Jukka Pakkanen: "Helsingin tuulia, Stadin valoja" - ex Libris...

"Helsingin tuulia, Stadin valoja", Jukka Pakkanen ja Artemisia edizioni, 2016,
111 s., kuvitus Matti Mustonen.

" Jukka Alarik Pakkanen (s 28.elokuuta 1942 Helsinki) on  suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia, kuunnelmia ja televisionäytelmiä. Biologian alalta filosofian kandidaatiksi valmistunut Pakkanen toimi Yleisradiossa ensin tiede- ja sitten kulttuuritoimittajana vuosina 1967–1976. Vapaana kirjailijana hän on työskennellyt vuodesta 1976. Pakkasen kiinnostuksenkohteet kilpapyöräily, jalkapallo ja Italia näkyvät myös hänen tuotannossaan. (Wikipedia)

"Helsingin elämää eri vuosikymmenillä, sen monenlaisia asukkaita kukin kohtaloineen. Tunnelmat liittyvät paikkoihin: stadioniin, elokuvateattereihin, ravintoloihin, katuihin ja toreihin. Mereltä tuleva tuuli puhaltaa joskus rajusti, väliin lyyrisen herkästi yli kaupungin. Stadin oma kieli lähentää tarinat aikaan ja valaisee hetken, josta voi kurkistaa helsinkiläisen koko elämänkaareen."  (Suomalainen)

-  Korkokenkien kopina etääntyy kesäkuun yöhön. Mitä hän jätti jälkeensä? Miehen hämmentyneen katseen, voimattoman kysymyksen? 

-  Yksi näkee Stokkan donnat, toinen Aleksin sporat, kolmas Vanhan stuidut.
 Yön tullessa sepät laskevat lekansa ja seuraavat lintujen lentoa kaupungin yli.

- Krunikan kundi katsoo Metropolissa länkkäreitä ja Scalassa nonareita, sitten elokuvakerhossa klassikoita. Kun panssarivaunut vyöryvät Prahan kaduilla, istuu Bristolissa. Alkaa Hitchcockin Vertigo. Viereisessä Ateuneumissa maalaustaiteen vuosisadat uinuvat. 

Pakkanen tarjoilee teoksessaan tunnelmia ja Stadin maamerkkejä: on Lasipalatsia ja Bio Rexiä, Skohaa, Stokkaa, Ajanmiestä ja Stadikkaa. On Eltsun ajot .
On Punavuorta, Kaivaria jne. Skrinnaillaan Johiksella ja Väiskillä.  Ja voi niitä russareita molemmilla kentillä, kun kaikilla alkeellisilla taidoilla koetettiin jannujen huomiota kerätä vääntämällä haparoivaa vaakaa ja piruetinpoikasta. Se saatinkiin aikaiseksi, tietty pyllähtämällä häpeällisesti jäälle. Jorattiin Åke Blomqvistin ja Terpsikhoren tanssikursseilla. Tällaiselle Stadin friidulle tämän koosteen tuttuusaste oli tapissa. Se pölläytti ilmoille suuren pussukallisen herkullisen hilpeitä muistoja nuoruusajoilta aiheuttaen myös ajoittaista askeleen keventymistä, mikä täten myös suureksi lisäansioksi ja plussaksi näille tuulille ja valoille luettakoon....

Matti Mustosen vähäeleiset piirrokset visualisoivat mainiosti Pakkasen oivaltavia ja sävykkäitä tekstejä ja ovat olennainen osa  kokonaisvaikutelmaa ja tunnelmanluojaa.

- Taivas Linnanmäen yllä musteensinistä samettia. Paul Anka laulaa Dianan, saa viisitoistavuotiaan tytön villintymään. Lähellä Vallilan kaksiossa yksinäinen mies kuulee avoinaisesta ikkunasta Lonely Boyn ja ottaa viinaa.

Paul Anka vieraili Linnanmäellä vuonna 1959.  Ja kuinka katkera olikaan nuoren tytön väräjävä sydän, kun vanhempani nuivean määrätietoisesti, kysymystä edes neuvotteluasteelle ottamatta,  katsoivat minun olevan aivan liian nuori päästäkseni tuota suurta idolia ja ihmettä livenä katsomaan, - vieläkin julmasti jurppii...  Haa; minä tyttöpä  painalsin levariin, Aron soittimeen ja ostaa törsäsin kivikakun, jota sitten veivasin edes-takaisin niin suurella volyymillä kuin irti lähti...

Vuodet ovat vierineet, mutta yhä vieläkin  Paul Ankan ääni  väräyttää: "Put your head on my shoulder" - Suulis skriinaa, fogelit sjungaa. Kundit brennaa, filkka kärtsää, Elämä futaa ja on gutaa.

Jep: futaa &  gutaa =  coolia & chulaa viikonjatkoa: