Domenico Starnone: "Solmut/Lacci" - ex Libris...

"Solmut", Domenico Starnone, WSOY, 2018, 191 s., suomentanut
Leena Taavitsainen-Petäjä.

"Domenico Starnone (s.1943 on italian nykykirjallisuuden tunnetuimpia nimiä. Hänen romaanilleen Via Gemito myönnettiin vuonna 2001 Italian arvostetuin kirjallisuuspalkinto Strega. Solmut on hänen kolmastoista romaaninsa.
Starnone on työskennellyt toimittajana ja käsikirjoittajana. Hän syntyi Napolissa ja asuu nykyään Roomassa kääntäjävaimonsa Anita Rajan kanssa. (Lievelehti)

"Solmut on kertomus avioliitosta. Niin kuin monet muutkin liitot, se on kokenut kovia iskuja, huojunut arjen alla ja natissut liitoksissaan. Ja silti se on kestänyt.
Tai ainakin päällisin puolin näyttää siltä. Vandan ja Aldon avioliiton pahin kriisi koettiin kymmeniä vuosia sitten, mutta säröt näkyvät vieläkin. Nyt kun talossa ovat enää vain he kaksi lasten lennettyä pesästä, säröt uhkaavat levitä halkeamiksi, joita kukaan ei osaa enää korjata." (Takakansi)

Uutta ja intresanttia italialaisrintamalta. Suoraan solmuisan, pitkän parisuhteen ytimeen, mitään siihen lisäämättä, miltään sitä säästämättä, piiruntarkasti. Tolstoin Anna Kareninan kuolematon toteamus pätee: Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Päteekö ja jos niin miksi näin? Lieneekin jo iäisyyskysymysten luokkaan kuuluva ja vastausta vaille jäävä kompa... Joten tyylinäytteet repien ja happamasti & auvoisen seesteisesti:

-  Siltä varalta, että olet sattunut unohtamaan, arvon herra, muistutan sinua: 
olen vaimosi. Tiedän, että se oli aikoinaan mukavaa, mutta tätä nykyä se lähinnä ärsyttää sinua. Tiedän, että sinä olet olevinasi kuin minua ei olisi olemassa, kuin minua ei koskaan olisi olemassa ollutkaan....

- Uskon, ettet ole vielä älynnyt sitä, mitä olet minulle tehnyt. Tajuatko, että minusta tuntuu samalta kuin olisit tunkenut sormet kurkkuuni ja repinyt repimästä päästyäni, kunnes sait tempaistuksi ulos sen, mikä sykkii rinnassani?

-  Illallisen jälkeen istuskellessamme huoneemme parvekkeella, satuimme usein näkemään samalla hetkellä tähden vanan, ja se riemastutti meitä. Ihastelimme yöllistä taivasta, nautimme hyväntuoksuisesta ilmasta ja jo viikon puolivälissä oli planeetta alkanut tuntua meistä ihmeeltä, ei pelkästään tuo hiekkaranta tai meri.... 

Starnone, jolla totisesti ovat sanat ja rytmiikka hallussaan,  kirjoittaa ketään säälittelemättömällä ja  hymistelemättömällä, mutta ymmärtäväisellä otteella ja veitsenterävällä piirroilla yhden kertomuksen yhdestä avioliitosta.
Näin liki viidenkymmenen vuoden kokemuksella ko. instituutiosta ja edelleen Kanssakulkijan kera hyvinkin puheväleissä olevana ynnä solmut ne umpisellaisetkin avattuina, tyydyn vinosti, mutta ilkikurisen hellästi hymyilemään...

Teos avautui helposti ja lukukokemus oli yksinkertaisesti viiltävän riemastuttava. Älykäs ja laadukas teos! Kaino toive kustantajalle: lisää suomennoksia; grazie mille!

Hyväksi lopuksi käytännön neuvo kanssasisarille Starnonen tapaan:
jos mies, joka ei koskaan ole tarjoutunut tekemään taloustöitä, alkaa äkisti haluta vapaaehtoisesti huolehtia tiskeistä ja pinkoa kohti tiskauspistettä leirintäalueella, on syytä huoleen ja tikkana tarkkailuun.

Kuinka näppärästi solmun avasi Omppu Martin/Reader, why did I marry him? selviää klikkaamalla:)

Reippaillen tai rentoutuen tahi sekä että
keväistä viikonloppua, - nyt nautitaan: