"Kolme ristiä", Federigo Tozzi, Savi-kustannus, 2019, 123 s., suomentanut
Juuso Kortelainen. Alkuperäisteos "Tre croci" vuodelta 1920.
"Federigo Tozzi (1853-1920) oli Sienassa syntynyt italialainen modernisti. Kuolemansa jälkeen ensin unohduksiin jäänyt Tozzi on myöhemmin nostettu aikalaistensa Luigi Pirandellon ja Italo Svevon rinnalle yhdeksi 1900-luvun alun merkittävimmistä italialaisista kirjailijoista. Kolme ristiä on ensimmäinen kokonaisuudessaan suomennettu Tozzin teos." (Takakansi)
"Gambin veljekset Giulio, Niccolò ja Enrico pyörittävät kirjakauppaa, jonka toiminta käy alati tappiollisemmaksi. Ratkaisuksi he päätyvät väärentämään vekseleitä ja ajelehtivat hedonistiseen elämäntyyliinsä takertuen kohti vääjäämättömänä odottavaa tuhoa kuin kohtaloonsa alistuneina." (Takakansi)
Oddio! Mitä ihmettä saadaan aikaiseksi kun otetaan ainesosasiksi Siena,
kirjakauppa, vekselivedolla toimiva bisnes ja kolme erilaista vellosta, joista yksi torkkuu puodissa aamupäivät ruoka-aikaan asti, toinen vilistelee kaupungilla pakollisilla kävelyillään ja kolmas tuskailee vekseliväärennösten ja pankkiin menon katkerassa, hetteikköisessä välimaastossa? Tuloksena on: Kolme ristiä!
Giulio - oli kolmesta Gambin veljeksistä surumielisin, mutta myös kaikista vahvin ja se, joka toivoi voivansa tienata kirjakaupalla niin hyvin, ettei mitään vaaraa enää olisi. Juuri hän oli ehdottanut tuota keplottelua, ja juuri hän oli opetellut jäljittelemään allekirjoituksia.
Niccolò - sen sijaan oli myös antiikkikauppias ja lähes aina Sienan ulkopuolella etsimässä vanhoilta maatiloilta ja kyliltä jotain ostettavaa. - Vain Niccolòlla oli vaimo, mutta he elivät kaikki yhdessä kahden nuoren orpolapsen kanssa,
jotka olivat heidän sukulaistyttöjään.
Enrico - toimi kirjansitojana pienessä puodissa lähellä kirjakauppaa.
Hän oli lyhyt, huonotapainen ja röyhkeä, ja hänen viiksensä olivat tummemmat.
Modesta, vaimo - oli rauhaa rakastava nainen, joka eli yksinomaan perheelleen. Muuta hän ei osannut tehdä ja sen enempää hän ei ymmärtänyt. Hän oli energinen ja vankkatekoinen, vietti päivät kotona ja paiskoi töitä enemmän kuin kotiapulainen.
- Modesta nousi ylös ja käveli Niccolòn tuolin taakse, sitten hän tarttui tämän päähän ja suuteli sitä. Mies hankasi lautasliinallaan kohdan, johon oli tullut suudelluksi, sitten hän työnsi vaimonsa loitommalle ja sanoi: Tuollaisiin tunteenpurkauksiin sinun ei pidä ryhtyä. Vai etkö osaa hillitä itseäsi!
Teos on pienimuotoinen ja rauhallinen, pateettiseksi ja naiiviksikin kutsuttava, mutta lukijassaan helliä tunteita ja suojelunhalua herättävä sekä hauskasti ja poikkeuksellisesti hämilleen saattava ja jättävä.
Dialogit ovat herkullisia versioita hyvää-päivää-kirvesvartta -mallisesta sanainsäilän heiluttelusta älyhäiveillä kuorrutettuina, ja ne etenevät juoheina heittoina paitsi veljellisen huolenpidon ja rakkauden myös kotoisan keskinäisen piikittelynkin merkeissä. Luigi Pirandello mainitaan yhdeksi Tozzin tukijoista ja hänen teoksensa Vino nenä (2019) aiheutti samantyyppistä lievää hämmennystä ja lukemisen iloa kuin nämä ristitkin. Molemmat oivia esimerkkejä siitä, että kun kirjailija tietää, mitä tekee ja haluaa sanoa, hän ei todellakaan tarvitse mittanauhaa lopputulosta arvioidessaan, - eikä liioin lukijansakaan:)
Teoksen loppu on kuin surullinen tarina jäniksenpojasta eikä yllätä,
mutta se sitoo tämän erikoisen ja näppärästi kudotun kertomuksen siistiksi paketiksi tai pikemminkin kääräisee kukkakimpun ympärille rypyttömän suojapaperin, joka kutsuu katsomaan sen sisältöä.
Kustantajalle kiitokset tämän ilahduttavan kuriositeetin tarjoamisesta!
- Tänään lounaaksi rastaita ja viiriäisiä. Ja annoinpa lähettää yhdeltä Chiantin parhailta tiloilta sellaista viiniä, että hämmästyisitte jos joisitte sitä.
Luoja, miten tahdonkaan nauttia! Minulle elämässä ei ole muuta! Herraksi minä olen syntynyt!
Sen pituinen se:
Siinäpä melkoinen veljessarja! Herkulliset ainekset tässä kirjassa tuntuu olevan. Sääli vain heidän kirjakauppaansa :) Italialaista kirjallisuutta ei ole tullut luettua paljoakaan, en edes tiedä miten siinä on niin päässyt käymään, koska sehän on kiehtova maa! Enää ei saisi päästää Italiaa unohtumaan. Kiitos lukuvinkistä!
VastaaPoistaItsekin olen lukenut vähän italialaisia kirjailijoita. Italian kulttuuri on kuitenkin rikas. Populaarikulttuurissa mafialeffat varjostivat muut helmat pimentoon.
PoistaKiitos Kirjarakkautta: kyllä on kokomokoma trio kirjakauppiaina ja tyylikkäästi kuvattuna:)
PoistaItalia on kaunis ja kiintoisa maa vanhoine kulttuureine ja rakennuksineen ynnä taideaarteineen, mutta kirjailijat ovat jääneet aika vähälle lukemiselle viime aikoina: Giordano, Giovanni Verga, Sarnone ja tietty Marco Vichi & komisario Bordelli. Yleensäkin toivoisi kustantajien poimivan tällaisia pieniä, hohtavia helmiä useamminkin!
po Starnone
PoistaKiitos Jokke, tuo pitää paikkansa! Kaikki kunnia Puzolle, Coppolalle ja Brandolle, mutta tosiaan helmat ovat olleet turhan tukuisat. Vaikka mafia "valtiona valtiossa" ilmentymänä erikoinen onkin, on Italia paljon, paljon muutakin anneiltaan:)
VastaaPoista