"Kuolema joulupäivänä", P.D. James, Kustannusosakeyhtö Otava, 2019, 185 s., suomentanut Jaakko Kankaanpää. Kannen suunnittelu Meghan Wilson ja
kannen kuvat suklaat ©Masterfile, pääkallot Katherine Ross.
"P.D. James (1920-2014) aloitti kirjailijanuransa 40-vuotiaana. Jo hänen ensimmäinen dekkarinsa esitteli rikostarkastaja Adam Dalglieshin, josta tuli lukijoiden palvoma. Yhdeksi Britannian suosituimmista ja arvostetuimmista rikoskirjailijoista kohonnut James oli vuodesta 1991 Lady James, ja hänellä oli paikka Ison-Britannian parlamentin ylähuoneessa." (Lievelehti)
"Dekkarilegenda tarjoilee kuusi kutkuttavaa mysteeriä, joita yhdistää koston motiivi. Julma opettaja saa ansionsa mukaan, ja kahdeksankymppinen järjestää suloisen koston hoitokotinsa turvasta käsin. Myöhään joulupäivän iltana kartanonisäntä joutuu murhaajan uhriksi.
P.D. James ei tyydy vain syyllisen paljastamiseen, vaan avaa ihmismielen synkimpiä taipumuksia - niitä, jotka voivat pahimmillaan tehdä kenestä vain murhaajan." (Takakansi)
Edellisestä jouluhenkisestä matkasta mainion P.D. Jamesin kanssa onkin vierähtänyt aika tovi, tuolloin kyseessä: Mistelimurha, 2017, jonka tulokseksi muodostui täyspainoinen ja -täyspäinen kirjallinen anti lukunautintoineen.
Tämä suomennosuutukainen kätkee uumeniinsa luvut: Jojo, Uhri, Joulupukkimurha ja Tyttö, joka rakasti hautausmaata, Aivan ihastuttava talo sekä Herra Millcroftin syntymäpäivä.
P.D. Jamesin tuotanto nojaa vankkoihin tukipilareihin: henkilökuvien piirto on erittäin tarkkasilmäistä ja miljöökuvaukset suorastaan houkuttelevat astumaan sisään kirjailijan kulloinkin luomiin maisemiin ja maailmaan. Nokkela ja analyyttinen moraalisten näkökantojen ja vaihtoehtojen vaivaton pyöritys ja pohdinnat ovat kuin laasti tapahtumain tiilien nitojana.
- Sen jouluviikon aikana aloin kasvaa aikuiseksi. Ymmärsin ensimmäistä kertaa vallan kavalan viettylyksen: kuinka riemastuttavaa on hallita ihmisiä ja tapahtumia, miltä tuntuu, kun saa päättää muiden kohtalosta. Ja opin toisenkin asian, jonka Henry Jamesin sanat parhaiten kiteyttävät:
"Älä kuvittele, että voit tietää totuutta yhdestäkään ihmissydämestä."
- Päivästä oli tulossa taas lämmin, ja hautakivien rosoisen rivin yllä leijui usvaa, josta pisti esiin obeliskeja ja marmorienkeleiden siivenkärkiä, muistomerkkien päitä, jotka näyttivät kelluvan hohtavien valohiukkasten meressä. Ja hänen seistessään katselemassa, liikkumatta ja näkemästään lumoutuneena, usva alkoi hälvetä ja hautausmaa paljastui hänelle kaikessa ihmeellisyydessään täynnä kiveä ja marmoria, vihantaa ruohoa ja kesälehväisiä puita, kukkaistutuksin koristettuja hautoja ja risteäviä polkuja, joita jatkui silmänkantamattomiin. Kaukana häämötti Viktorian aikaisen kappelin torni kimmeltävänä kuin lumottu linna jossakin kauan sitten unohtuneessa sadussa.
Omaehtoiset hautausmaakävelyt saattavat äkkiseltään kuulostaa kornilta ajanviettotavalta: ankealta, oudohkolta ja synkältä. Sitä ne eivät suinkaan ole, vaan varsin sielua lepuuttavia. Olen itse nuoresta pitäen asuen tuolloin Hietaniemen hautausmaan lähistöllä harrastanut niitä: rauhaa ja rauhoittamusta, meren tuoksua, suhteellisuudentajun palautumista, vanhoja komeita puita, iloisenvärisiä kukkia, hoidettuja hiekkateitä ja kauniita muistomerkkejä teksteineen, lintujen laulua sekä vikkeliä, tupsukorvia, puolikesyjä oravia kiipeämässä pitkin housunpuntteja kerjäämässä pähkinöitä tai muuta makupalaa. Kannattaa kokeilla.
- Avioliitto on yhteiskunnan laitoksista sekä julkisin että yksityisin: sen ongelmat ovat itsepintaisuudessaan kuin ihmistä hakkaava yskä, sen piilevät sairaudet vaikeammin diagnosoitavia. Eikä mikään ole seuraelämälle yhtä tuhoisaa kuin onneton avioiliitto. Kukaan ei halua istua korvat punaisina kuuntelemassa illan emäntää ja isäntää heidän tehdessään selväksi keskinäistä inhoaan ja katkeruuttaan.
Tämän rasian sisältö on älykästä ja eleganttia jälkeä kauttaaltaan, herkullista luettavaa. Kaikki oleellinen on tasapainossa, ei mitään liikaa - ei mitään puutu. Kekseliäisyyttä, vinosti kutkuttavaa huumoria, naurunpoikasta elämälle yhdessä itse elämän kanssa, - ja tässä tapauksessa tietty myös kuoleman...
Kieliasu on moitteeton kuin myös Jaakko Kankaanpään suomennos.
Lukukokemus on kuin poimisi tarkkaan valittuaan yhden kansikuvan houkuttelevista konvehdeista per luku, antaisi sen hissuksiin sulaa kielenpäällä ja tuottaa oman, uuden maku- ja lukuyllätyksensä. Makoisa kooste & tiptop teos!
Hakkaavasta yskästä ei niin mitään väliä, mutta ja kyllä: minä pidän suklaatista, ehkäpä uskaltautuisi toteamaan: rakastan suklaakonvehteja kuin myös yhtälailla on laita P.D. Jamesin tuotannon:)
Namskista:
Sinulla on sama harrastus kuin minulla, hautausmaakävelyt. Pyhäinpäivänä kävimme parilla hautausmaalla pikaiseltaan, mutta kesällä kävelin Naantalin birgittalaisluostarin hautausmaalla lukemassa muinoin satoja vuosia sitten kuolleitten hautoja. Kirkot ovat myös paikkoja mitä tykkään tutkia. Turun tuomiokirkon sisäpuolella on useita historiallisten henkilöiden hautapaikkoja.
VastaaPoistaSuklaati on on hyvää, kun se on hyvää. Uskollisesti etsin sitä parasta suklaatin makua, ja sitäpaitsi se on kasvisruokaa <3
Kiitos Mai ja sattuipas somasti! Vanhojen hautojen muistolaatat ja ristit ovat kiinnostavia aikakautensa yksiä kuvaajia. Eniten minua on koskettanut sukuhautaamme vastapäätä sijaitsevan nurmettuneen pläntin pieni harmaa ja sammaloitunut kivi: "Pikku Lauri".
PoistaKirkoissa ei tule kotomaassa käytyä kuin pakon edessä, mutta jännää kyllä matkoilla kolutaan kirkot ja etenkin syrjäiset pikku kappelit, kauniita rauhoittajia, joissa on hyvä istahtaa...
Loppukaneettisi on rautaa: jatkakaamme etsintää niin makusteltavaa riittää; uskollista ja leppoisaa viikonloppua Sinulle:)
Jouluaiheiset kirjavinkit kiinnostavat, joten kiitos tästä! On kyllä myös herkullinen kansi tässä kirjassa. Vähän väkisinkin iskee konvehtien himo moisesta! Niin, kasvisruokaahan ne ovat, parhaasta päästä :)
VastaaPoistaMinäkin olen harrastanut joskus hautausmaakävelyjä, mm. juuri siellä Hietaniemen hautausmaallakin, kun asuin nuorena reilun vuoden Helsingissä. Se hautausmaa on todella kaunis ja kauniissa paikassa! <3
Kiitos Kirjarakkautta; syötävänsuloinen on imelä adjektiivi, mutta se istuu tämän kannen suhteen!
PoistaMitä mainioin joulukirja myös sisällöltään.
Hietaniemi ona kaunista aluetta ja sittenhän ollaan kuljeskeltu samoilla hiekkateillä. Hyvää alkanutta viikkoa!
Olen lukenut muutamia P.D Jamesin teoksia. Hyvä esittely. Onneton avioliitto on onneton etenkin puolisoiden lisäksi lapsille. Itse asiassa avioliitto voi olla onneton vaikka seurapiiritouhut luonnistuisivat.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Totta: lapset joutuvat aina tahtomattaan myös maksumiehiksi, vaikka kulissit pysyisivätkin pystyssä, mutta jos heillä on lähellään joku muu luotettava ja rakastava aikuinen, ovat he onnekkaita.
Poista