Kahden tulen välissä...

vuotta uutukaiseen vaihdamme huomenissa täällä: takaa pärähtää ilmoille klo 22.00 Gran Fiesta de Fin Ano Charcon aukiolla ja klo 24.00 edessä taivas repeää väriloistoon por de fuegos artificiales Bienvenida 2015; siispä bailamos!!

Edellinen tarkoittaa livelattari-poppipotpurria, jossa armoa ei anota eikä anneta  eikä  taukoja tunneta, vaan pumppu päkittää pontevasti välillä hikeä otsalta pyyhkäisten ja laulusolistit  vaihtuvat estradilla lennosta. Letkeä ja desibelirikas musisointi taukoaa kotvasen ennen kuin Vaari – todennäköisesti -  kasteenraikkaana, joskin ryytyneenä kirmaisee sinnikkäiden ja ehdottomasti hatunnoston arvoiseen juhlintasuoritukseen yltäneiden juhlapukuisten cavannauttijain lomasta  Ano Nuevoja, kuten täällä korrektisti tapana on, iloisesti sinne tänne  toivotellen kohti leipomon tätejä, josta toivon mukaan palaa useampia maljoja kohottelematta kohtuuajassa lämpöinen ja rapea patonki kainalossa...

Jälkimmäinen pitää sisällään megaluokan säihkettä ja räiskettä – valoja taivaalle sanoisivat Pikkumurmelit – kerrassaan upeaa ihasteltavaa. Näin ollen Mummo hyväksi todetulla taktiikalla, mutta vasta  jahka on ensin pantu jalalla koreasti, lanteita parin tanssinpyrähdyksen verran notkisteltu, tempaisee pikaiset nokkaunoset ollakseen napakassa iskussa ystävättäremme, kunnianarvoisan  Anna  Codorniun  aikaan viinirypäletaian tekoon.

Silmät ristissä vuoden ensipäivän kohtaamisen ja  tästä valvomismaratonista kunnialla suoriutumisen arvoiseksi tämän hauskanpidon tekee se upea tosiseikka, että tapahtumassa mukana ovat kaikki ikäryhmät vaippapöksyistä vaari-immeisiin, ketään ei ole jätetty kotiin varastoon, vaan liikkeellä on koko kaupungin väki. Juhla-asuissa kaikki tyyni:

Siispä Rakkaat Ystävät ja Hyvät Kanssakulkijat: yksi rypäle per kellokumautus oman kullan suppusuuhun ja jo vainen ovat vuodeksi  onni, rauha ja sopusointu  taloon  taatut!

Ano Nuevo, Vida Nueva:

"Kotkan istuin/la Silla del Aquila" - ex Libris...

”Kotkan istuin/La Silla del Aquila”, Carlos Fuentes, Gummerus 2004, 398 s.,
 suomentanut Tarja Härkönen.
 

”Meksikolainen Carlos Fuentes (s. 1928) on (oli) latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden johtavia nimiä. Häntä pidetään Nobel-tason tyylitaiturina. Suomessa hänet tunnetaan etenkin maagista realismia edustavista romaaneistaan. Kotkan istuin paljastaa kirjailijasta puolen, joka on meillä vähemmän tunnettu.Fuentes on tärkeä mielipidevaikuttaja omassa maanosassaan, maailmantapahtumiin herkästi reagoiva intellektuelli ja monien valtiomiesten henkilökohtainen ystävä. Kotkan istuin on siekailematon satiiri vallantavoittelusta ja juonittelusta. Se on yhtä aikaa hauska ja traaginen.

Tässä romaanissa päitä putoaa kuin Shakespearen näytelmissä,  ja  valta ja seksi kulkevat käsi kädessä niin kuin maailman sivu.” (Kirjan lievelehti)

”Meksiko vuonna 2020: presidentti on kuollut kesken virkakauden. Maa ajelehtii kuin peräsimensä menettänyt alus. Kotkan istuimelle havitteleva Bernal  Herrera hioo strategioitaan, tai oikeastaan valtaan pyrkii nainen nimeltä Maria del Rosario Galva, hänen nuoruudenrakastettunsa ja takapirunsa. On paljon muitakin, joita valta kiihottaa, Sitten Yhdysvallat katkaisee sähköisen tiedonvälityksen omista syistään. Kun tietokoneet sammuvat ja  puhelimet  mykistyvät, pyrkyrit joutuvat kirjoittamaan toisilleen kirjeitä…

Presidentin virka on kuin Aarresaari. kerran siellä käytyään sinne kaipaa koko ajan takaisin,
vaikka kaikki sanovat ettei kannata, myös saaressa kerran käynyt.” (Kirjan lievelehti)

Tasokkaalla  ja tasaisenvarmalla kertojanäänellä kirjoitettu, vekkulinvinkeä, totuudensiemeniä pursuava poliittisten kiemuroiden ja juonittelujen ”inhorealistinen”  ketjutus!  Ajat muuttuvat, historiaa kirjoitetaan ja myös uusiksi, koirat haukkuvat ja karavaani kulkee, mutta mihinkäs koira kirpuistaan?

Reissun aikana käytän AM:n eli Aurinkomatkojen ”kirjastoa”, joka tokkiinsa on hurjasti tyhjää parempi, mutta lukukokemukset randomina kirjarulettina ovat kuin villinä rehottavassa kukkaniityssä tuoksuja nuuhkien  kahlaisi  genrekirjon nakuttaessa  metronomin lailla. Espanjankielisellä alueella kun ollaan, istui Kotkan istuinsujuvasti  vallitsevaan viritteelliseen mielentilaan…

”Kuningas kotka, voi sentään, huomasi maineen olevan hupaa.

Jotta voi viikunakaktukseen lentää, pyysi siihen ensin lupaa.”

Me he de comer esa tune, Esperón / Cortázar”

Fuentesin seurasta suuresti huvittuneena, vaan ei suinkaan pitkästyneenä,

sivuja käänteli:

Nyt vanhakin jo nuortuu...

Joulun taiasta tuossa aiemmin kun jotain uumoilin ja kappas vaan, kuinka todeksi se ottaa konkretisoitui:Vaarin kipittäessä aamutuimaan hämäränhyssässä leipomolle croissanttien hakuun,
oli Charcon aukiolla riemu ylimmillään ja suomalaisen Lappsetin  leikkitelineet  kovassa käytössä. Siinä liukui juhlamekon helmat korvissa hulmuten daamia alas peffamäkeä piikkarit kohti taivasta sojottaen, keinuissa  vauhditteli prässihousuherraa solmiot liehuen  ja fútbolia potkittiin ennen niin kiiltävien ja priimojen nauhakenkien  menetyksen uhallakin.  Tämä kaikki bueno!

Kun sitten kymmenen pintaan  uudemman kerran mennä lompsotimme paikan ohi, villi meno jatkui riemunkiljausten leikatessa ilmaa, mutta nyt oli menossa mukana silkkaa sorjaa pikkuväkeä vaippapöksystä alakoululaisiin. Siispä: ihme oli tapahtunut & taika toiminut!! Se mikä nyt askarruttaa on: kuinka aikaisesta yöstä, pikkutunneilta meidän Vaarin kanssa on sinne hipihiljaa  hiivittävä suppusuisina  iloittelemaan, jotta sama taika toimii ja onko laskelmissa huomioitava joku ikäpolvisidonnainen homekerroin vai kuinka ja jos, niin millä volyymillä??

Joulunaika on sujunut upein juhlavaloin valaistussa, joulutähdin koristellussa kaupungissa rauhallisesti ja mainiosti, aatonaaton päivällinen kaikessa herkullisuudessaan  perinteisesti
La  Papayassa: alkupaloina Pimientos de Padron/pieniä vihreitä paprikoita suolapedillä, canejoa/kanipataa & solomilloa á la Gema /sisäfilepihviä puolikas Corona punaviiniä + vesi  ynnä pressot , koko komeus sanoisinko varsin asiakasystävälliseen vajaan viidenkympin pintaan.

Jouluaattona hurautimme taksilla Taoron puistoon pois kaupungin hälinästä ja hulinasta ja illansuussa maistelimme juustoja hedelmäin kera kynttilänvalossa parvekkeella meren maininkeja kuunnellen. Tämä kuunnellen erityisesti  painottaen, sillä poikkeuksellisesti loppiaiseen lopettava joulutivoli  kakofonisine  rämpytyksineen kunnioitti joulurauhaa.  Säiden Herra on ollut joulumatkalaisten ja meidän muidenkin puolella sillä lämpötilat liikkuvat aamun 18:sta iltapäivän 30:een, Calimaa siis edelleen päällä kaikeksi onneksi ilman oranssia, hienonhienoa, joka raonripaleen tai tiivisteen läpi änkeävää hiekkaa.

Btw:  Teidellä oli kuin olikin valkea piippalakki päässä....

Kivutonta loppua:

Joulunaikaa- & taikaa...

Se ainoa oikea Joulu, joka saa silmät tuikkimaan ja tunnelman Pukkia odotellessa veitsellä leikattavan  tiheäksi, asuu syvällä meidän  jokaisen rusettipäisen tyttösen ja  polvihousuisen  pojannaskalin sisimmässä, sydäntemme  salaisissa sopukoissa.  Jospas etsittäisiin ja löydettäisiin Joulun ydinsanoma nyt uudelleen, jakaaksemme sen rakkaittemme kanssa?

Kynttilät sytytämme heille, jotka jo ikuisuuden tähtinä taivaalla tuikkivat, lämpimät aatokset lähetämme matkantekoon kaukana olevien läheistemme ja kanssakulkijaimme  luo, lujasti syliin suljemme heidät, jotka juuri nyt vieressämme ovat !

Feliz Navidad y Próspero Año Nuevo!