"Paarmalintu, kootut runot", Sauli Sarkanen, Sanasato, 2017, 147 s.
"Sauli Sarkanen (s. 1951) on Oriveden Eräjärvellä asuva, 1975 debytoinut runoilija. Teos sisältää Sarkasen aikaisemmat kokoelmat Miksi annan ääneni (1975), Joku on käsitellyt tätä maailmaa (1976), Neidonvaippa (1978)
ja Elämän nautinnot (2016) sekä uuden kokoelman Paarmalintu (2017)." (Lievelehti ja Kustantaja)
Mustankirjava paarmalintu
heti äänessä kun liikahdan
siivet nykivät kiivas lento lähioksalle
hermostunut ääntely jos vielä lähestyn
äänet kuuluvat yhä
kun astelen puiden taakse
puiden taakse
unohduksiin
Kun auringonpaiste alkaa kevätvarhain lämmittää poskea, siristyttää silmiä ja valoistaa mieltä, on minulla runojen aika; alkaa runottaa...
Kausi on mieluisaa avata tällä Sarkasen Paarmalinnulla, semminkin, kun se antaa tilaisuuden tutustua uuteen runoniekkaan ja toisekseen koska luonto on rakas ja tärkeä elementti ja osa-alue elämääni. Paarmalintu on kirjosiepon muinoinen nimitys.
Ja mitäpä meille paarmalintu Sarkasen tulkitsemana livertelee:
- Jos sanottavasi on pelkkiä toiveita
ja vetäytymistä
riittäköön sinulle vapaus
- Kadulla käteeni tarttuvan ihmisen,
penkillä istuvan vanhuksen,
tästä maailmasta
mitään tietämättömän ihmisen hymystä,
Luonnon päivittäisestä
taistelevasta hymystä,
sanaa käyttävän,
asuntonsa puilla lämmittävän ja
kalaa ja vihanneksia syövän
alhaisella kulutustasolla elävän hymystä,
Itsensä huomioon ottavan,
muista muistavan,
ystävien kanssa rupattelevan
Ilon hymystä.
- Yön varjojen veneet
tulevat keskiyön jälkeen
on oltava hereillä
jos aikoo lähteä
päivällä niitä et löydä
eivätkä ne odota.
- Päivissä lentää
harakoita kuin ihmisenelämää
kaikenlaisia laulavia
harhailijoita
härnäämässä tuulen tanssia
kaikenlaisia puita
naavahiuksineen
kosiskelevat mättäitä
ja marjoja ja notkeaa kiihkoa.
Kooste oli tervetullut ja miellyttävä kohtaaminen Sarkasen kanssa, liekö runoilija piiloitellut aiemmin kansikuvan tupasessa... Joka tapauksessa viehätyin Sarkasen tapaan katsoa, kokea ja kuvata maailmaa, luontoa. Mitä parhain teos avata kevään runosesonki ja jäädä korvat höröllään odottelemaan, milloin mustarastas avaa huilunsa kevääseen. Vuosi sitten tämä ilotapahtuma oli 5.3. illansuussa klo 19 pintaan.
Kevättä & kiihkoa rintaan:
Luontotunnelmat sopivatkin kevääseen kun voimme ajatella pian heräävää luontoa. Samalla tulee ajateltua ihmiseloa ja yhteiskuntaa runoilijan hienoisesti ohjatessa mieltämme. Ehkäpä Sarkanen tosiaankin majailee tuolla tuvassa :)
VastaaPoistaPakkanen on laskenut. Mukava lähteä liikkeelle vähemmän topattuna kuin viime aikoina. Seison pysäkillä ja tuumailen mustarastaan laulua. Runollista päivää sinulle !
Tämä ajankohta on sikälis upea, että kaikki keväinen ja kesäinen on täydesti vielä edessäpäin, mitään ei ole vielä menetetty! Jippii!!
PoistaOmemmalta tuntuu, kun ei tarvitse taapertaa etiäpäin puettuna pullerona kuin Michelin-ukko/-akka.
Mielenkiintoista ja onnistunutta päivää Sinulle!