"Epäsäännöllisiä kappaleita", Aki Salmela, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2024,
88 s., ulkoasu Jenni Saari.
"Aki Salmela (. 1976) on kiitetty runoilija, jonka esikoiskokoelma
Sanomattomia lehtiä ilmestyi vuonna 2004. Hän on saanut Kalevi Jäntin palkinnon ja Tanssiva karhu runopalkinnon. Sittemmin hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, joista viimeisin Eläimen varjo, nimettiin Helsingin Sanomissa merkkipaaluksi Salmelan tuotannossa.
Käsillä olevassa kokoelmassa Salmela keskustelee klassikkorunoilijoiden kanssa, ja teos päättyy kahteen hänen kääntämäänsä Stéphane Mallarmén proosarunoon. (Lievelehti)
Yksi kesän anneista on aina uusi kirjailijatuttavuus ja tähän Salmelan teokseen miellyin oitis lievästä ensihämmennyksestä toivuttuani! Uudenlainen ja kiinnostava tapa lähestyä lempeällä huumorilla ja hymynhäive silmissä erilaisia asioita ja jopa vaihtaa ajatuksia huonekalujen kuten kirjahyllyn kanssa.
Tämä Salmelan kooste sisältää kiintoisasti nimetyt osiot: Toisaalla, Sikäli kuin tiedämme, Huonekalumusiikkia, Niin kuin muste rakastaa paperia, Epäsäännöllisiä kappaleita, De Chiricon taulun nimi ja Kaksi proosarunoa.
Runomuotoinen maistiainen: Sikäli kuin tiedämme:
Ollessaan yksin
laumaeläin
tuntee jäävänsä paitsi -
toiset ovat jossain
tekemässä jotain
ilman sitä.
Jo kieli itsessään
on toinen -
kun kirjoitan,
jokin kuuntelee,
jokin vastaa
tässä täsmällisessä maailmassa.
Huonekalumusiikkia, Kirjahylly:
Olipa kerran. Olen kuullut sanottavan, että niin on sanottava kun puhutaan kirjahyllyistä. Ei niin kovin kauan aikaa sitten ihmisillä oli kirjahylly olohuoneessaan. Olohuone oli paikka, jossa ihmiset oleskelivat silloin kun he eivät olleet keittiössä, wc:ssä tai sängyssä. He istuivat olohuoneessa ja olohuoneessa heidän kanssaan seisoi kirjahylly kuin uskollinen palvelija. Kirjahyllyssä oli pieniä esineitä, joita sanottiin kirjoiksi. Olipa kerran. Ja toisinaan kävi niin, että ihminen otti kirjahyllystä kirjan ja alkoi lukea sitä.
Ja toisinaan kävi niin, että ihmisessä tapahtui jotain kun hän luki kirjaa. Jotain sellaista kuin ajatteleminen, tai jotain sellaista kuin ymmärtäminen, uuden tiedon omaksuminen tai kielen selittämätön nautinto....
Jotain sellaista tapahtui tätä teosta lukiessakin. Omaleimaista, oivaltavaa ja varmaotteista ja tuoreen raikasta tekstiä, jonka tyylistä lukijana nautin suuresti.
Jenni Saaren ilakoiva kansi kuvaa yhdellä silmäyksellä osuvasti Salmelan kynänkäytön taitavuutta ja on sinänsä ilo silmille.
A propos: löytyyko teidän kodistanne sellainen nykypäivän kummallisuus kuin kirjahylly? Meiltä niitä löytyy kaksin kappalein...
Mainio teos, jonka seurassa viihtyi ja rentoutui:
