Olipa kerran kesä, joka kului kesää, aurinkoa ja lämpöä turhaan odotellessa.
Se piti sisällään pieniä mukavia päiväretkiä Iittalaan, Fiskarsiin ja Halosenniemelle sekä hassunhauskan ja ulkoilullisen Unskin & Sempun kaupunkilomaviikon, tapaamisia Esikoisen ja Kuopuksen perheiden kanssa ynnä Amigon mieluisan yökylävisiitin sekä perinteisen, mutta myöhäisen Wanhojen Konnojen pitkän lounaan. Rattoisaa ja antoisaa kaikki tyynni:)
Syyskuu puolestaan on ollut mallia hippulat vinkuen ja allakka kuin pakanamaan kartta: on suoritettu kodinhoidollisia perustoimennpiteitä: sulattettu ja läpikäyty molemmat pakastimet ja jääkaappi sekä uusittu pielukset ynnä työsuhteensa irtisanonut pressomasiina. Urakoitu sarja terveydellisiä rientoja lääkäreineen, kuvauksineen ja hoitotoimenpiteineen. Kuriositeettina mainittakoon, ettei näin yksityispuolella Kela-korvaus kata enää edes toimistokuluja. Metsämies on käynyt ampumassa kisat ja uusimassa tarpeellisen hirvimerkin.
On saatu ja säilötty marjoja, kiitos Esikoiselle & Kumpp., keitetty 10 l Hössöntössöä eli tomaatti-paprika-chili-sipuli-valkosipuli yms. salsaa, saman verran juureskeittoa, valmistettu loput hirvenlihat käristykseksi ja palapaistiksi. Käytetty matot pesulassa. Huollatettu, pesty ja katsastettu auto renkaat uusiksi vaihdettuina. Odoteltu turhaan ja päästetty sisään takuukorjausukkoja tunkemaan puuttuneita fyllejä parvekeseinän sisään. Siinä ohessa vastapainoksi herkuteltu kaviaarilla ja gratinoiduilla hummereilla Esikoisen synttäreiden merkeissä:) Huikeaa vuoristorataa, paljon suorittamista, mutta riittävästi ilon ja onnen pipanoita:) Ja niin: "Mitä ihmettä te teette kaiket päivät?" Sitä sopii tosiaan ihmetellä...
Chilisato jäi vaisuksi, mutta pari kertaa onnistuttiin grillaamaan Pimientos de Padrónit, ja toisella kerralla espanjailainen ruletti toimi, kun ensipuraisulla Siipan silmät revähtivät ja pientä hikihelmeä otsalle pukkasi. Oheiset punaiset kaunottaret ovat vielä parvekkeella.
Kesän ja syyskuun päätämme mallikkaasti mieluisalla ja tervetulleella tavalla Amigon & Tyttöystävän saapuessa huomenissa lounasseuraksemme.
Näiden abiturienttien ensimmäisten aineiden ylioppilaskirjoitukset ovat tuolloin jo takanapäin, joten iloista sananhelinää, lennokasta mielipiteidenvaihtoa ja leppoisaa tunnelmaa, hauskanpitoa lienee ilmassa:)
Lokakuu on sitten puolivälistä alkaen yhtä jahtia, johon valmistautuminen "kotoisan viihtyisästi" väreilee jo konkretisoituenkin huushollissa. Vanhaan tapaan Kanssakulkija ja Kuopus operoivat tutulta vuokramökiltä käsin, joten arsenaali on sen mukaisesti vähintäinkin riittävä, lue runsas. Koissuvahvuudesta vastaavat Nemppa, jonka jäljestystaitoja taaskin toivotaan ei tarvittavan ja peuraosastolla Semppu, jonka ajohalut toivon mukaan siihen mennessä ovat heränneet. Tämä sarjasta: nokisia piippuja.
Ja arvatkaas vaan, josko minä tyttö oman loman ja minä-itte-ajan alkupäivät vedän ensin ainakin kymmeneen laskien henkeä ja sitten makiasti hirsiä? Tassuttelen löppössukat makkaralla hissuksiin ympäriinsä ja tuijottelen leijuvia puunlehtiä toivoen, että jossain vaiheessa löytyisivät ne omat, tässä rytinässä ulkoavaruuteen singonneet ajatukset ja olo tasaantuisti siihen tasoon,
jotta tietäisin olenko tulossa vai menossa. Minimivaatimus kaikenkattavalle hyvinvoinnille ja mielen- sekä sielunrauhalle. Luppoaikaa.
Tiedä häntä, jospa vaikka näin chilikauden kuihtuessa innostuisi ideoimaan ja laittamaan pientä reissunsiementäkin itämään; quizás?
Näissä hulvattoman hortoilun hektisissä, vaan ei helteisen hikoilevissa merkeissä tervemenoa koko kesä ja syyskuu. Lämpimästi tervetuloa lokakuu ja ulkolyhty kynttilänvaloineen, aatosten keruuaikoineen sekä lenkkipolkuineen, hyviä kirjoja ja musiikkia missään nimessä unohtamati!
Lupsakkaa lokakuuta:
