Jens Nilsson toimi Suomen Sukututkimusseuran järjestöpäällikkönä ja hän laati oppaan käsikirjoituksen elokuussa 2015. Se jäi hänen viimeiseksi teoksekseen,
sillä hän kuoli äkillisesti pian käsikirjoituksen valmistuttua. Jens Nilsson oli nuoresta iästään huolimatta kokenut sukututkija, joka oli erityisen sisäistänyt lähdekritiikin merkityksen sukututkimuksessa ja joka toistuvasti korosti sen merkitystä erityisesti internetin maailmassa. (Esipuhe, P.T. Kuusiluoma)
" Digitalisaatio mullisti sukututkimuksen. Alkuperäisten lähdemateriaalien digitoiminen vapaasti internetissä käytettäväksi viimeistään vapautti sukututkimuksen koko kansan harrastukseksi. Internet on sukututkijalle jokapäiväinen työympäristö. Sen kautta sukututkijan välttämättömin tutkimusaineisto on digitoituna käytettävissä milloin tahansa. Internet tarjoaa myös monenlaisia hyödyllisiä apuneuvoja tutkimuksen tekemiseen; tietokantoja, referenssikirjallisuutta ja opastusta. Digitaalisen sukututkimuksen opas esittelee sukututkijan työn kannalta hyödyllisimmät apukeinot. Opas sananmukaisesti tuo sukututkimuksen arkistoholveista kotisohville." (Takakansi)
Tämä pienimuotoinen kompakti opas hyvine vinkkeineen ja linkkeineen on mitä mainion työkalu sekä sukututkimusta aloittamaan aikoivalle että siinä jo vauhtiin päässeelle. Sitten vuoden 2004, jolloin itse jäätyäni lyhyehkön omaishoitajuuden jälkeen sukuni vanhimmaksi ja sukututkimuksen toimiessa terapeuttisena apuna surussa rakentaessani sukuyhteisön takaisin ympärilleni, on tutkimuksen digitalisoituminen tuntuvasti helpottanut asiassa etenemistä ja tiedonhakua. Tuolloin tätini aloittama tutkimus, jonka herra Alzheimer tylyn epäkohteliaasti katkaisi, pohjamateriaaleineen ja Mummini monet eloisat kertomukset omasta perheestään sekä omat mapeissa olevat perukirjat ryyditettynä FT Kari-Matti Piilahden vetämillä innostavilla sukututkimuskurssieilla vauhdittivat starttia.
Sukutukimus on mielenkiintoista, innostavaa ja yllättävää. Se vie mennessään häivyttäen ajan ja paikan kokemuksen. Tutkimuksen aloittava ottaa aina pienimuotoisen tietoisen riskin sen suhteen, mitä kaikkea hauskaa ja hilpeää aikakirjat lahjomattomuudessaan paljastavat suvussa vaietuista asioista, mutta on tästä huolimatta ehdottomasti riskin oton väärttiä.
Suku voi olla rakas ja voimaannuttava elementti tai raskas painolasti, mutta se on aina juuri Sinun oma sukusi ja sieltä löytyvät omat juuresi oman ainutkertaisen elämäsi taipaleelle sekä se luo perspektiiviä ja lisää itseymmärrystä... Niin tai näin;
Perhe on paras:
Meillä on äidin puolen suvusta tehty tutkimusta (en minä) ja kovin kiintoisia henkilöitä näkyy löytyneen. Itseäni houkuttaisi isän puolen suku, jossa olisi materiaalia tosi moniin löytöihin. Saa nähdä, tuleeko inspiraatio.
VastaaPoistaRantakasvi kiitos kommentistasi! Inspiraatioita on hyvä pitää plakkarissa potentiaalisen sosiaalisen tilauksen varalle ja suunnitelmien B-vaihtoehtona, Sukututkimus on hyvä idea, jos vaikka joskus ei niin juoksuttaisi pitkin polkuja ja metsäteitä... Omaa vielä täysin tuntematonta maaperää ovat esim. nuo pisinnypläykset, puikkojen kilkatukset ja ryijynsolminnat:)
VastaaPoistaSukututkimus vie mennessään! Olen tutkinut kaksien appivanhempieni suvut sekä äidinäitini ja äidinisäni suvut. Isän suvun tutki veljeni. Kiinnostavin löytynyt tieto oli, että nykyinen mieheni on sukua Antti Rannanjärvelle! Pohjanmaalta lähdettiin runsain joukoin siirtolaiseksi Ameriikkaan. Löysin Usasta ja Kanadasta 1. appeni sukulaisia, joiden kanssa olin meilivaihdossakin muutaman vuoden. Facebookissa on myös sukututkimusryhmiä. Kuuluin tuolloin esim. Pohjalaiset suvut -ryhmään. Varmasti hyvä kirja!
VastaaPoistariitta k, Iso Antti: voi hurja kuinka kiintoisia yhteyksiä tutkimuksesi ovat poikineet! Tuo meilivaihto siirtolaissukulaistenkanssa oli varmaan antoisaa ja rikastavaa:) Kuulutko sukuuni on hyvä kysymys. Kaunista sunnuntaipäivää:)
PoistaKiitos kirjavinkistä. Pitääpä hankkia heräävää sukututkimuskiinnostustani ryydittämään!
VastaaPoistaInna Vaara, kiitos kommentistasi ja ole hyvä! Toivottavasti on iloksi ja hyödyksi, kun tämä innostus iskee. Se kun puraisee niin sitten istuukin tiukassa kuin hirvikärpänen ikään:)
PoistaOlisipa ollut tuo opas käsissä, kun joskus vähän tutkiskelin. Sukuhaaroistani on sittemmin tehty aika kattavia tutkimuksia. Yhden teki yksi genetiikan proffa ja yhden ilmeisesti Annorlunda-median omistaja,jos olen ymmärtänyt oikein.
VastaaPoistaMenneisyydestä ei löydy yhtään tunnettua tyyppiä, eikä laajalle yleisölle mielenkiintoisia. Ovat ne sitä silti minulle.
Parista sukuhaarasta tosin löytyy aika tunnettuja nykyihmisiä, siis kaksi kaikkiaan. Yksi on Gospel-muusikko ja toinen yksi maailman tunnetuimpia suomalaislähtöisiä kirjailijoita.
Yksi isoisomummoni on merkitty olevaksi "noita, kunnantaikurin ottotyttö".
Eli kyllä sukututkimus on hurjan mielenkiintoista.
Tällaisella opaalla ja näillä nykyisillä digitaalisilla mahdollisuuksilla olisi totisesti ollut käyttöä aikanaan, kun juuriansa etsiskeli. Tuo Isoisomummosi "titteli" noita, kunnantaikurin ottotyttö" on hellyttävän riemastuttava; eipä löydy joka sukupuusta!! Kommenttisi ilahdutti,kiitos ja kauniinkuulaita alkusyksyn päiviä:)
VastaaPoista