän vuoden kuluessa." (Takakansi)

 

Pekka Kytömäen seurassa ei toden totta aika tuli pitkäksi. Edelliskerran hän riemastutti palindromikokoelmallaan Sytytys Palindromirunoja   ja sitä lukiessa oli hauska antaa hierontaa myös omille aivonystyröille hänen  kiepautuksistaan nautiskellessa ja testatessa sytyttääkö?

Tämä kooste on omistettu Kummitädilleni Sadulle, joka paransi maailmaa 1960-2022 ja se on kuusilukuinen ja sisältää lopuksi  Kiitos-osion. 

Loppusivuilla löytyy vielä koskettava, kaunis ja elämän ydintä oivaltava 

Mummin kirje, jonka sanomalle en voinut enkä halunnut kuin lämpimästi  kuivat silmäni kostuen nyökytellä...

 

Mutta mars matkaan uteliain mielin kohti maistiaisia:  

 

 

Hei

rakas

ystävä,

mitä mietit?

Näytät jotenkin läsnäolevalta.

 

 

Antikvariaatissa

olisin mieluiten se,

joka pirskottaa kirjoihin

vanhan tuoksun.

Joku muu taitelkoon

koirankorvat.

 

 

Kotiudun

sohvaudun

kirjaudun.

 

 

Lyömätön

käyttöliittymä.

Kirja ei kuluta 

vaan lataa akkuja.

Mikä parasta,

kommenttikenttä puuttuu.

 

 

Muistin kamera

tallentaa parhaat 

hetket sumeina,

tarkentaa turhiin

yksityiskohtiin.

Pekka Kytömäki, varsinainen lahjakas velikulta sarallaan,  tietää mitä hän tekee ja riemastuttaa lukijaansa näilläkin nasevilla pikkumiesvetäisyillään sekä ravistelee tervetulleesti samalla hämänhäkinseittejä pois mahdollisista   kertyneistä, luutuneista ajattelumalleista. Mainio kooste, jolle toivottavasti jatkoa seuraa yhtä oivaltavissa tai muissa merkeissä!!

Maailma olisi

pilkun verran parempi.

jos ajattelisimme useammin

leppäkerttuja.

 

 

Leppäkerttuja bongailemaan oitis lähtee:

Marie von Ebner-Eschenbach; "Aforismeja" - ex Libris...

"Aforismeja", Marie von Ebner-Eschenbach, Punos-kustannus, 2023, 

96 s. Toimittanut ja suomentanut Tuija Tuomaala.

"Itävaltalainen Marie von Ebner-Eschenbach (klik)  (1830 - 1916) oli aikansa merkittävimpiä saksankielisiä kirjailijoita ja kielialueensa ensimmäisiä naisaforistikkoja.

 "Marie von Ebner-Eschenbachin aforismit ovat ajattomia huomioita ihmisluonteesta, taiteesta, oikeudenmukaisuudesta, henkisistä arvoista ja elämästä ylipäätään. Niiden keskeisin viesti on, että taustoistaan riippumatta ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Useimmat tavoittelevat hyvää, mutta kaikilla meillä on puutteemme.

Aforismi on viimeinen linkki pitkässä ajatusten ketjussa", hän itse on luonnehtinut. Sitä hänen aforisminsa ovat: kiteytettyä elämänviisautta; punnittuja, tarkkanäköisiä, oivaltavia, joskus pureviakin, mutta aina ajatuksia herättäviä mietelmiä." (Takakansi)

 

Tämä uusi tuttavuus aforismeja aikojen takaa löytyi sattumalta ja varsin uteliain ja odottavin mielin tartuin tähän koosteeseen. Teos sisältää 14 erikseen ajatuksella nimettyä lukua ja osion nimellä Kirjailijasta, josta ote:

Ebner-Eschenbach oli syvällinen ajattelija ja valpas tarkkailija, ja hänen aforisminsa ovat pikemminkin huomioita kuin elämänohjeita. Hän itse on sanonut, että aforismi on viimeinen linkki pitkässä ajatusten ketjussa.

 

Makupaloja:

Rakasta kaikkia ihmisiä: - Reumatismiin ja todelliseen rakkauteen uskoo vasta, kun ne kokee.

Kaikki on katoavaista: 

-  Nykypäivän ihminen on syntynyt valittamaan. Akilleestakin hän näkee vain kantapään.

Teot puhuvat puolestaan: -  Ajattele sitä, mikä on vielä tehtävä, ja unohda se, mikä on jo tehty.

Tilit menevät lopulta tasan:  -  Vähään tyytyminen on vaikeaa, paljoon tyytyminen mahdotonta.

Kaikkea pahaa ei voi muuttaa hyväksi:  -  Oikeuden suurin vihollinen on etuoikeus.

Heikon rohkeus ja vahvan lempeys:  - Kiitollisuudenvelka on takka, jonka vain vahvimmat meistä pystyvät kantamaan. 

Moni olisi vapaa:  - Valta merkitsee velvollisuutta, vapaus vastuuta.

Ilman muita ihmisiä emme olisi mitään:  - Ihmiset, joiden kanssa emme koskaan kiistele, ovat joko niitä, joita rakastamme eniten, tai niitä, joita kunnioitamme vähiten.

Kunnioita latteuksia!  -  Hetken hallinta on elämän hallintaa.

Mainioita, valtaosin osin edelleen relevantteja ja nasevia aforismeja, joita ei ajan hammas ole näykkinyt ja jotka hyvin istuvat näin harvinaisemman  naisaforistikon, edelläkävijän kynästä iloksemme ja meneillään olevan naistenviikon kunniaksikin pureskeltaviksi. Pieni, mutta sivumääräänsä suurempi kooste, joka herätti ajatuksia ja ilahdutti taidokkailla vetäisyillään, 

kiitos Tuija Tuomaala!

 

Kulkiessamme maailman turuilla, toreilla tai  patikoidessamme metsäin kiemuraisia polkuja pitkin pidetäänpä vielä mielessä, että  Kun lukee vain klassikoita, voi olla varma, että pysyy aina ajan tasalla...

 

Nauravaista naistenviikkoa: 

Jo Nesbø : "Pimeyden talo/Natthuset" - ex Libris...

 "Pimeyden talo", Jo Nesbø, Johnny Kniga, 2023, 255 s., suomentanut Outi Menna.

" Jo Nesbø on yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Hänen teoksiaan on myyty meillä suomessakin jo reilusti yli miljoona kappaletta. Melkoinen pino, ja ihan syystä. Pimeyden talo on itsenäinen romaani, oma tarinansa, joka huijaa lukijaa kutkuttavasti" (Lievelehti)

                                                              ©Stian Broch

 

"Kauhutrilleri joka ahmaisee lukijan.

Todellisuus ja mielikuvitus tuntuvat sekoittuvan, ja selvää on vain se, 

että pikkukaupungissa kaikki ei ole hyvin.

Ollaan Ballantynessa, Yhdysvalloissa, aikana jolloin käytetään vielä lankapuhelimia ja puhelinkoppikin saattaa olla hengenvaarallinen paikka.

13-vuotiaan Richard Hansenin elämä suistuu raiteiltaan, kun uskomattomien tapahtumien ketju nielaisee hänet ja koko kaupungin kohtalokkain seurauksin.

Totta ja keksittyä on vaikea erottaa toisistaan, ja lopulta lukijan on kysyttävä, 

kuka tämä outo poika on ja mitä hänelle on oikeastaan tapahtunut.

Jo Nesbø on jälleen kirjoittanut romaanin, joka yllättää viimeisille sivuille asti." (Takakansi) 

 

 

Jo Nesbø on pitkään kulkenut mukanani eräänlaisena luottokirjailijana, viimeksi teoksellaan "Mustasukkainen mies" (2021): Novellimainen tapa tuottaa "krimiä" sopii erinomaisesti Nesbøn kaltaiselle vanhalle ketulle, jonka käsistä eivät kerronnan ilmaisuvoimaisuus eikä juonenlanka  karkaile

Siispä uteliain ja odottavin mielen lähdin ottamaan selvää, mitä salaisuuksia Pimeyden talo sisälleen kätkee. Teos on kolmeosainen ja sisältää 28 lukua. 

 Richard Hansen: - Pelkään korkeita paikkoja. Pelkään pimeää. Pelkään vettä. Pelkään tulta, ja pelkään puhelimia. Mutta ennen kaikkea pelkään pelätä. 

Enkä nyt tarkoita pelkääväni sitä, mitä tunnen istuessani isän kainalossa katsomassa zombie-elokuvaa. Vaan pelkään pelätä niin paljon, että jokin hajoaa, että avain katkeaa lukkoon, että eteiskäytävä roihuaa ilmiliekeissä - pelkään sitä, että jään jumiin omaan pelkooni enkä pääse ikinä pois..

 

Alias "Richard Elauved", sanoin. Rich are the loved. Rikkaita ovat ne,

 joita rakastetaan. Nimi on kunnianosoitus teille. Te otitte minut vastaan ja rakastitte minua kuin omaa lastanne. Teitte minusta rikkaamman kuin kukaan miljonääri olisi voinut tehdä.

 

Uudenlaista  Nesbøta. Kirjailija onnistui yllättämään ja sai minut alkumetreillä ymmälleen tuntemaan oloni pieneksi tytöksi sormi suussa. Odotetusti sitten tarina alkoi kiehtoa ja herättää suurta uteliaisuutta sen suhteen, mitä tuleman pitää. Hitaasti lämpeninkin tälle "fantasialle" tempautuen mukaan sen mielikuvitusrikkaaseen juoneen, jossa on monia arvoituksellisia elementtejä kuten oudosti käyttäytyvä puhelimen luuri, tulipalojen merkitys ja magicicada-kaskaiden 13- tai 17-vuoden välein tapahtuva parveilu.

 

Outi Mennalta tavan mukaan takuuvarmaa käännösjälkeä!

 

-  Asetin paperin kirjoituskoneeseen. Painoin kokeilevasti paria näppäintä.

Se tuntui raskaammalta kuin olin kuvitellut. Treeniä vain, ajattelin. Vedin tuolin paremmin alleni ja oikaisin selkäni suoraksi. Tuoli keikkui yhä. Sitten ryhdyin kirjoittamaan, vaivalloisesti kahden sormen tekniikalla. PIMEYDEN TALO 

 

Dekkari vai kasvukertomus vai jotain siltä väliltä? Lukija päättäköön, mutta  Nesbøsta on moneksi!

Kiintoisaa lukukokemusta rikkaampana:

Kari Laukkanen ja Pekka Hakamies: "Sananlaskut" - ex Libris...

"Sananlaskut", Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 346, 

Aineiston valinneet: Kari Laukkanen ja Pekka Hakamies, johdannon kirjoittanut 

Matti Kuusi ja piirroksin varustanut Pekka Vuori, 2023, 598 s. 

"Sananlaskut sisältää satoja tarinoita, sananparsia ja kuvauksia jo unohtumassa olevista kalendaarisista tavoista. Merkkipäiviin liittyvä perimätieto käsittää lähes kaikki ihmiselämän alat metsästyksestä ja kalastuksesta rakennuspuiden kaatamiseen ja syöpäläisten hävittämiseen. Tärkeä sijansa on myös maanviljelykseen liittyvillä määräpäivillä ja sään ja vuodentulon ennustamisella.

Jouko Hautalan toimittama käsikirja on avain vanhaan maalaiselämään. 

Sen sisältö käy sitä kiinnostavammaksi mitä eksoottisempana koemme entisajan merkkipäivien vieton tapaninajoineen, trulleineen, juhannustaikoineen sekä sään ja onnen enteineen. (Takakansi) 

 

"Havaitakseni Kari Laukkasen (Klik) ja Pekka Hakamiehen toimittama Sananlaskut-teos pyrkii olemaan eräänlainen joka kodin sananlaskuarkisto, koko Suomen kansan elämänviisauden peili, luotettava ja puolueeton kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Se ei, kuten moni aikaisempi sananlaskukirja, yritä välittää toimittajien näkemyksiä siitä, mikä suomalaisissa sananlaskuissa on olennaisinta. Itsekunkin lukijan oikeudeksi jää onkia kansanmietelmien jättiläisvarastosta ne kannanotot ja korostukset, jotka tuntuvat osuvan asian ytimeen." (Esipuhe, Matti Kuusi)

Teos esittelee sananlaskut aakkosjärjestyksessä A:sta Ö:hön eli alkaen: 

Aast last lukema, pääst pino latoma. Uskela - Ei öljyllä tulta sammuteta. Ahlainen mainiten myös kunkin syntypaikkakunnan.

Koosteen lopussa on muistiinpanopaikkojen Paikkakuntahakemisto aakkosjärjestyksessä  ja siinä luetellaan ao. sanontojen sivunumerot, mikä on erinomainen idea, sillä tällöin on mukava käydä katsomassa omien kotiseutujen ja asuinpaikkojen lausumia.

Sekalaisia maistiaisia:

  - Miss on yksin ahas, siin on kahen paras. Akka ei ole ku kannel seinäl. 

 

 -  Elokas on aina nerokas.

 

 - Emäntä hyvä talossa, vaikka joute istukohon, pata hyvä tulella, vaikka vettä kiehukohon.

 

-  Tulee se hiiri välillä nukkuvankin kissan suuhun.

-   Ei alastonta hauku koirakaan.

-  Se ko leikki ittes antaa, sen täytyy leikki kärssii.

-  Hullu paljo työtä tekköy, elliehä se viisas vähemmälläki.

-  Leipä se on leivä kannikkakin.

-  Kenen leipää syöt, se lauluja laulat.

-   Kenen jalka kapsaa, se suu napsaa.

-  Ennen maansa myös, ennekö sanansa syö.

-  Parempi on olla rikas köyhä kuin köyhä rikas.

 

Kuuluvatko sananlaskut Sinun elämääsi?  Omassa elämässäni sanalaskut ovat olleet eräänlainen sen suola ja  kulkeneet mukanani matkalla aina. Ne jaksavat yhä kiehtoa viisauksillaan, joskin ne pienenä tyttönä vaativat aina Mummilta ja/tai Ukilta selityksensä, jonka he myös mieluusti tarjoilivat.

Omassa suvussa viljeltyjä ja tosiksi koettuja:

- Vähän aikaa kestää vaikk' aian vitsaksena.

- Ilo pintaan vaikk' syän märkänis.  

- Ei haukku haavaa tee.

- Sanasta miestä, sarvesta härkää.

- Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

-  Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.

-  Se on annettu, mikä on tarjottu.

-  Jos ei maailmas muuta opi, niin hiljaa kulkemaan.

Sananlaskut ovat mielenkiintoisia entisaikojen peilejä, joiden kuvastus heijastuu näihin päiviin saakka ja monissa niistä piilee suuri viisaus, villakoiran ydin, 

joka avautuu myös nykylukijalle. Ne kuvaavat suomalaisten elämää kautta aikojen ja antavat perspektiiviä elämäämme. Ajat ovat muuttuneet, mutta tietyt asiat ovat ja pysyvät...

Erittäin antoisa ja hauska, viimeistellyn oloinen sekä varsin  laaja-alainen sekä korkeatasoinen kooste sananlaskujen maailmasta, joka toi paljon muistoja ja ilahdutti kulumattomilla viisauksien viljelyillään.  Pekka Vuoren mainiosti onnistunut, vähäeleinen, mutta varsin ilmeikäs kuvitus kruunaa komean kokonaisuuden! Tämä kooste, josta tulee hyvälle ja hilpeälle mielelle sopii erinomaisesti myös lahjakirjaksi:)

Onni yksillä, kesä kaikilla:

Rippiäisillä kesän kauneuden keskellä:

 

 Minä uskallan olla se ihminen, joka olen

keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,

oudon edessä epävarma

ja kuitenkin tiedonhaluinen,

joskus ratkaisujen edessä pelokas,

hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä

ja kuitenkin

myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.

 

 

 Vielä paljon muutakin olen minä

jotain, mitä en aina osaa kuvailla.

Minä uskallan katsoa itseäni,

rakastaa itseäni sellaisena kuin olen.

Ja antaa myös muiden nähdä

minut tälläisenä

rakastetaan minua sitten tai ei.

(Ulrich Schaffer)

Nti Elohopea!   Toteuta toiveesi, elä todeksi unelmasi. Sillä elämä on ihmeellinen seikkailu kahden ikuisuuden välissä ja muista, että elämä on tässä ja nyt ja että pyrkimyksissä on lupa myös epäonnistus, kaatua saa vaan ei maatua.

 

Myötäistä matkaan, suurella rakkaudella:

Benedict Wells: "Hard Land" - ex Libris...

"Hard Land", Benedict Wells, Aula & Co, 316 s., suomentanut Raimo Salminen, 

"Benedict Wells (s. 1984) on tämän hetken suosituimpia saksalaisia kirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty 38 kielelle. Vuonna 2019 ilmestynyt Yksinäisyyden jälkeen, kasvutarina sekin, oli arvostelu- ja myyntimenestys myös Suomessa." (Lievelehti)

 

                                                           ©Roger Eberhard
 

"Missouri vuonna 1985. Viisitoistavuotias Sam menee kesäksi töihin vanhaan elokuvateatteriin päästäkseen pois kotinsa ahdistavasta ilmapiiristä. 

Yhden lumotun kesän ajaksi kaikki muuttuu paremmaksi. Hän saa uusia ystäviä, rakastuu ja löytää kotikaupunkinsa ihmeet. Ensimmäistä kertaa elämässään hän ei enää ole mitäänsanomaton ulkopuolinen. Kunnes hänen on pakko kasvaa aikuiseksi.

Hard Land on kumarrus 1980-luvun aikuistumisesta kertoville elokuville, 

kuten Stand by Me ja The Breakfast Club. (Takakansi)

 

 

Yksinäisyyden jälkeen  (2021) oli ensikosketus Wellsin tuotantoon kiteytyksellä: Kypsä  ensisuomennos; surumielinen, mutta monivivahteinen kuin elämä itse...

 

Tämä teos sisältää osat: Laineet, Pallo ilmassa, Koe, Tempaus ja Huipennus. Luvut on numeroitu 1 - 48. Maistiaisia ja makupaloja:

 

Sam:  -  Tänä kesänä minä rakastuin ja äitini kuoli. Siitä kaikesta on kulunut jo yli vuosi, mutta minulle se tulee aina olemaan "tämä" kesä. Outoa kyllä, ajattelen usein sitä, kuinka silloin seisoin talomme takana kastelemassa pihaa letkulla. Kesäloma oli alussa, enkä ollut saanut vielä yhtään madallettua sitä pitkästymisen vuorta, joka edessäni häämötti...

Kirstie:  -  Ja Kirstie lateli pahempia karkeuksia kuin yksikään poika ja heitti tosi omintakeisia juttuja, kuten esimerkiksi: "Jaa-a, totuudella nyt vain on terävät reunat." Tai hän sanoi: "Silloin olin vielä kuollut, sen sijasta että olisi sanonut: "Silloin en ollut vielä syntynyt."

Elämä menee koko lailla nopeasti.

Ellet aina välillä pysähdy katsomaan ympärillesi,

se saattaa vilahtaa ohitsesi.

Ferris Bueller

Äiti:  - sipsutti luokseni. Hän näytti kovin hauraalta, mutta silti hän halasi minua tiukasti, ja hetken aikaa keskustelumme läpi häämötti jotain vakavampaa. 

Mutta silloin en halunnut nähdä sitä.

Isä:  - oli minusta aina ollut kuin alas laskettu sälekaihdin. Tuona aamupäivänä pystyin kuitenkin tähyämään sen aukkojen läpi.

Kuulas kertomus lapsen asemasta perheessä, kasvusta pojasta nuorukaiseksi, roolista kaveriporukassa, itsensä voittamisesta, ensirakkauden hapuilusta aina varhaismiehisyyden kynnykselle.  

Kaunista  ja tasapainoista sekä eläväistä tekstiä, herkkäviritteistä havainnointia ja kerrontaa. Valmiiksi mietitty ja elegantti teos. Raimo Salmisen  mainio suomennos on piste i:n päällä. Lukunautintoa ja -iloa parhaimmillaan!

Kuinka Hard Landissa viihtyi Kulttuuri kukoistaa blogin Arja selviää klikkaamalla:)

-  Sinä  palaat näihin vuosiin, muttet enää koskaan elä niitä uudestaan...

Nuoruus on paikka, jonka olet jättänyt.

 

Alkuvuoden kauneimman kaunokirjallisen kukan poimi:

Jarkko Stenius: "Veriside" - ex Libris...

"Veriside", Jarkko Stenius, Like Kustannus/Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 

212 s.

 

"Stenius on entinen thainyrkkeilijä ja portsari, josta tuli kirjailija.   

Veriside on Steniuksen viides romaani ja Portsari-sarjan toinen osa." (Lievelehti)

 

                                                         ©Tuomas Haapman
 

"Kovaksikeitetty portsari Kessu joutuu jättämään Helsingin taakseen, kun julma albaanimafia uhkaa häntä. Mukaan hurjalle pakomatkalle lähtee Kessun suojeluksessa oleva yksinhuoltaja Jenna ja tämän kymmenvuotias poika. 

On vain yksi mies, joka voi auttaa heitä, ja hänet Kessu olisi mieluummin jättänyt menneisyyteen." (Takakansi)

 

 

Sarjan ykkösosasta Portsarista (2022) totesin mm.  seuraavaa: On helppo uskoa ja ymmärtää, että fyysisten ominaisuuksiensa ja taitojensa lisäksi portsarit  ovat aikamoisia ihmistuntijoita, ja että he uransa varrella ovat nähneet ja kuulleet liki kaiken, sen seitsemän meriselitystä sekä omaavat tarkan psykologisen silmän.  Vaan lähdetäänpä liikkeelle päähenkilön mietteistä kauniimman sukupuolen suhteen:

-Pihla antoi mulle sen, mitä maailma ei antanut: rauhan. Pihlan kanssa tunsin olevani rakastettu. Silloin lopetin hetkien jahtaamisen- hetkien, joista en kuitenkaan saanut otetta, jotka lipuivat pois. 

Miksi en enää Pihlan kuoleman jälkeen saanut elämäni palasia kohdilleen? 

Miksi jäin vaeltajaksi, muukalaiseksi, ulkopuoliseksi? Miksi jätin jälkeeni vain sirpaleita? Missä vaiheessa menin niin pahasti harhaan? 

- Jenna palaa taas mieleeni. Olisinko halunnut sen kanssa yhteistä elämää? 

Kyllä. Olisin halunnut, että meillä olisi ollut yhteisiä hassuja tapoja, juttuja ja lempinimiä.

Kuinka sillä "portasarin silmällä" näkee verisiteen merkityksen?

-  Faijan numero löytyy numerotiedustelusta, mutta nyt tekisin melkein mitä tahansa mieluummin kuin painaisin vihreän luurin kuvaa. Mun ja mutsin suhteesta tuli niin vääntynyt sen tähden että se lähti: mä jouduin huolehtimaan mutsista, kuuntelemaan sen murheet, tekemään sille ruokaa, viettämään sen kanssa kaikki pyhät kahdestaan. Mutsi on sanonut, että olen perinyt kaikki huonot piirteet faijalta.

Vihan vallassa painan vihreää. Faija ei vastaa omalla nimellään vaan epämääräisellä, melkein aggressivisella murahduksella. "Täällä on Kessu", aloitan. "Kuka?" se kysyy kylmäkiskoisesti. "Sebastian" vastaan. "Sun poika." 

 "Aa, Sebastian", se toistaa, eikä sen ääni kuulosta todellakaan innostuneelta. Puhelu on kestänyt noin viisi sekuntia mutta tunnen jo halua lopettaa sen.

 Faija ei ole näköjään muuttunut, ei ainakaan parempaan suuntaan. "Mitä sä mulle soitat? se kysyy. "Ootko kännissä?"

 

Jep! Eipä ala kovinkaan lämpöisissä merkeissä isän ja pojan kohtaaminen, 

vaikka edellissoitosta on kulunut viisi tai kuusi vuotta, tai kymmenen...

Niinpä : Isät ja pojat - äidit ja tyttäret.. Roolimallit, onnistumiset ja metsään menot, kadonneet yhteydet jnpp. Tuttua monille perhekunnille, ehkä tutumpaa kuin halutaan myöntää. Miksi näin? Se onkin jo kinkkisempi kysymys. 

Veren kun sanotaan olevan vettä sakeampaa.

 

Stenius kirjoittaa suora- ja selkeäsanaista toteavan luonteista sekä konstailematon tekstiä, jonka istuu saumatta nopeahkoon ja sujuvasti soljuvaan juonenkulkuun eikä lukija taatusti pitkästy.

Steniuksella on ihan oma paikkansa kotimaisella dekkaririntamalla actionviihteen edustajana ja toivottavasti hän sen myös pitää.

Teoksen reipas ja vauhdikas kulku ja kerronta takasivat sen, että tyyliltään se jopa vastasi oivasti kuluneessa sateettomassa hellekaudessa vallitsevaa lukuvirettä ynnä -fiilistä:)

Pitkään odotettua sadetta innolla vartoillen: