"Maaemon lapset - Runoja 1987 - 2012", Kauksi Ülle, Palladium kirjat, 2018, 82 s., suomentanut Hannu Oittinen, kannen kuva ja kuvitus Evar Riitsaar.
"Etelävirolaisen runouden hallitseva kuningatar Kauksi Ülle
(s. 1962)
tekee tässä kirjassa toisen virallisen vierailunsa Suomen
kamaralle, pohjoisten kielisukulaistensa pariin. Runoilijan laajasta
tuotannosta Maaemon lapset poimii tekstejä vuodesta 1987 aina tälle vuosikymmenelle asti.
Aiemmin julkaistujen suomennosten ohella valikoima sisältää tuunattuja sekä uusia käännöksiä."(Takakansi)
No
tässäpä meillä vekkuli uusi tuttavuus lahden tuolta puolen. Sekalainen
valikoima vanhahtavaa kalevalaistyyppistä runoelmaa ja toisaalta
räväkämpää ohjeistusta ihmispoloille ja tyttösille:
Isoäiti tuli lypsyltä ja sanoi:
Mene tyttö,
kun sydän kutsuu,
opit sen
sinäkin vielä.
Oletko muka nähnyt,
että hieho ei huoli
sonnin puskuista.
Elät vain kerran,
synnyt vain kerran,
rakkaus ja kuolema vie kumpikin...
© Harri Sundell
Kuvassa: Kauksi Ülle & Evar Riitsaar
Varoituslaulu neitokaisille:
Luoja naista armahtakoon,
Maria sitä varjelkoon
joka elää aikanamme
hiukset vallan värjättyinä
tukka tuiki tupeerattu
sävytetty sävy sävyyn
kauniisti kasvot kalvakoitu
punat pantu poskillensa
sinet sievään silmän päälle
kulmakarvat kiskottuina
toiset tehdään rauhasetkin
kellä pannaan paljon päälle
liikaan vielä lisättäneen
silikonein sievistellen
rasvaimuin vyörytellen
kinttuloista kitsastellen
peräpeilit piilutellen
ettei jää perseestä tukea
ettei reikää pierun päästä...
No, totuuden nimessä: tuo pieru-sana vähän arvelutti vaikken hienojen helmojen kantajaksi lukeudukaan, meilläpäin kun ilmiö on tunnettu nimellä tuhnu tai haaranapsu. Enkä nyt tuohon veljeskansamme edustajan riimittelyyn keksi enempää tunteiden tulkintaa, mutta näin kevätauringon ilkikurisesti silmäkulmia kutitellessa, istui tämä kooste positiivisesti ja saumattomasti maanläheisen "kornilla" sisällöllään omaan
hiukka urvahtaneeseen, kylmiin keleihin ja jääratoihin suivaantuneeseen
olotilaan ja hurttiin huumorintajuun sekä vallitsevaan lepattelevaan
tunnetilaan, - ja puhutteli myöskin esim. Äiti -runon oivalla lopputoteamuksellaan:
Maa on meidän äiti. Taivas meidän isä. Me maailman lapsia...
Tutustumisen väärtti, hyvänmielen kooste:)
Maailman lapsena:
No ehti varoitukset ajoissa tänne kun en ollut vielä varannut aikaa kampaajalta vaikka olin suunnitellut. Jessus sentään, sieltä olisin tullut "hiukset vallan värjättyinä" 😎
VastaaPoistaMuistan kouluajoilta hämärästi sellaisen äidinkielen tunnin jolla luimme Kalevalan ohjeita vaimoille (olen melko varma että se oli Kalevala). Ohjeiden ydin oli muistaakseni että kannattaa olla huoliteltu vielä aviossakin jotta miellyttää siippaa. Opettaja meille niitä tulkkasi :)
Jokainen valitsee itselleen sopivat ohjeet. Itse en välitä silikonein sievistellä, mutta jospa kuitenkin varaisin sen kampaaja-ajan ja laitattaisin vaaleita raitoja 😀
No kävipäs tuuri ja ajoitus nappiin, sillää raidat kuulostavat keväältä, vallan värjättynä punkkaritytöltä:) Vast´ikään täällä kulmakarvat kiskottuina, mutta rauhaset rauhoitettuina...
PoistaKalevala vaati kyllä siihen aikaan, kun se koulussa tarjoiltiin tulkkauksen, sillä se ei riemuhuutoja tuolloin kirvoittanut. Opelta oiva ohje!
Nautinnollista kampaamohetkeä, hiukset heleinä hulmuten kelpaa kohti kevättä astella:)
Jaa että tämmösii ohjeita. Samaa mieltä, tuhnu tai se haaranapsu olis ollu söpömpi ilmaus :) Kyllä tosi on, että kärsivällisyys noilla muhkuraisilla jääradoilla on koetuksella. Viikonloppuja.
VastaaPoistaJep; onhan noissa, mistä valita ja kooste pitää kyllä sisällään kivoja oivalluksia.
PoistaLuistimet olisi pitänyt olla äskeisellä lähikauppareissulla jaloissa, onneksi edes Icebugit. Kevät tuntuu etenevän varpasillaan; mutta aina se on tähän asti tullut, joten mainiota viikonloppua:)
No jopa oli varoituksen sanoja. Maha halkee, jos ei pierut pääse ulos. Tutkimuksen mukaan jokainen päästää päivän mittaan väh. 10 pierua. Meilläpäin on sanonta, että joka pierua piättelee, on muutenkin vilipillinen.
VastaaPoistaHiukkasen vierastan tämmösiä runoja, jotka on väsätty muistuttamaan Kalevalaa.
Raitahiukset on meikätytölläkin, ja yhtäaikaa kampaamossa oli moni mieskin värjäyttämässä kuontalonsa ja komistumassa. Ihan kiva.
Aurinkoa ja viikonloppuja <3
Kiitos Mai mainiosta sananlaskusta ja nauruista!
PoistaPerinteisemmän runouden ystäväksi vaikka lähinnä luokittaudun, ei tämä kooste maaemon lapseksi käännyttänyt... Samaa mieltä: Kalevala on yksi ja ainut.
Raitahiuksista joukkoa ollaan ja tuo on kiva ilmiö, että miehetkin kuontaloitaan säväyttelevät. Yleensä ottaenkin näkee nykyisin tyylillä parturoituja ja huollettuja miehenpäitä kiitettävissä määrin:) Leppoisan Föhn-tuulen tuomaa keväisemmän viikonlopun jatkoa:)
Oho. Tämä ei oikein iske. Kaleva tuli kyllä tutuksi jossain vaiheessa, mutta jääköön tämä kirjastoon.
VastaaPoistaKiitos oivasta esittelystä!
Oho, totesin itsekin, ja lähinnä kuriositeetin vuoksi vähemmän esillä olevan virolaisrunouden edustajana tämän maaemon esille toin.
PoistaKiitos kommentistasi ja jatkukoon viikonloppusi mukavissa merkeissä:)