keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sekalaista sienisaalista....


Sesongin kolmas reilu kolmen tunnin  ja kuuden kilometrin metsäreissu saaliina korien pohjille n. 15 l sekalaista seurakuntaa.  Tauon ja paikanvaihdon tervetullut kahvihetki korvapuustien kera  tarkkaillen palokärjen tarmokasta ja paukkuvaa nakutusta lähikelossa sinkovavia puunsäleitä väistellen ja nähtävästi ruskosuohaukan uljasta kaartoa taivaalla ihaillen..

Lisäbonuksena kuutisen kilometriä tehokävelyä, onneksi kunnon maastokengät jalassa, hieman kosteassa luonnonvaraisessa metsikössä rinteitä ylös - alas, kaatuneiden puiden poikki harppoen ja hämähäkinseittejä kasvoilta pyyhkäisten ynnä hirvikärpäsiä huitoen - mokomatkin pirulaiset kiinnitarraajat...

Sieniä löytyi kohtuullisesti useita sortteja; kanttarelleja, haaparouskuja, karvalaukkuja, mustarouskuja, orakkaita ja ensimmäiset suppilovahverotkin jo nostivat hentoja varsiaan piiloistaan.




Löysimme  myös  tällaisen ennen näkemättömän  massiivisen ryppään, jota emme yrityksistämme huolimatta onnistu tunnistamaan. Pinta oli erittäin kova, lähes kivimäinen, paksu ja tanakka.  Maan alta paljastui  lähes puiseva juurakko. Mistä mahtaa olla kyse?

Pakastin täyttyy, kroppa kiittää, mieli reipastui eikä Luontoäidin syli pettänyt tälläkään kertaa...

Tarukirjan Margit, tervetuloa! Ilahdutit mukaantulollasi näille kirjallisille ja elämän poluille:)

Tattista vaan:

9 kommenttia:

  1. Olipas reipas lenkki! Ja mikä saalis. Kyllä tänä vuonna löytyy sieniä ja mieli virkistyy raikaassa metsässä.

    En tunnista tuota kuvan oliota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella hyvä päivä; tuo luonnontilassa olevassa metsässä kulkeminen haastaa kropan ja nupin kokonaan toisella tavalla kuin luontopoluilla tepastelu ja tulee mukavasti "tehnyt" olo. Mustatorvisienistä kun vielä antaisi kunnon sadon niin pysyttäisiin maailman parhaassa sienikeitossa, ensimmäistäkään murua kun ei ole jäljellä. Kiitos kommentistasi ja virkistävää loppuviikkoa Sinulle:)

      Poista
  2. Tuosta voi sanoa, että kuvassa on orakas, nahkaorakas, mutta kuvasta ei voi enempää sanoa, koska muu tarvitsee tuoksun ja maun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla mystisen "olion" nimeämisestä! Harmitti, kun ei tunnistus jäljityksestä huolimatta onnistunut, sillä yksi hauska osa luonnon seuraamista on juuri tuo nimeäminen ja taustatiedon kaivuu. Pykälän verran viisampana, on hyvä jatkaa. Sinulle toivotan mukavia vielä kesäisiä päiviä:)

      Poista
    2. Lisään vielä, että jotkut vastaavat käyvät vaatekaapin tuoksupusseissa.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Ullas mielenkiintoisesta yksityiskohdasta! Onko käyttö perinteistä vai ihan nykyajan tapaa?

    VastaaPoista
  5. Hatunnosto tarmollesi ja hyvälle sienisaaliille. Metsä on niin taianomainen ja positiivista energiaa antava paikka että kyllä sinne pitäisi lähteä useammin. Meillä on kodin lähellä pientä metsikköä, jonne voi poiketa kävelylenkillä, mutta jotenkin kammoksun hämähäkkejä ja erilaisia pistiäisiä joita "oikeassa" metsässä tapaa, joten pelkurimaisesti pysyttelen pienemmissä pöpeliköissä :) Postauksestasi huokuu aivan ihana syyskesän ja syksyn lumo !

    VastaaPoista
  6. Kiitän ja kumarran ilahduttaneesta kommentistasi! Metsä on loistava energiansyöttäjä, ne -syöpöt ovatkin sitten vallan toinen tarina... Pikkukiusana tietty nuo prillit usvaan verhoavat hämiksen seitit ja ennen kaikkea nuo sitkeät sinnittelijät, hirvikärpäset, joista heti jotiuduttua käydyn suihkun jälkeen vielä seuraavana aamuna yksi rellestelijä mönki reippaasti kylpypyyhkessä(: Kauniita ja leppeitä syyspäiviä Sinulle:)

    VastaaPoista