Perhepäivälliset / 50-v hääpäivä...

Hupsis; kuinkas sitten kävikään... Tuurilla, taidolla ja onnella sekä huumormielellä tähän lienee päädytty lukkoseppäin visiitit matkan varrella niukasti välttäen:)

Ote puheesta:
Siispä tervetuloa ja kiitos siitä, että olette täällä tänään. Olette meille rakkaita ja tärkeitä!

Näin 50-vuotishääpäivän merkeissä toteamme, ettei meillä ole teille mitään yleispäteviä neuvoja jaettavaksi, eikä liioin haluakaan siihen.  Mutta muutamia huomioita matkan varrelta:

-  Elämä on tässä ja nyt. Tänään on avain eiliseen ja eväät huomiseen.

-  Jokainen meistä elää omassa, itse luomassaan todellisuudessa, joten puhukaa, puhukaa ja vielä kerran puhukaa keskenänne.  Ja kuunnelkaa.

-  Viljelkää ja vaalikaa huumorin kukkaa ja poimikaa  se silloinkin, 
kun elämä ei hymyile eikä juuri naurata. Huumori  keventää oloa ja antaa perspektiiviä.

-  Kolmanneksi: elämässä 1+1 = ehdottomasti enemmän kuin kaksi: jaettu suru on vain puolikas suru ja jaettu ilo moninkertaistuu. 
Jakakaa, jakakaa ja jakakaa. Onni ei tule etsimällä, se tulee elämällä…

Olemme tavattoman iloisia ja onnellisia siitä, että olette läsnä elämässämme.  Seikka, jota emme suinkaan pidä itsestäänselvyytenä vaan jota suuresti arvostamme, ja joka on tärkeä voimavara nyt, 
kun ne kuuluisat parhaat vuodet ovat väistämättä takanapäin, 
mutta ne haasteellisimmat ja hauskimmat edessä. 

Te kaikki: pitäkää huolta itsestänne ja toinen toisistanne!
Nti Elohopea ja Tarinaniskijä: jatkakaa samaan reippaaseen ja tulokselliseen mallin! Pikku-Ite, Sinulle ex-metsäeskarilaiselle:
onnea ja menestystä matkaan alkavalle koulutiellesi!  Amigolle  toivotamme mielenkiintoista ja kokemusrikasta palvelusaikaa sekä Tyttöystävälle mitä parhainta menestystä jatko-opinnoille!

Tässä ja nyt: eivät ne eletyt päivät vaan ne, jotka lämmöllä muistamme.  Kuluva päivä olkoon yksi niistä. Ja yhteinen matka käsi kädessä  jatkuu...  Ja Gabriela Ferrin tulkintana Grazie alla vita:


Elämälle kiitos:

Jonas Bonnier: "Helikopteriryöstö/Helikopterrånet" - ex Libris...

"Helikopteriryöstö", Jonas Bonnier, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 479 s., suomentanut Kari Koski.

"Jonas Bonnier  (s.1963) on ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja.
Hän on työskennellyt myös mediakonserni Bonnierin toimitusjohtajana vuosina 2008–2014. Kirjailijanuransa Jonas Bonnier aloitti vuonna 1988 teoksella Prinsessan och halva kungariket; kansainvälisestikin menestynyt Helikopteriryöstö (2017, suom. 2018) on hänen kahdeksas romaaninsa.
Netflix valmistelee Helikopteriryöstöstä elokuvaa, jota tähdittää näyttelijä Jake Gyllenhaal.Tukholmasta kotoisin oleva Jonas Bonnier asuu nykyään vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Miamissa." (Kustantaja)

                                                          ©Thorn Ullberg



"Kaikkien aikojen vedätys. Aamuhämärissä 23. syyskuuta vuonna 2009  hälytin rävähtää soimaan.  Rahavarastoon  Etelä-Tukholman Västbergassa tunkeudutaan poliisin silmien edessä.  Näin käynnistyi Ruotsin rikoshistorian dramaattisin ryöstö, josta kohistiin ympäri maailmaa. Ryöstäjät  katosivat helikopterin kyydissä saaliinaan lähes 40 miljoonaa kruunua. Tositapahtumiin perustuva Helikopteriryöstö on taidokas trilleri, jossa Jonas Bonnier kerii rikoksen auki uskomattomia yksityiskohtia myöten ja luo ryöstäjistä nautittavan elävät muotokuvat." (Takakansi)

Vanha mies:  - astui metsästä ottaen tukea kävelykepistä. Tien virkaa toimitti kaksi umpeenkasvanutta renkaanuraa. Hänellä oli jalassa mustat kumisaappaat, jotka hän oli ostanut pari viikkoa sitten Handenin Coop Forumista, ja yllään tummanruskea sadetakki Fältöverstenin kauppakeskuksen temposta. 
- Mies asui tummanpunaisessa mökissä heti Landfjärdenin eteläpuolella, suurin piirtein Nynäshamnin ja Tukholman puolivälissä.  Keittön ikkunan takana kohoavan sankan metsän läpi saattoi talvisin nähdä Musköhön asti. 
Portilta oli parisataa metriä merenrantaan. missä hänen koiransa saattoivat uida keväisin ja kesäisin. Labradorinnoutaja on niitä koirarotuja, joiden tassut ovat kuin uimaräpylät; rotu on jalostettu noutamaan vedestä. 
- Hän odotti vieraita. Hän tunsi heidät tarpeeksi hyvin ollakseen varma siitä, että he kyllä saapuisivat kun hän pyysi heitä tulemaan. Arvatenkin he pelkäsivät häntä, eivätkä he olleet ainoita....

Ja näin pyrähtää käyntiin tarina joulukuusta 2008. Saapuu Irakissa muslimikotiin syntynyt Sami Farhan, joka aikoinaan piti komentoa nyrkkeilykehässä ja liikkui edelleen kuin nyrkkeilijä. Saapui myös Libanonissa syntynyt, kristitty Michel Maloof, joka liikkuu nopeasti ja määrätietoisesti  jalassaan metsään sopivat varsikengät. Näille kahdelle aiemmin vain ohimennen toisensa kohdanneelle vanha mies tekee tarjouksen, josta on vaikea kokonaan kieltäytyä, vaan pelivaraa jää yhden taskun pohjalle sullotun paperilapun verran.
Semminkin, kun molemmilla sankareilla on takanaan pieleen menneet, karille karahtaneet projektit: Maloofilla salkkujen  ja Samilla saapumattoman katkarapupaatin verran. Kymmenien miljoonien kuvat silmissä uiskennelleet businesshait tokeentuivat silmärapayksessä sätkytteleviksi silakoiksi, ja näin voi suuren puhalluksen tapahtumaketju lähteä vyörymään.

Bonnier onnistuu erinomaisesti luomaan noista kahdesta työparin, joiden persoonat - kuten kaikkien muidenkin kirjassa esiintyvien henkilöiden -
on esimerkillisesti laadittu, seikka, joka merkittävästi entisestään lisäsi kiinnostavuutta ja loi sisältörikkautta vauhdikkaaseen juonenkulkuun.
Kirjailija avaa ikkunansa tasapuolisesti sekä ryöstäjien, rikollisten että poliisi- ja syyttäjäkunnan maailmaan taustoituksineen päivineen, mikä toimii tasapainoisen kokonaiskuvan ja kerronnan vahvuuden luontevana ja toimivana alustana.

Tämä ensisuomennos oli mukaansatempaavaa ja vauhdikasta, kieliasultaan hyvää luettavaa ja tarjosi A-luokan jännärin tapaan kerrassaan yllättävän ja riemastuttavan loppuratkaisun. Kari Koskelta laadukas ja ammattitaitoinen suomennos. Hyväntuulinen ja tasokas kesädekkari:)

Helteisellä helikopterilennolla mieluusti mukana pörräsi:

Kuuskytlukulaisten nuorten "kokoontumisajot"...

sujuivat Itä-Hämeessä, kutsujan ja päivänsankarin uudessa kesäpaikassa lauantaina liki viidenkymmenen hengen voimin ikähaarukassa 3 kk - 90-vuotta kirjaimellisesti lämpöisissä ja valoisissa merkeissä puheiden pidon, musiikki- ja laulesitysten, tietokilpailujen, maukkaiden tarjoilujen sekä tanssin ja saunomisen merkeissä. Kuten kutsussa mainittiin, muistimme  paikalliseen perinnetapaan "pontevasti kehua läsnäolijat sekä tomerasti haukkua poissaolevat." Jälkimmäinen tosin unohtui kaiken riemukkaan remakoinnin keskellä,
kun  mm. Hurriganesien kannustava "Get on" Albert Järvisen kitaroimisineen notkutti niveliä taustalla:)  Tuli myös todeksi elettyä sananlasku: "Vanha ystävä on paras peili."

Arvoisa Isäntäväki! Oli suuri ilo saada osallistua kesäjuhliinne, joissa paitsi miljöö ja säätila olivat olivat tilaisuudelle mitä parhaimmat, myös tavattiin pitkästä aikaa  vanhoja, hyviä ystäviä, naurettiin, halattiin ja muisteltiin paljon, mutta mikä tärkeää luotiin yhdessä uusia positiivisia muistoja, jotka kantavat elämässä eteenpäin! Läheisyys lämmitti.

Kiitämme teitä lämpimästi suurenmoisista järjestelyistä ja hyvästä isännyydestä; muodostitette meille kaikille eilisestä tapahtuman mallia "once in a lifetime"! Välittänette ystävällisesti kiitoksemme ja halauksemme myös  kaikille ylöspanoon osallistuneille. Toivotamme  kaunista ja leppoisaa kesänjatkoa sekä mukavaa eloa ja oloa luonnonkauniissa niemessänne!

Jottei totuus tässä kesätapahtumien keskiössä ja elämän vuoristoradassa unhettuisi, on meillä sitten tulevana lauantaina vuorossa anopin hautajaiset, joiden jälkeen onkin  kuun vimppaviikonlopulla perinteisten perhepäivällisten vuoro tällä kertaa 50-vuotishääpäivämme merkeissä.

Elämä on ihmeellinen seikkailu...

Kyydissä mukana:

Jarkko Stenius: "Bangkokin veritiikerit" - ex Libris...

"Bangkokin veritiikerit", Jarkko Stenius, Like Kustannus Oy,2018,  473 s.

Omaelämänkerrassaan Nyrkkisankari (Like 2015)  Jarkko Stenius  (s.1972) kuvasi tietään Ranskan muukalaislegioonasta thainyrkkeilyyn kansainväliselle huipulle ja lopulta mielenrauhan löytämiseen. Bangkokin veritiikerit on Steniuksen esikoisromaani. (Lievelehti)

                                                            ©Ville Juurikkala


"Jake viettää Bangkokissa viinanhuuruista elämää ja kamppailee sotatraumojensa kanssa. Elämä saa uuden suunnan, kun hän kohtaa kadulla pahoinpidellyn ja takaa-ajetun nuoren naisen Vanidan. Jake pelastaa Vanidan mutta joutuu samalla ihmiskauppaa harjoittavan Lahkon silmätikuksi.
Taisteluun Lahkoa vastaan Jake saa rinnalleen entisen armeijakaverinsa sekä paikallisen thainyrkkeilymestarin, joka päätyy yhdessä yössä lahkon palkkalistoilta sen tappolistalle. Neonvalojen täplittämässä tropiikin yössä kolmikko syöksyy taisteluihin, joista jokainen käydään viimeiseen hengenvetoon asti." (Takakansi)

Teos on kuusiosainen: Veritiikerin jäljet, Neonviidakon hirviöt, Arpiset sielut,  Silmukka kiristyy, Veren haju ja Menneisyyden kahleet. Stenius on laatinut teokseen myös jälkisanat, jossa hän avaa kirjan syntyhistoriaa ja oman uransa kehittymistä pikkupojan vihkoista tähän esikoiseensa.
Arvelin yllä olevan perusteella luvassa olevan testosteronia pursuavan machodekkarin, jossa äijät pullistelevat lihaksiaan, veri virtaa, aseet paukkuvat ja hiki roiskuu. Eikä kieliasultalkaan suuria voisi odottaa...

-  Vartijat tarttuivat Jakea käsivarsista ja raahasivat hänet saliin. Pimeydessä hohti kymmeniä lyhtyjä. Jake vietiin muovilla peitetylle esiintymislavalle ja sidottiin kiinni tuoliin. Minkä sairaan rituaalin keskelle hän oli joutunut? Pimeydestä asteli esiin mies, jolla oli ohueksi trimmatut viikset ja yllään kallis, luunvalkoinen puku. Kaikki pelkäävät tiikeriä. Tiikeri ei pelkää mitään. Tiesitkö, että tiikeri pystyy murskaamaan ihmisen vahvimmat luut yhdellä puraisulla?

No enpä tuota tiennyt. Ja tuo ennakkotunnekin osoittautui oikeaksi vauhdikkuuden vaan ei kieliasun suhteen. Mikä iloinen ja positiivinen yllätys: Mummoa vietiin kuin pässiä narussa:)  Stenius onnistuu tässä action-esikoisessaan paitsi väistelemään näppärästi erilaisia luoteja, iskuja ja potkuja, myös kaikkia sudenkuoppia, johon olisi saattanut helposti langeta.
Vauhtia, jännitystä ja vaaratilanteita toki piisaa, mutta juoni kulkee ketterästi ja henkilöihin on saatu kylliksi persoonaa ja ytyä.

Tapahtumarikas ja värikylläinen sukellus Thaimaan kätkettyyn alamaailmaan; pitää paikkansa. Stenius puolestaan pitää lukijansa varmakätisesti pinnalla kaikissa mutkissa ja käänteissä. Tämän tyyppiselle dekkarille löytyy varmasti ihan oma lukijakuntansa,  ja se istui saumattomasti omaan lukuvireeseen ja -fiiliksen vauhdikkaan koirainhoitorupeaman ja pitkin metsäpolkuja ramppaamisen keskellä. Kelpo kesädekkari, joka rentoutti ja viihdytti!  Tuomo Parikalta onnistunut ja sisällönmyötäinen kansi.

"Hymyn maassa" piipahti:

César Aira: "Todiste / Illallinen - La Prueba / La Cena" - ex Libris...

"Todiste / Illallinen. Kaksi pienoisromaania.", César Aira,  Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2018, 207 s., suomentanut Sari Selander.

"César Aira: Vuonna  (s. 1949)  lähellä Buenos Airesia syntynyt César Aira on tuottelias kirjailija. Vuodesta 1975 alkaen hän on julkaissut seitsemisenkymmentä pienoisromaania ja esseeteosta.Nobel-veikkailuissa jo pitkään mukana ollut Aira tunnetaan metafysiikkaa, realismia, pulp fictionia ja dadaismia yhdistelevästä tyylistään. Hän on myös tunnettu kirjallisuuden kääntäjä." (Kustantaja)

                                                          ©Mathieu Bourgois

 "Todisteeessa  kaksi lesbopunkkarityttöä, Mao ja Lenin, ovat Todisteen pelottavat ja kenties traagisetkin päähenkilöt, joista toinen ”vainoaa” 16-vuotiasta teiniä ja väittää olevansa rakastunut tähän. Lopussa hän todistaa rakkautensa nihilistisen anarkistisella tavalla. Lukija ajautuu peruuttamattomasti Airan käänteiseen maisemaan, jossa todellisuudentaju katoaa ja tilalle astuu hallitsematon, villi logiikka. 

Illallisessa konkurssin tehnyt poikamies kyläilee äiteineen varakkaan ystävän luona. Illallisen jälkeen isäntä esittelee kallisarvoista antiikkilelujen kokoelmaansa. Kotiin palattuaan poikamies katselee kaikessa rauhassa televisiota, kun kuolleet alkavat nousta haudoistaan ja kulkea zombeina pois hautausmaalta.
Miten he muistuttavatkaan ikivanhoja jousesta vedettäviä leluja…" (Lievelehdet)

Argentiinalainen kirjallisuus on suomennettuna harvinaista herkkua.
Aiemmin luettua:  Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet  (2015) ja Federico Axat:
Viimeinen mahdollisuus  (2016).Molemmat olivat varsin kiinnostavia ja erilaisia tuttavuuksia, joten into ja uteliaisuus tarttua näihin kahteen pienoisromaaniin olivat korkeaa suuruusluokkaa.

Teoksen alkusanat  kuuluvat: Haluuks naida? Ei suorasukaisuudessa pahaa,
ei ihmettä, mutta kyllä kävi kuten sankaritar Marcialle, etten enshätään tajunnut kysymystä kunnolla. Sitten alkoi moinen räväkkyys naureluttaa, ja jäin aprikoimaan, mitä tuohon olisi 16-kesäisenä neitokaisena tullut soperreltua tahi nyt näin elämää enemmän nähneenä, vaikkei kysymys ole aktuelli eikä relevantti... Semminkin kun kysymyksen esitti 16-kesäinen tyttö, mikä nuorna neitona jo olisi ollut ihmeellistä ja hätkähdyttävää. Sittemmin ei tuo seikka olisi kulmakarvoja kohottanut kuitenkin  myöhemminkin sentään pientä soidinmenojen tapaista sirkutusta vaivihkaisen varovaiseen tiedusteluun ja vokotteluun liittyi...

Marcia:  Se, että kaksi tyttöä - kaksi naista siis - oli yrittänyt iskeä hänet,
ja puhunut hänelle karkeasti hyviä tapoja boikotoiden, oli todella yllättävää... Siihen uutuus perustui. Mitä tahansa saattoi tapahtua ja sen saivat aikaan nuo sadat teinit, jotka lähtivät maleksimaan kaduille ja tappamaan aikaa koulun jälkeen illan pimetessä Mikä tahansa oli mahdollista. He saivat pimeyden laskeutumaan keskellä päivää. He saivat maapallon pyörimään ja onnistuivat viivästyttämään loputtomasti Marcian kävelyä suoralla reitillä... 

Täytyy myöntää, että tapahtumaketju sittemmin riistäytyi käsistä ja löi ällikällä... Teiniangstia?

Illallinen puolestaan lähtee käyntiin joustavasti rupattelun ja nimien pallottelun merkeissä, kunnes hautuumaalla alkaa varsinainen happening ja ylösnousemus, mutta kelläpä meillä ei olisi aika ajoin kolistelevia luurankoja kaapissaan?

Vartija:  -  Kääntyessään hän näki ruumiiden suljetun muodostelman lähestyen luita ja niveliä lonksutellen sivukäytäviä pitkin, kun osa vasta kapusi alas uurnaseinän ylimmistä lokeroista kuin vainajahämähäkit, manalan vinttikoirat, limaa ja muita tahmeitä nesteitä tihkuen. Vainajahämähäkit, jotka imaisivat kyläläisten aivoista endorfiinit, onnentipat ja toivon...

Piñata-pallon  paukahdusten aiheuttamiksi arvioidut  tunnistuskiljahdukset osoittautuivatkin aivan joksikin muuksi. Koska kaikki kyläläiset tiesivät, tai luulivat tietävänsä, ettei fiktiota ja todellisuutta pitänyt sekoittaa keskenään.
Makaaberia menoa...

Airan tuotannon tyyliin sanotaan olevan villi sekoitus avantgardismia, metafysiikkaa, realismia, pulp fictionia ja dadaismia. Varmaa on, että hänen kerrontansa onnistui siirtämään minut lukijana johonkin toiseen ulottuvuuteen, epätoteen ja  osin, sopivin sykähdyksin mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Tuon komeuden päälle lisäisin vielä destruktiivisen ja apokalyptisen elementin.

Jos Airan tarkoitus on haastaa omaksi todelliseksi luomaamme maailmaa, järkyttää ja ravisuttaa sitä, - mikä aika ajoin on toki erittäinkin tervetullutta -
hän totisesti onnistuu siinä verrattomasti ylläpitämällä vahvaa kerronnallista otetta. Ja ihme kyllä: lukiessa en tuntenut ällötystä enkä ärsyyntynyt vaan pikemminkin uteliaisuutta sen suhteen, mihin ja kuinka kauas kirjailija rajansa aikoo vetää. Positiivisella tavalla ambivalentin lukujäljen jättänyt kaksikko, josta oli vaikea postata, sanoin kuvata kokonaisuutta... Kansi kuvaa hyvin tilannetta, joskaan mitään ei jäänyt hampaan koloon, - päinvastoin:

Siltala on julkaissut aiemmin kolme Airan teosta,  joista Maisemamaalaria pidetään kirjailijan häikäisevimpänä romaanina, ja joka ihan mielenkiinnosta päätyy nyt lukulistalle tuonnempana:)

Käänteisessä maisemassa, kesäisessä kelissä samoili:

Antti Pesonen: "Ajatuksia elämästä ja maailmasta" - ex Libris...

"Ajatuksia elämästä ja maailmasta", koonnut Antti Pesonen, Nikinsaari Kustannus, 2018, 117 s.

"Antti Pesonen  (1963-2017) oli intohimoinen yhteiskunnallinen keskustelija,
joka toimi itsenäisyyspuolueen puheenjohtajana 2004-2015 ja 2016-2017.
Antti Pesosen satojen blogitekstien, artikkeleiden, haastatteluiden ja puheiden kantava linja oli humaanius, vaatimus tasa-arvosta ja demokratiasta sekä huoli ihmiskunnan ja luonnon tasapainon katoamisesta." (BoD -kirja)

 
Antti Pesonen on koonnut kiinnostavan ja moninaisen kokoelman mietteitä elämämme eri sektoreilta yksien kansien väliin. Mietteitä, jotka kertovat paljon kokoojastaan ja hänen maailmankuvastaan. Näitä pieniä ilmaan heitettyjä ajatuksia ja kannanottoja on ollut mukava pureskella ja fundeerailla, semminkin kun lausujoina on laaja skaala tunnettuja ajattelijoita ja aikakautensa vaikuttajia, kuten: Demosthenes, Paavo Haavikko, Benjamin Franklin, John K. Galbraith, Sigmund Freud, Juice Leskinen, Platon Goethe, Laotse, Russel jne.

 "Asiantuntemuksen korostaminen hämärtää näkemystä kokonaisuudesta.
On merkillistä, jos ihmisen kuoleman jälkeisen tulevaisuuden ratkaisee se, mitä hänet on saatu uskomaan.
Suuri osa ongelmista johtuu puutteellisesta informaatiosta sekä siitä, miten eri tavoin ymmärrämme viestejä ja käsitteitä." (Päätössanat)

Esipuheessaan Pesonen toteaa: Ihmisen maailma on kokonaisuus.
Ajattelu, kokeminen, tekeminen ja tunteminen luovat jokaiselle yksilöllisen todellisuuden. Hän nimeää teoksensa tarkoituksen täyttymykseksi sen, että näiden mietteiden lukeminen saisi pohtimaan tärkeitä kysymyksiä ja tuottaisi mielihyvää. Katsotaanpas, kuinka tässä käy:

-  Byrokratia on jättiläinen, jolla kääpiöt operoivat.  Charles Baudelaire

- Erikoisasiantuntija on henkilö, joka onnistuu ajautumaan virheettömästi kohti suurta erehdystä. Benjamin Stolberg

-  Joka hallitsee nykyisyyden, hallitsee menneisyyden. Ja joka hallitsee menneisyyden, hallitsee tulevaisuuden.  George Orwell

-  Kouluja käymätön mies voi varastaa tavaravaunusta, mutta jos hän on akateemisesti sivistynyt, hän voi pölliä koko rautatien.  Theodore Roosevelt
 
-  Rakasta naapuriasi, mutta älä silti pura aitaa.  Benjamin Franklin

-  Ahneus on köyhyyden äiti.  John de Trevisa

-  Jos olet pankille velkaa miljoonan, sinulla on ongelma. Jos olet pankille velkaa miljardin, pankilla on ongelma. Argentiinalainen sananlasku

-  Optimisti näkee mahdollisuuden joka ongelmassa. Pessimisti näkee ongelman joka mahdollisuudessa.  Tuntematon

-  Tee aina niin kuin on oikein: se ilahduttaa osaa ihmisistä ja lyö loput ällikällä.  Mark Twain

-  Milloin, jos en nyt?  Lakydes

Unskin & Sempun kanssa ollaan kyläilyn puolivälissä, eikä tämä viisipäiväinen ole tullut pitkäksi: Unski käyttäytyy kuten aikuisen, terhakan westien kuuluukin herrasmiesmäisesti, mutta Sempun kanssa käydään - toistaiseksi voitoksemme - tassunvääntöä annettujen ja saavutettujen etuuksien laajentamistavoitteista, kuten maastonakin mukavuudenhaluisen ja itsepäisen periolemuksen mukaista on:)

Siispä nyt, juuri nyt oli hyvä ja passeli aika kaiken koiruustelun keskellä haukkasta palanen kerrallaan tästä valikoidusta ajatuskakusta; mietiskellä, makustella ja makiasti naureskella, joten Pesosen toive lukukokemuksesta toteutui kohdallani vaivatta ja onnistuneesti!

Oikein & ällikällä: