"Ajan luonne", Carlo Rovelli, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2018, 238 s, suomentanut Hannu Karttunen.
"Carlo Rovelli (s.1956) on teoreettinen fyysikko, joka on vaikuttanut merkittävästi avaruuden ja ajan fysiikan tutkimukseen. Hän on työskennellyt Italiassa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä hän toimii Marseillen Centre de physique théoriquen kvanttigravitaation tutkimusryhmän johtajana.
Hänen kirjansa ovat olleet kansainvälisiä myyntimenestyksiä ja niitä on käännetty 41 kielelle."
"Aika on aivan muuta kuin miltä se meistä tuntuu. Se kulkee jossakin hitaammin, toisaalla nopeammin, ja nykyhetki haihtuu ulottuviltamme valtavaan maailmankaikkeuteen. Kuitenkin elämme ajassa kuin kalat vedessä.
Mitä jää jäljelle, jos aikaa ei ole?
Ajan luonne purkaa ajan vyyhtiä tieteen, fysiikan, filosofian ja taiteen avulla. Entropiasta Einsteiniin ja kvanttiteoriaan käsityksemme ajasta on kokenut mullistuksia. Aikaa ymmärtääksemme meidän täytyy ensin ymmärtää,
miten vajavaiset aistimme ja muistimme luovat aikaa." (Takakansi)
Teos on kolmiosainen: Ajan mureneminen, Maailma ilman aikaa ja Ajan lähteet. Aika ja sen kulku on mitä mielenkiintoisin fundeerausten kohde ja väärtti,
joten täysin ummikkona fysiikan lakien ja Rudolf Clausiuksen & kumpp. kaavojen suhteen hyppäsin uteliaana uskalikkona tutkimaan tämän teoksen antia ruohonjuuritasoiselle, asiasta kiinnostuneelle Telluksen tallaajalle.
Aika on ehkä suurin arvoitus: Pysähdyn enkä tee mitään. Mitään ei tapahdu.
En ajattele mitään. Kuuntelen ajan kulumista. Tätä on aika tuttua ja henkilökohtaista. Se vie meidät mukanaan. Kiitäviä sekunteja, tunteja ja vuosia, jotka paiskaavat meidät kohti elämää ja sitten raahaavat kohti olemattomuutta... Elämme ajassa kuin kalat vedessä. Olemassaolomme on ajassa olemista.
Sen juhlallinen musiikki ravitsee meitä, avaa maailman meille, huolestuttaa meitä, pelottaa meitä ja tyynnyttää meitä. Maailmankaikkeus levittyy kohti tulevaisuutta, ajan vetämänä, ja on olemassa ajan komennon mukaisesti...
Mitä aika on? on yleistasolla ja henkilökohtaisesti mitä kiinnostavin kysymys,
sillä se koskettaa väistämättä meitä kaikkia. Kun odotat jotain hartaasti, se tuntuu matelevan pirullisen verkkaisesti. Kun olet keskellä jotain hauskaa ja mieluisaa tapahtumaa, se kelju vilahtaa häpeämättömästi ohi.
Meillä kaikilla on oman eletyn elämämme mittainen enempi-vähempi tapahtumarikas todentunut menneisyytemme, juuri nyt kuluva hetki - tässä ja nyt ja tuntemattomaan tupahan vievä tulevaisuutemme, johon ainakin kuvittelemme voivamme ainakin jossain määrin vaikuttaa.
Mm. ylläolevaan etsii vastausta tieteen keinoin tämä intressantti teos, joka käyttää Horatiuksen oodien katkelmia näppärästi aina lukujen alussa, ja jota nyt lukiessani ei haittaa niin piiruakaan, vaikka hiuspohjaan muodostuu tiheään ymmärtämättömyyden jakauksia; päätä huimaavan ihanaa, tukka tuuheutuu ja tietomäärä karttuu! Asiaan paremmin perehtyneille Ajan luonne avautuu taatusti auliimmin, mutta minä tyttö se noukin tyytyväisenä murusetkin pöydältä...
- Ihmettely on tiedonhalumme lähde. Aristoteles
Tuosta onkin hyvä lähteä kohti huomenissa alkavaa adventtiaikaa, olkoon se kaikille omanoloisensa, mielenrauhaa ja mielihyvää tuottavaa sekä kynttiläin lämpöä loistava ynnä piparkakun tuoksuinen:)
Ihmetellen hyvät Hoosiannat toivottaa:
Mitä jää jäljelle, jos aikaa ei ole?
Ajan luonne purkaa ajan vyyhtiä tieteen, fysiikan, filosofian ja taiteen avulla. Entropiasta Einsteiniin ja kvanttiteoriaan käsityksemme ajasta on kokenut mullistuksia. Aikaa ymmärtääksemme meidän täytyy ensin ymmärtää,
miten vajavaiset aistimme ja muistimme luovat aikaa." (Takakansi)
Teos on kolmiosainen: Ajan mureneminen, Maailma ilman aikaa ja Ajan lähteet. Aika ja sen kulku on mitä mielenkiintoisin fundeerausten kohde ja väärtti,
joten täysin ummikkona fysiikan lakien ja Rudolf Clausiuksen & kumpp. kaavojen suhteen hyppäsin uteliaana uskalikkona tutkimaan tämän teoksen antia ruohonjuuritasoiselle, asiasta kiinnostuneelle Telluksen tallaajalle.
Aika on ehkä suurin arvoitus: Pysähdyn enkä tee mitään. Mitään ei tapahdu.
En ajattele mitään. Kuuntelen ajan kulumista. Tätä on aika tuttua ja henkilökohtaista. Se vie meidät mukanaan. Kiitäviä sekunteja, tunteja ja vuosia, jotka paiskaavat meidät kohti elämää ja sitten raahaavat kohti olemattomuutta... Elämme ajassa kuin kalat vedessä. Olemassaolomme on ajassa olemista.
Sen juhlallinen musiikki ravitsee meitä, avaa maailman meille, huolestuttaa meitä, pelottaa meitä ja tyynnyttää meitä. Maailmankaikkeus levittyy kohti tulevaisuutta, ajan vetämänä, ja on olemassa ajan komennon mukaisesti...
Mitä aika on? on yleistasolla ja henkilökohtaisesti mitä kiinnostavin kysymys,
sillä se koskettaa väistämättä meitä kaikkia. Kun odotat jotain hartaasti, se tuntuu matelevan pirullisen verkkaisesti. Kun olet keskellä jotain hauskaa ja mieluisaa tapahtumaa, se kelju vilahtaa häpeämättömästi ohi.
Meillä kaikilla on oman eletyn elämämme mittainen enempi-vähempi tapahtumarikas todentunut menneisyytemme, juuri nyt kuluva hetki - tässä ja nyt ja tuntemattomaan tupahan vievä tulevaisuutemme, johon ainakin kuvittelemme voivamme ainakin jossain määrin vaikuttaa.
Mm. ylläolevaan etsii vastausta tieteen keinoin tämä intressantti teos, joka käyttää Horatiuksen oodien katkelmia näppärästi aina lukujen alussa, ja jota nyt lukiessani ei haittaa niin piiruakaan, vaikka hiuspohjaan muodostuu tiheään ymmärtämättömyyden jakauksia; päätä huimaavan ihanaa, tukka tuuheutuu ja tietomäärä karttuu! Asiaan paremmin perehtyneille Ajan luonne avautuu taatusti auliimmin, mutta minä tyttö se noukin tyytyväisenä murusetkin pöydältä...
- Ihmettely on tiedonhalumme lähde. Aristoteles
Tuosta onkin hyvä lähteä kohti huomenissa alkavaa adventtiaikaa, olkoon se kaikille omanoloisensa, mielenrauhaa ja mielihyvää tuottavaa sekä kynttiläin lämpöä loistava ynnä piparkakun tuoksuinen:)
Ihmetellen hyvät Hoosiannat toivottaa:
Voi mahdoton mikä aikakirja. Teoreettinen fyysikko... minun aivosoluni piiloutuu heti, jos alan lukemaan noin tieteellistä kirjaa. Se on päättänyt, että on jo tarpeeksi viisas :)
VastaaPoistaAika, mikä intresantti määre. Se taitaa olla niitä suuria salaisuuksia mitä ei koskaan saada ratkaistua. Eletäänhän täällä maapallolla useampaa erilaista aikakautta yhtäaikaa. Vuosiluvutkin ovat erilaisia. Pääasia, että eletään rauhassa ja opetellaan rakastamaan luontoa, eläimiä ja ilmastoa eikä tuhota niitä.
Näin toteaa Rovellikin: "Ajan luonne on ehkä suurin vielä jäljellä oleva arvoitus". Toisaalta onhan arvoituksillakin ihan oma sijansa elämässä...
PoistaJep; luontoa, eläimiä, ilmastoa ja kanssaihmisiä kunnioittaen: rauhaa & rakkautta:)
Kiitos esittelystä. Olin jossain vaiheessa kiinnostunut fysiikasta, mutta työelämä vei ja suoritin vain ns. aineopinnot. Olen kuitenkin lukenut Hawkingin teoksia ilman "matematiikkaa" esim. Ajan lyhyt historia tms. Yleisenä totuutena pätee että 'odottavan aika on pitkä'.
VastaaPoistaJokke, näin se elämä vie ja kuljettaa...
PoistaAjan lyhyt historia oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Ja jakauksia tekevä, vaikkei se pitänyt sisällään - kuten ei tämä Ajan luonnekaan - kuin yhden ainokaisen kaavan.
Stephen Hawkingin mukaan joku oli sanonut, että jokainen kirjassa esiintyvä yhtälö puolittaa kirjan lukijamäärän, joten Hawkingin kirjan ainoana yhtälönä on Einsteinin E=mc².
P.S. Kyllä: Odottavan aika on pitkä etenkin näin joulun alla mitä pikkuväkeen tulee:)
PoistaAika on käsitteenä tosi kiinnostava. Ajan lyhyt historia -teos (SH)oli jo oikein aikoinaan 80-luvulla hyvä. Tämä Carlon opus on juuri yöpöydälläni kesken parin muun kanssa. Ei sitä malttanut jouluun säästää :)
VastaaPoistaValoon päin hyvien kirjojen kera, hyvää adventtina sinnekin!
Kiitos Cara, ei ollut tässä tapauksessa maltti valttia täälläkään. Lyhyt arviokommenttisi olisi mukava, jahka kannet ovat napsahtaneet kiinni.
PoistaHyvät kirjat kainalossa on mallikasta ja turvallista kääntää kirsut kohti pian alkavia päiväin pitenemisiä motolla voitto meidän:)
Vaikuttaapa kiintoisalta teokselta, täytyypä tutkailla josko saisin käsiini. Aika kiinnostaa, ajan monet kasvot. Ja ajan luonne. Kiitos siis tästä kirjoituksesta, joka toi tietoisuuteeni kirjan, josta en ollut ennen kuullut!
VastaaPoistaKiitos Elegia; aika on tosiaan mitä kiinnostavin ja arvoituksellisin suure.
PoistaToivottavasti teoksen hankinta onnistuu ja suo Sinulle antoisan lukukokemuksen:)
Huimaa asiaa, mutta hämmästyttävän selkeästi juteltua. Ei kun hetkinen, oliko se selkeä raportointi sittenkin sinun kirjoittamastasi osiosta? 😀 Aika on kyllä mielenkiintoisista mielenkiintoisin ilmiö kun sitä alkaa pohtia. Tykkäisin lukea tuon teoksen. Ehdottomasti. Jos minulla olisi aikaa. Niin, ja jos minulla olisi tuo teos 📙 Eipä silti, ajatukset alkoivat lentää hurjaa vauhtia jo ilman tuota kirjaakin. Aloin miettiä joitakin lukemiani juttuja siitä että avaruusmatkoilla aika kuluu hitaammin kuin maassa... Onkohan totta vai ajattelenko science fictionia?
VastaaPoistaHymyn huulille nostaneesta kommentistasi kiitän:)
PoistaAika, niin... kyllä lukiessa tuli sama herttaisen huimaava tunne kuin joskus iltasella, kun käy pohtimaan avaruutta kaikkinensa, viuuh-viuuh.
Avaruuden ajankulku menee scifiksi, eli oman toiminta-alueen ulkopuolelle, mutta Rovelli toteaa, että "aika kuluu vuoristossa nopeammin kuin merenpinnan tasolla eron ollessa vähäinen. Alaan erikoistuneiden laboratorioiden kelloilla ajan hidastuminen voidaan todeta korkeuden muuttuessa vain muutamalla senttimetrilla: lattialla oleva kello käy hivenen hitaammin kuin pöydällä oleva."
Mutta turha tarkkuushan puolestaan on taiteellista kypsymättömyyttä, joten aikailevaa ja antoisaa alkanutta viikkoa Sinulle:)