"Petsamo", Arnaldur Indriðason, Blue Moon, 2018, 304 s., suomentanut
Tapio Koivukari.
"Arnaldur Indriðason (s.1961) on Islannin
tämän hetken suosituin kirjailija. Hänen teoksensa ovat ajoittain
pitäneet maan myyntitilastoissa useaa kärkitilaa. Arnaldur on koulutukseltaan historiantutkija ja on työskennellyt toimittajana ja elokuvakriitikkona.
Räme voitti keväällä 2002 Lasiavain-palkinnon vuoden parhaana pohjoismaisena rikosromaanina. Se on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt islantilainen dekkari ja on ilmestynyt tai ilmestyy Pohjoismaiden ulkopuolella ainakin Saksassa, Britanniassa ja Hollannissa." (Kustantaja)
©Wikipedia
"Itämeri on sodan sulkema, ja Liinahamarin satama Suomelle kuuluneessa Petsamossa oli maan henkireikä maailmalle. Syksyllä 1940 sieltä evakuoitiin
Esja-laivalla kotimaahansa noin 250 Eurooppaan jäänyttä islantilaista.
Tähän laivaan sijoittuu osa kirjan tapahtumista: yksi matkustajista on nainen,
joka on Kööpenhaminassa seurustellut saksalaisten miehittäjien pidättämän islantilaisen miehen kanssa. Vuonna 1943 islantilainen rikospoliisi Flóvent tutkii murhaksi osoittautuvaa rannalta löytyneen ruumiin tapausta, ja samaan aikaan amerikkalaisten miehitysjoukkojen sotapoliisi, kanadanislantilainen Thorson, selvittää laitakaupungin kapakan edessä tapetun sotilaspukuisen miehen kuolemaa. Miten rannan ruumis ja evakuoidut liittyvät toisiinsa, ja mikä yhteys kahdella kuolemalla on? " (Takakansi)
Lukujälki Reykjavikin öistä sai lausumahan 2014: Ei mikään tusinatuote,
vaan balanssissa oleva, hengästyttämätön dekkari! Joten nyt löppössukat jalkaan ja toiveikkaasti matkalle kohti Petsamoa lukemaan, minkälaisia kahnauksia ja hiertymiä miehitysjoukkojen läsnäolo ja omien reviirien suojelu eri toimijoiden välillä poikii ja mikä on vastaus tutkijoille päänvaivaa aiheuttavaan arvoitukseen.
- Neuvottelu ei alkanut hyvin. Everstiluutnantti menetti malttinsa saatuaan tietää, että Thorsonin mukana tullut siviilipukuinen mies oli Islannin rikospoliisin palveluksessa. Thorson oli esitellyt Flóventin nimeltä, kertonut kuka tämä on ja selittänyt , että he olivat yhteisvoimin tutkimassa pahoinpitelyä, joka mahdollisesti kosketti sekä armeijaa että paikallista väestöä. He olivat tehneet yhteistyötä aiemminkin ja... Everstiluutnantti Stewart ei jaksanut kuunnella Thorsonin selontekoa. Hänellä ei ole mitään asiaa tänne, hän keskeytti Thorsonin. - Olkaa ystävällinen ja kehottakaa tuota miestä poistumaan.
- Thorson katsoi toveriinsa. Hän oli usein ajatellut Flóventia ilman, että se liittyi heidän yhteistyöhönsä. Flóventin hitaassa olemuksessa, lempeässä katseessa
oli jotain, joka oli tuntunut hänestä kauniilta ja viehättävältä ensi hetkestä alkaen. Hän ei suoraan tiennyt mistä se johtui, mutta hänen oli Flóventin lähellä hyvä olla, hän tunsi voivansa luottaa tähän eikä hänen mieleensä tullut hakeutua murheissaan muualle.
On vaivatonta ymmärtää kirjailijan suuri suosio ja hänelle myönnetyt lukuisat palkinnot, sillä Indriðason ei tehosteikseen räävitöntä revittelyä kaipaa.
Oma lukuvire ei tähän tarttuessa todellakaan ollut marraskuisen matalalennon jäljiltä kovaksikeitettyä actionia vajaa ja niinpä tätä 40-luvun historiallisiin kehyksiin sijoittuvaa kerronnaltaan selkeäpiirteistä, rauhallista vaan ei verkkaisuuteen vaipuvaa sekä ajatuksella kirjoitettua, juoneltaan juoheasti polveilevaa ja hyvin tasapainotettua dekkaria luki mielikseen.
Nyt sitten kirsut kohti iloisempaa ja valoisampaa tapahtumain suuntaa: räväkkänä starttina kovaa ja korkealta mitä desibeleihin tulee sunnutaiset lapsenlapsista nuorimmaisen, Pikku-Iten 7-vuotissynttärikekkerit.
Siitä viikon päästä Esikoisen Glögi Open House tilaisuuteen.
Virityksessä on myös perinteinen Wanhojen konnojen joululounas.
Johanneksen kirkossa pidettävään kutsukonserttiin käy ilman muuta kulttuuriannillinen kulku. Jouluaaton puolestaan vietämme Kuopuksen pesueen parissa tuttuun malliin pitkän kaavan mukaan.
Not bad:
Räme voitti keväällä 2002 Lasiavain-palkinnon vuoden parhaana pohjoismaisena rikosromaanina. Se on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt islantilainen dekkari ja on ilmestynyt tai ilmestyy Pohjoismaiden ulkopuolella ainakin Saksassa, Britanniassa ja Hollannissa." (Kustantaja)
"Itämeri on sodan sulkema, ja Liinahamarin satama Suomelle kuuluneessa Petsamossa oli maan henkireikä maailmalle. Syksyllä 1940 sieltä evakuoitiin
Esja-laivalla kotimaahansa noin 250 Eurooppaan jäänyttä islantilaista.
Tähän laivaan sijoittuu osa kirjan tapahtumista: yksi matkustajista on nainen,
joka on Kööpenhaminassa seurustellut saksalaisten miehittäjien pidättämän islantilaisen miehen kanssa. Vuonna 1943 islantilainen rikospoliisi Flóvent tutkii murhaksi osoittautuvaa rannalta löytyneen ruumiin tapausta, ja samaan aikaan amerikkalaisten miehitysjoukkojen sotapoliisi, kanadanislantilainen Thorson, selvittää laitakaupungin kapakan edessä tapetun sotilaspukuisen miehen kuolemaa. Miten rannan ruumis ja evakuoidut liittyvät toisiinsa, ja mikä yhteys kahdella kuolemalla on? " (Takakansi)
Lukujälki Reykjavikin öistä sai lausumahan 2014: Ei mikään tusinatuote,
vaan balanssissa oleva, hengästyttämätön dekkari! Joten nyt löppössukat jalkaan ja toiveikkaasti matkalle kohti Petsamoa lukemaan, minkälaisia kahnauksia ja hiertymiä miehitysjoukkojen läsnäolo ja omien reviirien suojelu eri toimijoiden välillä poikii ja mikä on vastaus tutkijoille päänvaivaa aiheuttavaan arvoitukseen.
- Neuvottelu ei alkanut hyvin. Everstiluutnantti menetti malttinsa saatuaan tietää, että Thorsonin mukana tullut siviilipukuinen mies oli Islannin rikospoliisin palveluksessa. Thorson oli esitellyt Flóventin nimeltä, kertonut kuka tämä on ja selittänyt , että he olivat yhteisvoimin tutkimassa pahoinpitelyä, joka mahdollisesti kosketti sekä armeijaa että paikallista väestöä. He olivat tehneet yhteistyötä aiemminkin ja... Everstiluutnantti Stewart ei jaksanut kuunnella Thorsonin selontekoa. Hänellä ei ole mitään asiaa tänne, hän keskeytti Thorsonin. - Olkaa ystävällinen ja kehottakaa tuota miestä poistumaan.
- Thorson katsoi toveriinsa. Hän oli usein ajatellut Flóventia ilman, että se liittyi heidän yhteistyöhönsä. Flóventin hitaassa olemuksessa, lempeässä katseessa
oli jotain, joka oli tuntunut hänestä kauniilta ja viehättävältä ensi hetkestä alkaen. Hän ei suoraan tiennyt mistä se johtui, mutta hänen oli Flóventin lähellä hyvä olla, hän tunsi voivansa luottaa tähän eikä hänen mieleensä tullut hakeutua murheissaan muualle.
On vaivatonta ymmärtää kirjailijan suuri suosio ja hänelle myönnetyt lukuisat palkinnot, sillä Indriðason ei tehosteikseen räävitöntä revittelyä kaipaa.
Oma lukuvire ei tähän tarttuessa todellakaan ollut marraskuisen matalalennon jäljiltä kovaksikeitettyä actionia vajaa ja niinpä tätä 40-luvun historiallisiin kehyksiin sijoittuvaa kerronnaltaan selkeäpiirteistä, rauhallista vaan ei verkkaisuuteen vaipuvaa sekä ajatuksella kirjoitettua, juoneltaan juoheasti polveilevaa ja hyvin tasapainotettua dekkaria luki mielikseen.
Nyt sitten kirsut kohti iloisempaa ja valoisampaa tapahtumain suuntaa: räväkkänä starttina kovaa ja korkealta mitä desibeleihin tulee sunnutaiset lapsenlapsista nuorimmaisen, Pikku-Iten 7-vuotissynttärikekkerit.
Siitä viikon päästä Esikoisen Glögi Open House tilaisuuteen.
Virityksessä on myös perinteinen Wanhojen konnojen joululounas.
Johanneksen kirkossa pidettävään kutsukonserttiin käy ilman muuta kulttuuriannillinen kulku. Jouluaaton puolestaan vietämme Kuopuksen pesueen parissa tuttuun malliin pitkän kaavan mukaan.
Not bad:
Hienoa että tuot Islantia tietoisuuteemme. Se uhkaa jäädä muiden Pohjoismaiden taakse vaikka sieltäkin tulee monenlaista merkittävää antia maailmalle.
VastaaPoistaMukavia kekkereitä ja kulttuuririentoja toivotellen siirryn siivoilemaan ja ruokavieraita odottelemaan. Riemuisaa viikonloppua 🎻 🎂 🍷
Meillä on mm. tosiaan vahva pohjoismainen dekkaririntama, mutta Islanti on katveessa.
PoistaJos ei Donnen mukaan yksikään ihminen ole saari niin mitäpä tämä kääntäen kertoo meille islantilaisesta kirjallisuudesta?
Ei nopeasti tule mieleen kuin Laxness ja yhden postauksen poikinut, Räme 2017, Yrsa Sigurðardottir.
Makoisia ja hauskoja ruokailuhetkiähetkiä:)
Tästä islantilaisesta tykkäsin kovasti minäkin.
VastaaPoistaRattoisaa juhlakautta jo ennen joulua!
Tämä oli ilmavuudessaan ja rentoudessaan - vaikea löytää sopivaa adjektiivia - mainio lukukokemus.
PoistaKiitos Cara toivotuksista: aivan erityistä iloa tuottaa tänään varmistunut Wanhojen konnojen lounaan onnistuminen Kumppanin lapsuudenystävän ja sen myötä myös oman 50-vuotisen jaetun elämän parasystävän kunnon salliessa:))
Tältä herralta olen lukenut Rämeen - ja jonkin muunkin kirjan, jonka nimeä en saa mieleeni. Tykästyin kovasti hänen tyyliinsä! Petsamo -aiheena - islantilaisin silmin nähtynä ja tulkittuna - onkin varsin mielenkiintoinen!
VastaaPoistaHienot joulunalussuunnitelmat! Toivon mukavia hetkiä tuleviin rientoihin <3
Kiitos Kaisa Reetta! Indriðasonin tyyli on selkeydessään miellyttävälukuista, hengästyttämätöntä jäeeäen tilaa lukijalleen.
PoistaVauhdikkaat 7-vuotissynttärit LOL-palloineen sujuivat kuten kuuluikin: riemukkaasti ja äänekkäästi sekä me Wanhat Konnot herkuttelimme eilen kreikkalaisittain toki vähän rauhaisammin, mutta erittäin lämipin tunnelmin. Mainiota viikonloppua Sinulle:)