"Saksalainen talo", Arnaldur Indriðason, Blue Moon Kirjat Oy, 2018, 296 s., suomentanut Seija Holopainen.
"Moninkertaisesti palkittu "Arnaldur Indriðason (s.1961) on Islannin tämän hetken suosituin kirjailija. Hänen teoksensa ovat ajoittain pitäneet maan myyntitilastoissa useaa kärkitilaa. Kirjailijan teoksia on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Arnaldur on koulutukseltaan historiantutkija ja on työskennellyt toimittajana ja elokuvakriitikkona." (Kustantaja)
"Reykjavik on kesällä 1941 toinen kaupunki kuin ennen sotaa. Islanti on strategisesti tärkeässä paikassa ja siellä on brittiläisiä ja amerikkalaisia miehitysjoukkoja. Kauppamatkustaja ammutaan Yhdysvaltain armeijan käyttämällä pistoolilla, ja nuori rikospoliisi Flóvent saa tehtäväkseen tutkia juttua yhdessä yhtä nuoren kanadalaisislantilaisen sotapoliisin Thorsonin kanssa.
Mikä on miehitysjoukkojen osuus ja mikä rooli on saksalaisella talolla, sen asukkailla ja menneisyyden tapahtumilla? Flóvent ja Thorson ovat aiemmin esiintyneet romaanissa Varjojen kujat." (Takakansi)
Arnaldurin aiemmista: Reykjavikin yöt ja Varjojen kujat on kirvonnut seuraavaa: teos oli lukukokemuksena kerrassaan sympatiaa herättävä ja tasokas. Kirjailijalla on hyvä psykologinen silmä, rauhallinen ja konstailematon sekä varmaotteinen kerrontatyyli ja totean mielihyvin heti kättelyssä, että samat ominaisuudet tekivät tästäkin lukukokemusta miellyttävän.
Flóvent: - yritti muistaa miten rikospaikalla kuului käyttäytyä. Murhia kun ei Reykjavikissa sattunut joka päivä, ja hän itse oli työskennellyt poliisissa vasta suhteellisen vähän aikaa, oli kokematon ja halusi edetä varovaisesti.
Hän oli ollut rikospoliisissa vasta muutaman vuoden. Lisäksi hänellä oli kokemusta, Edinburghin poliisin rikososastosta, jossa hän oli puolisen talvea laajentanut rikostuntemustaan.
Thorson: - Ihaillessaan rakennusta Thorson ajatteli, millainen mullistus miehityksen oli täytynyt olla niin vähäväkisessä ja alkukantaisessa maassa. Tyynenä kevätpäivänä vuotta aikaisemmin oli maailmansota kaikkine myllerryksineen kolkuttanut reykjavikiläisten oville ja keikauttanut kaiken ylösalaisin. Thorson ja muutama muu kanadalainen vapaaehtoinen rivisotilas oli saapunut Islantiin Britannian kuninkaallisen maihinnousujoukkojen 2. pataljoonan riveissä. Hampaisiin saakka aseistettuina he marssivat kohti maan tärkeimpiä hallintorakennuksia ja näkivät omin silmin kaupunkilaisten hämmennyksen. Paikalliset epäilemättä pelkäsivät että se merkitsi alkua tapahtumille, joiden jälkeen mikään maassa ei olisi niin kuin ennen.
Islanti on jo maana kiinnostava omassa ylhäisessä yksinäisyydessään eikä islantilaiskirjoilijoilta tyrkyksi asti suomennoksia Laxnessia ja Sjøn tuotannon esim. Poika nimeltä Kuukivi lisäksi ole tarjolla, joten Arnaldurin Rämeestä (2003) alkanut sarja on ollut enemmän kuin tervetullut.
Indriðasonin kerronta on seesteistä ja luontevasti sekä luonteikkaasti soljuvaa, vaan ei suinkaan pitkäpiimäistä. Historialliset tapahtumat, miljöö ja henkilöt löytävät vaivatta oman paikkansa tarinassa. Aisapari Flóvent & Thorson herättää alun hapuilussaan ja kehittymisessään äidillisiä sympatioita, ja muillakin henkilöhahmoilla on riittävästi karaktääriä. Tasapainoista ja lukunautintoa tuottavaa jälkeä!
Talossa vieraili:
Enpä ole vieläkään muistanut tutustua tähän kirjailijaan, vaikka olen joskus aikonut. Kiinnostaisi kyllä lukea islantilaisia kirjoja!
VastaaPoistaArnaldurin tuotanto on tasalaatuista ja hänen kirjoissaan olen tykästynyt selkeään kerrontaan, jossa kaikki elementit ovat kohdillaan:)
PoistaKelpo valinta islantilaskirjailijoihin tutustuttaessa.
Minulle tuttu kirjailija, tykkään kovasti. Pari muutakin islantilaista on juuri varauksessa.
VastaaPoistaTakuuvarma, pitkän linjan kirjailija, jolta ei ole yhtään floppia tullut vastaan.
PoistaNyt kiinnostavat nuo pari muuta löytämääsi!?
Kyllä nämä kirjablogit ovat ihania, kun täältä saa niin hyviä vinkkejä. Joskus tuntuu, että on sitä jo tähän ikään asti lukenut aika paljon, mutta luulo kyllä murenee kun tutustuu kirjablogeissa luettuihin. Eli kiitos tästäkin vinkistä. Hyvää viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anneli; olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että blogimaailma on rikas ja antoisa.
PoistaVasta äsken poikkesin nojatuolimatkalla Cap Verdessä:)
Muun hyvän lisäksi vaeltelee kuin Liisa Ihmemaassa kaulaansa kurotellen ja silmiään siristellen tehden mainiota löytöjä.
Aurinkoista ja keväistä viikonloppua Sinulle!
Kiitos esittelystä, kuulosti mielenkiintoiselta! Sisareni on muuten todellinen Islanti fani ja olenkin tehnyt monta retkeä kuvin Islantiin:) Juuri pari päivää sitten kävimme tutustumassa kuvin Vatnajökullin jäätikköön:) Todella kaunis maa, siellä olisi joskus kiva vierailla! Mukavaa alkavaa viikonloppua♥
VastaaPoistaTuon olen monilta kuullut, että Islanti menee ihon alle ja kun TV-sarjoja katselee on maisemassa kiehtovuutta ja avaruutta, - tilaa hengittää vähän samanoloisesti kuin esim. Varangerilla.
VastaaPoistaPääsit sitten kätevästi pikareissulla suoraan jäätiköltä tähän - toivottavasti nyt viimein - koittavaan kevääseen. Linnunlaulua & aurinkoa viikonlopullesi:)
Mahtavaa että esittelet eksoottista Islantia laadukkaiden teoksien kautta.
VastaaPoistaKiinnostava juttu: Eräs (suomalainen) ystäväni antoi pikkupoikansa valita eri kieliä äänityksen vaihtoehdoiksi kun tämä katseli suosikki-DVD:itään. Poika valitsi yhdessä vaiheessa aina islannin.
No, onpas vekkuli juttu, minkä ikäinen mahtoi nappula olla? Laulettuna se kuulostaa kivalta, en ole kasvokkain puhuttuna kuullut. Kiehtoikohan siinä pikkumiestä rytmiikka tai sanojen rullaavuus?
PoistaLapset ja nuoret ovat ihanan ennakkoluulottomia valinnoissaan ja opinhalussaan: Keskustelin tässä äskettäin naapurimiehen kanssa lapsenlapsista, ja hän vähän arkaillen ja vaivautuneena kertoi vanhimmaisensa aloittaneen arabian kielen opinnot yliopistossa, johon minä tietty spontaanisti hihkaisin: voi kuinka upeaa! Lienee helppo arvata, että siinä sitten vierähti toinenkin tovi asiain tiimoilta:) Kevätmielistä ja valoisaa viikonjatkoa Sinulle!