Vilmos Kondor: "Budapestin marraskuu/Budapest novemberben" - ex Libris...

"Budapestin marraskuu", Vilmos Kondor, Tammi, 465 s., suomentanut
Tähti Schmidt.

Vilmos Kondoria pidetään Unkarin ensimmäisenä todellisena dekkarikirjailijana, ja jo esikoisellaan hän räjäytti potin. Budapest noir -sarja on Unkarissa suurmenestykseen noussut viisiosainen sarja, joka sijoittuu 1930-1950 -lukujen Budapestiin. Sarja on myyty muun muassa Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Italiaan. Vilmos Kondor on salanimi ja hänen väitetään olevan syrjäänvetäytyvä matematiikanopettaja unkarilaisesta pikkukaupungista. Häntä ei ole nähty julkisuudessa, ja kustantajan levittämät kuvatkin ovat kovin vanhoja ja rakeisia." (Lievelehti)

"Budapest  1956. On lokakuu ja Unkarissa eletään kansannousun ensihetkiä. Toimittaja Zsigmond Gordon on kutsuttu Wienin ruumishuoneelle tunnistamaan kasvattityttärensä ruumis. Surmattu nuori nainen ei onneksi ole Gordonin
Emma-tytär. Mutta miksi hänellä sitten on Emman henkilöpaperit?
(Takakansi)

On aika palata Unkariin ja sarjan viidenteen osaan. Aiemmat postaukset: 
Budapestin synnit  2013 ja Budapestin vakooja  2014.
Tuolloinen aika oli Unkarissa sekavaa ja sarjasta: parempi myöhään kuin ei milloinkaan, marraskuun  puolivälissä totesin, että hatarien taustatietojen päivittämmisellä Unkarin kansannoususta 1956  (klik), jolloin tapahtui paljon ja nopeasti Pestin ollessa sekasorron näyttämönä,  olisi totisesti nyt käyttöä ja tuumasta toimeen.  Näin aukeni myös useasti vilahtelevan salaperäisen kirjainyhdistelmän ÁVH:n salaisuus: Proletariaatin diktatuuria rakennettaessa kansan valvontaa ja puhdistuksia toteutti Valtion Turvallisuuden Virasto. (Wikipedia)

-  Viimeksi kulunut viikko oli ollut kaupungille rankka. Vastaavaa tuhoa se ei ollut nähnyt sitten toisen maailmansodan, ja sairaalassa hän oli kuullut haavoittuneilta - ja kahdelta ahdistuneen näköiseltä lääkäriltä - että Frenecin kehäkadulla ja Józsefin kehäkadulla tuskin pystyi liikkumaan. Jokainen heistä oli riittävän vanha muistaakseen maailmansodan - toisinaan hänestä tuntui, että kaikki olivat siihen riittävän vanhoja, kaikilta ei vain riittänyt rohkeutta muistamiseen
- ja hän uskoi heitä, kun he kertoivat tuhon laajuudesta.

Kondor kuvaa tapahtumia kiihkottomasti ja juonenkuljetus on notkeaa. Henkilöhahmot muodastavat uskottavia ja aidonoloisia persoonia:
on kaksinaamaista niljaketta, etovaa ja halpamaista törjäkettä sekä
Szirmayn Elekiä, joka säntäilee kuin entinen kondiittori kouransa sulaan sokeriin kastettuaan toimituksessa. 

Miljöökuvaus on värikästä: istutaan jatkuvasti kuppiloissa, savukkeet käryävät ja Gordon napsuttelee Ronsoniaan tiukkaan tahtiin, tutisevatäytteiset knöödelit maistuvat ja gesprizerit solahtelevat kurkuista alas. Unkarilaiset nimet ovat hauskoja, kielen solmuunkiertäviä. Joukossa seikkailee myös mielenkiintoinen velikulta  Gerhard Stubenhaber Privatdetektei-Büroineen, jonka päämaja sijaitsee kotoisasti Gestreifte Husar -nimisessä juottolassa.

- Gerhard Stubenhaberin oikea nimi oli Joe H. Packman ja vuoteen 1947 saakka hän oli ollut töissä Chigagon poliisissa etsivätarkastajana. Sitten oli sattunut jokin skandaali, ja Joe (tai joku muu, sitä Gordon ei koskaan tiennyt eikä oikeastaan halunnut asiaa selvittääkään) katsoi paremmaksi poistua paitsi Chigagosta,
myös koko Yhdysvalloista. Hän oli maininnut jonkin naisjutun, kun oli tullut puhetta siitä, miksi hän oli päätynyt juuri Itävaltaan.

Historian ja omien juuriensa tunteminen on mielestäni  yleensä ottaen tärkeää,
ja tämän teoksen myötä lukija vakuuttuu siitä, että se on Kondorille paljon muutakin kuin pelkkiä vuosilukuja ja yksittäisiä tapahtumakäänteitä...
Kerronnan rauhallisuus vs. Kondorin yksityiskohtiin paneutuminen luovat lukukokemukselle mukaansatempaavan, kiehtovan ja ihan omanlaisensa viitan,
joka pehmeästi sulkee sisään lukijansa. Intresantti ja elävä erään aikakauden kuvaus: teos joka kannatti lukea kuten koko Budapest noir -sarjakin!

 Marraskuista sunnuntaipäivää: