Ilkka Remes: "Kremlin nyrkki" - ex Libris...

"Kremlin nyrkki", Ilkka Remes, WSOY, 2019, 428 s.

Ilkka Remes  (oikea nimi Petri Pykälä, s.1962) vietti lapsuutensa itärajan tuntumassa ihmetelleen taivaalla pakkasyönä näkyviä outoja valoilmiöitä - Neuvostoliiton ohjuskokeita. Ne saivat hänen mielikuvituksensa liikkeelle.
Vuosia myöhemmin kypsyi ajatus jännitysromaaneista, joihin lukijat eläytyisivät niin vahvasti etteivät malttaisi laskea niitä kädestään" ( Wikipedia ja lievelehti).

                                                       ©Milla von Konow

"Turun meripelastuskeskus vastaanottaa syysyönä hätäsanoman raakaöljylastia kuljettavalta tankkerilta: konehuoneessa palaa ja alus on saanut pohjakosketuksen. Lähistöllä on ison sotaharjoituksen takia Venäjän laivaston helikoptereita, jotka saavat luvan kuljettaa miehistöä turvaan. Mutta koptereista ei Maarianhaminassa laskeudukaan tankkerin miehistöä. Suomessa herätään aamuun, jollaista kukaan ei olisi uskonut näkevänsä. Itämerellä puhkeavan kriisin askelmerkit on laadittu Moskovassa kaikkien aikojen hämäykseksi – kunnes paljastuu vieläkin ovelampi taho, ja koko maailma joutuu kuilun partaalle.
CIA:n Helsingin asemalla työskentelevä amerikansuomalainen Robert Forsten päätyy taisteluun, jossa ei ole voittajia – ja Suomesta uhkaa tulla pahin kärsijä." (Takakansi)

Remeksen tuotanto lienee jokaiselle lukevalle suomalaiselle tuttua, omat aiemmat postaukset: Kiirastuli  (2016) ja  Robert Frosten sarjan ykkösosa Perikato  (2018). Jälkimmäisestä tähän uutukaiseenkin pätevä: Remeksen vahvuus on ehdottomasti hänen skenaarioiden luontikyvyssään, taidokkuudessaan letittää tosioita ja sepitettä vahvaksi palmikoksi, joka hipaistaessaan lukijan poskea ravistelee hänet luomaan omat arvionsa maailman tilasta, kulusta ja tulevaisuudesta.

Sama kaiku on myös tässä nyrkiniskussa, jota lukiessa ei ehdi  edes kengännauhoja solmia. Tapahtumat starttaavat Ahvenanmaalta, josta siirrytään Narvan kautta päähenkilöiden matkassa väljemmille vesille:

Lily & Robert:  - Ellei hän olisi tuntenut Robertia vuosien ajalta ja ellei tämä olisi hänen entinen miesystävänsä, hän olisi sännännyt huoneesta heti kun sai vapautettua itsensä tämän otteesta. Mutta hän tunsi PSTD:n mekanismit. Posttraumaattista stressitilaa käsiteltiin M15:ssa jatkuvasti. Varsinkin peitetehtävissä ajoittain kovan paineen alla työskenteleville virkailijoille se oli tuttu oireyhtymä, jolta Lily onneksi itse oli välttynyt - oli se sitten hyvää onnea tai onnistunutta stressinpurkua. Mutta hänkin saattaisi olla koska tahansa samassa jamassa kuin Robert nyt.

Teos sisältää aiheensa mukaisesti luonnollisesti runsaasti sotilas- ja aseteknistä sanastoa, johon alkumetreillä olin kompastella, kunnes päätin jättää sen lukemisen joustavuuden lisäämiseksi tarkemmin selvittelemättä. Tämä päätös sai Remeksen taidokkaassa juonenkuljetuksen ripeydessä aikaan rivakkaa sivujen kääntelyä ja muodosti lopputulemaksi hengästyttävän, mutta mainion lukukokemuksen näppärine faktojen ja fiktion nuorallatansseineen sekä jätti jälkeensa tilaa omien ajatuspolkujen luomiselle.

Riskihämmennys:  - Naton päätös lykätä vastatoimia oli ymmärrettävä ja odotettu, mutta vaarallinen. Kyseessä oli niin kutsuttu riskihämmennys: tilanne jossa toiminnan ja toimimattomuuden riskit näyttivät yhtä vaarallisilta.
Toiminta olisi väistämättä provosoivaa ja eskaloivaa, toimimattomuus puolestaan myöntyvyyttä, joka näytti edulliselta lyhyen aikavälin vaihtoehdolta mutta voisi muuttaa peruuttamattomasti asetelmaa alueella. 

Toimintamahdollisuuksista: -  Ei ollut ihme, että autoritaarisissa, keskitetyn vallankäytön maissa hymyiltiin lännen demokratioiden päätöksenteon hitaudelle ja arvaamattomuudelle - prosessille, jossa sodasta ja rauhasta päättivät maallikot ilman minkäänlaisia valmiuksia arvioida tilanteiden sotilaallisia uhkia. Moskovassa, Pekingissä, Pjongjanissa ja Teheranissa samat valtiolliset väkivallan päätökset tekivät turvallisuuselinten, salaisen poliisin ja asevoimien karaistuneet ammattilaiset. 

Luettu saa pohtimaan ensinnäkin kuinka herkässä ja liipasimella rauhan säilyminen nykyaikana on ja kuinka moninaiset ovat nykytekniikan sotilaalliset, propagandistiset, sosiaalisen median, informaatio-operaatioiden ja elektronisen jne. sodankäynnin häirinnälliset vaikutuskeinot.

Sunzin eli Sun Tzun teoksen Sodankäynnin taito myötä avataan kiinalaisten strategiaa  ja vertaillaan sitä Kremlin maskirovka-yrityksiin päästä niskan päälle, jotka saavat kiinalaiset varmaankin hymyilemään sisäänpäin, sillä  Sun Zun opetusten mukaan: Pidä suunnitelmasi pimennossa kuin yö, ja kun aloitat iske kuin salama.  - Yllätyshyökkäys ohjuksin ja maahanlaskujoukoin näytti melko alkeelliselta strategialta filosofiassa, jossa sodankäynnin suurin saavutus on voittaa sota ilman taistelua.  Kremlin nyrkki räsähti näyttävästi ikkunalasiin samaan aikaan kun Pekingin silkkihansikkain verhottu käsi avasi hopeatiirikalla pääoven lukon...

Remes pysyy uskollisena lukijaa puhuttelevalle vauhdikkaalle ja tapahtumarikkaalle kerronnalleen ja taidokkaalle solmuun menemättömälle juonikuvion kieputukselleen sortumatta dystooppisten kuvitelmien luomisvimman houkutuksiin, josta kunniamaininta.  Skenaarioiden luominen on viisautta ja varautumista etenkin, kun vastaansanomatonta ja väistämätöntä faktaa on, että:

-  Elämme nykyisin maailmassa, jossa tulen avaaminen ei ole ainoa sotilaallisiin tavoitteisiin tähtäävä keino. 

Tämä nyrkki iski ja osui lukuhermoon. Noheva teos, joka epäilemättä löytää tiensä useaan Isänpäiväpakettiin ja Joulupukin konttiin, - hyvästä ja painavasta  syystä!

Vahvasti eläytyneenä: