"Palmikko", Anne Tyler, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023, 254 s., suomentanut Markku Päkkilä.
"Baltimoressa asuva Anne Tyler (s. 1941) on saanut lukuisia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja ja sulattanut lämpimän älykkäällä romaaneillaan myös suomalaisten lukijoiden sydämet." (Lievelehti)
"Garrettit viettävät ensimmäisen ja viimeisen perhelomansa kesällä 1959.
Maalaukselle omistautuvalla Mercyllä on yhä vähemmän aikaa kodinhoitoon
ja aviomiehelleen Robinille. Heidän teini-ikäisillä tyttärillään,
Alicella ja Lilyllä,
ei voisi olla vähemmän yhteistä. Nuorimmainen,
David, pyrkii jo kaikin voimin irti perheen vaikutuspiiristä. Kaikesta irtipyristelystä huolimatta Garrettit eivät voi mitään sille,
että vuosikymmentenkin jälkeen heidän elämänsä ovat yhä sidoksissa
toisiinsa. Aina 2020-luvulle kurottava perhesaaga näyttää, kuinka erottamattomia ja samalla vieraita toisilleen voivat perheenjäsenet olla." (Lievelehti)
Anne Tylerin teoksista - mm. Päivällinen koti-ikävän majatalossa ja Hengitysharjoituksia - tuli nautittua 1980 - luvulta alkaen tannehtivasti ja niiden uudenoloisesta, raikkaasta otteesta majatalossa, joten aikasen utealiaana lähdin letittämään tätä uutukaista, Palmikkoa aprikoiden, josko Tylerin mukavalukuisuus ja omaleimainen tenho vielä purisivat.
- "Minusta tuntuu, että maalaisin mieluummin sisätiloja kuin ulkomaailmaa", Mercy sanoi Alicelle. "Ajattelin, että hmm, kun kerran ollaan lomalla,
minä laajennan aihepiiriäni, mutta tuolla metsässä tunsin itseni yhtäkkiä niin pieneksi. Oli kuin olisin leijunut avaruudessa."
"Minäkin pidän eniten mökkiä esittävistä tauluista", Alice sanoi.
Yhtäkkiä Alicen mieleen iski outo tunne, että hänestä oli tullut vanhempi kuin äidistään - hänen omissa maailmoissaan ajelehtivasta nirsosta äidistään.
Ikävä kyllä totuus oli, ettei Alice pitänyt äidin maalauksista yhtään, mutta hän ei aikonut suurin surminkaan olla niin epäystävällinen, että sanoisi sen ääneen."
Mercy & Alice: - "Sinä et muuta ikinä mieltäsi minusta. Minä olen ikuinen ongelmalapsi. Collegen keskeyttäjä, uskoton vaimo, kodinrikkoja ja yksinhuoltajaäiti. Sinä et voi myöntää, että ihminen voi muuttua.
Minä olen kolmekymmentäkahdeksanvuotias! Hoidan kokonaista kauppa! Minulla on onnellinen avioliitto ja poika, joka kuuluu koulunsa parhaimmistoon!"
Tässä on kyseessä lämpimällä ja ymmärtäväisellä otteella perhedynamiikkaan pureutuva teos: kuinka me itse vanhempina itse ratkaisemme asioita ja määritämme suhtautumistamme omiin vanhempiimme ja sisaruksiimme sekä sukulaisiimme, parina toinen toisiimme, sitten ensin lapsiimme ja heidän tekemiinsä nuoruus- ja aikuisiän ratkaisuihin?
Entäpä, kun kuvioon astuvat mukaan lapsenlapset ja bonussellaiset, jotka sekoittavat pakkaa? Puhummeko mietityttäviä asioita auki vai vaikenemmeko kärvistellen hyväksyen tapahtuneet? Jos, kuten tässä perheen äiti Mercy muuttaa pois yhteisestä kodista ateljeehensa taidetta tekemään, mutta vanhemmat eivät silti eroa, niin kuinka ja josko informoimme jälkikasvuamme uudesta tilanteesta?
- Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Leo Tolstoi, Anna Karenina.
Palmikkoa punoi & rusetilla rutisti:
.jpg)
