Klo9.11 / 18,7 / 82%, tönkkö pilvipeite peittää edelleen taivaan. Outo, aiemmin kokematon säätyyppi, syyksi on heitelty Hierron tulivuorta ja Kalimaa; edellisen pitäisi olla huililla ja Kalimasta puuttuvat puuskat ja hienonhieno hiekka.
huomispäivä siis: ensinnäkin sääkartan ja -profeettojen mukaan olisi kokonainen sadepäivä, liki viiteen kuukauteen melkoinen kuriositeetti siis luvassa. Taivaalle katseensa kurottavien joukkoon ovat nyttemmin liittyneet saaren runsaslukuiset mehiläistarhurit, toistatuhatta ja toistakymmentätuhatta pesää, ynnä asiasta vakavasti huolestunut Vaari. Laadukas hunaja on tärkeä kauppatavara ja vientituote sekä aamuteen sulostuttaja. Sato on tietty riippuvainen kevään kukkaloistosta, joka puhjetakseen pörriäistenkin iloksi vaatisi waterloota. No honey - no money.
Toisekseen: on Espanjan yleislakkopäivä, jonka rajoista ei täällä ole mitään varmuutta vaan silkkoja hurjia huhuja, mutta joka on herättänyt valtaisaa polemiikkiä, kritiikkiä ja hämmennystäkin. Kanarian saaret kun muutoinkin peräävät laajempaa autonomiaa,totaalista irtautumista emämaasta & itsenäisyyttä, ei eurooppalaisina vaan afrikkalaisina. Kamelin selän katkaissut korsi oli äskettäinen hallituksen päätös antaa Repsolille lupa jatkaa keskeytettyjä koeporauksiaan Fuerten ja Lanzan rannikoilla. Pääkallopaikan, manterelaisten mielestä ja ihan ministerin suulla: maailma saa nähdä, että öljy ja turismi sopivat hyvin yhteen. Saarelaiset sen sijaan eivät visioi hurjimmissa päiväunissaankaan utopistista näkyä: tyytyvänen turistipolo dyyneillä merentuoksussa ja aaltojenkohinassa tapittamassa öljynporauslauttaa, Semminkin kun tämä pääelinkeino, turismi, on lamavuosien jälkeen kuluvana sesonkin kehittynyt ilahduttavan positiivisesti, pääsiäisen majoituskapasiteetin käyttöasteenkin heiluessa 80 - 90%:n tasolla.
Piukka pähkinä purtavaksi lainsäätäjille ja poliisivoimille ovat kuluneella viikolla runsastuneet romanialaiskerjäläiset, jotka aiheuttavat selkeää yleistä ärtymystä. Riittääkö autonomia laatimaan ja voimaansaattamaan kerjääämisen kieltävän lain ja näin suomaan virkavallalle eväät ja aseen sen kitkemiseksi; kuuluu yksi päivänpolttavista kysymyksistä.
Ihmetelleen olemme viime päivinä parvekkeista ja ikkunoista roikkumaan ilmestyviä, lisääntyviä, kaikkialla samanlaisia, viininpunaisia orientaaliskuvioisia päiväpeitteen tahi lakanan kokoisia kankaita. Yleisiset tuuletuspäivät tuskin lienevät kyseessä niin hygieenisiä ja puhtoisenperään kuin täällä ollaankin, joten riittailemme tämän liputuksen liittyvän tulevaan Santa Semanaan l. Pääsiäiseen. Tiukkaamme vinkeään viritykseen selvyyttä yhytettyämme jonkun tutummista, asiaanperehtyneestä paikallisita persoonista. Villinhilpeä näky!
Torstai toivoa täynnäkö:
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Ei vielä suvi sunnuntai...
Klo08.45 / 14,1 / 82% & sininen taivas yllämme.
Viime päivät ovat olleet varsin kesäisiä ja aurinkolämpötilat huidelleet kolmessakympissä. Jonniinsortin Kalimaa lienee mukana pelissä, sillä kelin raskaudesta johtuen sekä paikalliset että turistit ovat vilkkaasti huristelleent pii-paa-autoilla tukkien ensiapuasemat. Kuivuudesta huolimatta kasvit ja puut alkavat rehottaa, puistoja ja penkkejä on pistetty priimakuntoon sekä kevätistutuksia putkahtelee kadunvarsipönttöihin ja akkunanpieliin. Papa saco- perunasato tuli siis menetetyksi ja heikolta näyttää ensi sesongin viinitilanne. Suurta hinnannousua paikallisille tuotteille povaa viinikauppiaamme otsa rypyssaä. Bad & sad!
Olo on kaksijakoinen: toinen jalka tukevasti Tenen tanhuvilla ja toinen hapuillen liukastelemassa (?) kotimaassa. Mieli on hiukka haikea ja täynnäriemukasta odotusta, hassunhilpeän ja passelisti seikkalurikkaan oleskelun jälkeen on mainiota palata halaamaan Rakkaansa niin, että luut rutisevat, omaan petiin ja pitkiin lämpöisiin suihkuihin. Ilman toista ei tietty olisi toistakaan. Jäljellä olevat talvehtijatkin horisevat etupäässä kotimaassa bongatuista leskenlehdistä, tulevista mökillemuutoista ruopsutuksineen, saunasta ja savulohesta.... Silleen.
Meillä on edessä vielä tulevalla viikolla hierojallakäynti, josko jaksaisi rennommin muskulatuurein pönöttää matkapäivän, jolle kuitenkin kaikkinensa kertyy melkoisesti mittaa, ennen kuin päässä hälinä tokenee, poski tyynyyn painuu ja simmut sulkeutuvat ynnä kuorsaus ja siilintuhina halkovat yötä. Tiistaina ennen lähtöä on tupatarkastus = vuokraemäntämme ja HO käyvät katsastamassa paikat, takuuvuokra ./. loppusiivous 35,- palautetaan meille ja sovitaan kenttäkyydistä ynnä hienosäädetään tulevaa talvea. Mutta:
Kesäaikaa:
Viime päivät ovat olleet varsin kesäisiä ja aurinkolämpötilat huidelleet kolmessakympissä. Jonniinsortin Kalimaa lienee mukana pelissä, sillä kelin raskaudesta johtuen sekä paikalliset että turistit ovat vilkkaasti huristelleent pii-paa-autoilla tukkien ensiapuasemat. Kuivuudesta huolimatta kasvit ja puut alkavat rehottaa, puistoja ja penkkejä on pistetty priimakuntoon sekä kevätistutuksia putkahtelee kadunvarsipönttöihin ja akkunanpieliin. Papa saco- perunasato tuli siis menetetyksi ja heikolta näyttää ensi sesongin viinitilanne. Suurta hinnannousua paikallisille tuotteille povaa viinikauppiaamme otsa rypyssaä. Bad & sad!
Olo on kaksijakoinen: toinen jalka tukevasti Tenen tanhuvilla ja toinen hapuillen liukastelemassa (?) kotimaassa. Mieli on hiukka haikea ja täynnäriemukasta odotusta, hassunhilpeän ja passelisti seikkalurikkaan oleskelun jälkeen on mainiota palata halaamaan Rakkaansa niin, että luut rutisevat, omaan petiin ja pitkiin lämpöisiin suihkuihin. Ilman toista ei tietty olisi toistakaan. Jäljellä olevat talvehtijatkin horisevat etupäässä kotimaassa bongatuista leskenlehdistä, tulevista mökillemuutoista ruopsutuksineen, saunasta ja savulohesta.... Silleen.
Meillä on edessä vielä tulevalla viikolla hierojallakäynti, josko jaksaisi rennommin muskulatuurein pönöttää matkapäivän, jolle kuitenkin kaikkinensa kertyy melkoisesti mittaa, ennen kuin päässä hälinä tokenee, poski tyynyyn painuu ja simmut sulkeutuvat ynnä kuorsaus ja siilintuhina halkovat yötä. Tiistaina ennen lähtöä on tupatarkastus = vuokraemäntämme ja HO käyvät katsastamassa paikat, takuuvuokra ./. loppusiivous 35,- palautetaan meille ja sovitaan kenttäkyydistä ynnä hienosäädetään tulevaa talvea. Mutta:
Kesäaikaa:
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Päällekäyvät parasollit & sisukkaat siepparit...
Klo 17.21 / 20,0 / 68% ja kevyt pilvipeite.
"Sieppari ruispellossa", J.P. Salingerin nuoruuteni, salaakin luettu, 1951 ilmestynyt, Pentti Saarikosken kiistelty suomennos 1961, kulttikirja ja sittemmin luokiossakin kelpo esimerkkinä amerikkalaisesta "nyky"kirjallisuudesta käytetty teos.
Siepparina Martianezin merivesialtailla ahersi kuitenkin tänään Mummo ohjelmistosta: jännitystä & vaaratilanteita. Puuskaisessa tuulessa paikalleen lökölasselle tälläytyneenä, silmät autuaasti ummessa köllien, vasemmalta kuuluu terävä kolahdus. Räväytän simmut apposelleen ja vasurilla sieppaan kiinni metallivarsi uhkaavasti edellä, varjo avoinna vauhdilla kiskalta suoraan kohti sinkoavan parasollin. Vanhan siepparin refleksit toimivat ja olkapään rytkäyksestä huolimatta ote pitää. Paikkalla ollut ruotsalaispari tarjoutuu tarvittaessa mahdollisen vahingon todistajaksi.
Muisteltakoon; kouluaikoina ainoa laji, missä Mummo heti ekojen joukossa valittiin joukkueeseen oli pesäpallo, jossa ekasiepparina homma oli ja pysyi kirjaimellisesti hanskassa eli räpylässä. Totuuden nimessä muutoin olikin sitten vaisumpaa ja hiljaisempaa. No, kahdesta loppuviikosta olisi taatusti tullut varsin erilaiset ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävät, jos varjonvarsi tunkeutunut kylkeen, kaulaan tahi kasvoihin, mutta näinhän se on, että läheltäpitiä ei meillä lasketa ja jottas tuurilla, taidolla & onnella olevaisessa mennään!
Loppukevennykseksi ajankohtaiset hedelmärintamalta: fiselas, ananaskirsikat, kapinkarviaiset 12,50 kg paperinohuen, beessin kuoren sisällä lämpimänkeltainen pirtsakka marja: http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Ananaskirsikka_
sekä kaktusviikunat ( ei siis kaktusviinat, mahd. erhe yksinomaan lukijan tarkoitustahallinen harha), viininpunaiset, piikikkäät vesselit: kanta pois, halki ja sisus lusikoiden. Herkkua!
Maistellaan:
"Sieppari ruispellossa", J.P. Salingerin nuoruuteni, salaakin luettu, 1951 ilmestynyt, Pentti Saarikosken kiistelty suomennos 1961, kulttikirja ja sittemmin luokiossakin kelpo esimerkkinä amerikkalaisesta "nyky"kirjallisuudesta käytetty teos.
Siepparina Martianezin merivesialtailla ahersi kuitenkin tänään Mummo ohjelmistosta: jännitystä & vaaratilanteita. Puuskaisessa tuulessa paikalleen lökölasselle tälläytyneenä, silmät autuaasti ummessa köllien, vasemmalta kuuluu terävä kolahdus. Räväytän simmut apposelleen ja vasurilla sieppaan kiinni metallivarsi uhkaavasti edellä, varjo avoinna vauhdilla kiskalta suoraan kohti sinkoavan parasollin. Vanhan siepparin refleksit toimivat ja olkapään rytkäyksestä huolimatta ote pitää. Paikkalla ollut ruotsalaispari tarjoutuu tarvittaessa mahdollisen vahingon todistajaksi.
Muisteltakoon; kouluaikoina ainoa laji, missä Mummo heti ekojen joukossa valittiin joukkueeseen oli pesäpallo, jossa ekasiepparina homma oli ja pysyi kirjaimellisesti hanskassa eli räpylässä. Totuuden nimessä muutoin olikin sitten vaisumpaa ja hiljaisempaa. No, kahdesta loppuviikosta olisi taatusti tullut varsin erilaiset ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävät, jos varjonvarsi tunkeutunut kylkeen, kaulaan tahi kasvoihin, mutta näinhän se on, että läheltäpitiä ei meillä lasketa ja jottas tuurilla, taidolla & onnella olevaisessa mennään!
Loppukevennykseksi ajankohtaiset hedelmärintamalta: fiselas, ananaskirsikat, kapinkarviaiset 12,50 kg paperinohuen, beessin kuoren sisällä lämpimänkeltainen pirtsakka marja: http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Ananaskirsikka_
sekä kaktusviikunat ( ei siis kaktusviinat, mahd. erhe yksinomaan lukijan tarkoitustahallinen harha), viininpunaiset, piikikkäät vesselit: kanta pois, halki ja sisus lusikoiden. Herkkua!
Maistellaan:
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Morris Minit, meduusat & murisevat mustit...
Klo08.48/16,6 / 89% ja puhtoinen taivas.
Mummoa, tietynsortin autofriikkiä loppuhemmotellaan: kalasatamassa viikko sitten sunnuntaina Kuplafolkkaria, Triumphin urheiluautoa, vihreä Austin, MG, Volvo ja pari uljasta Jaggea, viitisenkymmentä kiiltäväkylkistä, rakkaudella pidettyä menopeliä vuosikymmenten takaa.
Eilen San Telmolle askeltaessamme riemukkaita tööttäyksiä ja potraa pörinää: Minit, Cooperit, nuo veikeät taskukokoiset vauhtihirmut, 30:n ajoneuvon letkana ilahduttivat silmää & sielua nostaen meiltä oikean käden peukut terhakkaasti pystyyn kiitokseksi ja tervehdykseksi. Häleetä! Sydämessäni ailahti aito nostalgian vire: musta herra Minimits vauhtiraidoin ja viinipunaisin plyyshisisustein oli allani 1980-luvun alkupuolella ja sillä pelillä ei totta vie liikennevaloista lähdettäessa jäänyt toiseksi - jos vain tiesi tankata... - ja kisaajiahan piisasi riesaksi asti.
Lauantain myrskyrypäys toi meille pääskyset ja punaisen lipun Las Teresitasin hiekkarannalle, jonne sankoin joukoin rantautuivat polttelevat meduusat.
Hurtisaaneista: Kanarian saarilla yhteensä 451.399 nelijalkaista hännänheiluttajaa, joista vaarallisiksi luokiteltuja 14.013 ja Teneriffalla vastaavasti 196.343 / 7.295 kpl. Ilman lisenssiä Tenellä tassuttelee 3.000 - 5.000 yksilöä ja sanktioituja (min, 150,- max, 15.000,-) v. 2011 187 kpl. Sitten 1991 valitettavat 31 kuolemaan johtanutta revohkaa. Ryhtiä remmin päähän!
Nyt Jenniferin hellään huomaan:
Downshifting:
Mummoa, tietynsortin autofriikkiä loppuhemmotellaan: kalasatamassa viikko sitten sunnuntaina Kuplafolkkaria, Triumphin urheiluautoa, vihreä Austin, MG, Volvo ja pari uljasta Jaggea, viitisenkymmentä kiiltäväkylkistä, rakkaudella pidettyä menopeliä vuosikymmenten takaa.
Eilen San Telmolle askeltaessamme riemukkaita tööttäyksiä ja potraa pörinää: Minit, Cooperit, nuo veikeät taskukokoiset vauhtihirmut, 30:n ajoneuvon letkana ilahduttivat silmää & sielua nostaen meiltä oikean käden peukut terhakkaasti pystyyn kiitokseksi ja tervehdykseksi. Häleetä! Sydämessäni ailahti aito nostalgian vire: musta herra Minimits vauhtiraidoin ja viinipunaisin plyyshisisustein oli allani 1980-luvun alkupuolella ja sillä pelillä ei totta vie liikennevaloista lähdettäessa jäänyt toiseksi - jos vain tiesi tankata... - ja kisaajiahan piisasi riesaksi asti.
Lauantain myrskyrypäys toi meille pääskyset ja punaisen lipun Las Teresitasin hiekkarannalle, jonne sankoin joukoin rantautuivat polttelevat meduusat.
Hurtisaaneista: Kanarian saarilla yhteensä 451.399 nelijalkaista hännänheiluttajaa, joista vaarallisiksi luokiteltuja 14.013 ja Teneriffalla vastaavasti 196.343 / 7.295 kpl. Ilman lisenssiä Tenellä tassuttelee 3.000 - 5.000 yksilöä ja sanktioituja (min, 150,- max, 15.000,-) v. 2011 187 kpl. Sitten 1991 valitettavat 31 kuolemaan johtanutta revohkaa. Ryhtiä remmin päähän!
Nyt Jenniferin hellään huomaan:
Downshifting:
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Elohopea enkkalukemissa eilen...
Klo8.55 / 17,2 / 94% kevyttä auerta.
Puoliltapäivin siivouksen jälkeisiltä, ansaituilta pressolta ja cervezalta kalasataman El Faron auringossa nautittuina, kotiuduttuamme klo 12.00 mittari näytti 24,1 astetta (varjolämpötiloista on siis aina kyse) /27% ja puoltatoista tuntia myöhemmin hurjat 29,3 / 17%. Tässä välissä saapuivat pääskyparvet täyttäen taivaan sadoin siiveniskuin. Pikamyräkkä seurasi: tuikean tuuheita puuskia, hiekkaa ja pieniä, mustia kiviä ropisi katolta. Kuppiloiden ulkoterasseilta tempaistiin vauhdilla kalusteet ja sinkoilevat päivänvarjot sisätiloihin, joihin myös väki pakeni ja kaupunki hiljeni totaalisti. Aikas haipakkaa kyytiä!
Ekat uudet King Edward potaatit (kasvinhuonesellaiset arvatenkin, sillä ens. sato menehtyi kuivuuteen) ja saksalaista Hering "silliä" paprikasoosissa = sardiineja tomaattisoosissa, herkuteltiin, kun oltiin lakaistu parveke kolmeen kertaan ynnä putsattu mööpelit ja puisteltu pöytäliina. Herkullista, vaan ei yllä kotimaisen tasolle.Tillit, joita löytyy parista Fruteriasta jyrkän ylämäen päästä, jäivät jostain kumman syystä tuossa saunakelissä noutamati tällä erää.
Summa summarum: talvi on ollut kuivin jälkeen 1994, sitten 1946 ja näillä näkymin ohittaa kirkkaasti ensinmainitun, minkä meteorologit selittävät johtuvan Azoreiden "anticiclonista", joka oli jämähtänyt paikoilleen aiheuttaen puuskatuulet Teneriffalla ja Kanariansaarilla yleisemminkin. Helmikuu oli puolestaan kylmin sitten 1961, mikä puolestaan aiheutui Euroopan yltä saapuneesta kylmästä ilmamassasta. Sademäärä joulu- 2009 - helmikuu 2010 oli 117,2 l/m2 ja 2011 - 2012 vastaavasti vaivaiset 7,9 l/m2. Näillä eväillä saaret kohtaavat kevään kasvukausineen.
Huominen juhlapäivä 19.3. onkin Isäinpäivä, San Josen eli Joosefin päivä ja sitä on vietetty v:sta 1948. Tämä päivämäärä juontuu kahdesta seikasta: Jeesuksen isähahmoa Joosefia pidetään katolilaisittain esimerkillisenä isänä ja puolisona ja Jose on suosituin miestennimi Espanjassa.
San Jose on myös puuseppien ja nyttemmin modernimmin insinöörien suojeluspyhimys.
Isät, Iskät & Faijat sekä Vaarit, Ukit ja Joulu-ukit isosti
Onnea:
Puoliltapäivin siivouksen jälkeisiltä, ansaituilta pressolta ja cervezalta kalasataman El Faron auringossa nautittuina, kotiuduttuamme klo 12.00 mittari näytti 24,1 astetta (varjolämpötiloista on siis aina kyse) /27% ja puoltatoista tuntia myöhemmin hurjat 29,3 / 17%. Tässä välissä saapuivat pääskyparvet täyttäen taivaan sadoin siiveniskuin. Pikamyräkkä seurasi: tuikean tuuheita puuskia, hiekkaa ja pieniä, mustia kiviä ropisi katolta. Kuppiloiden ulkoterasseilta tempaistiin vauhdilla kalusteet ja sinkoilevat päivänvarjot sisätiloihin, joihin myös väki pakeni ja kaupunki hiljeni totaalisti. Aikas haipakkaa kyytiä!
Ekat uudet King Edward potaatit (kasvinhuonesellaiset arvatenkin, sillä ens. sato menehtyi kuivuuteen) ja saksalaista Hering "silliä" paprikasoosissa = sardiineja tomaattisoosissa, herkuteltiin, kun oltiin lakaistu parveke kolmeen kertaan ynnä putsattu mööpelit ja puisteltu pöytäliina. Herkullista, vaan ei yllä kotimaisen tasolle.Tillit, joita löytyy parista Fruteriasta jyrkän ylämäen päästä, jäivät jostain kumman syystä tuossa saunakelissä noutamati tällä erää.
Summa summarum: talvi on ollut kuivin jälkeen 1994, sitten 1946 ja näillä näkymin ohittaa kirkkaasti ensinmainitun, minkä meteorologit selittävät johtuvan Azoreiden "anticiclonista", joka oli jämähtänyt paikoilleen aiheuttaen puuskatuulet Teneriffalla ja Kanariansaarilla yleisemminkin. Helmikuu oli puolestaan kylmin sitten 1961, mikä puolestaan aiheutui Euroopan yltä saapuneesta kylmästä ilmamassasta. Sademäärä joulu- 2009 - helmikuu 2010 oli 117,2 l/m2 ja 2011 - 2012 vastaavasti vaivaiset 7,9 l/m2. Näillä eväillä saaret kohtaavat kevään kasvukausineen.
Huominen juhlapäivä 19.3. onkin Isäinpäivä, San Josen eli Joosefin päivä ja sitä on vietetty v:sta 1948. Tämä päivämäärä juontuu kahdesta seikasta: Jeesuksen isähahmoa Joosefia pidetään katolilaisittain esimerkillisenä isänä ja puolisona ja Jose on suosituin miestennimi Espanjassa.
San Jose on myös puuseppien ja nyttemmin modernimmin insinöörien suojeluspyhimys.
Isät, Iskät & Faijat sekä Vaarit, Ukit ja Joulu-ukit isosti
Onnea:
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Kukkoilua & vedonlyöntiä...
Klo8.50 / 19,6 / 75% selkeää, eilisiltana ukkosti ja satoi VETTÄ tunnin ajan.
Lehdessä oli puolen sivun verran juttua sunnuntaisista kukkotappeluturnausten kulusta ja tuloksista. Ymmärtääkseni laji on laiton, mutta ei poiskitketty, tavanomainen vedonlyöntisumma 300 - 600,-, mutta jopa 10.000,- panoksia asetetaan. Vastenmielistä! Ja nyt antimoralistit hypätkööt seuraavan yli:
jos kaksi raavasta onttopäätä verissäpäin keskinäisestä sopimuksesta muksii tosissaan toinen toisiaan isojen poikien leikkikehässä: so what, mutta peräänkuulutan kiekujille rauhaa!
Edelliseen verrattuna kotoperäinen kanarialainen paini, kalsarinomaisvermeiset uroot sylikkäin, on suorastaan herttainen herrasmieslaji, joka sekin kelpaa viattomamman vedonlyönnin kohteeksi.
Aasinsiltaa: altailla joskus huvitan itseäni sarjasta: kuinka pitkän neuvonpidon jälkeen mies saa naisseuralaiseltaan kinutuksi luvan ja lisenssin hakea ensimmäisen, toisen jne. jarransa/tuoppinsa ja tuoko hän emännykselleen sallimisesta huojentuneena kiitokseksi kompensoivan kivennäisvesipullon, jäätelötötterön vaiko kahvin ynnä sipaistaanko ekahörppy brutaalisti ensiaskelilla kiskalta palatessa vaiko vasta sivistyneesti seslongilla. Tässä olen pysynyt vahvasti voitolla. Selvyyden vuoksi & rehellisyyden nimissä todettakoon, etten suinkaan ole treenannut tätä Vaarin kanssa pelkästään jo välttyäkseni ylikuntoon joutumisen uhalta....
Mutta sitten rojahti etuviistoon kolme raavasta, edellisillan viemää kotimaan "metsienmiestä" kirkkaankeltaiset, lippaniskaiset Loro Parque-kotsat päässä. Alle minuutin menee kolmeen sihahdukseen, varma nakki. Metsään meni ja rytisten! Nuo jätkänpiruleet vaan käänsivät tahdissa itseään selältä vatsalla edestakaisin kellontarkasti aikatauluttaen. Ei ensimmäistäkään sihahdusta, eikä kiskalle kipitystä. Tunnin kuluttua tihisyttää rapistelivat sentään tarmokkaasti muovikassiaan; no nyt, vaikka pahanlaisesti myöhässä, rekisteröi ilahtuneena Mummo. Vaan eivätkös nuo peijakkaat ukonpötkäleet vetäisseet framille kolme energiajuomatölkkiä ja huitaisseet ne hetkessä huiviinsa perään hekumallisesti röyhtäisten. Ei ole reilua, ihan sikaa, sanoo Mummo; enää ei voi luottaa edes suomalaiseen mieheenkään....
Luppopäiviä:
Lehdessä oli puolen sivun verran juttua sunnuntaisista kukkotappeluturnausten kulusta ja tuloksista. Ymmärtääkseni laji on laiton, mutta ei poiskitketty, tavanomainen vedonlyöntisumma 300 - 600,-, mutta jopa 10.000,- panoksia asetetaan. Vastenmielistä! Ja nyt antimoralistit hypätkööt seuraavan yli:
jos kaksi raavasta onttopäätä verissäpäin keskinäisestä sopimuksesta muksii tosissaan toinen toisiaan isojen poikien leikkikehässä: so what, mutta peräänkuulutan kiekujille rauhaa!
Edelliseen verrattuna kotoperäinen kanarialainen paini, kalsarinomaisvermeiset uroot sylikkäin, on suorastaan herttainen herrasmieslaji, joka sekin kelpaa viattomamman vedonlyönnin kohteeksi.
Aasinsiltaa: altailla joskus huvitan itseäni sarjasta: kuinka pitkän neuvonpidon jälkeen mies saa naisseuralaiseltaan kinutuksi luvan ja lisenssin hakea ensimmäisen, toisen jne. jarransa/tuoppinsa ja tuoko hän emännykselleen sallimisesta huojentuneena kiitokseksi kompensoivan kivennäisvesipullon, jäätelötötterön vaiko kahvin ynnä sipaistaanko ekahörppy brutaalisti ensiaskelilla kiskalta palatessa vaiko vasta sivistyneesti seslongilla. Tässä olen pysynyt vahvasti voitolla. Selvyyden vuoksi & rehellisyyden nimissä todettakoon, etten suinkaan ole treenannut tätä Vaarin kanssa pelkästään jo välttyäkseni ylikuntoon joutumisen uhalta....
Mutta sitten rojahti etuviistoon kolme raavasta, edellisillan viemää kotimaan "metsienmiestä" kirkkaankeltaiset, lippaniskaiset Loro Parque-kotsat päässä. Alle minuutin menee kolmeen sihahdukseen, varma nakki. Metsään meni ja rytisten! Nuo jätkänpiruleet vaan käänsivät tahdissa itseään selältä vatsalla edestakaisin kellontarkasti aikatauluttaen. Ei ensimmäistäkään sihahdusta, eikä kiskalle kipitystä. Tunnin kuluttua tihisyttää rapistelivat sentään tarmokkaasti muovikassiaan; no nyt, vaikka pahanlaisesti myöhässä, rekisteröi ilahtuneena Mummo. Vaan eivätkös nuo peijakkaat ukonpötkäleet vetäisseet framille kolme energiajuomatölkkiä ja huitaisseet ne hetkessä huiviinsa perään hekumallisesti röyhtäisten. Ei ole reilua, ihan sikaa, sanoo Mummo; enää ei voi luottaa edes suomalaiseen mieheenkään....
Luppopäiviä:
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Mainiosta matkaseurasta...
lämmin kiitos lukijoille! Toivottavasti olette viihtyneet reissulla!
Jorinat jatkuvat sikälis mikälis tikussa puhtia piisaa & aihetta/askaa pukkaa.
Varuiksi kuittaan kuitenkin jo nyt:
Totean:
On lähdettävä voidakseen palata.
Elämä on tässä ja nyt. Tänään on avain eliseen ja eväät huomiseen.
Nämä kaksi ovat ikiomia, itseluomiamme mottoja, jotka täälläkin olemme todeksi eläneet.
Cada dia aprendo algo mas, joka päivä opin vähän lisää, on ollut tämän matkan ohjenuora.
Siteeraan:
Victor Borgea:"Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä" ja se on silmiin asti ulottuen todentunut kaikkina näinä päivinä.
Pian palaamme kotiin kiitollisin ja avoimin mielin elääksemme tätä päivää ja jakaaksemme sen Rakkaan Perhekuntamme kanssa, oppiaksemme heidän kanssaan ja heiltä joka päivä vähän lisää, kunnes on aika lähteä.
Hymyillen:
Jorinat jatkuvat sikälis mikälis tikussa puhtia piisaa & aihetta/askaa pukkaa.
Varuiksi kuittaan kuitenkin jo nyt:
Totean:
On lähdettävä voidakseen palata.
Elämä on tässä ja nyt. Tänään on avain eliseen ja eväät huomiseen.
Nämä kaksi ovat ikiomia, itseluomiamme mottoja, jotka täälläkin olemme todeksi eläneet.
Cada dia aprendo algo mas, joka päivä opin vähän lisää, on ollut tämän matkan ohjenuora.
Siteeraan:
Victor Borgea:"Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä" ja se on silmiin asti ulottuen todentunut kaikkina näinä päivinä.
Pian palaamme kotiin kiitollisin ja avoimin mielin elääksemme tätä päivää ja jakaaksemme sen Rakkaan Perhekuntamme kanssa, oppiaksemme heidän kanssaan ja heiltä joka päivä vähän lisää, kunnes on aika lähteä.
Hymyillen:
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Letkut letkeät & muuttolinnut...
Klo9.06 / 18,9 / 62% ja taivaalla paksu pilvipeitto, josta huolimatta eilen oli hikihellettä = iltapäivällä varjossa jopa 23,4.
Vihreähän on toivon väri: vihreäpukuinen mies ja pitkä letku ovat aamuvarhaisesta iltamyöhään turhan tuttu näky käymässä uupumatonta taistoa kuivuutta vastaan kukkaistutuksia ja jopa palmuja, laakeripuita jnpp. kastellen. Teneriffa kuuluu eilisen sääkartan mukaan kokonaisuudessaan "extra seco" - alueisiin. Epätoivoisen näköistä, mutta kunnioitettavan sinnikästä uurastusta. Kevätistutuksetkin ovat pahasti myöhässä ehkä vielä tarhoissaan jonniinsortin vestippaa taivaalta varroten.
Sesonginvaihto kun on alkanut kaupungin ehostustyöt ovat myös täydessä vauhdissa: katukiveyksiä uusitaan ja parhaillaan jyrisee kotikadullamme tarmokkaasti pora vanhoja lohkeilleita irroitellen, taloja maalaillaan, vanhat massiiviset ja koristellut puuovet paklataan ja maalataan. Kaunista jälkeä tulee!
Pääskyjä kaartelee sirkutellen taivaalla enenevässä määrin. Enenevässä määrin kulkee myös talvehtijoiden muuttovirta kohti pohjoista, vimppa lento täältä on 14.4. Kesällä saapuvat puolestaan mannerespanjalaiset sankoin joukoin meri-ilmastosta nauttimaan, joten kunnossapitotöiden lomassa vedetään paikallisesti hetki henkeä.
Pikkuperjantaita:
Vihreähän on toivon väri: vihreäpukuinen mies ja pitkä letku ovat aamuvarhaisesta iltamyöhään turhan tuttu näky käymässä uupumatonta taistoa kuivuutta vastaan kukkaistutuksia ja jopa palmuja, laakeripuita jnpp. kastellen. Teneriffa kuuluu eilisen sääkartan mukaan kokonaisuudessaan "extra seco" - alueisiin. Epätoivoisen näköistä, mutta kunnioitettavan sinnikästä uurastusta. Kevätistutuksetkin ovat pahasti myöhässä ehkä vielä tarhoissaan jonniinsortin vestippaa taivaalta varroten.
Sesonginvaihto kun on alkanut kaupungin ehostustyöt ovat myös täydessä vauhdissa: katukiveyksiä uusitaan ja parhaillaan jyrisee kotikadullamme tarmokkaasti pora vanhoja lohkeilleita irroitellen, taloja maalaillaan, vanhat massiiviset ja koristellut puuovet paklataan ja maalataan. Kaunista jälkeä tulee!
Pääskyjä kaartelee sirkutellen taivaalla enenevässä määrin. Enenevässä määrin kulkee myös talvehtijoiden muuttovirta kohti pohjoista, vimppa lento täältä on 14.4. Kesällä saapuvat puolestaan mannerespanjalaiset sankoin joukoin meri-ilmastosta nauttimaan, joten kunnossapitotöiden lomassa vedetään paikallisesti hetki henkeä.
Pikkuperjantaita:
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Innovatiivinen iskuryhmä...
Klo9.09 / 15,9 / 95% = Kaliman jälkimainingeissa edetään.
Jos joku yli 50 - tai 60-kymppinen asiallisesti ja kulloiseenkin joukkoon sopivasti vaatetettu "vanhus" hipaisee/tönäisee Sinua lentokentällä, satamassa, bussijonossa tai hotellissa - ja tähän rehellinen vastaus, pls - juohtuisiko oitis ensimmäisenä mieleen, että tottamaar, tässähän onkin kyse hyvinorganisoidun kansainvälisen rikollisliigan jäsenestä ja, että juuri menetit ajasta ikuisuuteen luottokorttisi, dokumenttisi, matkakassasi ja/tai korusi tms. loman rentoa etenemistä edistävän hyödykkeen?? Innovatiivista, sanon minä!
Tämä liiga, josta nyt saatiin kiinni kahdeksan espanjalaista ja kolme argentiinalaista on menestyksellisesti operoinut saarilla ainakin 11.1.2011 alkaen. Tuolloin varastivat saksalaiselta miljonäärirouvalta etelän Reina-Sofian lentokentällä koruja & rahaa hulppeasti 520.000 euron edestä. Ei tietty koske köyhää, mutta rouvaa kuitenkin lohduttanee, että takaisinsaanti oli 300.000:n luokkaa.
Operoivat 2 - 3 hengen porukassa, vuokra-autoja tiuhaan vaihtaen, saalis viedään lentoteitse manterelle, Italiaan tai Argentiinaan. Liiga häärää Kataloniassa, Andaluciassa, Baleaareilla ja Kanarian saarilla ynnä Euroopassa ainakin Italiassa, Saksassa ja Englannissa.(El Dia, 10.3.2012)
Varas, rosvo ja rikollinen on luonut itselleni välittömän ja tahattoman vision nuorehkosta, vikkeläkinttuisesta ruipelosta. Tämä irrationaalinen visio on täten tasan päivitetty ja siihen on ympätty oman ikäluokkamme papparaiset henkselivillet & nutturapäiset mummelit. Mutta: imeväisikäiset, vauvanruokaa mussuttava pulloposket leukalappukansalaiset ynnä kunnianarvoisan Murmeliväen pidän vielä kaiken uhallakin rehellisten riveissä, sillä johonkinhan tämänkin Mummon on uskottava!
Kun Pohjolan perillä ja raukan rajoilla peräti penskatkin rullaavat rollaattorimummoja, niin etelän eläkeläiset elämän ehtoopuolella ennättäytyvät efektiivisiksi...
Mietteliäänä:
Jos joku yli 50 - tai 60-kymppinen asiallisesti ja kulloiseenkin joukkoon sopivasti vaatetettu "vanhus" hipaisee/tönäisee Sinua lentokentällä, satamassa, bussijonossa tai hotellissa - ja tähän rehellinen vastaus, pls - juohtuisiko oitis ensimmäisenä mieleen, että tottamaar, tässähän onkin kyse hyvinorganisoidun kansainvälisen rikollisliigan jäsenestä ja, että juuri menetit ajasta ikuisuuteen luottokorttisi, dokumenttisi, matkakassasi ja/tai korusi tms. loman rentoa etenemistä edistävän hyödykkeen?? Innovatiivista, sanon minä!
Tämä liiga, josta nyt saatiin kiinni kahdeksan espanjalaista ja kolme argentiinalaista on menestyksellisesti operoinut saarilla ainakin 11.1.2011 alkaen. Tuolloin varastivat saksalaiselta miljonäärirouvalta etelän Reina-Sofian lentokentällä koruja & rahaa hulppeasti 520.000 euron edestä. Ei tietty koske köyhää, mutta rouvaa kuitenkin lohduttanee, että takaisinsaanti oli 300.000:n luokkaa.
Operoivat 2 - 3 hengen porukassa, vuokra-autoja tiuhaan vaihtaen, saalis viedään lentoteitse manterelle, Italiaan tai Argentiinaan. Liiga häärää Kataloniassa, Andaluciassa, Baleaareilla ja Kanarian saarilla ynnä Euroopassa ainakin Italiassa, Saksassa ja Englannissa.(El Dia, 10.3.2012)
Varas, rosvo ja rikollinen on luonut itselleni välittömän ja tahattoman vision nuorehkosta, vikkeläkinttuisesta ruipelosta. Tämä irrationaalinen visio on täten tasan päivitetty ja siihen on ympätty oman ikäluokkamme papparaiset henkselivillet & nutturapäiset mummelit. Mutta: imeväisikäiset, vauvanruokaa mussuttava pulloposket leukalappukansalaiset ynnä kunnianarvoisan Murmeliväen pidän vielä kaiken uhallakin rehellisten riveissä, sillä johonkinhan tämänkin Mummon on uskottava!
Kun Pohjolan perillä ja raukan rajoilla peräti penskatkin rullaavat rollaattorimummoja, niin etelän eläkeläiset elämän ehtoopuolella ennättäytyvät efektiivisiksi...
Mietteliäänä:
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Lintukodon rauha...
Klo9.13 / 16,2 / 91% edelleen kevyesti autereista Kaliman jäljiltä. Kalima pyyhkäisi voimallisimmin etelä-Teneriffan ja muiden saarten yli, mutta myös Los Rodeosin, pohjoisen lentokentän, lentoja oli eilen peruttu.
on turvalliseksi mainitussa Puertossakin häiriintynyt. Korkeat työttömyysluvut poikinevat omat ikävät lieveilmiönsä, joihin kuitenkin puututaan reippaammalla otteella ja kovemmalla kädellä turismista kun saaret leipänsä ja sen päälliset repivät.
Oma lukunsa ovat sitten Afrikasta palaavien tervetulleiden keväänairuiden, pääskyjen lisäksi tänne rantautuneet romanialaiset "kerjäläiset". Toisen käden tietojen mukaan pitävät konttoriaan La Lagunan yliopistokaupungissa. Pitsinysverön kanssa taannoin kulkenut sujuvan soljuvaa espanjaa suoltanut mummi-immeinen oli paikallinen yksittäistapaus. On näkynyt aikuisempaa mieshenkilöä kiertämässä kuppiloita ja nuorempaa tyttöstä kipon kanssa pahvilappu kourassa sarjasta "ayunda" eli helppiä tahi polvillaan kökkimässä. AM:n virkailijoidenkin mukaan käs on tänä sesonkina käynyt aiempaa vikkelämmin, lompsat levitoineet ja kassit keventyneet. Sekä turistien että paikallisten.
Toki monessa tapauksessa turistiuhrin on edelleenkin syytä katsoa suoraan peiliin, sillä näistä lomaextreemeistä tiedotetaan riittävästi, eikä tuo kuuluisa järjenkäyttö tässäkään asiassa ole suoranaisesti kielletty.
Puertolaisten ja vierailijoiden yhteisrintama tuntuu kuitenkin varsin tiukasti pitävän: kukkaronnyörejä ei hellitetä, joten uskoa sopi, että osaltaan tämä ehdoton linja puree. Vuodenajankohtaan sopien ongelmallinen ilmiö on vasta keväisen oraalla oleva ja voi vain toivoa sen tulevan heti alkuunsa hukkakauranomaisesti poiskitketyksi.
Tuurilla, taidolla & onnella, niin tahi näin, ja ehkä kaikilla kolmella kun olevaisessa taaplataan puuta painaen totean, että tähän asti olemme saaneet talvehtia ilman ainokaistakaan omaisuuteen kohdistuvaa lähikontaktia.
Reissun loppuhuipennukseksi on näköjään vielä tiedossa 19.3. joku paikallinen fiesta tai feria - hiphurraa- ja yleislakkoa kaavaillaan päivämäärälle 29.3. Silleen....
Love & Peace:
on turvalliseksi mainitussa Puertossakin häiriintynyt. Korkeat työttömyysluvut poikinevat omat ikävät lieveilmiönsä, joihin kuitenkin puututaan reippaammalla otteella ja kovemmalla kädellä turismista kun saaret leipänsä ja sen päälliset repivät.
Oma lukunsa ovat sitten Afrikasta palaavien tervetulleiden keväänairuiden, pääskyjen lisäksi tänne rantautuneet romanialaiset "kerjäläiset". Toisen käden tietojen mukaan pitävät konttoriaan La Lagunan yliopistokaupungissa. Pitsinysverön kanssa taannoin kulkenut sujuvan soljuvaa espanjaa suoltanut mummi-immeinen oli paikallinen yksittäistapaus. On näkynyt aikuisempaa mieshenkilöä kiertämässä kuppiloita ja nuorempaa tyttöstä kipon kanssa pahvilappu kourassa sarjasta "ayunda" eli helppiä tahi polvillaan kökkimässä. AM:n virkailijoidenkin mukaan käs on tänä sesonkina käynyt aiempaa vikkelämmin, lompsat levitoineet ja kassit keventyneet. Sekä turistien että paikallisten.
Toki monessa tapauksessa turistiuhrin on edelleenkin syytä katsoa suoraan peiliin, sillä näistä lomaextreemeistä tiedotetaan riittävästi, eikä tuo kuuluisa järjenkäyttö tässäkään asiassa ole suoranaisesti kielletty.
Puertolaisten ja vierailijoiden yhteisrintama tuntuu kuitenkin varsin tiukasti pitävän: kukkaronnyörejä ei hellitetä, joten uskoa sopi, että osaltaan tämä ehdoton linja puree. Vuodenajankohtaan sopien ongelmallinen ilmiö on vasta keväisen oraalla oleva ja voi vain toivoa sen tulevan heti alkuunsa hukkakauranomaisesti poiskitketyksi.
Tuurilla, taidolla & onnella, niin tahi näin, ja ehkä kaikilla kolmella kun olevaisessa taaplataan puuta painaen totean, että tähän asti olemme saaneet talvehtia ilman ainokaistakaan omaisuuteen kohdistuvaa lähikontaktia.
Reissun loppuhuipennukseksi on näköjään vielä tiedossa 19.3. joku paikallinen fiesta tai feria - hiphurraa- ja yleislakkoa kaavaillaan päivämäärälle 29.3. Silleen....
Love & Peace:
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Kaliman hoteissa...
Klo15.07 / 21,9 / 64%. Aamu aukeni 13-asteisena 76%:lla, tuulettomana ja paksussa autereessa. Lämpö nousi sitten ripästi niin, että aamupalasteltaessa Mummo luopui iänikuisesta stoolastaan hupparin päällä elikkä Vaarin fliissin väärinkäytöstä. Taivas jäi harmaaksi harsoksi, jonka läpi auringonsäteet pinnistelivät. Saimme siis tännekin toisen kerran olojaksollamme herra Kaliman, joka eilisten uutisten mukaan oli suonut Lanzarotelle reilun parin sentin hienojyväisen punertavasävyisen hiekkakerroksen (on muutes kliffaa ja haasteellista siivottavaa). Hengitystieoireisille ja allergisille tämä säätyyppi on varsin pulmallinen ja muille lähinnä painostavan raskas, hiostava & lämmin. Gran Kanarialle on myöskin pöllynnyt, nähtäväksi jää, oliko Tenen osalta kaikki tässä saunamaisessa olossa.
Lämpöä ja ennen kaikkea verenpainetta nosti myös se, että tähän saakka varsin yhteistyökykyinen ja -haluinen, toisin kuin malli Orange, sekä moitteettomasti fungeerannut Vodafonemme alkoi riekkua ja rähjätä vaatien ja huudellen jos jonniinsortin koodia ja tunnuslukua. Tarjosimme sitä sun tätä asennuksen ynnä uusimisen mukana saatua numerosarjaa, mutta tikkupaha pysyi itsepintaisen peräänantamattomasti out of work statuksessa. Ei kuin systeemit kainaloon lopullisen tiltin välttämiseksi ja ennen kaikkea mielen- ja perherauhan säilyttämiseksi lähellä sijaitsevaan Vodafoneen sarjasta: tenemos problemas / we have a problem. Ratkaisuhan tietty löytyi sitten oitis, vaan miksvarten ne painavat ihmissilmän ulottumattomiin niin pirun pienellä niitä karseita numerosarjojaan ja aina väärälle puolen kortteja ja lappuja???
Viikonhäntiä:
Lämpöä ja ennen kaikkea verenpainetta nosti myös se, että tähän saakka varsin yhteistyökykyinen ja -haluinen, toisin kuin malli Orange, sekä moitteettomasti fungeerannut Vodafonemme alkoi riekkua ja rähjätä vaatien ja huudellen jos jonniinsortin koodia ja tunnuslukua. Tarjosimme sitä sun tätä asennuksen ynnä uusimisen mukana saatua numerosarjaa, mutta tikkupaha pysyi itsepintaisen peräänantamattomasti out of work statuksessa. Ei kuin systeemit kainaloon lopullisen tiltin välttämiseksi ja ennen kaikkea mielen- ja perherauhan säilyttämiseksi lähellä sijaitsevaan Vodafoneen sarjasta: tenemos problemas / we have a problem. Ratkaisuhan tietty löytyi sitten oitis, vaan miksvarten ne painavat ihmissilmän ulottumattomiin niin pirun pienellä niitä karseita numerosarjojaan ja aina väärälle puolen kortteja ja lappuja???
Viikonhäntiä:
torstai 8. maaliskuuta 2012
Shop until you drop...
Klo9.00 / 14,9 / 84% pientä poutapilveä. Toissa-aamuinen noteeraus: 11,9 ja kosteus enkkatasolla = 99%!
Voguet & Ellet huolellisesti luettuamme ynnä sisäistettyämme suuntasimme päättäväisesti taksiasemalle huristaaksemme neitsytkäynnille La Villaan (ostosparatiisiin tahi -helvettiin, up to you). Keskus sijaitsee 7 - 8 km päässä itse kaupungista, on pinta-alaltaan 40.000 m2 sisältäen mm. 9.500 m2:n suuruisen Hiperdinon, satakunta erikoisliikettä, puotia ja nokkimispaikkaa, parkkipaikkoja löytyy 2.300.
Ekan kerroksen läpileikkausrundista selvisimme rutinoffilla ja iloksemme totesimme näytillä olevan ihan oikeansorttista kevätrompetta: minttua, oranssia appelsiina, keltaista, pitsiä mininä ja toppeina ja sitä must farkkutakkia ja kirjavakuosista pöksyä. Jess. Rullaportaita alas ja mikä ihana yllätys meitä siellä odottikaan: vain & ainoastaan parkkihalli elikkä olimme jo huomamattamme tarmokkkaasti kiertäneet kaikki kiintoisat shopit. Äkkiä ylös ja tositoimiin.
Olimme riittailleet valloittavamme myös Hiperdinon, mutta mutta, jotainhan piti jättää tulvaisuuteenkin... Haukkasimme ihan kelpo lasagnet: Vaari tavallisen ja Mummo malli munakoison,jota lähemmäs moussakaa ei täällä pääsekkään. Mittariautolla tyytyväisinä kotiin, vaan sattuipa kohdalle vallan ihme kuski: moikkasi joka toista kanssa-autoilijaa, mutta Vaarin piti toimia tällä kertaa tom-tomina ja neuvoa neuvoa kuinka loppupätkä ajetaan.
Nyt kutsuvat meitä puoleensa merivesialtaat ja köllöttelyseslongit, joten muijaenergiaa & oivallista
Naistenpäivää:
Voguet & Ellet huolellisesti luettuamme ynnä sisäistettyämme suuntasimme päättäväisesti taksiasemalle huristaaksemme neitsytkäynnille La Villaan (ostosparatiisiin tahi -helvettiin, up to you). Keskus sijaitsee 7 - 8 km päässä itse kaupungista, on pinta-alaltaan 40.000 m2 sisältäen mm. 9.500 m2:n suuruisen Hiperdinon, satakunta erikoisliikettä, puotia ja nokkimispaikkaa, parkkipaikkoja löytyy 2.300.
Ekan kerroksen läpileikkausrundista selvisimme rutinoffilla ja iloksemme totesimme näytillä olevan ihan oikeansorttista kevätrompetta: minttua, oranssia appelsiina, keltaista, pitsiä mininä ja toppeina ja sitä must farkkutakkia ja kirjavakuosista pöksyä. Jess. Rullaportaita alas ja mikä ihana yllätys meitä siellä odottikaan: vain & ainoastaan parkkihalli elikkä olimme jo huomamattamme tarmokkkaasti kiertäneet kaikki kiintoisat shopit. Äkkiä ylös ja tositoimiin.
Olimme riittailleet valloittavamme myös Hiperdinon, mutta mutta, jotainhan piti jättää tulvaisuuteenkin... Haukkasimme ihan kelpo lasagnet: Vaari tavallisen ja Mummo malli munakoison,jota lähemmäs moussakaa ei täällä pääsekkään. Mittariautolla tyytyväisinä kotiin, vaan sattuipa kohdalle vallan ihme kuski: moikkasi joka toista kanssa-autoilijaa, mutta Vaarin piti toimia tällä kertaa tom-tomina ja neuvoa neuvoa kuinka loppupätkä ajetaan.
Nyt kutsuvat meitä puoleensa merivesialtaat ja köllöttelyseslongit, joten muijaenergiaa & oivallista
Naistenpäivää:
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Kutimet kilkkaa & parkkia pukkaa...
Klo07.00 / 11,1 ja kosteus hurjat 95% / ei pilvenhattaraakaan näy.
Pikkuruisen puodin piskuisessa näyteikkunassa pysäyttävät pikkuruiset kudotut vauvannutut ja tossukaiset, nuo silkkinauhaiset, pastellisävyiset ihanuudet. Tavan mukaan ovi on apposen auki astua peremmälle ja sisältä kuuluu iloinen puheenporina ja kutimien suihkinta. Kurkkkaan uteliaana ja voi herttanen sentään: viisi puujakkaroilla ryhdikkäästi istuvaa senoraa antavat puikkojen laulaa ja suiden nauraa samalla, kun myyntiin tulee taatusti uunituoretta tavaraa. Kuulumiset tulevat vaihdetuiksi ja työllistyminen hoidetuksi. Tätä kutsuisin varsinaiseksi käsityöliikkeeksi. A propos, yksi palli näkyy olevan vielä vapaana, jos vaikka Mummolle uusia aluevaltauksia...
Yksi autonvuokrauspäivistämme sattui paikalliselle juhlapäivälle, kun ajoreissun vuoristomaisemista ja seikkailuista täysin mielin uupuneina kurvasimme kohti parikkikenttää, tyrmistyimme täysin autopajoudesta. Vaarin otsasuoni alkaa pelottavasti pullottaa, tviit-linnut alkavat lennellä ilmassa; tämä tästä nyt vielä muutoinkin parkkiongelmaisesta (pikavoitto 90,-) kaupungista puuttui.
Ei hätiä-mitiä, tom-tom, joka vielä hämärästi toimii kapasiteettinsa äärirajoilla, huomaa yhden kaverin vinkkaavan meille. Ja kas, totta: huitoo ajamaan eteenpäin ylätasanteelle, hiekkapohjaiselle, ei siis mitään ruuduntapaistakaan, jossa sama kaamea hässäkkä jatkuu. Tuli kuin tulikin autetuksi: siellä bongaamme toisen hepun, joka viittilöi kutsuvasti ja ohjaa meidät tyhjään tilaan. Jää sitten vaivihkaisesti seisoskelemaan automme taa. Ja jumppahuti, meillä - kerrankin - välähtää ajoissa - nämä kaverit ovat täysin oma-aloitteisesti löytäneet tästä työmaan itselleen. Ilomielin Vaari kiittää hurjan helpottuneena paitsi kauniin verbaalisesti myös painamalla konkreettisen kolikkovinkkipalkkion kaverin avautuvaan kouraan, kohdassa, jossa Mummo olisi silkan perherauhan ja yleisen hyvinvoinnin nimissä ollut totaalisen valmis viuhauttamaan selvää seteliäkin.
Työttömyysaste on 30,9% ja 19 - 25-vuotiaista joka toinen on työtön; karua faktaa, mutta: yrittänyttä ei laiteta!
Aurinkoisesti:
Pikkuruisen puodin piskuisessa näyteikkunassa pysäyttävät pikkuruiset kudotut vauvannutut ja tossukaiset, nuo silkkinauhaiset, pastellisävyiset ihanuudet. Tavan mukaan ovi on apposen auki astua peremmälle ja sisältä kuuluu iloinen puheenporina ja kutimien suihkinta. Kurkkkaan uteliaana ja voi herttanen sentään: viisi puujakkaroilla ryhdikkäästi istuvaa senoraa antavat puikkojen laulaa ja suiden nauraa samalla, kun myyntiin tulee taatusti uunituoretta tavaraa. Kuulumiset tulevat vaihdetuiksi ja työllistyminen hoidetuksi. Tätä kutsuisin varsinaiseksi käsityöliikkeeksi. A propos, yksi palli näkyy olevan vielä vapaana, jos vaikka Mummolle uusia aluevaltauksia...
Yksi autonvuokrauspäivistämme sattui paikalliselle juhlapäivälle, kun ajoreissun vuoristomaisemista ja seikkailuista täysin mielin uupuneina kurvasimme kohti parikkikenttää, tyrmistyimme täysin autopajoudesta. Vaarin otsasuoni alkaa pelottavasti pullottaa, tviit-linnut alkavat lennellä ilmassa; tämä tästä nyt vielä muutoinkin parkkiongelmaisesta (pikavoitto 90,-) kaupungista puuttui.
Ei hätiä-mitiä, tom-tom, joka vielä hämärästi toimii kapasiteettinsa äärirajoilla, huomaa yhden kaverin vinkkaavan meille. Ja kas, totta: huitoo ajamaan eteenpäin ylätasanteelle, hiekkapohjaiselle, ei siis mitään ruuduntapaistakaan, jossa sama kaamea hässäkkä jatkuu. Tuli kuin tulikin autetuksi: siellä bongaamme toisen hepun, joka viittilöi kutsuvasti ja ohjaa meidät tyhjään tilaan. Jää sitten vaivihkaisesti seisoskelemaan automme taa. Ja jumppahuti, meillä - kerrankin - välähtää ajoissa - nämä kaverit ovat täysin oma-aloitteisesti löytäneet tästä työmaan itselleen. Ilomielin Vaari kiittää hurjan helpottuneena paitsi kauniin verbaalisesti myös painamalla konkreettisen kolikkovinkkipalkkion kaverin avautuvaan kouraan, kohdassa, jossa Mummo olisi silkan perherauhan ja yleisen hyvinvoinnin nimissä ollut totaalisen valmis viuhauttamaan selvää seteliäkin.
Työttömyysaste on 30,9% ja 19 - 25-vuotiaista joka toinen on työtön; karua faktaa, mutta: yrittänyttä ei laiteta!
Aurinkoisesti:
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Helppiä & häkki heilahtaa...
Klo8.53 / 12,3 / 81% ja komia päivä aluillaan.
Brasilialaista makujuomaa Guaranaa löytyy yhdestä ainokaisesta mercadosta, Hiperdinosta. Tämä juoma on terveysvaikutteinen, sitä uutetaan guaranakasvista, käytetään lääkeaineidenkin pohjana ja maistuu lähinnä Pommacilta. Tölkit sylissä marssimme siis tyytyväisinä saaliiseemme määrätietoisesti kassoja kohti, kun tiemme tukkii nainen heiluttaen paistinpannun vauhdikkaan topakasti väliimme ja vaativasti artikuloiden:"Gut??" Vaari herrasmiehenä pinoaa sulavasti tölkkinsä rinnuksilleni Baabelin torniksi, silmää tutkivasti ehdokasta tokaisten: nicht gut. Sipaisee tällingistä laadukkaamman version tyrkylle. "Fuer zwei Wochen!" täsmentää fräulein. Jaa, silloin relevantti on justiinsa fräuleinin oma alkuperäinen valinta, joka:"Is cheap!". For fish??" Yes madam.
Näin sitten syntyy tyhjästä polkaisten saksan-englanninsekainen varsin mielenkiintoinen ajatustenvaihto. Fräulein on nimittäin retkeillyt myös Skandinaviassa ml. Suomi ja yhdessä ihastellaan mm. saarten luontoa, ihmetellään kauttaaltaan kuluttajaystävällistä hintatasoa vs. Saksa saati sitten Suomi, kuten hän toteaa. Molemminpuolisiin olalletaputuksiin ja hyvän loman ynnä jatkon toivotuksiin päätämme tämän kohtaamisen. Nastaa!!
Kotimatkalla guaranatölkit iloisesti kassissa kolisten pannaan meille vielä eteen tällä kertaa ihan naurettavan iisi:"Wo liegt die Busstation?" perää eksynyt Frau. Gradeaus, suoraan eteenpäin, etwa 200 m. Schönen Dank & Bitte sehrit sitten vaan!
Häkki: kuinka Mummon sydäntä ilahduttakaan reipas madridilaistuomari, joka vaatii 27-vuotiaalle koltiaiselle 359:n, siis kolmensadanviidenkymmenenyhdeksän, vuoden vankilatuomiota 81:n suurimmaksi osaksi alaikäisen tytön epäsiveellisten kuvien levittämisestä netissä ja "cybervainoamisesta". Eikä varmaan, vaikka ensikertalainen olisikin, selviäisi puolella istumalla. Mummo hihkuu riemusta, Vaari loogisesti toppuuttelee, jottei 179,5:lläkään millään uusijaksi ennättäy; sama se en anna vuodenkaan armoa....
Tuimistelee:
Brasilialaista makujuomaa Guaranaa löytyy yhdestä ainokaisesta mercadosta, Hiperdinosta. Tämä juoma on terveysvaikutteinen, sitä uutetaan guaranakasvista, käytetään lääkeaineidenkin pohjana ja maistuu lähinnä Pommacilta. Tölkit sylissä marssimme siis tyytyväisinä saaliiseemme määrätietoisesti kassoja kohti, kun tiemme tukkii nainen heiluttaen paistinpannun vauhdikkaan topakasti väliimme ja vaativasti artikuloiden:"Gut??" Vaari herrasmiehenä pinoaa sulavasti tölkkinsä rinnuksilleni Baabelin torniksi, silmää tutkivasti ehdokasta tokaisten: nicht gut. Sipaisee tällingistä laadukkaamman version tyrkylle. "Fuer zwei Wochen!" täsmentää fräulein. Jaa, silloin relevantti on justiinsa fräuleinin oma alkuperäinen valinta, joka:"Is cheap!". For fish??" Yes madam.
Näin sitten syntyy tyhjästä polkaisten saksan-englanninsekainen varsin mielenkiintoinen ajatustenvaihto. Fräulein on nimittäin retkeillyt myös Skandinaviassa ml. Suomi ja yhdessä ihastellaan mm. saarten luontoa, ihmetellään kauttaaltaan kuluttajaystävällistä hintatasoa vs. Saksa saati sitten Suomi, kuten hän toteaa. Molemminpuolisiin olalletaputuksiin ja hyvän loman ynnä jatkon toivotuksiin päätämme tämän kohtaamisen. Nastaa!!
Kotimatkalla guaranatölkit iloisesti kassissa kolisten pannaan meille vielä eteen tällä kertaa ihan naurettavan iisi:"Wo liegt die Busstation?" perää eksynyt Frau. Gradeaus, suoraan eteenpäin, etwa 200 m. Schönen Dank & Bitte sehrit sitten vaan!
Häkki: kuinka Mummon sydäntä ilahduttakaan reipas madridilaistuomari, joka vaatii 27-vuotiaalle koltiaiselle 359:n, siis kolmensadanviidenkymmenenyhdeksän, vuoden vankilatuomiota 81:n suurimmaksi osaksi alaikäisen tytön epäsiveellisten kuvien levittämisestä netissä ja "cybervainoamisesta". Eikä varmaan, vaikka ensikertalainen olisikin, selviäisi puolella istumalla. Mummo hihkuu riemusta, Vaari loogisesti toppuuttelee, jottei 179,5:lläkään millään uusijaksi ennättäy; sama se en anna vuodenkaan armoa....
Tuimistelee:
torstai 1. maaliskuuta 2012
Poliisimotskarit & paloauto...
Klo8.30 / 13,7 / 72%, sinisellä taivaalla pari hahtuvaa.
Raukeina ja rentoina haarukoimme kotiterassilla kaikessa rauhassa mustarastaan huilusta nauttien Vaarin loihtimaa marvellousia Tortilla Espanolaa, kun johan alkavat "pillit" soida. Heti perään toinenkin hälytysajo ja eipähän kahta kolmannetta. Ilmaa halkoo seuraavaksi vieläkin järeämpi ujellus ja moottorinääni, alkaa liipata turhan liki.
Kun tortillakin jo oli matkannut maaruun, Mummo kumartuu ketterästi polvet naksuen kurkkimaan kaiteen raosta Vaarin vuorostaan hoitaessa tärkeää periskoopin virkaa. Kappas vaan: alhaalla edessämme on rivissä kolme komeaa sini-valkoista Policia Localin moottoripyörää, yksi punainen paloauto ynnä yksi pelastuslaitoksen ajoneuvo ja savua tupruaa! Alakerran pizzerian, lue yösnägärin kokkipojilta olivat vissiin pizzanpaistot menneet kerrassaan liian pitkälle tahi frittirasvat iloisesti roihuamassa, tasan eivät siis käy telluksellamme kokkien keittotaidot eivätkä lahjatkaan. Reippaat palomiehet tukahduttivat tämän yrityksen alkuunsa omaan mahdottomuuteensa, tapahtuma jäi kaikeksi onneksi pelkästään happeningin tasolle eikä tämäkin sukupolvi joutunut evakkoreissulle.
Mummini sanoin:"Ei niin hengentielistä rauhaa", ei edes ruokasellaista.....
Puu-paa-puu-paa:
Raukeina ja rentoina haarukoimme kotiterassilla kaikessa rauhassa mustarastaan huilusta nauttien Vaarin loihtimaa marvellousia Tortilla Espanolaa, kun johan alkavat "pillit" soida. Heti perään toinenkin hälytysajo ja eipähän kahta kolmannetta. Ilmaa halkoo seuraavaksi vieläkin järeämpi ujellus ja moottorinääni, alkaa liipata turhan liki.
Kun tortillakin jo oli matkannut maaruun, Mummo kumartuu ketterästi polvet naksuen kurkkimaan kaiteen raosta Vaarin vuorostaan hoitaessa tärkeää periskoopin virkaa. Kappas vaan: alhaalla edessämme on rivissä kolme komeaa sini-valkoista Policia Localin moottoripyörää, yksi punainen paloauto ynnä yksi pelastuslaitoksen ajoneuvo ja savua tupruaa! Alakerran pizzerian, lue yösnägärin kokkipojilta olivat vissiin pizzanpaistot menneet kerrassaan liian pitkälle tahi frittirasvat iloisesti roihuamassa, tasan eivät siis käy telluksellamme kokkien keittotaidot eivätkä lahjatkaan. Reippaat palomiehet tukahduttivat tämän yrityksen alkuunsa omaan mahdottomuuteensa, tapahtuma jäi kaikeksi onneksi pelkästään happeningin tasolle eikä tämäkin sukupolvi joutunut evakkoreissulle.
Mummini sanoin:"Ei niin hengentielistä rauhaa", ei edes ruokasellaista.....
Puu-paa-puu-paa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)