Aamusella Ottomaatilta retkirahat ja kauniin kesäpäivän kunniaksi nokka kohti Iittalaa.
Vanhan puukoulun nostalginen tuoksu, narisevat portaat, seisova ilma: 33:.n taiteilijan voimin pirteitä pingviinejä, herkkiä kukka-asetelmia, vienoja vanamoja ,muhkeaharjaisia leijonia, liki kolmiulotteisia majakoita ja vihreitä saaria; suosikkeina Mia Bergqvist, Sirkka Koivula, Pertti Ylinen ja Dodo Jari Siljamäki. Aina yhtä elämänmyönteistä, huumorihauskaa värien ilotulitusta ja hyvän mielen hyrinää.
Nosto vakiautomaatilla "yski" ja takkuili sen verran oudosti (skimmaus?), että kotiuduttua soitto pankkiin, josta kiitokset ilmoituksesta, pikainen tarkistuslupaus sekä kehotus välittömästi tarkistaa turvarajat, ajaa tilien nostorajat alas sekä suorittaa korttiin kohdistuvalta tililtä varojen poissiirto. Teimme työtä käskettyä ja nyt sitten vaanitaan silmä kovana hetkosen rahaliikennettä, jotta näin kuun alussa kun vielä ollaan löytyy kulloinkin katetta suoraveloitusten verran. Toistaiseksi kaikki normaalisti, mutta kinkkista & etovaa.
Hämmästyttää, kummastuttaa meno & meininki: murmeliväkeä liiskaillaan suojateille ja mummeleilta nyysitään kullat, monelle ne ainoat jäljelläolevat Kullat, kaulasta ja käsistä. Tälläytymisen asemestako on vaihdettava uloslähtiessä riisumiseen: asiointiromppeet lökäpöksyihin, "rautaa-rajalle" sijaan jemmattava Rolexit ja rihkamat rasioihin ja jätettävä mahdolliset rollaattorit parkkiin porstuaan??
En suostu pelkäämään omaa varjoani: onnettomat Ottomaatit jätän oman onnensa nojaan, nauran hersyvästi naivisteille ynnä käyn pilvipaimeneen...
Makoisia mansikoita:
